eri sektoreilla on rakenteellisesti erilaiset marginaalit
jos olisi pakko (onneksi ei ole pakko) verrata kahta eri markkinaa yhdellä tunnusluvulla, forward p/e on parempi kuin p/s koska eri painot sektoreilla
sama markkina voi kahdella eri periodilla olla kuin kaksi eri markkinaa koska sektorijako muuttunut paljon – niin kuin totesit
Se missä yleensä mennään metsään on tämä: sektorin rakenteelliset marginaalit = tämänhetkisten pidemmän tähtäimen analyytikkoennusteiden osoittamat marginaalit.
Noissa ennusteissa on aivan massiivinen recency bias.
Varsinkin nyt kun odotukset ovat historiallisen kireiksi viritetyt, jos yhtään mitään turvamarginaalia vaatii, on pakko yrittää itse miettiä mitkä normaalit marginaalit kullakin toimialalla ovat.
Yleisvaikutelmani on että sijoittajat olettavat kilpailun olevan ikuisiksi ajoiksi rikki.
Pääomakeveiden ja skaalautuvien bisnesmallien korostuminen ei lähellekään riitä pitämään marginaaleja nyt odotuksissa olevilla tasoilla jos kilpailu toimii läheskään normaalisti.
Normaaleissa oloissa hyvin skaalaavilla firmoilla on nopea nousu, huikea kukoistus ja myös alati riskinä nopea tuho. Aina on mahdollista että jokin kilpailija skaalaa äkkiä hieman paremmalla tuotteella tai palvelulla.
Muista että sijoittajalla on tällä hetkellä tämän hetken vaihtoehdot ja sen perusteella pääomia allokoidaan. Talouskasvuodotukset pitkällä aikavälillä ovat matalat ja se heijastuu jokaiseen omaisuusluokkaan. Asunnot, korot, osakkeet, private equity, metsä yms.
Ennätysmatalat tuottovaatimukset johtavat ennätysrajuun volaodotukseen jos tuottovaatimusten vaihtelu on lähelläkään sitä mitä se on aikaisemmin ollut.
Eli voi yhtä aikaa …
… olla sitä mieltä että tuottovaatimukset jatkossa heiluvat matalan uuden normaalitason molemmin puolin …
… ja samaan aikaan rakastaa käteisen optioarvoa juuri nyt.
Tässä vähän lisää pökkyä tasapainoisesti pesään aamun Vartista.
Täällä on paljon pyöritelty pörssien P/S tai EV/S -kertoimia. Pitää kyllä muistutaa, että EV/S on ollut vasta kolmisen vuotta sellainen “yleisesti hyväksytty” arvostusmittari ja suosisin henkilökohtaisesti varsinkin indeksitasolla edelleen P/E-lukua tai jopa P/B:tä pääomaraskaissa pörsseissä kuten kotipörssimme tuppaa olemaan.
Silti kyllähän EV/S jotain kertoo, ellei firmojen kannattavuudessa tapahdu isoa muutosta (mitä parempi kannattavuus, sitä korkeampi EV/S voi helposti olla).
Tässä Inderesin seuraamien firmojen EV/S viime vuosilta ja ennusteet mediaanina. Pakko huomauttaa, että data on hyvin köpelöä (N alle sata ekoina vuosina, tänään n. 130 firmaa seurannassa). Silti, voisi luonnehtia että keskimääräisen pörssiyhtiön arvostus Helsingin pörssissä on kasvanut +50 % viime vuosina.
Muistuttaisin taas, että keskuspankkien rahapolitiikan kiristämisen lisäksi talouspolitiikka kiristyy suhteessa tähän vuoteen ympäri maailmaa ensi vuonna… Julkinen elvytys on paljon voimakkaampaa, joten tämä on oikeastaan se “tapering” mitä pitäisi seurata narullatyöntävien keskuspankkien sijaan.
Suomessa kymmenet tuhannet fiksut sijoittajat osallistuvat pohjoismaiseen kasvuosakekuplaan leppoisin mielin. Omaan kasvuosakesalkkuun suhtaudutaan mark-to-market-periaatteella. Näin sen kuuluukin mennä. Kaikki kuplat näyttävät jälkikäteen vielä paljon järjettömämmiltä kuin ne tuntuvat silloin kun tilanne on päällä.
Kunnon kuplaa ei saada aikaan ilman että fiksutkin sijoittajat lähtevät mukaan. Se että USA:ssa on vielä paljon rajummat ylilyönnit, saa näyttämään oman kasvuosakekuplamme harmittomalta.
