Vaikka USA:n indekseissä onkin painetta (kuvassa S & P 500), niin pohjatilanne on paranemassa: Syyskuun puolivälissä laskeneita osakkeita oli NYSEssä 500 enemmän kuin nousseita, sen jälkeen 200 ja nyt nousseita on jo noin 100 enemmän kuin laskeneita. Saatamme siirtyä pitempään sivuttaisliikevaiheeseen isolla markkinalla.
6 tykkäystä
Osakemarkkinoiden lyhyen aikavälin liikkeet ovat täysin sattumanvaraisia.
Siihen kuinka innokas innokkain myyjä yhtäältä ja innokkain ostaja toisaalta missäkin lapussa milläkin hetkellä on, voi liittyä loputon määrä vaikuttimia. Niinpä lyhyellä aikavälillä täysin kaoottista.
9 tykkäystä
Koronnostosyklit tosiaan ovat historiassa olleet kohtuu hyviä jaksoja osakkeille.
Toisin on kuitenkin ollut tuossa Vernerinkin mainitsemassa tilanteessa (1970-luvun stagflaatio), kun osakkeet laskivat 30 %.
https://twitter.com/Ollikopo/status/1448514288210042886
Telemasterilla oli yllä hyvä pointti, mutta nyt vielä tässä vaiheessa on myös hyvä muistaa, että koronnostoja ja tiukennussykliä ei ole tulossa vielä vähään aikaan.
Nyt puhutaan markkinoilla taperingista, joka tarkoittaa arvopaperiostojen vähentämistä! Näillä näkymin elvytyksen (arvopaperiostojen) nähdään jatkuvan vuoden 2022 puoleen väliin saakka. Ensimmäisiä koronnostoja haarukoidaan vasta vuoden 2022 loppupuolelle, jolloin varsinainen tiukennussykli alkaisi.
19 tykkäystä
Jep, mulla oli tästä aiemmin Nordean käppyrä miten tapering on ollut vielä “ihan jees”. ;D
Qt on sitten kriittinen asia osakkeille. 
Vaikka, mistä näitä taas tietää parin otoksen perusteella. Yleensä makro yllättää monimutkaisuutensa takia aina.
Tässä vielä perään muutama käppyrä aamun Vartista.
@Marianne_Palmu mainitsi aamun makrossa Yhdysvaltain inflaation, joka ei suostu oikein poistumaan keskuudestamme. Kiinasta tuli inflaatiolukuja kans aamulla: yleisesti ottaen maan inflaatio on väsynyttä sorttia, etenkin kuluttajainflaatio, mutta sen sijaan tuottajahinnat paisuvat +10 % vuosivauhtia. Saa nähdä, alkaako “maailman tehtaan” tuottajainflaatio siirtyä muualle maailmaan. Maahan on yleensä tunnettu deflaatio-vientituotteestaan. ;D
Eilinen käppyrä Fedin taseesta ja kuluttajahindeksistä herätti hieman kysymyksiä. Tässä ihan Nordean makrostrategilta vastaava koskien Japania, jos se näyttää vakuuttavammalta kuin minun itse kyhäämät käppyrät. 
Pointti on edelleen, että keskuspankki ei yksin pysty luomaan inflaatiota vaikka se kuinka printtaisi, koska se ei voi pakottaa ketään kuluttamaan sitä luomaansa rahhaa.
Sen sijaan pankit luovat rahaa, KUN kotitaloudet ja yritykset ryntäävät lainatiskille nostamaan lainaa (=rahaa).
Fedin luottopäällikkökyselyt vinkkaavat, että pankit ovat nyt ultralöperöitä lainaamaan jos jengi vain hakisi lainaa. Toistaiseksi lainakannat eivät juuri kasva kotitalouksien ja firmojen arkaillessa kokonaisuutena.
Mutta jos ne innostuisi, voisi tämä ruokkia voimakkaasti inflaatiota. Pankeilla on älyttömästi reservejä ja lainakapasiteettia, kiitos elvytyksen ja vuosien taseiden vahvistamisen.
Inflaatiosta vielä. Ainakin ennen tarjontashokista johtuva inflaatioryöpsähdys on poistunut suht nopeasti. Mutta, tällä kertaa ongelmat voivat olla hieman tahmeampia. Yhtä kaikki, ihan rohkaiseva käppyrä blummalta.
