Video liittyen vuoden 1929 pörssiromahdukseen, en tiedä onko joku tämän tänne jo postannut. Samankaltaisuuksia löytyy tähän koronan aiheuttamaan romahdukseen yllätävän paljon liittyen sijoittajien sentimenttiin ja yleiseen taloudentilaan. En osaa kuitenkaan sanoa ovatko kaikki videon väittämät täysin oikein.
Katsoin just tossa, että esim. jenkeissä AAA corporate bond yieldit tulleet parissa kuukaudessa reippaasti alas. Keskuspankin suorat ja epäsuorat (ETF) tukiostot nostavat hintaa ja alentavat keinotekoisesti yieldejä. Saattaa syntyä keinotekoisesti pumpattu markkinapoikkeama, jossa markkina ei enää hinnoittele riskiä.
Minusta konsensus suhtautuu nousumarkkinaan kuin keski-ikäinen nuorison touhuihin. Mikä ei vastaa “silloin kun minä (olin osakemarkkinoilla) nuorena”, sille puistelee helposti päätään ja hymähtää ylemmyydentuntoisesti. Etenkin jos pihlajanmarjat roikkuvat korkealla…
Kuten kirjoitit, rahaa puhuu. Enemmistön demokraattinen äänestystulos on huono mittari epädemokraattisilla markkinoilla, joissa äänestetään pörssin suunnasta. Tarkoitan konkreettista äänivaltaa: ennen wanhaan ei rahvas roudannut hiekkaa äänestyspaikan lattialle ja veroäyrillä sai enemmän äänivaltaa.
Osakemarkkinoilla tuo äänestyskäytäntö on yhä voimassa. Planktonparvet voivat liikuttaa isoja valaita ympäri meriä, mutta osakemeressä planktonparven on parempi seurata valaita. Tätä olen yrittänyt oppia toipuvana (osake)setämiehenä.
Näinpä. Maailma muuttuu ja pörssi siinä mukana. Viimeiset kymmenen vuotta on tuntunut, että avoin mieli ratkaisee enemmän kuin suoranainen kokemus edelliseltä “helpoilta” vuosikymmeniltä kun taloustieteen oppikirjat toimivat jne… 
Täällä usein ihmetellään pörssin käytöstä: miten pörssi voi nousta keskellä suurta inhimillistä katastrofia? Jos jätetään keskustelu rallin kestävyydestä isossa kuvassa sikseen, kaivoin muutaman historiallisen esimerkin missä pörssi nousi vastoin pahoja uutisia.
Otetaan suomalaisille tuttu 1990-luvun lama. Todennäköisesti dramaattisin kriisi Suomessa sitten 40-luvun, jonka arvet näkyy vieläkin.
Pörssi otti solidaarisesti dunkkuun ja juppien haaveet sulatettiin 70 % romahduksessa. Markan kelluttaminen syksyllä 1992 laukaisi kuitenkin kovan rallin ja vuoteen 1994 mennessä pörssi oli noussut jo +250 %. Työttömyys oli tässä vaiheessa 17 %! Lama päättyi virallisesti 1993, mutta kriisin sulattelu kesti pitkälle 90-luvulle valtionvelka tasoittui vasta 2000-luvulla.
Nyt puhuttaa myös mellakat. Yhdysvalloissa on tämän tästä rajuja mellakoita, kuten tästä Wikipedian listauksesta näkee.
60-luku oli erityisen levoton mustien taistellessa itselleen oikeuksia ja Vietnamin sodan aiheuttaessa isoja protesteja. Vuodet 1967-68 olivat erityisen levottomia.
Näkyikö tämä pörssissä? Eipä juuri, koska pörssi reflektoi likviditeettiä, sentimenttiä ja tuloskasvunäkymiä.
Yhdysvalloissa kasvava eriarvoisuus tekee politiikasta levottomampaa, joten saa nähdä leviääkö nykyisten mellakoidan agenda isommaksi liikkeeksi.
Verneri, tolkun mies:
Ensiksi haluan sanoa että kirjoituksiasi on joka kerta mahtavaa lukea. Joka kerta ei viitsi painaa tykkää nappia, vaikka pitäisi.
Mitä mieltä olet sijoitusten hajautuksista? Omasta mielestäni korrelaatio on ollut pitkään ihan sama, vaikka olisi kyse syklisistä tai defensiivisistä osakkeista. Omasta mielestäni tämä on melko outoa.