Mitä USA:an tulee, ev/s-mittarilla “kasvuosakkeet” (ongelmallinen termi mut näillä mennään) ovat suhteellisesti yhtä paljon kalliimpia vs. “arvo-osakkeet” kuin ne olivat vuonna 2000.
Kuitenkin myös arvo-osakkeet ovat nyt paljon kalliimpia suhteessa liikevaihtoihin kuin 2000 (ks graafi alla). Kasvuosakkeet ovat nyt siis kaikkien aikojen kalleimpia suhteessa liikevaihtoihin. Alla oleva graafi kuvaa alkuvuoden tilannetta eli on jo hieman vanhentunut.
Se lienee kyllä taas kiitos likviditeettimyrskyn joka tässä on pauhannut jo jonkin aikaa. Inflaatio on vasta nyt nostanyt päätään viime kuukausina, mutta jo sitä ennen BRRrrrr on laulanut pitkään ja hartaasti ja se väistämättä valuu osakkeiden arvostuskertoimiin. Pitäisiköhän osakkeiden arvostuskertoimia käyttää eräänlaisena inflaatiomittarina…? Hankaluus tietenkin että “oikea” inflaatio ja pörssien arvostustasot eivät ole suoraan linkattu toisiinsa vaan pörssi tuntuu ennakoivan mitä tuleman pitää “main streetillä” ja lisäksi arvostustasoissa on sitä normaalia aaltoliikettä mikä näkyy myös yksittäisten osakkeiden kurssissa. Ahneus ja pelko vetävät käppyrää suuntiinsa ja välillä lyödään yli yhteen suuntaan.
Tarkastellaan edelleen tuota OMXH market capia 100 Me – 2 mrd e, joka on enemmän piensijoittajien pelikenttää kuin large capit.
Mitä on viime aikoina myyty? Lähinnä kaikkea aika perinteistä, yleensä vaatimattomilla katteilla. Viimeaikaisista muotifirmoista graafiin mahtuu Kamux ja Musti. Kaikilla muilla muotifirmoilla on niin pieni ttm-liikevaihto että niitä ei tällaiseen graafiin edes kannata ottaa mukaan koska menisi tihrustamiseksi.
Mistä unelmoidaan? Kasvusta kovasti skaalaten tai vähemmän skaalaten, disruptiosta ja mitä näitä nyt onkaan.
Mitä unelmista maksetaan? Vertailukohtaa pitää etsiä talvesta 1999–2000.
Ai että kun tekee pahaa nähdä Tokmanni tuolla listalla. 2021e P/E ~15, EV/EBITDA ~8, Osinkotuotto ~5%, ROE-% >30%. Tiedän että otat firmoja tuohon isolla pensselillä, mutta ei ihan kaikki ole kuplassa
Näinpä, eikä tuo Kamux 2021e P/E 21.8, 2022e 18.8 20% vuosikasvulla omaan silmään niin kauhea kuplahinta ole, mutta ilmeisesti mitään vastaavaa ei ole nähty sitten vuosituhannen vaihteen…
Viimeisen n. vuoden ajan on piirretty erilaisia indikaattoreita arvostustasoista siitä miten “kohta lähestytään IT-kuplan huippuja” ja viime aikoina on entistä useammin nämä ovat alkaneet olemaan muodossa “nyt mentiin IT-kuplan tasojen yli”.
Olen viimeisen noin vuoden itse mennyt sillä asenteella, että en juurikaan murehdi indeksien huipuista ja karhumarkkinaan kääntymisestä ennen kuin IT-kuplan tasot on ylitetty ja merkittävästi. Näkisin, että nyt on läträtty sellaisella likvideetillä sellaisessa korkoympäristössä, että on ollut hyvin todennäköistä, että nyt rikotaan kaikki arvostusennätykset mitä historiassa on tehty (olisin ollut jopa hieman “pettynyt” jos tähän ei oltaisi päästy ).
Nyt kun nuo IT-kuplan tasot alkaa olemaan takana päin niin pitää alkaa jo vähän tarkemmilla tuntosarvilla haistelemaan että mihin markkina on menossa. Luulen, että ns. viimeinen parabolinen legi ylöspäin on kuitenkin vielä näkemättä ja olisin esim. todella yllättynyt jos SP500 ei rikkoisi maagista 5000pts rajaa tässä syklissä (Jos jatketaan viime vuoden syyskuusta alkanutta tasaisen tappavaa nousua niin tämä tapahtuu muuten jo tammikuussa).
