Lafferin käyrää käytetään apuna verotulojen maksimoimiseen. Suomen tilanteesta Lafferin käyrällä, esim IMF kokee Suomen verottavan liikaa ylemmän keskiluokan osalta.
Toinen merkittävä tekijä taas on oikeudenmukaisuus. Miksi verotulot PITÄISI maksimoida? Ihmisille itselleen jäävä varallisuus omasta työstään pitäisi maksimoida, ei valtiolle saatava osuus. Tässäkin menojen priorisointi pitäisi olla Suomen tärkeimpiä tehtäviä, jotta vähemmällä verottamisella saadaan ylläpidettyä ydinpalvelut toiminnassa.
Näemmä tuo käyrä (vuodelta 1974) on saanut kritiikkiä myös siitä, ettei se ota huomioon pääoman kertymistä alkuunkaan. Ns. osakesäästötili. Verottamalla rajusti valtio hidastaa yritysten, teoriassa kansalaistenkin mahdollisuutta investoida omaan taloudelliseen aktiivisuuteensa.
Merkit liian korkeasta verokäyrästä olisi taloudellisen toiminnan vähäisyys sekä pääoman puute. Nämähän ovat nimenomaan Suomen vaivoja. Suomi ei ole pääomarikas maa ja syy on pitkälti kireässä verotuksessa. Se maa joka on verottanut 40% kokonaisveroasteella vuodesta 1950 on nyt huomattavasti varakkaampi yksityisessä omaisuudessa mitattuna kuin se maa joka verotti 50%. Valtio keräsi meillä ne rahat itselleen, mitkä toinen maa antoi ihmisten pitää itse. Niillä rahoilla toiset laajensi tehtaitaan ja kehitti uusia tuotteita. Se kaikki näkyy nyt kun meillä on vaan sakkaava talous valtavista veroista huolimatta.
Tuo koko käppyrä on enemmänkin isossa mittakaavassa sovellettava, ei niinkään että “pitäisikö Pekan veroprosenttia laskea 4% vaiko ei?”. Se on enemmänkin sosiaalipolitiikkaa, että tuleeko Pekkaa verottaa 58% hänen ansioistaan.
Voitaisiin me vähätuloistenkin verot vaikka kaksinkertaistaa. Varmaan käyrien mukaan saataisiin lisää rahaa. Toinen kysymys olisi sitten se että olisiko se reilua.
EK voisi itse ryhtyä työvoimaksi jäsenyrityksilleen. Jäsenet voisivat mennä toistensa firmoihin tekemään kuuden päivän työviikkoa muutaman euron tuntipalkkaa vastaan.
Tuohan ratkaisisi kaikki yritysten ongelmat. Enää ei tarvitsisi valittaa laillisista lakoista kun omistajat itse kävisivät töissä.
Mielenkiintoinen tutkimus, täytyy perehtyä. Olen aina valmis muuttamaan mielipiteitäni, jos faktat muuttuvat. Muutama tutkimus on tullut vilkaistua, joiden perusteella ollaan Lafferin käyrännoikealla puolella.
Pahin ongelma itsellä näissä on aikapula, tällaiset tutkimukset tulisi lukea ajan kanssa, jotta pääsee kunnolla sisälle siihen, mitä oletuksia ja metodeja on käytetty.
Tässä väitetään että Suomen elinkeinorakenne olisi laveampi, jos veroaste olisi matalampi. Tuskinpa veroaste vaikuttaa eilnkeinorakenteen muodostumiseen. Eikös suomalaiset ole keksijäkansaa, patentteja/väkiluku paljon mutta emme osaa kaupallistaa niitä ? Eikä oikein yrittäjyyden halukkuus ole yhtä voimakasta kuin muissa maissa ?
Juuri verokiilan takia yrittäjät ei ole kasvuhakuisia. Jos firma menee konkkaan yrittäjä vastaa tappiosta 100%:sti. Jos yritys menestyy, eläkeyhtiöt ja valtio vie tuloksesta 80%. Yhtälö on liian epäedullinen riskinoton kannalta, yhden suhde viiteen. Parempi pelata varmanpäälle ja yrittää minimoida tuo 100% tappion mahdollisuus.
Startup yrittäjillä tilanne on hiukan eri koska valtio pumppaa niihin julkista rahaa monia eri reittejä, joka on kakkosprioriteetilla konkurssin sattuessa, eli suosii niihin sijoittajia, ja yrittäjällä omaa rahaa harvoin paljoa pelissä. Niiden taas täytyy siksi noudattaa köpien määrittämiä kaavoja että raha-hana pysyy auki. Esimerkiksi Oulussa pitää seistä kaulaansa myöten jäähän tehdyssä avannossa anelemassa rahaa ja tilaisuudesta on tehty firmojen julkisen rahoittajan BisnessOulun toimesta spektaakkeli-tilaisuus.
Totta osittain, mutta riippuu yhtiömuodosta.
