Korkeiden virkamiesten poliittiset kytkökset ei taida olla ihan kotoperäinen ilmiö/ongelma? Meillä kuitenkin hyväksytään väärää väriä tunnustavat virkamiehet hallinnon vaihtuessa, ettei täydy toimia kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa, joissa virastojen johto menee aina presidentin vaihtuessa uusiksi… Toki itse toivoisin ettei virkamiehen täydy tunnustaa mitään puoluetta, mutta kenties poliitikot näkevät tällaisen epäilyttävänä? Ja monet valtionhallinnon päätökset ovat poliittisia aina lopulta, joten lienee jossain määrin suotavaakin virkamiehien ymmärtävän tätäkin puolta asiasta?
Sitten Fennovoiman toimittajavalinta tässä kontekstissa on oman käsitykseni mukaan väärässä paikassa. Päätös tehtiin oman ymmärrykseni mukaan puhtaallisesti kaupallisin perustein, etenkin liittyen yhtiön pääomittamisen tarpeeseen (siis ilman toimittajan halua investoida hankkeeseen, hanke olisi kaatunut jo tuossa vaiheessa). Hyvä pohtia miksi ketään sijoittajaa tuo hanke ei kiinnostanut edes Toshiban tai Arevan rakentamana? Joka tapauksessa tuossa kohdassa ei ollut mitään poliittista ohjausta Fennovoimaa kohtaan ymmärrykseni mukaan, toki monet puolueet toivoivat hankkeen toteutuvan (etenkin keskusta).
Hyviä pointteja. Tuo suhmurointi ei todellakaan ole Suomalainen erityispiirre. Ehkäpä meidän erityispiirre on puhua siitä, kun taas - kuten sanoitkin - Yhdysvalloissa se on käytäntö, jota kukaan ei ihmettele. Fennovoiman päätökset eivät liene olleet niinkään kotomaisen puoluepoliittisen ohjailun sanelema päätös, ainakaan kokonaan. Olen täysin samaa mieltä, että se oli Fennovoiman hallitukselta täysin taloudellisin perustein tekemä ratkaisu.
hallituspalkkiopotti nousi 45 000 eurosta 350 000 euroon
Tekniikka ja Talouden artikkeli on maksumuurin takana, mutta tässä on Mtv3:n artikkeli aiheesta.
Vastaisuuden varalta, tämä olisi tutkittava perinpohjin.
Poimin tuosta T&T:n jutusta pari pätkää. On muuten hyvä kirjoitus.
Professori Veli-Pekka Tynkkynen kertoo kirjassaan Venäjä, energiavalta (Gaudeamaus, 2022), miten Toshiba jätti satojen sivujen tarjouksen ydinvoimalasta kaikkine teknisine yksityiskohtineen, mutta suomalaiset, käytännössä Fennovoima, hyväksyi Rosatomin muutaman liuskan mittaisen hakemuksen.
Fennovoiman hallitusjäsenille venäläisomistajan mukaan tulo yhtiöön tiesi tilin kasvua. Vuotuinen hallituspalkkiopotti ponkaisi aiemmasta 45 000 eurosta 350 000 euroon.
Hallituksen puheenjohtajalle ja jäsenille alettiin maksaa kuukausipalkkaa. Puheenjohtaja sai 5 000 euroa ja hallituksen jäsen 3 500 euroa kuukaudessa.
Hallituksen hyväksyntä Fennovoiman ydinvoimalahankkeelle. →
Periaatepäätös hyväksyttiin äänin 10–7. Vihreät jätti hallituksen. Myös kansalaisten enemmistö vastusti hanketta.
Yhtiölle tuli mutkia matkaan myös periaatepäätöksen jälkeen. Fennovoiman omistajaksi taivuteltu energiayhtiö Fortum ei saanutkaan vastalahjaksi Venäjältä havittelemaansa vesivoimaa.
Jo alun perin koko hankkeeseen pitkin hampain ryhtynyt Fortum ilmoitti pudottavansa omistuksensa Fennovoimasta 6,6 prosenttiin lupaamastaan 15 prosentista.
Tämä kutisti kotimaista omistusta ja uhkasi kaataa koko projektin. Periaatepäätös näet edellytti vähintään 60 prosentin kotimaisuusomistusta, mikä salli myös EU- tai Eta-taustan.