Chippipula…
12 tykkäystä
Jos katsoo noita eri tilanteita…
- löysää rahapolitiikkaa
- löysää rahapolitiikkaa, trendi entistä löysempään
- löysää rahapolitiikkaa, trendi vähemmän löysään
- kireää rahapolitiikkaa
- kireää rahapolitiikkaa, trendi entistä kireämpään
- kireää rahapolitiikkaa, trendi vähemmän kireään
… vaikka omistaisi kristallipallon joka näyttäisi aina puolen vuoden päästä vallitsevan tilanteen jo nyt, aika vaikea tällä tiedolla olisi osakemarkkinoilla tehdä ylituottoja.
Miten sijoittajat nämä milloinkin tulkitsevat osana loputtoman monimutkaista makroa ja mitä eri suuntiin vetäviä vaikuttimia heillä milloinkin on? Voi olla hauska arvailla mutta täytyy ajatella viihteellisenä arvailuna.
Itselläni on edelleen voimassa tuo arvaus jolla avasin pelin tällä foorumilla. Ainoa vaan että olisi koko ajan pitänyt negailla vieläkin enemmän Mutta viihdettä tosiaan vain.
1 tykkäys
Itse tein nopealla lukemisella vain sen tulkinnan, että nyt olisi ehkä (edelleen?) hyvä hetki ottaa lainaa jos sitä kokisi johonkin tarvitsevansa. En tiedä olisiko tuosta pitänyt tehdä jotain muitakin tulkintoja?
Ajatus oli tosin hyvin lyhyt, koska en tarvitse lainaa tällä hetkellä mihinkään.
1 tykkäys
pörssi on jännä paikka. ylös mennään vaikka riskit kasvaa päivä päivältä. talouskasvu hidastuu ja inflaatio kasvaa. Jos oletetaan, että EKP joutuisi tosipaikan eteen, niin kestäisikö eurooppa edes 3% korkotasoa? tämähän tarkoittaisi italiassa 4,5% ja kreikassa 5,5% korkoja. itse väitän, että etelä-eurooppa ei kestä ilman “apua”.
14 tykkäystä
Blummalla oli skenaarioanalyysia helmikuussa, miten eri maat kestäisivät shokkeja julkisen talouden hoidossa mikäli korkokulut paisuisi ja sitä kautta velanhoitokulut suhteessa BKT:hen kasvaisi. Perusoletuksena oli, että korot kyllä nousevat jonkin verran (huom. tosiaan vuoden alussa tehty tuo tutkimus. En myöskään skimmaamalla löytänyt lopulta, mikä oli tarkka oletus korkojen suhteen.)
Korkojen nousun vaikutus riippuu myös siitä, minkälainen rakenne velalla on. Jos on pitkiä velkakirjoja paljon, korkojen nousu näkyy korkomenoissa hitaasti ja vice versa.
Italialla ja Yhdysvalloilla korkomenot nousisi +200pbs skenaariossa eniten suhteessa BKT:hen, ollen Italialla silti alempia kuin vuonna 1996 (10,6 % BKT:sta). Tilanne olisi kireä, mutta ei välttämättä toivoton.
Merkittävää on myös reaalikorko.
Velat ovat nimellisiä. 100 euroa velkaa on tismalleen 100 euroa velkaa, + korot.
Mutta mistä verotulot tulevat? Palkoista ja pääomatuloista, ALVeista ja ties mistä. Palkat, ALVit hintojen mukana yms. nousevat inflaation mukana.
Siten verotulot paisuvat nimellisesti, kun taas velan arvo pysyy nimellisesti samana. Eli reaalisesti velanhoito helpottuu itseasiassa.
No tätä vastaan korot oletettavasti nousee, mutta nouseeko ne paljon yli inflaation? Jos nousee, nousee velanhoitokulut oikeasti. Jos reaalikorko pysyy miinuksella, niin eipä tuo niin kamalaa olekaan.
Näitä pyöritellen Eurooppa saattaisi hyvinkin kestää korkeampia korkoja, jos ainakin reaalikorko pysyy matalana.
Italian velasta on merkittävä osa kotimaisilla pankeilla ja vakuutusfirmoilla. Toinen merkittävähkö siivu on käsittääkseni keskuspankilla. Sitähän ei tarvitse laskea, mutta toisaalta keskuspankki on velkaa EKP:lle Target 2-systeemin kautta. Tästä hieman vanha mutta hyvä paperi löytyy täältä. Kotitalouksilla ja ulkomaisilla sijoittajilla on sitten oma iso siivunsa.
