Hmm… sama juttu. Essayah ei ole mikään äärikristillinen, mikä olisi itselleni punainen vaate. Enkä keksi nopeasti yhtään mitään negatiivista Essayahista. Jotenkin jäänyt sellainen kuva vaalitenteistä ja haastatteluista, että hänen ajatuksensa on aina kirkas. Olen ymmärtänyt, että kollegatkin arvostavat häntä yli puoluerajojen.
Rehn saattaisi mennä kakkosvaihtoehtona. Ei hänestäkään mitään kuraa mistään löydä. Suoraselkäinen kaveri.
Kyllä meidänkin firmassa yritetään perustella matalia palkkoja sillä, että on niitä jaloja arvoja, joita töissä palvellaan. Tavallaan kyllä onkin. Mutta kumma juttu, kun on sitten niin kovin vaikea pitää väkeä talossa ja rekrytä taloon uutta väkeä.
Ettei se raha sitten kuitenkin merkkaisi jotain.
Stop the press. Here comes the big bad news! Ainakin Juurikki on ikuisesti Pekka Haavistolle vihainen, kun pakotti 70-luvulla Interreilaajan oppaallaan kaikki, jopa Juurikin pakkaamaan rinkkaansa kumisaappaat ja vieläpä ylimääräisen kengännauhaparin, kun ne on kuulemma niin käytännöllisiä moneen tarkoitukseen.
Ei kyllä selvinnyt ne tarkoitukset, mutta vinkki että Euroopassa kannattaa aina täyttää taskut vessapaperilla, jos jossain sellaista näkee, ainakin toimi. Oli moni ulkomaan eläjäkin lukenut Pekan ohjeet, kun niin harvoin näkyi niinä aikoina vessapaperia julkisissa vessoissa siellä Interrail-Euroopassa eli max 1 km päärautatieasemilta. Ah, sitä aikaa kaivaten.
Interrail-guru-Haavisto pressaksi, mutta jos ei ilman vakaata valtiomies-Haavistoa järjesty, niin pakko suvaita ja äänestäjänä sopeutua.
Maailma muuttuu, Juurikki ei.
Palaan vielä tähän edustajien palkkaukseen, koska mielestäni aihe on mielenkiintoinen. Ihan alkuun totean, ettei minua häiritse edustajien palkat tai edut, koska kuten todettua kokonaisuudessa melko mitätömiä rahoja kyseessä. Eli sikäli ehdotus 3x palkoista ei minulle olisi ongelma.
Olen myös samaa mieltä että työhön liittyvä arvostuksen puute yleisesti ja etenkin siihen kohdistuva tiedotusvälineiden huomio ja muu some huutelu yms. vaatisi aivan selkeästi jotain likaisen työn lisää tai vähintään pääsyn ilmaiseksi hyvälle terapeutille. Ja tämä siis riippumatta kuinka syyllisiä tai syyttömiä väistämättömän tuntuisiin kohuihin mahdollisesti ovat.
Mutta ajatus palkkauksen nostamisen auttavan tuomaan kansakunnan parhaimmat edustajiksi ei välttämättä ole sekään aivan ongelmaton. Noin muutenkin minulle tämä “kyvykkyyden” määritteleminen on minusta hyvin hankalaa - eli mikä olisi tähän oikea mittari? Eli ketkä kuuluvat tähän kansakunnan parhaimpien joukkoon? Yhteisten asioiden johtamiseen parhaimmat eivät välttämättä ole yksityisensektorien korkeimpien palkattujen joukosta löydettävissä - tavallaan Sipilä taisi tästä olla malliesimerkki.
Työn saaminen vaatii halua olla vahvasti julkisuudessa, koska valituksi tuleminen vaatii kuitenkin yli 3000 ääntä. Tuohon pääseminen vaatii melkoista työtä ja markkinointia ja silloinkin tulos on vielä epävarma. ‘Varma’ läpi pääseminen vaatiikin sitten jo lähemmäs 8000 ääntä. Tuollaisen suosion saaminen vaatii jo huomattavaa esillä olemista. Tähän tuo korkeampi palkkaus ei sinällään tuo apuja ja siten myös epävarmaa muuttuisiko edustajien koostumus oleellisesti vaikka palkkoja nostettaisiin sen 3x.
Yhtäläisesti voimme ajatella ongelmalliseksi myös tuon voimakkaan halun vaikuttaa yhteisiin asioihin. Eduskunnassa päätöksenteko on kuitenkin lopulta kompromissien hakemista ja asiantuntijoiden kuuntelemista. Ainakin itse suhtaudun epäilyksellä kaikkiin, joilla on erityisen voimakas ideologinen ‘näkemys’ - tämä ideologisuus toki myös helposti subjektiivinen tulkinta.
