Kuten eilen jo linkattiinkin, Ylen tuoreessa mittauksessa Kepun kannatus on mittaushistorian alhaisin, noin 10%. Kaksi vuotta sitten se tarttui 12 prosentin kannatusalhossaan Annika Saarikkoon kuin pelastusrenkaaseen; hän jos kukaan saa laivaa käännettyä. Nyt tunnelma lienee ahdistava ja neuvoton. Ensimmäisestä apupuolueen hallituspaikasta vuosikymmeniin on tullut traumaattinen kokemus.
Hedelmällisen maaperän Kepun mahdollisille oireiluille ja irtiotoille tarjoaa Vassareiden taannoinen lipeäminen hallituskurista hoitajalaissa. Puolueen johto oli vakuuttanut Marinille olevansa hankalan päätöksen takana, mutta puolet ryhmästä äänestikin vastaan. Tämä on epätavallista, ja asettaa puolueen hallituskelpoisuuden kyseenalaiseksi. Lipeäjien ”sanktioista” ei kerrottu julkisuuteen, jäi puolueen sisäiseksi asiaksi. Kurssilemattoman suorapuheinen oman tiensä kulkija Anna Kontula ei päässyt kokoukseen, jossa hänen tuomionsa julistettiin. Media yhytti hänet jälkikäteen kysyäkseen, millainen sanktio lopulta tuli. Kontula sanoi, ettei hän tiedä!
Pandoran lipas on, jos ei nyt auki, ainakin raollaan muillekin irtiotoille. Kepu tietää, ettei se tule vaalien jälkeen olemaan todennäköisesti pitkään aikaan yhteistyössä vihervasemmistopuolueiden kanssa. Vähintäänkin avointa kritiikkiä hallituskumppaneita kohtaan lienee luvassa. Jää nähtäväksi, näemmekö lopulta jotain samanlaista kuin Stubbin hallituksen farssimaisilla loppuhetkillä, kun pitkin poikin rampautunutta hallitusrintamaa äänestettiin kumoon omia esityksiä.
Persut hengittää jo Demareiden niskaan ja mennee ennen vaaleja ohi. Puolueilla on naispuheenjohtajat, mutta siihen yhtäläisyydet päätyvätkin. Demarit on riippuvainen Marinin henkilökohtaisesta suosiosta – johon bilekohu ei vaikuttanut käytännössä lainkaan – kun taas Persujen kannatus nousee Purrasta huolimatta. Henkilökohtaisissa suosiokyselyissä Purra mataa kaukana Marinin takana. Persujen kannatuksella on siis tukevampi pohja, koska se nojaa laajemmin liikkeeseen. Demarit luultavasti lähtee kampanjoimaan vahvasti Marinin kasvoilla, mutta kuten on joissakin aiemmissa vaaleissa nähty, puoluejohtajan kannatus ei realisoidu uurnilla niin kuin gallupeista voisi uumoilla.
Persujen huohottaessa niskaan Marinilta alkaa luultavasti tulla enemmänkin vasemmistopopulistisia ulostuloja. Ensimakua saatiin EKP:n koronnostojen kyseenalaistamisella. Tämä retoriikka ei välttämättä tule toimimaan kovin hyvin. Vaalien teemaksi puskee luultavasti vahvasti se, että nyt korona-poikkeusajan jälkeen on vihoviimeinen hetki alkaa tehdä isoja rakenteellisia uudistuksia Suomessa.
Tällä hetkellä vaalien järjestys näyttäisi todennäköisimmin olevan Kok, PS, SDP, Kepu. Jos Kepu alistuu olemaan pysyvämmin 20+ paikan tukipuolue erilaisissa hallituskokoonpanoissa, Perusporvari voisi olla toimintakykyinen pohja, joskin Kokoomuksen ja Persujen välit ovat viileähköt. Jos Kepu painelee oppositioon, Kokoomuksen ja Persujen on kyllä hyvin hankala muodostaa hallitusta. Mikään vihervasemmistopuolue ei suostu. Ainoat potentiaaliset kumppanit olisivat RKP ja Kristilliset, jotka saavat yhteensä noin 15 paikkaa. Kokoomuksen ja Persujen olisi saatava yhdessä noin 95 paikkaa, koska näppituntumallani 110 paikkaa alkaa olla kipurajoilla uudelle hallitukselle. Katsotaan kolmien viimeisten vaalien kahden suurimman yhteispaikat: 2019 79 paikkaa, 2015 87 paikkaa, 2011 86 paikkaa. Toki 2007 Kepu ja Kokoomus saivat yhdessä 101 paikkaa, mutta silloin poliittinen kenttä oli vielä kolmen suuren dominoima, ja Persut oli lilliputti.
Jos Kepu menee oppositioon ja Kokoomuksen ja Persujen yhteiskannatus jää korkeintaan 90:n korville, riitaisaa Sinipunaa pukkaa. Kepulla on tästä hyviä muistoja. Se oli kriiisissä 2011 kun Kataisen Sixpack aloitti, mutta kaksi vuotta myöhemmin se oli jo noussut selvään gallupkärkeen.
