Jatkan vuodatustani hallituksen politiikasta tänne. Vuodatuksen alun voi lukea tuolta →
Hallituksen kyvyttömyys on käsittämätöntä. Joka asiassa kaava on sama: Odotellaan, että asiat eskaloituvat ja kun paskat on housussa tehdään hätäisiä päätöksiä, joilla kansa köyhtyy ja oikeuksia karsitaan. Kaikki lähti oikeastaan jo pandemian hoidosta – sama vaihde päätöksenteossa on jäänyt silmään koko hallituskaudeksi.
Ihan viime kuukausilta esimerkkeinä toimivat Fortum/Uniper -jupakka, hoitajien pakkolaki ja nyt viimeisimpänä ehdotus sopimuspohjaisen yhteiskunnan hylkäämisestä sähkökriisin takia.
Olen ihan aidosti huolissani siitä, mihin tämä hallitus vielä kykenee viime metreillään ilman, että kukaan siihen puuttuu. Pelottavia aikoja.
Miten ihmeessä Kepu voi tukea tällaista kehitystä? Tervemenoa alle 5%:n kannatukseen…
Kepun kentällä on motivaatio ja usko omaan tekemiseen kaikkien aikojen pohjissa. Nykyiset ministerit nyt nauttii hillotolpastaan, mutta vaalien jälkeen Kepu jää varmasti oppositioon. Ja luultavasti nostavat jonkun maalaisversion Ville Niinistöstä johtoonsa. Varsinkin Kok+Dem komboa vastaan kannatus nousee nopeasti sinne 15% jonkun maalaispopulistin johdolla. Koska Petteri Orpon johtama Kok+dem+vihreät+rkp on oppositio-Kepun unelma.
Persuilla on se vankka 16% kannatuspohja, mutta muilta puolueilta kokkareita lukuunottamatta kannatusta ei oikein enää tipu. Katsomossa on se persujen kannatuspotentiaali. Jos tyytymättömyys nousee ja nukkuvat lähtevät uurnille on persuilla mahdollisuus siihen +22% kannatukseen.
Ei kai se mikään ihme ole. Tunnen monta kepulaista maaseudulta eivätkä varmasti katsele tällaista “sosialidemokratisointia” hyvällä. Nythän on oltu yhtenä rintamana vasemmiston kanssa mielestäni jyrkän vasemmistolaisessa politiikassa. Todella tyhmä veto.
Persujen kannatuspohja taitaa olla lähempänä 8%:a, mutta tällaisina aikoina populismi kerää ääniä.
Olen itsekin ollut hyvin samalla kannalla monissa asioissa Jussi Halla-ahon kanssa, mutta persut ovat jotain ihan muuta kuin Halla-aho. Kaiken maailman ihme örveltäjää ja Trump-fania valtuustot ja eduskunta täynnä.
Demokratian avuksi pitäisi tuoda miinusäänet. Voisi vaaleissa äänestää puoluetta tai ehdokasta, jota ei ainakaan haluaisi vastuuseen. Tämä voisi tuoda protestiäänille ihan uuden ulottuvuuden ja kannustaa ihmisiä uudella tavalla äänestämään. Eikä tarvitsisi sitoa itseään mihinkään omituiseen ideologiaan tai puolueagendan kestoaiheeseen.
Purra on aika keskiverto pj, mutta kannatus on pysynyt tasaisesti tässä haarukassa. Jos Halla-aho olisi puheenjohtaja, niin persujen kannatus olisi nyt yli 20%.
Persut saivat 8% äänistä takinkääntäjä-Soinin viimeisissä vaaleissa. Kyllä persujen kannatuspohjaksi voi kolmien edellisten ek-vaalien perusteella väittää sen 16%. 11 vuoden putki ei ole enää sattumaa tai ohimenevää.
Jos persut ovat fiksuja, niin vaalikampanja henkilöitäisiin Halla-ahoon, joka on Venäjää kritisoidessaan osoittanut valtiomiesmäisyyttä. Samalla, kun hän on nöyryyttänyt Kremlin nuoleskelijoita ala Heinäluoma oikein kunnolla.