Ainakin aiemmin on tietyissä ammattiryhmissä ollut selkää yliedustusta (esimerkiksi poliisit, toimittajat ja juristit - juristit sinällään ovat lainsäädännön asiantuntijoita, eli sikäli ihan ok tietynlainen yliedustus). Koulutustasohan on melko korkea Eduskunnassa jo nyt ja jopa tohtorintutkinnolla taitaa olla voimakasta yliedustusta - eli jos näin ajattelee parhaimmistoa, niin eikös tilanne siten ole jo hyvä?
Oikeastaan on mielenkiintoista pohtia myös toimen luonnetta kokemuksen kautta. Eli kuinka monella työpaikalla merkittävä osa on hyvin pienellä kokemuksella tehtävästä? Nyt valitussa eduskunnassa 28% on ensimmäistä kauttaan. Jokaisessa työssä tai toimessa on kuitenkin oleellista oppia miten työ hoidetaan tehokkaasta - politiikka on tässä mielessä mielenkiintoinen poikkeus (kuinka moni sijoittaisi yhtiöön, jos yrityksen hallituksessa olisi 28% ensimmäistä kautta hallitustehtävissä? - ok ei paras mahdollinen vertaus). Toki voisi argumentoida, jos kyseessä olisi "kyvykkäämpää’ väkeä tuo osuus putoaisi, mutta eikös tuo ole myös aikavahvasti sidoksissa yhteiskunnassa tapahtuviin muutoksiin? Eli eri kausina täytyy edistää eri asioita.
Kansanedustajien valtiopäiväkokemus 09.06.2023 (eduskunta.fi)
Olen lukenut useamman entisen edustajan muistelmia ja olen päätynyt johtopäätökseen ettei tuon(kaan) toimen luonnetta ole aivan helppo hahmottaa ulkopuolelta. Ehkä tietyllä tavalla rehellisimmän kuvauksen mielestäni on Jari Lindströmin kirja ‘Syvään Päähän’ (kirjan nimikin tuo monimerkityksellisesti esille tuota hankaluutta ulkopuolelta hahmotta edustajan tai ministerin työtä).
Olisi mielenkiintoinen ajatusleikki ajatella jos valtioita alettaisiin ohjaamaan kuten yrityksiä. Jokainen kansalainen on osakkeenomistaja ja sitten äänestetään valtiolle hallitus ja sen puheenjohtaja. Tämä kaveri olisi siten demokraattisesti valittu, ehkäpä vähän kuin nykyinen presidentti. Hallitus sitten puheenjohtajansa vedolla nimittäisi Suomi Oy Ab:lle toimitusjohtajan hakijoiden joukosta, ja jolla olisi vapaa valta palkata itselleen sitten oma johtoryhmä, vähän kuin nykyinen ministeriö ja sitten johtaa maata kohti hallituksen asettamia tavotteita.
Asennetaan paikoilleen suorituskyvyn mittarit ja sovitaan miten niitä tulee seurata. Annetaan toimitusjohtajalle tavoite että työllisyys pitää olla X vuoden kuluttua Y%, lonkkaleikkausjonot max 3kk, valtion budjetti max Zmrd€ tappiolla jne. Toimitusjohtajalle bonusjärjestelmä sen mukaan jos/kun asetettuihin tavotteisiin päästään. Toimitusjohtaja saa vapauden rakentaa oman hallintojärestelmänsä siten kuin yksityisissäkin yrityksissä jne.
Kahden vuoden välein hallitus äänestää toimitusjohtajan luottamuksesta. Jos alle 50% on tyytyväisiä, toimitusjohtaja vaihtuu. Hallitus itsessään äänestetään neljän vuoden välein osakkeenomistajien “yhtiökokouksessa”.
Ilmeisesti Inderesin palstalla on sen verran hyvin ansaitsevaa porukkaa, että eilinen 8.6. oli ns Taksvärkkipäivä on jäänyt palstalla noteeraamatta. Ja että todellinen päivä on henkilökohtaisesti edessä.
Hieman harhaanjohtava nimi, koska oikeastihan taksvärkkipäiviä on kertynyt tähän eiliseen asti 160 kpl, jos keskimääräinen verorasitus hoidetaan ensin alta, ja sitten alataan tienata itselle puhtaana käteen , ja ostetaan eri asioita ilman veroja.
Nollaveropäiviä siis edessä noin 205 kpl, enemmän kuin mitä yhteiskunnan molokinkitaan on niin hyviä asioita varten, turhia asioita varten ja haitallisia asioita varten rahaa syötetty.
Hyvä toki myös muistaa, että hyviinkin asioihin syötetty raha ei välttämättä ja todennäköisesti ole tuottavasti ja optimaalisesti käytetty. Vrt Sote
Hyvää pohdintaa. Se mikä tässä palkkakeskustelussa mietityttää, on että eduskunnanhan tulisi edustaa kaikkia suomalaisia, eli olla kuva kansasta. Jos lähdemme tavoittelemaan eduskuntaa, jossa olisivat vain “parhaat”, miten se tulkitaankin, tavoittelisimmeko jotain teknokraatti- eduskuntaa?