Yhtä kaikki, melkoista suhmuriikkia koko hanke. Oikein malliesimerkki poliitikkojen roolista tärkeissä päätöksissä ja tavasta, joilla päätöksiä viedään läpi ja miten osapuoliin vaikutetaan.
Laitetaan tämä tulevan totuuskomission asialistalle.
Ei jumalauta, on toi ollut touhua, eli ei sittenkään “hyvä uutinen” …
Onneksi kukaan ei joudu vastuuseen, ja vaikka irtisanoittaisiin noista hommista niin mitä väliä, kun elämän mittainen tili on jo tehty ja aina voi olla pahoillaan. Kuten Tyttikin sanoi, annetaan nyt Fortuminen johdon keskittyä tulevaisuuteen…
Ei pitäisi lukea näitä kun ei pata kestä, mitä vanhemmaksi tulee sen enemmän nämä “harmittaa” jo ihan tulevien sukupolvien vuoksi.
Tästä melko löyhänä aasinsiltana voisin herättää keskustelua ylipäänsä värien ja puolueiden merkityksestä päätöksenteossa. Ymmärrän tietyissä talouspoliittisissa asioissa värit ja puolueet, mutta kun politiikka on niin paljon muutakin kuin tupoa. Koko puoluejärjestelmä perustuu ns. liittoutumiseen, mutta voiko olla edes mahdollista, että yhden puolueen sisällä kaikki ovat samaa mieltä tupo-asioissa, ilmastoasioissa, ulkopolitiikasta ja vielä koulutus- ja kulttuuriasioissa? Tästä syystä haluaisin politiikkaan kaikkinensa jotain uutta ja tuoretta, jossa kukin saisi muodostaa eri asioista oman mielipiteensä puolueen määräysten ohi.
Esimerkki: Hallituspuolueiden edustajista 79 kannattaa lakiehdotusta. Oppositiossa on lakiehdotuksen kannattajia 31, mutta periaatteen ja puolueiden yleisen linjausten mukaisesti kaikki oppositiopuolueiden edustajat joutuvat äänestämään ehdotusta vastaan. Näin ollen (todellinen) enemmistön tahto ei täyttynyt.
Ja seuraava hajatelma: koska puolueiden sisällä on isoakin hajontaa eri aihealueiden mielipiteiden välillä, mikä on mielestänne se isoin ja vahvin puolueiden “väriä” määrittävä tekijä? Talouspolitiikka varmastikin? Eli jos olisit itse valitsemassa puoluetta, niin valitsisitko sen ensisijaisesti puolueen talouspolitiikan mukaan ja loput aiheet/arvot nakkaat sivuun ja äänestät (päänsääntöisesti) puolueen sopimuksen mukaan, etkä oman tahtosi/mielipiteesi?
Edit: vielä lisäkysymyksenä: Millä järjestelmällä saisimme jokaisen päättäjän (kansanedustaja, kunnanvaltuuston jäsen tms.) äänestämään AINA oman tahtonsa mukaan? Olisiko se kokonaan puolueeton järjestelmä?
Ehkä hyvä tuota pohdintaa ulottaa myös mandaatin hankintaan? Eli vaalitavan vaikutus kokonaisuuteen?
En ihan Sveitsin mallistakaan innostu, koska näen edustuksellisen arvon juuri siinä ettei itse tarvitse kaikkiin asioihin perehtyä ja samaa varmaan tapahtuu puolueidenkin sisällä (ja tämä kait se puolueen idea onkin).
Tietyllä tavalla voisi toivoa vähemmän ideologista otetta puolueilta ja enemmän käytännöllistä suhtautumista eteen tuleviin asioihin. Mutta mihin silloin kaikki pohjautuisi?
Tuohon oman tahdon mukaiseen äänestykseen on jo olemassa hyvä keino eli suljettu lippuäänestys. Jokainen kansanedustaja menee vuorollaan äänestyskoppiin ja pudottaa äänensä uurnaan. Koppeja voi olla enemmänkin kuin yksi. Suljettu lippuäänestys tehtäisiin vain merkittävimmissä asioissa ettei homma hidastu liikaa.