Toki myönnän että kulmakertoimissa on hiukan vaihtelua, mutta omasta mielestäni tämä johtuu vain ja ainoastaan kaupankäynti-robottien setupeista.
Antti Saari kirjoittaa hyvin Nordean Viikkoraportissa:
Markkinat eivät ole seonneet
Monet sijoittajat miettivät, ovatko markkinat seonneet, kun kurssit elpyvät hurjaa kyytiä, vaikka talous ja tulokset ovat historiallisen heikoissa kantimissa. Lähempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että kurssiliikkeet teollisuudenalojen ja yhtiöiden välillä ovat erkaantuneet selvästi. Nämä erot ovat taas täysin johdonmukaisia tulosnäkymien muutosten kanssa. Keskuspankkien historiallinen elvytys on mahdollistanut kurssien elpymisen palauttamalla sijoittajien luottamuksen ja sitä kautta estämällä rahoituskriisin syntymisen. Samalla sijoittajille on tehty selväksi, että rahapoliittista tukea tulee lisää, jos sille on tarvetta. Myös hallitukset ovat tehneet parhaansa estääkseen elinkelpoisten yritysten konkursseja, mikä auttaa aikanaan myös tulosten elpymistä jatyöpaikkojen palautumista.
Sijoittajien synkistely tukee kursseja
Viimeaikaista kurssinousua ei turhaan kutsuta historian vihatuimmaksi. Sijoittajakyselyistä käy ilmi, että hämmentävän moni on jäänyt rannalle kurssien noustessa. Moni saattaa käyttää tulevia kurssilaskuja tilaisuuksina hypätä kyytiin, mikä vaimentaa kurssilaskuja ja tuo osakkeille entisestään nostetta. Niin ikään korkealla kieppunut markkinoiden pelkokerroin on laskemassa tasolle, joka innostaa algoritmeihin pohjaavia sijoittajia mukaan. Tästä näkökulmasta pörssikursseilla on edelleen tilaa nousta, kunhan talousnäkymät eivät heikkene nykyisestä. Tämä riski on kuitenkin yhä olemassa. Tällaisessa ympäristössä sijoittajan kannattaa pitää huoli, että oman salkun painotukset eivät pääse karkaamaan kovin kauas pitkän aikavälin suunnitelmasta.
Voi lukea kokonaisuudessaan täältä.
Itse en kummiskaan kovin montaa houkuttelevaa osaketta tällä hetkellä löydä, joita olisi syytä lisätä. Toisaalta, salkussa olevien arvostuskertoimia ei kummiskaan tarvi niellä hampaita purren.
Uskomatonta, että tällaiset asiat kääntyvät päälaelleen yhden yli läntisen maailman johtajan toimesta.
Onkohan taustalla käyty jotain viikonloppukeskusteluja Kiinan johdon kanssa…
Trump totesi lauantaina, että Yhdysvaltain mm. kauppaetuuksiin oikeuttava erikoisasema Hongkongille loppuu Kiinan ajaman lakiesityksen myötä.
Trump kuitenkin perui puheensa sunnuntaina ja totesi erityisaseman jatkuvan lakiesityksenkin jälkeen.
Mediobanca sopivasti nousussa tänään.
Nyt on vaikea pysyä perässä näissä käänteissä.
Onko Trump siis perunut kaikki vastatoimet? Tietääkö Kiina vielä tästä?
Häh?
Itseä jaksaa hämmentää nämä ‘väärin noustu’-kommentit. Onko sellaisen sanojilla salkku täynnä Elisaa, Konetta, Keskoa ja Orionia, vai mistä näkemysero johtuu? Ymmärrän varsin hyvin, että huonojen ja hyvien osakkeiden eriytymiseen on hyvät perustelut. Minä en kuitenkaan pysty allekirjoittamaan väitetää osakkeiden perusteettomasta noususta. Otin tähän muutaman ei niin pienen suomalaisen yhtiön ja vilkaisin osakkeen kurssikehitystä lähivuosilta:
Kaippa se “väärin noustu” ajattelu tulee siitä, kun talouslukemat on 
ja lomautukset päällä jne. Pörssit irtaantunut 'reaali’taloudesta, niinkuin vernerikin paljon sanonut. Toisaalta, avattiinhan tuossakin sitä mitä sinäkin. Täytyy vaan muistaa, että pörssit katsovat eteenpäin - ei nykyhetkeen! Jos tämä unohtuu, voi moni sanoa tätä laittomaksi nousuksi ( tai jos on jäänyt junasta 
).