Italian kotitalouksilla on todella paljon nettovarallisuutta, tuon paperin arvion mukaan ~10 biljoonaa euroa 2019. Italian valtiolla on velkaa joku vajaa kolme biljoonaa euroa. Ei omia kansalaisia voi ryöstää, mutta ei kyse ole todellakaan siitä että Italia maana olisi vararikossa. Ainoastaan julkisella sektorilla on ongelmia, jotka se itseasiassa pääosin on perinyt jo ennen euroaikaa . Velkasuhdetta on ollut vaikea laskea, koska talous ei juuri kasva.
Italian vaihtotase on myös ylijäämäinen, eli nettona maa säästää enemmän kuin kuluttaa. Julkinen budjetti oli ennen koronakriisiä ylijäämäinen ennen korkomenoja.
Ongelmiahan tuolla siis piisaa jne, mutta halusin tuoda näitäkin seikkoja esille.
Johtuen euroalueen vahvasta ja vauraasta taloudesta muutenkin nämä on enemmän nallekarkkikysymyksiä: kauanko on heikommasta eurosta hyötyvän Saksan etu pitää euroalue kasassa? Halua vaikuttaa piisaavan ja etelää voidaan roikottaa hyvillä mielin mukana "maksuna"tästä.
Ehkäpä isoin riski tulee politiikasta. Jaksaisiko äänestäjät isoja menoleikkauksia, jos reaalikorot nousisi?
40 tykkäystä
USA:n finanssisektori tekee hyvää tulosta sekä vähittäispankeissa henkilöasiakkuuksissa että yritysten hoitamisessa.
Kulutusluotoista ja osakekaupasta tuottoja kotitalouksilta ja yritysjärjestelyt, sekä niiden rahoitukset ovat olleet pankeiile tuomassa kasvavia rahavirtoja,
Wall Street is booming, or at least parts of it are. Merger mania and stock trading lifted the big U.S. banks’ third-quarter results. On Main Street, banks are still hunting for bigger loan growth, but many customers are spending more after holding out last year.
Here’s what the biggest U.S. banks are telling us about the state of the economy.
Spending
Customer spending has eclipsed pre-pandemic levels, bank executives said, a trend they see continuing into the holidays. Spending on Citigroup credit cards jumped 20% from a year agoto a record. Late fees are up and more people are starting to carry balances. Executives said they were back to fighting for card customers.
“That is a tremendous amount of spending that’s going on,” said Bank of America Chief Executive Brian Moynihan, “and it’s accelerating.”
Lending
A still-fragile economy and wide-open debt markets have cut into demand for bank loans during the pandemic. At Wells Fargo and Bank of America, total outstanding loans were down from a year ago but up from the second quarter.
“We all dream of faster loan growth,” Mike Santomassimo, Wells Fargo’s chief financial officer, said on a call with analysts.
Trading
Frenetic markets boosted big U.S. banks through much of the coronavirus pandemic. Now, equity trading is still up, but fixed-income trading is slowing. Morgan Stanley and Bank of America both notched gains in overall trading revenue. JPMorgan Chase & Co., Citigroup and Wells Fargo reported lower trading revenue.
Deals
A global deal bonanza continued to mint money for banks’ Wall Street operations. JPMorgan, Morgan Stanley, Bank of America and Citigroup all reported record quarters for mergers-and-acquisitions fees. Goldman Sachs’s league-leading team is due to report Friday. Executives said pipelines for potential future deals remain full. That is a sign company executives are confident enough in the economy to attempt transformative deals.
Investors have been trying to figure out the new “normal” level of trading. The third quarter might be evidence that markets revenue will stay higher than previously expected at the big U.S. banks, in part because they are winning more business from international rivals, said Kush Goel, a senior analyst at investor Neuberger Berman.
Viimeiset 20 vuotta inflaatio on pysynyt kurissa osaksi teknologian ja erityisesti tietotekniikan ansiosta. Tuottavuus on noussut merkittävästi.
Toinen tekijä on Kiinan harjoittama talouspolitiikka, jonka peruskivi on yuanin kurssin pitäminen alhaalla keinotekoisesti. Näin Kiina sai aseman “maailman tehtaana”. Tämä asetelma lienee nyt muuttunut osaksi pandemian aiheuttamien tuotanto- ja toimitusketjujen ongelmien vuoksi sekä jo aikaisemmin Kiinan kustannustason nousun vuoksi. Tulevaisuudessa paikallisen valmistuksen merkitystä myös korostetaan mm. USA:ssa osana poliittista agendaa.