Nyt alkaa tihkua tietoa tulevan hallituksen muutoksista työelämän sääntöihin;
HS:n tietojen mukaan muun muassa laittomista lakoista tai työnantajan työsuluista koituvia hyvitys- tai lakkosakkoja ollaan nostamassa. Nostoa kuvaillaan tuntuvaksi mutta ei kohtuuttomaksi. Sakko on työtuomioistuimen määräämä sanktio laittomasta lakosta työnantajaliitolle, yhdistykselle tai ammattiliitolle.
HS:n tietojen mukaan Säätytalolla on päästy alustavaan sopuun, että ansiosidonnaisesta työttömyysturvaa tiukennetaan porrastamalla, mutta sitä ei lyhennetä kuten kokoomus on vaatinut.
HS:n tietojen mukaan paikallinen sopiminen tulee merkittävästi vapautumaan, mutta tiedossa ei ole millä eri tavoin.
Työnantajajärjestöt ovat vaatineet, että paikallisen sopimisen pitää olla mahdollista myös sellaisissa yrityksissä, jotka eivät ole työehtosopimuksen piirissä.
Kipeitä muutoksia tulossa työntekijöille. Ihan suoraan Kokoomuksen ohjelmasta nämä eivät kuitenkaan ole, vaan ilmeisesti PS lunastaa tekemiään lupauksia ja lieventää kaikkein suurimpia muutoksia hieman ammattiliitoille sopivammiksi.
Yleissitovuuden päättäminen lienee suurin esillä oleva muutos. Sen toteutus näyttää käyvän paikallisen sopimisen kautta, joka voikin olla ihan viisas tapa toimia. Näin saadaan pienempien yritysten työntekijät neuvottelemaan itse työehdoistaan mutta suuryritysten työntekijöille jää vielä mahdollisuus järjestäytyä työehtosopimuksen taakse. Onkin mielenkiintoista nähdä miten tämä muutos oikeasti toteutetaan ja liittyykö siihen säädöstä valtakunnallisesta minimipalkasta.
Oikeistodemarina yksi ärsyttävimmistä asioista SDP:ssä on tämä toverisanan viljely ja punalippujen käyttö vappumarsseilla. Toki tässä on kyse symboliikasta ja onneksi on viitteitä siitä, että muutosta on tulossa. Demokraatissa Petri Korhosen loistava kirjoitus siitä, miten vahingollista tämä toveri-sanan viljely on ollut puolueelle. SDP:n (todennäköisesti) tulevalla oppositiotaipaleella on korkea aika uudistaa puoluetta ja päästä eroon tästä neuvostosymboliikasta. Vielä on matkaa siihen, että punalipun sijaan vaalikojulla heiluisi Suomen lippu, mutta jonkun täytyy pistää muutosta liikkeelle. Petri Korhonen on kyllä parasta, mitä SDP:n viestinnälle on pitkään aikaan tapahtunut.
“onneksi on viitteitä siitä, että muutosta on tulossa.”
Onko näin? Puolueen suurin tähti on toimintansa ja vaalikonevastaustensa perusteella enemmän vasemmalla kuin Vasemmistoliitto, ja voitti aikoinaan Lindtmanin puheenjohtajavaaleissa pitämällä puoluekokouksessa puheen, jonka tärkein meriitti asiasta uutisoineen median mukaan oli se, että hän käytti useammin sanaa toveri kuin oikeistodemariksi laskettava Lindtman.
Lisäksi kyllä demarit on viime vuosina liikkunut aatteellisesti selkeästi enemmän vasemmalle kuin oikealle…
Onko Marin enään puolueen suurin tähti? Kansansuosion perusteella varmastikin, mutta viime kuukausina, sen jälkeen kun hän ilmoitti luopuvansa SDP:n puheenjohtajuudesta, hän on vetäytynyt julkisuudesta lähes kokonaan. Itse veikkaisin että Marin painelee johonkin rauhalliseen mutta vakaaseen virkaan tai rivikansanedustajaksi keskittyen avioeron setvimiseen ja lapsiperhearjen pyörittämiseen muutamaksi vuodeksi. Uskoisin että SDP:n linja tulee olemaan hyvin vasemmistolaista. Sen verran tiukkaa oikeistopolitiikkaa tuleva hallitus virittelee, että hyvin perinteinen SDP:n ja SAK:n yhteispeli näyttää minusta lähes taatulta reseptiltä menestykseen neljän vuoden päästä pidettävissä eduskuntavaaleissa.
Aika nopesti Vihreät alkoi reivata kurssia oikealle, ainakin keulakuvaa, sisällöstä en menisi vielä takuuseen.