Haluaisin myös tiedotusvälineiden käyttämien asiantuntijoiden puoluetaustat esiin nimen jälkeen kuten poliitikoilla. Näin katselija/lukija saisi yhden oleellisen tiedon oman mielipiteensä luomiseksi.
Kaasuputkiräjäytyksistä on käyty täällä ja julkisuudessa paljon spekulaatioita. Varmaa on vain se, että ellei tekijä tunnusta ja esitä pitäviä todisteita teostaan, niin tekijää ei saada millään tutkimuksilla selville. Venäläisillä on aidoilla US Navy Seal-leimoilla varustettua dynamiittiä ja USAlla Uralin patruunatehtaan alkuperäistä trotyyliä vaikka kuinka paljon. Olen sitä mieltä, että kaasu olisi pitänyt sytyttää palamaan, niin ilmastovaikutus olisi pienempi.
Ei NS1/2 rakentaminen ollut poliittinen ratkaisu. Se miten Saksa yms tukeutuivat putkien tuomaan yksipuoliseen energiaratkaisuun oli poliittinen ratkaisu.
Jussihan puhuu taas suoraan ja asiaa. Erityisesti pidän twiitin jälkiosasta, joka kuvastaa osuvasti suomettumisen syntyä ja hengissä pysymistä.
Jussi ei ole enää puolueensa puheenjohtaja, mutta sen verran pitää sanoa, että Perussuomalaiset ovat edelleen “all over the place”. En minä ainakaan edelleenkään tiedä, mitä oikeasti äänestäisin, jos ääneni perussuomalaiselle antaisin.
Otetaan nyt vaikka esimerkkinä tämä, Helsingin kaupunginvaltuutettu.
… ja tämähän on vain esimerkki. Näitä löytyy etsimättäkin lisää. Tätä omituista anti-USA ajattelua on Suomen vasemmistossa paljon, mutta toisella puolella poliittista karttaa jopa enemmän.
Jotain varmaan mennyt minulta ohi, sillä ymmärtääkseni USA ei ole tuollaista HIMARS-päätöstä vielä tehnyt, vaikka pitäisin sitä tervetulleena. Venäjän ja USA:n sotahaluista puhuminen samassa lauseessa on myös melko käsittämätöntä. Onnea Helsinki.
Johan tuo Laura Korpisen kommentti alleviivaa, että Perussuomalaiset ovat All-Inclusive, kun samaan poppooseen Mahtuu Halla-aho ja Korpinen. Seuraavaksi valtaavat Vasemmistoliiton ja Kokoomuksen.
Edit: Näitä Venäjän puolustelijoita tulee aina löytymään yhdestä jos toisestakin puolueesta. Ehkä nykyään vähemmän kuin vielä alkuvuodesta.
En aio aikaani käyttää tämän mysteerin selvittämiseen. Ei tämä Laura selvästikään ole penaalin terävin kynä muutenkaan. On näköjään tätä PerSujen pro-Trump -osastoa.
Tucker Carlson ja FoxNews ilmeisesti Lauran tiiviissä seurannassa. Ja tottakai Bidenin hallinnosta löytyy syyllinen.
On se kyllä kamalaa, millaista jengiä tämän maan päättävillä paikoilla on. Työssä käydessä sitä ei ollut aikaa hirveästi ihmetellä, mutta nyt tuntuu, että ei perkele – eihän tässä ole mitään tolkkua.
Kuka tää korppine on ja miksi hänen twiitit pitäisi kiinnostaa?
Lipponen ja Aho kuittaavat miljoonia venäläisiltä ja ei kuulu inahdustakaan. Lisäksi Kremlin väitetty agentti Väyrynen on asettunut ehdolle. Joku nevahööd-persu kirjoittaa jotain älytöntä twitteriin ja heti on viestitolkulla kamaa.
Sinäänsä hyvä, että korppi kertoo oman tyhmyytensä. Fiksumpi tyyppi pitäisi älyttömyydet omana tietonaan.
Parin viestin verran tätä persujen all-inclusive -jäsenistöä ihmettelin. (kiitos Karibu termistä) Tämä pääkaupungin kaupunginvaltuutettu osui silmiin. Ihan uusi tuttavuus myös minulle.