@Verneri_Pulkkinen - onko tullut vastaan tutkimuksia “offshore-> onshore” -siirtymän vaikutuksesta globaaleihin arvoketjuihin inflaatiokehityksen näkökulmasta?
7 tykkäystä
Valtiontalouden kestävyyttä ajatellen tuo BKT:n vertaaminen on varmastikkin parempi tapa, mutta harva muuten puhuu siitä miten korkomenot nousee suhteellisesti, jos korkotaso nousee. Esim. Suomen 10 vuotinen on nyt 0,01%, kun se on Italialla 0,9%. Prosentin korotus siis satakertaistaisi Suomen korkomenot uusille lainoille ja kaksinkertaistaisi ne Italiassa. Samoin mataliin korkoihin tottuneille EU:n kiinteistösektorille ja Large Capeille suhteellinen korkojen nousu olisi valtava, mutta high-yield yhtiöille ei niinkään.
Tässä jätit tosin mainitsematta, että mistä menot sitten tulevat. Noh - suurimmaksi osaksi inflaatioon indeksoiduista eristä, jotka kasvaa inflaation mukana. Ja lähes kaikilla EU valtioilla menot ylittää tulot. => Inflaatiolla velkojen poissyönti on valtionvelkojen suhteen ehkäpä myytti. Inflaatiolla velkojen poissyönti auttaa niitä, joilla on paljon velaksi ostettuja tuottavia assetteja, mutta syömävelkaa ottaneille valtioille, zombie-yrityksille ja yksityistalouksille se on myrkkyä.
Lopulta voittajat saattaa olla inflaatio skenaariossakin ihan ne samat kuin ennenkin
6 tykkäystä
Tuo on hyvä pointti! En ole ekspertti miten kaikissa euromaissa (tai EU-maissa) julkiset menot jakaantuu, mutta tulonsiirroilla ja palkoilla lienee iso rooli. En ole varma, mikä kaikki seuraa kiltisti hintaindeksejä ja mikä kaikki ei. Ainahan voi myös pistää sääntöjä uusiksi ja esim. korottaa etuuksia inflaatiota hitaammin.
Isompi vaikutus tulee siitä, kun talous paisuu nimellisesti nopeammin mitä velkojen määrä, tai toisin sanoen velkojen reaaliarvo putoaa suhteessa BKT:hen. Velkasuhde siis paranee, ellei vajeet jotenkin paisu lisää tai korot nousisi katosta läpi.
Esim. toisen maailmansodan aikaisia velkoja lyhensi sekä inflaatio että talouskasvu melko mukavasti seuraavina vuosikymmeninä.
Tämäkin on ikävästi asia joka viime kädessä selviäisi vasta kokeilemalla. 
Nojoo, menee vähän ohi Pörssien suunta -ketjun ydinalueelta. Pörssille nyt oleellisinta on että valtion velkakirjamarkkina ei häiriinny ja toisaalta julkiselta puolelta ei loppuisi paukut kesken elvyttää jos tarvetta ilmenee. Nämä eivät taida olla kuitenkaan heti näköpiirissä euroalueellakaan.
4 tykkäystä
Kyllä vaan suurin osa menoista tuppaa olemaan joko indeksissä, tai sitten ne on sellaisia menoja, jotka kasvaa inflaation mukana (Esim. terveydenhuolto, puolustus jne.). Tässä esim. Suomen osalta: Verotuksen rakenne – Veronmaksajain Keskusliitto ry
Niinhän se toimii, että jos hintaindeksejä ei seuratakkaan (Tai niitä rukataan sopivasti), niin vajetta saadaan pienemmäksi, mutta sitten on loppupeleissä ihan samasta asiasta kyse kuin leikkauksissa. Ulkoisille ostoille kuten lääkkeille, aseille ei Suomen valtio voi itse päättää hintoja ja tuo elinkeinoelämän edistäminen tulee aika paljolti maataloustuista, joiden tarve riippuu myös paljolti ulkoisista asioista.
Totta tuo, että lopulta BKT:n kasvu ratkaisee kuvion kestävyyden ja kuten ennenkin, niin jos talous kasvaa nopeammin kuin velkaa otetaan, niin tilanne paranee. Toisen maailmansodan jälkeinen aika on mielenkiintoinen vertailukohta, mutta pitää muistaa, että silloin yksityinen sektori oli erittäin vähävelkainen, kun taas nyt kaikki sektorit tuppaa olemaan veloissaan. Nyt on hankala nähdä, että etenkään EU:ssa yksityinen sektori lähtisi kirittämään kasvua ja ottamaan uutta velkaa kiihtyvällä tahdilla. Sillä onkin sitten pörssin suunnalle erittäin suuri vaikutus, että kuka luo uudet eurot järjestelmään ottamalla uutta velkaa. Jos sekä julkinen ja yksityinen sektori vaan maksaisi nettomääräisesti velkojaan pois niin deflaatiotahan tässä pukkaisi.