Äänet 2 760 –1 941.
Miksi ihmeessä eduskunnan tulisi olla joku keskimääräinen otos kansasta edustaakseen kaikkia. Kyllä minä paljon mielummin olisin nähnyt Pekka Lundmarkin Pääministerinä kuin Sanna Marinin ja voisin lyödä kohtuullisen summan vetoa että tällä fiksuimmat, koulutetuimmat ja kyvykkäimmät edustuksella kaikkien hyvinvointi turvattaisiin huomattavasti paremmin kuin valitsemalla pääministeriksi vallanhaluinen ihminen jonka kokemus ja ymmärrys on vaikka valtiontaloudesta sitä ala-aste tasoa kuten joku kirjoitti.
Eihän minkään yrityksen tai edes yhdistyksenkään johtoon yleensä valita tasaisesti kaikenlaisia sukankuluttajia vaan pätevimmät jotka saadaan.
Se on tietysti huomionarvoista kuten joku totesikin että vaikka pätevimmät olisivatkin ehdolla, se ei tarkoita etteivätkö äänestäjät silti usein valitsisi ennemmin sitä entistä keihäänheittäjää ja elämänkoululaista jos he vain sopivia ja samaistuttavia tarinoita äänestäjälle visertää. “Rahaa on”, “mistään ei täydy säästää”, “rikkaille eli keskiluokalle lisää veroja tai eriarvoisuus tuhoaa maan”, “minä olen aina ollut hyvien puolella” yms ovat kait ainakin toimivia vaalilauseita ja koiranpentu sylissä lehdessä esiintyminen saa aikaan suoranaisen äänivyöryn.
Tuo mitä,sanot, voi hyvinkin olla totta. Se kuitenkin haiskahtaa enempi teknolratialta kuin demokratialta. Demokratiaan kuuluu oikeus äänestää myös väärin. Jotenkin minä olen aina vierastanut ajatusta, että saa äänestää kunhan äänestää oikein 
Lähi-menneisyydessä on tuosta kokemusta, Juha Sipilä yritti johtaa Suomea kuin yhtiötä, mutta ei maistunut kansalle.
Juha menetti maineensa, ei ollut paljon puolesta puhujia. Jokaisen sukulaisen bisneksetkin kytkettiin, pm keinotteluksi.
Kun vielä on moni lapsisia perheitä ja sukulaisia, niin aina joku on jossain touhussa mukana.
Vaikka olisit kuinka viisas, hyvä ja kunniallinen ennen poliittista uraa, niin sen aikana muutut tyhmäksi, keinottelijaksi, huijariksi…
Kansalaisten mielestä
Juuri näin. Se, että päättäjä.on alkoholisti, ei tarkoita että tämä tekisi muiden aökoholistien kannalta optimaalisia päätöksiä. Representaatio ei ole mikään tie onneen. Veikkaan että päinvastoin se johtaisi suurempiin ongelmiin.
Tässä oli puhe palkkioista. Jokainen saa äänestää vapaasti, joten denokratia toteutuu. Korkea palkkio vain lisää ehdokkaiden joukkoa kun mukana on myös niitä jota muutoin menisivät yksityiselle puolelle tekemään rahaa. Mikään pakko ei ole äänestää tällaisia ehdokkaita.
Onko meillä ollut mielestäsi sellainen pääministeri joskus? Minusta meillä on ollut korkeasti koulutettuja ja fiksuja pääministereitä, ainakin viimeiset 4-5 kautta, jotka itse muistan/tiedän.
Nokian kurssiin peilaten taisi tuo Lundmark heitto olla vitsi.
Sipilä oli kyllä paras pääministeri aikoihin, mutta poliittisen kokemuksen ohuus johti lopulta tappioon. Ilman Sipilän kikyä maamme talous olisi paljon nykyistä pahemmassa jamassa. Seurannut vasemmistohallitus tuhosi sitten pitkälti Sipilän hallituksen talouspolitiikan perinnön.
“mutta nyt huomaan iloitsevani tapetuista venäläisistä sotilaista”
Tämä tonttu on mielestäni ollut aina sekaisin, mutta tässä on tainnut olla myös miestä väkevämpää nautittuna – ei tällaista kommenttia mikään muu selitä.
Vilkaisin tarkoituksella ylilaudan reaktioita ja siellä kommentoitiin “en tiennyt että Osmo onkin meidän miehiä”. 
Häiriintynyt kommentti mieheltä, jota jotkut vielä seuraavat tarkoituksella.
Jos on päässyt keskustelemaan isovanhempiensa kanssa edes pienen hetken sodasta ja tappamisesta on käynyt varmasti selväksi, että kukaan sodissa taistellut ei iloinnut tappamisesta – ellei sellaiseen iloon ollut taipumusta myös ennen sotaa.