Toiminimiyrittäjä vastaa veloista koko omaisuudellaan
Avoimessa yhtiössä osakkaat vastaavat veloista koko omaisuudellaan
Kommandiittiyhtiössä vastuunalainen osakas vastaa veloista koko omaisuudellaan. Muut vain sijoittamansa.
Osakeyhtiössä tai osuuskunnassa voi menettää vain sijoittamansa.
Summa summarum. Pienyrittäjän vastuu on kyllä kova, eli vastaa tosiaan tuon “100% tappiosta”.
Taitaa yleensä vastata. Pankki nimittäin ei anna aloittelevalle yritykselle lainaa, jollei yrittäjä itse laita omaa omaisuuttaan pantiksi. Ja aika usein se aloitteleva yritys tarvitsee enemmän alkupääomaa, kuin mitä yrittäjältä suoraan omasta taskusta löytyy.
Juu, ne pankkilainat pienelle osakeyhtiölle ovat usein yrittäjän itsensä takaamia. Kuitenkin konkursseissa suuria velkojia ovat usein verottaja ja eläkevakuutusyhtiö, nuo ja useita muita velkoja jää sitten ainoastaan pesälle.
Jos sinä haluat perustaa oman yrityksen ja tarvitset siihen vaikka 500 000€ omaa pääomaa. Käyt töissä ja keräät tuota summaa. Montako vuotta sinulta menee kerätä tuo summa kasaan tilanteessa jossa A) palkkatyösi veroprosentti on 50% tai B) palkkatyösi veroprosentti on 30%?
Suomessa se on 50%, olettaen että olet joku todella pätevä kaveri jossain hommassa (niin kuin yrittäjäksi lähtevät yleensä tuppaavat olemaan). Sen sijaan jossain toisaalla samanlainen kaveri maksaa vain 30% ja hän perustaakin yrityksensä vuosia sinua ennen.
Tämän ilmiön kun ymmärrät vielä koskevan ajanjaksoa kauas menneisyyteenkin asti, lienee se selvää että jo vaikka 50 vuodessa erot tämänlaisten yhteiskuntien välillä kasvavat melko suuriksi. Täällä pääoman kerryttäminen on tuskaisen hitaista, kiitos vartavasten pääoman kerryttämisen estämään pyrkivän “oikeudenmukaisen” verotusmallimme.
Tästä seuraa se, että suomalainen ehkä keksii jonkun idean, mutta myy sen heti pois ulkomaille ihan vain koska rahoituksen saaminen ja ylipäätään kovaa veroa vastaan riskin kantaminen ei ole usein kovinkaan houkutteleva konsepti.
Me Suomessa verotamme liian kovaa. Jotakuta toki lämmittää ihan vain ajatus siitä ettei naapuri saa pitää työllään ansaitsemaa varallisuutta, mutta isossa kuvassa koko kansakunta kyllä häviää. Eipä se, lopulta se jengi joka äänestää isot verot kansakunnan “nohevimmille” saa lopulta itse kärvistellä 6kk lonkkaleikkausjonoissa, sikäli kun julkinen raha on niin lopussa ettei terveydenhoito enää kunnolla pelaa. Kärjistäen asia on juurikin näin.
Siinäkin tapauksessa yrittäjä häviää “vain” tuon pantin verran (eihän se niin mene, että 200k€ lainaan joutuu yrittäjä panttaamaan 200k€ arvoisesti, vaan <200k€, eikö?). Pitää myös muistaa, että on paljon yrityksiä, jotka ovat maksaneet jo aloitteluvaiheen lainat pois, jolloin yrityksellä ei joko ole lainaa tai siihen ei enää tarvitse panttia. Myöskään verottajalle ym. instansseille ei tietenkää tarvita pantteja.
Pointtini: 100 yritystä menee konkurssiin, niille jää yhteensä erilaisia velkoja 100x100k€. En millään jaksa uskoa, että yrittäjät pystyvät/joutuvat aina, tai edes yleensä maksamaan omasta pussistaan noita 100×100k€. Osa maksaa, iso osa ei, vaan ne jäävät pesän hoidettavaksi ja velkojien tappioksi.
Tämä uusin sota alkoi Hamasin laajalla yllätyshyökkäyksellä ilman Israelin provosointia. Mikä olisi mielestäsi hyväksyttävä tapa toimia? Kääntää toinen poski ja antaa islamistitaistelijoiden tappaa oman maan kansalaisia niin paljon kuin ammuksia riittää? Israelin toiminta palestiinalaisten suhteen on jopa yllättävän humaania. Jos asetelma olisi päinvastainen, islamistit olisivat ilomielin tappaneet juutalaiset viimeiseen mieheen ja naiseen ajat sitten (tätä on toki yritetty, huonolla menestyksellä).
Jatkot lähi-idän riitelystä vaikka kahvihuoneelle paremman ketjun puuttuessa.