Pienenä huomiona, olen yrittänyt tuoda esille juuri sitä näkökulmaa että pörssi ennakoi taloutta pitkälle eikä kurssinousu maaliskuusta ole välttämättä ”irtaantumista” realiteeteista, vaan ennakointia ja elvytyksen reflektiota.
Jotta kommunikaationi olisi mahdollisimman epäselvää, olen viime viikkoina nostanut myös riskejä esille ja sen mahdollisuuden, että pörssissä on innostuttu jopa hieman liikaa. 
Tuli kuunneltua Ray Daliota viikonloppuna. Tiivistän kuuntelemani tähän lyhyesti. En muista enää tarkkoja lukuja ja yksikkö luultavasti menee väärin niin käytän vain sanaa yksikkö, mutta olisiko se ollut nyt niin, että USA:ssa 30 yksikköä cashia ja 600 yksikköä velkaa. Jos tuo velka nyt sulaa poissa niin tarkoittaa, että ihmisillä 600 yksikköä hyvää vähemmän millä ostaa ja jäljelle jää vain 30 yksikköä. Se tarkoittaa paljon vähemmän ostamista ja kaikkea välttämättä ole varaa ostaa. Tulee deflaatio. Dalio sanoi, että velka ei ole välttämättä huono vaan hyvä asia. Velka on niin kauan hyvä, kun ei yli velkaannuta. Keskuspankki voi printata tuo cashia niin kauan kuin tasapianoa pysyy. Uuttaa velkaa voidaan ottaa niin akuan kun tasopaino pysyy, että sitä vastaan saadaan tuloa niin, että se pystytään hoitamaan. Itse ymmärsin asian niin, että keskuspankki toimii hyvin, kun se printtaa rahaa. Se tavallaan poistaa velkaa markkinalta, jotta voidaan ottaa uutta ja edelleen pysyä tasapainossa. Ihmisillä on varaa ja talous rullaa.
Vihatuin nousu, pörssi nousee väärin, koska keskuspankki painaa rahaa. Täälläkin on tuon tuosta se painokone. Ajatukseni ei ole vielä oikein jalostunut, mutta esitämpä kysymyksen onko se rahan painaminen väärin? Miksi se väärin? Oikeasti esimerkkinä keskipankin ostaessa velka ETF:iä markkinoilta joku haluaa ne myydä ja hinta sopiva ja hän myy. Jos miettii vaikkaa asiaa vuoden parin taakse olisiko niitä 3% kymmenen vuoden velkapapereita kannatanut pitää sittenkin? Keskuspankin yhtenä tehtävänä on huolehtia likvideetistä markkinoilla ja eikö se tee tehtäväänsä? mitä keskuspankki tekee väärin?
Kiitos. 
Melko laaja kysymys. Vaikka viime kuukausina on vain pitänyt johonkin lätkiä rahansa, että on päässyt nauttimaan +30 – jopa +100 % ralleista kiinni ja osakepoiminnan merkitys hetkeksi väheni, on oletettava, että vähänkään pidemmälle katsoen osakkeiden kehitys erkanee jälleen toisistaan. Tällaisia käsikynkkä-hetkiä ilmenee käsittääkseni romahduksissa tai maanisissa hetkissä, kun lähes kaikki laskee tai nousee samaan tahtiin.
Jos katsotaan vähänkään pidemmällä perspektiivillä, on esimerkiksi juuri defensiiviset ja syklisten tarinat olleet hyvin erilaisia. Kotipörssissä Elisan ja Cargotecin kurssikehitykset viimeisen kymmenen vuoden ajalta kuvaa hyvin tätä polkujen eroavaisuutta…
Toinen ero on esimerkiksi kasvun ja arvon erotus. Graafi päättyy vuoden 2020 alkuun, mutta käsittääkseni tilanne ei ole muuttunut.
Pitää paremmalla ajalla kaivaa ihan tutkimuksia aiheesta. Oma käsitys nyt on, että 2000-luvulla saatava hajautus eri omaisuusluokista on kieltämättä hieman menettänyt tehoaan, mutta hajautus kannattaa edelleen: se kun on vakuutus huomista vastaan, ei eilistä.