Niitä nuoria miehiä on vaan niin valtavasti liikaa. Esimerkiksi Oulussa joka on yliopistokaupunki on yksin asuvia nuoria miehiä 20% enemmän kuin saman ikäisiä naisia. Syntyvyysongelma johtuu samasta syystä, miesten on edelleen melko hankala lisääntyä keskenään.
Olen kuullut joitain juttuja siitä, että Hjallis koittaa kalastella kovaa tahtia maakuntien vanhoja ex-kepulaisia tai kokoomuslaisia jotka ovat jääneet rannalle edellisissä vaaleissa. En povaa tälle suurta onnistumista. Se kuitenkin hämmentää, miten iso kannatus tällä yhden narrin puolueella - tai oikeastaan henkilöllä - on Uudenmaan alueella. Tämän syksyn Jokeri-saaga, jossa mukana myös Hjallis jr., on jälleen yksi esimerkki siitä että oikea avoimuus on kaukana tämän perheen toimintatavoista: Any publicity is good publicity.
Juuri näin. Onhan esim. tässä vuoden 2017 jutussa esitetyt luvut eri puolueiden äänestäjien välisistä luottamuksista Trumpiin ja Putiniin aika hätkähdyttäviä:
Toisaalta kepun, demareiden, kokoomuksen ynnä muiden äänestäjät ovat olleet huomattavasti paremmin kartalla tilanteesta kuin monet puolueen johtoportaan jäsenet.
"Viidennes (20 %) Kuluttajaliiton kyselyyn vastanneista arvioi oman kotitaloutensa pelivaran olevan tällä hetkellä nolla euroa elinkustannusten noustessa.“
" Liki puolessa (47 %) suomalaisista kotitalouksista pelivara elinkustannusten nousuun on nollasta enintään 100 euroon, selviää Kuluttajaliiton tuoreesta kyselystä"
“Taloudelliset haasteet korostuvat erityisesti yksinhuoltajilla, joista jopa 31 % kertoi, ettei heillä ole lainkaan maksuvaraa ilman taloudellisen ahdingon vaaraa.”
Sanon sen ääneen vaikka näkemys ei kerää laajaa kannatusta. Liberaali demokratia on tuonut mukanaan arvoja missä ydinperheen asemaa on ajettu alas samalla normalisoiden kaikenlaiset muut asumisjärjestelyt. Kovimman hinnan tästä tulevat maksamaan lapset.
Omavaraisuus ja oman kansan asettaminen muiden edelle on nähty vahingollisena ja se on leimattu ääriajatteluksi. Maailman halaaminen on mukavaa ja trendikästä hyvinä aikoina mutta tuo kupla puhkeaa kun kriisi koittaa. Ja vaikkei kriisejä usein tulekaan eivät ne ole minnekään hävinneet.
Accuscore simuloinut paikkajakoa juuri tämänhetkisillä voimasuhteilla. Sen mukaan Kokoomus saisi nykyisellä 24% kannatuksella peräti 54 paikkaa eli 27% paikoista. Tuo pyörittelemämme Kok PS RKP Kris olisi nyt 104 paikkaa, eli kyllä se >110 paikkaa on selvästi realistisempi kuin olen luullut. Siinäkin tapauksessa on tietysti kysymysmerkkejä, toteutuisiko se kuitenkaan (suostuisiko RKP?), mutta ainakin antaisi Kokoomukselle enemmän mahdollisuuksia, ja kiinnostavaa vipuvartta suhteessa Kepuun; siihen sisältyisi pelote, että Kepu joutuisi samaan oppositioon nykyisten kumppaneidensa kanssa ja alkaisi assosioitua samaan blokkiin kuuluvaksi.
RKP on aina ollut kiitettävän opportunistinen hallitukseen pääsemisessä, en oikein jaksa uskoa sillä olevan yhtään todellista kynnyskysymystä pl. ruotsinkielisten oikeudet.