Oma käsitykseni onkin, että EU:n ikääntyvässä taloudessa, jossa yksityinen sektori on jo rajusti veloissaan on julkisen talouden yksinkertaisesti pakko jatkaa velkaantumistaan, jos inflaatiotavoitteisiin halutaan päästä ja pitää nykyjärjestelmä pystyssä. Ts. itselle näyttää, että olemme Japanin tiellä, mutta pyrimme välttämään saman lopputuloksen suuremmalla julkisella kulutuksella. USA taas on demografisesti paremmassa tilanteessa ja yksityinen sektori vähemmän velkainen, joten siellä valtion ei välttämättä tarvitsisi/kannattaisi kuluttaa samalla tavalla.
5 tykkäystä
Euroalueella on ollut itseasiassa finassikriisin jälkeen samaa ilmiötä kuin Yhdysvalloissa, eli kotitaloussektori on pyrkinyt vahvistamaan itseään mahdollisuuksien mukaan.
Yleensä se vaatii sen, että jos joku haluaa vahvistaa tasettaan pitäisi toisen velkaantua eli kuluttaa yli varojensa, tässä tapauksessa julkisen sektorin. Mutta euroalueella on vallinnut austerity minkä luulisi vaikeuttaneen yksityisen puolen velkojen sulattelua.
Siitä huolimatta koronakriisiin asti kotitalouksien velkasuhde BKT:hen on itseasiassa laskenut. Koronakriisin pomppu johtuu osin BKT:n rysähdyksestä.
Yrityksillä on velkaa (kun ne yhdistelee) 85 % BKT:sta. Se kuulostaa Yhdysvaltoihin verrattuna korkealta. En ole varma vaikuttaako tässä takana rakenteellinen ero alueiden välillä: jenkeissä rahoitetaan firmoja enemmän pörssin kautta, meillä Euroopassa pankkisektorilla ja lainaamisella on ollut historiallisesti vahvempi rooli.
Huolimatta siis firmojen korkeahkosta (???) velkataakasta on sekä kotitalous- että yrityssektori ylijäämäisiä niin paljon, että julkinen sektorin alijäämät katetaan kokonaan ja euroalue on nettolainaaja maailmantaloudelle.
Tästä tavallaan pääseekin siihen pointtiin taas, että kokonaisuutena euroalueen voisi argumentoida säästävän liikaa. Pitäisikö ehkä investoida enemmän? Miten maailman 2. isoin talousalue voi “loisia” muiden kysynnän varassa, kun meillä ei ole varaa kuluttaa kaikkea mitä itse tuotamme? Näin kysymällä ääneen saa vähän toisenlaisen vinkkelin tähän keskusteluun, kuin yleensä. Tämähän tekee euroalueesta myös haavoittuvamman muun maailman kysyntätilanteen kehityksen suhteen, kun esimerkiksi Yhdysvallat taas ei ei ole.
Tässä mielessä tämä kommentti aiemmin ketjussa on vallan osuva.
Yhtä kaikki, ei ainakaan kotitaloudet ole niin velkaantuneita mitä saattaisi ajatella. Japanin tie, missä kuten sanoit julkinen sektori vetää karmeita alijäämiä yrittääkseen saada kulutuksen ja inflaation liikkeelle ei ajatuksena vaikuta niin mahdottomalta, vaikka talousalueinahan nämä myös poikkeavat paljon toisistaan.
Demografia on vähän kohtalo, eikä se Euroopan kohdalta näytä talouskasvun kannalta niin pirteältä. Olikohan alueen pitkän aikavälin kasvunäkymä noin 1 %:in tienoilla. Jaoin tänne viime viikolla blummalta pitkän aikavälin ennusteita.
Sijoitukset sitten sen mukaan.
13 tykkäystä
Pakko huomauttaa yleistasolla, että keskusteltaessa (julkisesta) velkaantumista olemme varmaan kaikki väärässä. Tuskin mikään aihealue on aiheuttanut yhtä paljon hämmästystä ja kummastusta.