Väyrystä en jaksa edes ajatella. Tulee pää kipeäksi. Kai sitä pitää vain todeta, että tällaiset ihmiset me ansaitsemme, jos olemme heitä äänestäneet.
Tämä. Mieleen muistuu ne vuoden takaiset mielivaltaiset koronatoimenpiteet, -passit, perustuslain rikkomiset ja muut perustavanlaatuisen logiikan rajoja rikkovat öyhötykset. Suuret massat hiljenivät tyystin kun karu totuus paljastui ja se, että olivat väärässä lähes kaikesta. Ehkä tässä(kin) casessa oli mukana näitä Jussin jo mainitsemia ostettuja, yksinkertaisia ja ideologisista syistä vieraan isännän asialla olevia ihmisiä.
Nyt kannattaisi ottaa Twitteristä kaikki estot pois. Miten olet onnistunut välttämään kaasuputkesta väännetyt naljailut Lipposelle. Aho säästynyt sen myönnän, johtunee varmaan aikaisista hatkoista tilanteen lämpenemisen jälkeen.
Sirpa Pentikäinen ja Atte Kaleva edustavat samaa puoluetta. Soininvaara ja Suomela Vihreitä. Juha Sipilä ja Paavo Väyrynen ovat samassa puolueessa. Vasemmistoliitossa ja demareissa on muutama eksynyt rasvanahkainen duunari siellä kettutyttöjen ja muiden naisasianaisten joukossa.
Mutta joo se tästä aiheesta. Persut kyllä tekivät äärimmäisen fiksusti, kun heittivät sen idiootin Niikon pois ulkoasiainvaliokunnan johdosta ja laittoivat Halla-ahon puikkoihin.
En lähde kiistämään tuota väitettä. Totean vain että myös nämä perinteisetkin puolueet kuten keskusta, SDP ja kokoomus ovat ihan samanlaisia rasioita.
Ehkä Vasemmistoliitto tässä mielessä luotettavin - siis varmimmin ei voittava arpa?
Toisaalta rehellisyyden nimissä todettava politiikassa tehtävät päätökset ovat usein valintoja huonojen vaihtoehtojen välillä (siksi ne on poliittisia päätöksiä). Hyvä muistaa naapurissa olevan toisenlainen järjestelmä, jossa järjestelmä nojaa vahvaan pienen piirin mielipiteeseen - ja tulokset ovat nähtävissä.
Tämä mielestäni kiteyttää aika hyvin ongelmakentän nykyisessä poliittisessa kulttuurissa. Terve järki heitetään surutta romukoppaan ja pistetään neliraajajarrutus päälle, kun mennään ideologisen sokeuspisteen alueelle. Muutama pikainen tulee heti mieleen. Ei toki kattava lista, koska monilla puolueilla on useampiakin ideologisia sokeita pisteitä ja jotkut sokeat pisteet (“Jos hiilineutraalisuustavoitteen vuosilukua ei olisikaan järkevää heitellä hihasta kilpahuudannassa”) kattavat lähes koko puoluekentän.
KD: Jos pyhän kirjan sana ei oikein heijastakaan tätä päivää
Keskusta: Jos alueellistaminen ei olisikaan järkevää
Kokoomus: Jos jokin asia olisikin parempi pitää julkisen vallan hallussa, kuin antaa markkinoiden päättää asiasta
RKP: Jos ruotsin kielen pakollinen opiskelu ei olisikaan järkevää
SDP: Jos jokin asia olisikin parempi yksityistää, kuin pitää se julkisen vallan hallussa
Vasemmistoliitto: Jos reipas palkitseminen hyvistä suorituksista olisikin kannattavaa
Vihreät: Jos tuulivoima (ja ydinvoiman vastustaminen) ei olekaan ratkaisu energiakriisiin
Jos laitetaan vastakkain päätöksenteko “maan edun” (joka mielestäni pitäisi olla kansallisessa päätöksenteossa kovin keskeinen tekijä) ja puolueen oman ideologisen sokean pisteen välillä, niin oma subjektiivinen näkemykseni on, että ideologia menee edelle - riippumatta mitä faktat tai ympärillä vallitsevat olosuhteet kertovat.
…