Lisäys: lisää purtavaa aiheesta kiinnostuneille:
Tässä näkyy 2010–2019 korrelaatiot vs. SP500:
Luulen, että minun lisäkseni monia muitakin häiritsee se, että on niin vaikea hahmottaa milloin velan määrä menee yli kipurajan. USA:ssa kotitalouksien velka on itse asiassa supistunut finanssikriisistä lähtien. Valtiot sen sijaan velkaantuvat joka suunnalla niin, että velkojen takaisinmaksu voidaan unohtaa. Suhdanteita vaimentavan talouspolitiikan mukaisesti (sekä fipo että rapo) elvytyksen olisi tarkoitus nostaa taloudet pahimman kuopan yli, mutta teollistuneissa maissa elvytyksen varassa on menty oikeastaan koko kymmenen vuoden ”nousukausi”.
Velkaa on joka tapauksessa niin paljon, että se haittaa talouskasvua, koska velan kasvu korreloi talouskasvun kanssa. Siksi velan inflatointi lienee ainoa keino selvitä. Inflaatio taas on vaikea saada liikkeelle ilman kasvua. Jos kysyntäshokkia seuraisi tarjontashokki, inflaatio saattaisi nytkähtää liikkeelle. Keskuspankki tekee juuri oikein, kun se elvyttää akuutissa kriisivaiheessa. Mutta tavoitteen pitäisi selvemmin olla hintavakaus eikä esim. 2% inflaatio joka on kuin tuulesta temmattu. Todennäköisesti keskuspankkien on vaan jatkettava peliä niin pitkään, että inflaatio nousee.
Tuohon ei ole mitään yhtä totuutta. Paras muotoilu asiaan mitä olen nähnyt, menee että velkaa on liikaa kun sitä on rahoittajien mielestä liikaa. Sitten menee säppi kiinni.
Siksi jonkun kehittyvä talous voi ajautua velkakriisiin jo pienellä velkamäärällä ja vastaavasti Japanin valtion velalla, joka on kotimaista, ei tunnu olevan mitää ylärajaa.
Tai kotitaloudet monessa maassa ovat velkaantuneita suhteessa tuloihin, mutta velanhoitomenot ovat maltillisia jne.
Verneri esitti asian niinkuin minäkin näen. Minua kiinnostaa tietää, miksi velka Tompen mielestä häiritsee talous kasvua? Erityisesti, koska tapahtunut niin, että kotitaloudet eivät ole enää yhtä velkaantuneita kuin finanssikriisissä. Jos yksityinen kuluttaja pystyy lisämään velkaantumista niin eikö talouskasvu ole mahdollista? Osa siitä menee sitten velkaisille valtioille veroina.
Kenelle se esimerkkinä velkaantunut Yhdysvallat on velkaa? No nyt vielä FED ostaa sitä velkaa kaksin käsin. Mitä sille tapahtuu?
Liittyen vielä elpymiseen, tässä Hemmingiltä mielenkiintoinen nosto twiitissä:
Yhdysvaltakarhuilulla voi silti olla aihettakin. Joihinkin niistä osakkeista hinnoitellaan tuloskasvua, jota ei oikeasti ole. EPS-kasvu on paljolti velkarahoitettua takaisinostoa, minkä jatkuminen ei ole välttämättä kestävällä pohjalla.
Sinänsä tämä ei ole peruste olla nousematta pohjilta, kun rahoituskriisit kerran on peruttu. Jatkon kannalta kuitenkin kysymysmerkki.
Megacap-teknojen kohdalla koronasta tunnutaan odottavan merkittävää kasvuajuria, mutta miten lie. Ihmisten käytös ei helpolla muutu pysyvästi väliaikaisen tilan vuoksi, eikä toimintojen säilyminen ole vielä kasvua.
Japanista vielä sen verran (olen lomalla mutta ajattelin alkuloman omistaa näiden asioiden penkomiselle, joten hengailen nyt ”harrastusmielessä” foorumilla ), että maa on vaihtotaseeltaan ylijäämäinen, vaikka valtion vaje on usein suht iso suhteessa BKT:hen. Kotitalouksien säästämisastekin on laskenut ilmeisesti eläköitymisen/ikääntymisen takia, mutta samalla yritykset säästävät (eivätkä investoi) kuin viimeistä päivää. Siten niiden säästöt pungertaa vaihtotaseenkin plussalle, eli valtio velkaantuu pitkälti kotimaisin resurssein. 
Tässä mielessä vaikea sanoa, kauan noin voi jatkua kun innokkaita lainaajia löytyy maan sisältä ja keskuspankkikin auttaa mukavasti.