Arvomaailmasta huomioisin konservatiivi/liberaali jaottelun. Meillä on kaksi-kolme arvokonservatiivista puoluetta PS+KD ja varauksin Keskusta. Kokoomuksessa on selvä kahtiajako ja se tulee näkyviin joka kerta, kun tulee puhe PS:n kanssa yhteistyöstä. En vain näe tätä mitenkään realistisena, sillä se on monelle siellä jo ajatustasolla mahdotonta ja hajottaisi puoluetta. Kokoomus on arvomaailmaltaan nykyisellään lähempänä SDP+Vihreät blokkia kuin PS+KD blokkia → seuraava hallitus todennäköisesti tulee olemaan Kok + SDP + Vihreät pohjalta.
Pidän äärimmäisen epätodennäköisenä, että PS ja RKP mahtuisivat yhdessä seuraavaan hallitukseen, syystä että: Suomenkielisten oikeudet.
Itseasiassa RKP ei tukisi edes vähemmistöhallitusta jossa PS häärää. Toki viimeksi RKP oli tulossa samaan hallitukseen, tiesivät että hallitusohjelmassa mainittu kielikokeilu tullaan sabotoimaan, mutta Soini esti hallitukseen tulon. Siitä tulikin sitten ennakkotapaus.
Jos KOK+PS+KD riittää enemmistöön, niin uskon sen toteutuvan, jos ei riitä, niin sitten tulee KOK+SDP+VIHR+RKP.
Maaseudulla menee nyt niin huonosti, että Keskustan realisoituva kannatus voi olla nykyistäkin mittausta heikompi. Lähinnä siis polttoöljyn ja sähkön hinta, myös korot tekee tuhoa velkojen osalta.
Jos tätä yrittää tiivistää, niin saamme kiittää tämän päivän energiakriisistä ja osittain myös sodasta Suomen ja Saksan demari-ikoneita ja Paavo Lipposta oikein erityisesti. Karua kertomaa tämä juttu.
Koko juttu (mm)
Olen hyvin iloinen siitä, että Lipposta ei päästetä kuin koiraa veräjästä. Mutta täysin samaa mieltä myös Mika Aaltolan kanssa. Paavo lipponen ei tietenkään halua muistella vanhoja ja tuskin moni muukaan demarivaikuttaja tästä lähtee avautumaan.
Kokoomuksen jäsenistö on paljon johtoaa konservatiivisempi. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella kokkarin erottaa persusta lähinnä vain komeampi auto. Persut ja Kokoomus ovat oikein hyvää pataa pääkaupunkiseudun ulkopuolella.
Pääkaupunkiseudun kokkarit taas kaveraavat vihervasemmiston kanssa aivan avoimesti.
Saa nähdä kumpaan Kokoomus kallistuu, pääkaupunkiseudun näkyvään vähemmistöön tai koko maan kannalle. Kokkareissa on ehkä räikein ero kaikista puolueista eri laitojen välillä. Ei Atte Kalevaa ja Kirsi Pihaa uskoisi saman puolueen jäseniksi.
Ja kyllä se täytyy sanoa, että Persujen melkoisen tuore puoluekoneisto ei ole onnistunut kaikkia ääliöitä pitämään poissa puolueen joukoista. Varsinkin, kun persut kuitenkin varsin hyvin tietävät, että media nostaa jokaisen varavaltuutetun jutut erityisellä innolla framille. Sosiaallisen median koulutusta tarvitsevat edelleen ja paljon.
On se hämmästyttävää, kuinka puhelias mies ja kansakunnan “jyrähtäjä” on yhtäkkiä hiirenhiljaa.
Näkemystä jaettiin briteille naureskellen.
Myönnän, että tuntuu jokseenkin hyvältä, että juuri Lipponen on (ansaitusti!) piinapenkissä.
Tosin ei Tarja Halosestakaan ole kuulunut yhtään mitään koko Venäjän hyökkäyksen aikana. Halosen twitter täyttyy muistutuksista “rauhan” ja “kansainvälisestä tyttöjen” päivästä, mutta sanallakaan ei arvostella Venäjän barbaarista hyökkäystä Ukrainaan ja iskuja siviilikohteisiin.