Tämä menee jo ketjun osalta melkein kuriositeetiksi, myönnän, mutta tämä toivottavasti tuo myös tärkeää perspektiiviä sijoittajille jotka altistuvat kuitenkin keskustelulle velkaantumisesta joka päivä mediassa, somessa, ehkä kotonakin.
Missä menee kestävän velkaantumisen raja?
Olen törmännyt Yhdistyneen Kuningaskunnan suhteen ensimmäisiin konkurssihuutelijoihin Adam Smithin Kansojen varallisuudessa, jossa referoidaan keskusteluja velkaantumisesta 1700-luvulla.
Silti aina jotenkin talouskasvu ja valtion maksukyky on yllättänyt skeptikot, jo 250 vuotta.
1980-luvun alussa oli yleinen pelko (olen törmännyt tähän sekä Biggsin päiväkirjassa että Soroksen kirjoituksissa), että Yhdysvallat ja Kiina romahtavat velkamassansa alla. Siis 1980-luvun alussa! Nyt kun katsoo niitä velkatasoja niin miettii, mitä silloin on oikein ajateltu.
2010-luvulla useat kommentaattorit ovat joutuneet kääntämään takkia, kun julkinen velkaantuminen ei ole aiheuttanut odotettua romahdusta ja sekasortoa.
Yhdessä vaiheessa ekonomistien Rogoffin ja Reinhartin laskelmat siitä, että 90 % velkasuhde BKT:hen on kohtalokas ylittää muuttui dogmiksi. Sitten eräs opiskelija (!) huomasi että heidän excelissä on virhe ja 90 % raja oli aivan huuhaata.
Että näin. Todennäköisesti vuosikymmeniä myöhemmin, jos elossa ollaan, nauramme tämän päivän keskusteluiden tietämättömyydelle makeasti.
34 tykkäystä
Asia on lopuksi aika yksinkertainen - velkaantuminen, oli se sitten yrityksen, yrityksen tai yksityishenkilön, ei ole ongelma kunhan inflaatio pysyy kurissa ja korot alhaalla. Japani on selvinnyt hyvin viimeiset 20 vuotta. Mutta…riskejä alkaa olla näköpiirissä.
Lisäksi valuuttakurssit pysyvät suhteellisen hyvin tasapainossa tällä hetkellä, koska kaikki suuret keskuspankit elvyttävät. Kuriositeettina Sveitsi, jonka on pankki printata rahaa ettei frangi vahvistuisi liikaa. Tällä rahalla Sveitsin keskuspankki ostaa mm. suoraan pörssiosakkeita. Tästä taisi olla mediassa juttukin jokin aika sitten…
Käynnissä on tavallaan kilpajuoksu resursseista ja talouskasvusta. En vieläkään jaksa olla kovin optimistinen lopputuloksesta.
Lisäys: Tässä sopivasti artikkeli bondimarkkinan viimeaikaisista liikkeistä. Bondimarkkinahan on yleensä ennustanut talouden suuntaa paremmin kuin osakkeet.
2 tykkäystä
Tässä vielä yksi juuri vastaan tullut artikkeli liittyen keskuspankkien toimenpiteisiin ja niiden vaikutuksiin.
5 tykkäystä
Hyvä artikkeli, kannattaa lukea muidenkin!
Viime aikoina täällä on käsitelty ansiokkaasti paljon riskejä inflaatiosta arvostukseen, velkaantumisesta Evergrandeen ja stagflaatiosta pullonkauloihin.
On hyvä tiedostaa nämä haasteet ja miettiä pörssiä jo vuoden päähän: silloin oletettavasti korot ovat korkeammalla ja likviditeetti tiukempaa.
Juuri nyt kuitenkin edelleen keskuspankkien lotraaminen jatkuu, mikä buustaa eri omaisuusluokkia.
Vuoden loppu on kausiluontoisesti vahva osakkeille, vaikka onhan vuoden loput olleet monien romahdustenkin aikaa (2008, 1987, 1929…).
Tuloskaudesta odotetaan väkivahvaa, mikä voi ruokkia sentimenttiä.
Vuoden vaihteen lähestyessä sijoittajat alkavat katsomaan ensi vuoden tuloksia tarkemmin. Ne näyttävät mukavilta.
Stonkseissa oli eilen vahvemman sorttinen korjaus ylös mikä on usein luvannut hyvää jatkossakin.
https://twitter.com/macrocharts/status/1448966898108993537?s=21
Lisäys: mitäs minä teknistä vahvistusta mistään tvitteristä haen kun sitä tarjoaa foorumilla @SijoitusSeppo 
31 tykkäystä