Jätän Lipposen ja Halosen demarikollegat, Heinäluoman ja Tuomiojan, tällä kertaa rauhaan. Ovat sentään myöntäneet joidenkin päätösten olleen vääriä, näin jälkikäteen.
Sen verran tuohon kommenttina, että Halonen antoi kuukausiliitteelle haastattelun sodan alettua ja juttu oli otsikoitu ‘Minä ja Putin’. Kuten kunnon poliitikolle kuuluu, pystyi esittämään asioita omalta kannalta suotuisalla tavalla. Historian tutkimus esittänee tästä omia arvioitaan aikanaan.
Ja tavallaan tasapuolisuuden nimissä, kyllä 2000-luvun alussa taisi muutkin yhteiskunnan osat ryvettyä putinin Venäjän kanssa? Esim. vaikka ne yksityiset tahot, jotka möivät noita tontteja Venäläisille (hinta taisi vaimentaa omantunnon?) tai monet yritykset jotka olivat valmiita myymään melkein mitä vain. Myös ostopuolella taidettiin ummistaa silmiä todellisuudelta (koska oli niin edullista).
Koska olemme vapaa demokratia (miten ne poliitikot pääsevät valtaan?), emme voi yksistään kaataa tätä poliitikkojen niskaan, vaan meidän on syytä miettiä kunkin omalta osaltaan missä kohdissa olisi voinut toimia toisella tavalla. Ja varmasti moni on osannut suhtautua epäilevästi Venäjään ja sen kehitykseen (tosin tässäkin motiivien miettiminen voi olla aiheellista).
Viime vuosina Ville kehui hyvin paljon Saksan Energiewenden erinomaisuutta, en ole kuullut Villeltä mitään Energiewendestä helmikuun jälkeen. Ydinvoimasta luopuminen ajoi Saksan osaltaan Venäjän maakaasun suurkäyttäjäksi. Olisi kiva tietää Venäjän lobbauksen osuus Saksan Vihreiden ydinvoimavastustukseen. Saksan demarit pelkäsivät oman kannatuksensa puolesta ja lähtivät torjumaan vihreitä ydinvoiman rajulla vähentämisellä.
Jo ennen Venäjän kaasurajoituksia Saksassa jouduttiin käyttämään kivihiilivoimaloita sähkön tuotantoon. Paljonkohan vähemmän olisi CO2:ta ilmakehässä, jos Saksan sähkö olisi tehty ydinvoimalla maakaasun ja kivihiilen sijasta.
En ole Lippos- enkä Halos-fani, mutta NS1/2 olisi tehty vaikka Lipponen olisi poliittisen uran sijasta jäänyt Kuopion Saukkojen vesipallovalmentajaksi. Putket olisi rakennettu kokonaan ilman suomalaisia lobbareita. Tai Saksaan olisi viety vastaava määrä maakaasua vaikka tankkiautoilla. Ongelma ei siis ole NS1/2-putkissa vaan Saksan (ja muun Keski/Etelä-Euroopan) liian suuressa riippuvuudesta Venäjän maakaasustakin.
Nordstream-putkien tarkoitus oli heikentää Ukrainan ja Puolan merkitystä kaasun läpikulkumaina Saksaan ja samalla sitoa Saksa tiukemmin kiinni Venäjän kaasuun. Saksaa nieli Venäjän asettaman koukun painoineen ja kohoineen. Venäjälle energia on ollut ensisijaisesti politiikkaa, toissijaisesti taloutta. Tuota Saksassa ja suurimmassa osassa muita länsieurooppalaisia maita ei ole haluttu ymmärtää. Nyt tilanne on muuttunut pysyvästi, mutta sopeutuminen tulee olemaan tuskallista.
Itse olen varmaan veikannut suunnilleen kaiken mahdollisen väärin Venäjän suhteen tällä vuosituhannella. Mutta kyllä päätä saa pyöritellä, kun katselee takavuosien poliittista argumentointia. Kuten Krimin miehityksen jälkeen tehtyä demariarviota, että ei Venäjä hyökkää Itä-Ukrainaan, koska sillä on ennestäänkin liikaa maata.