Tämä nyt ehkä enemmänkin tällaista mutuilua. Yksi hyvä kontraindikaattori voisi olla, että siinä vaiheessa kun yhä_musa_soi ja kumppanit lopettaa varoittelun arvostustasoista ja toteaa, että nyt se on “new economy” niin silloin pitää viimeistään hypätä pois kyydistä
En tietysti “virkani” puolesta halua ruokkia spekulointia, ahneutta ja greater fool -ilmiöön nojaamista ja siksi videoillakin kommentoin arvostuksia usein nuivasti (vaikea kommentoida muutoin kun ne on ATH:ssa useassa tapauksessa ).
Mutta ostan kyllä ton sun ajattelun, että nyt on aidosti aineksia ihan eri tason kuplalle kuin teknokupla joka rajoittui kasvu- ja it-osakkeisiin ja tapahtui lopulta yli 5 % korkoympäristössä, tosin väkevän talouskasvun keskellä.
Hyvin voi kysyä, miksi ei nykyelvytyksellä mentäisi vielä enemmän äärimmäisyyksiin?
Tätä voi ajatella toisellakin tapaa. Oletetaan että markkina on oikeassa, kuten se usein on. Korot jatkaa vuosisatoja kestänyttä mörnimistään. Säästöt kumuloituvat, hakien tuottoa jostain. Talouskasvu palaa hitaalle uralle väestönkasvun yms. tekijöiden painamana. Osakkeet jäävätkin killumaan ilmaan, kuten merkkejä ilmassa oli ennen koronakriisiäkin.
Toisaalta jos jotain myös historia opettaa, niin aina sijoittajat on lopulta yllätetty housut kintuissa kun nykyisiä olosuhteita on ekstrapoloitu liikaa tulevaisuuteen. Voisi sanoa, että vuosina 2010-2016 ekstrapoloitiin liikaa kurjuutta. Entä nyt?
Markkinalla on itsensä kumoava tendenssi. Jos kaikki uskoo ruusuiseen tulevaisuuteen ja menee all in sen mukaisesti ja vipua päälle, niin pienikin rasahdus väärään suuntaan aiheuttaa isoa värinää läpi markkinan kun euforia muuttuu peloksi.
Nyt elämme vaihteeksi aikaa, jossa osakkeet ovat hyvin preferoitu omaisuusluokka. Japanissa ne ei ole, huolimatta nollakoroista ja maltillisemmasta arvostustasosta. Voiko meilläkin osakkeet olla taas inhottuja? Näitä on hyvä kysyä nyt kun kaikki menee niin hyvin.
Ja jälleen: vaikka indeksitasolla mennään missä mennään niin osakepoimijan kannattaa miettiä asiat niiden yhtiöiden itsensä kannalta.
@musa_2 - eipä mitään:). Ei todellakaan vielä olla stagflaatiossa edes USA:ssa vaikka siltä jo alkoi näyttämään… Olen odotellut FED:n korkojen nostoa ensi kesälle mutta eka saatetaan nähdä jo maaliskuussa. Vähittäismyynti on edelleen vahvaa inflaatiosta huolimatta.
Mun stagflaationarratiivi perustuu edelleen ennakoitua agressiivisemmalle inflaatiolle. Tuottajahintojen muutokset YoY (Saksa, USA ja Kiina) oli viime kuussa jo 10+% kautta linjan ja ennustan tämän näkyvän kuluttajahinnoissa 3-6kk viiveellä.
USAssa päästäisiin näin 8,3% tasolle (CPI YoY) maaliskuussa -22, Fedin koron nosto +1% huhtikuussa. Tästä alkaa stagflaatiovaihe, jonka kesto on noin 12kk ja sen jälkeen seuraa useamman vuoden deflaatiojakso. Korkea velkaantumisaste ja samanaikainen inflaatio toimii katalysaattorina. Lisämausteina mahdollinen ankara talvi ja pandemian pitkittyminen + lockdownit. Keskuspankkien elvytys voi jatkua vielä pitkään.Uskon kuitenkin, että stagflaatiovaihe nähdään edellisten tekijöiden yhteisvaikutuksesta ainakin USA:ssa.
Tärkein kysymys on kuinka moni zombiefirma ei kestä korkojen nostoa? Isoilla firmoilla on vahvat kassat mutta olen enemmän huolissani pk-sektorista.
Kerron lyhyen tarinan Liisasta.
Liisa rakastaa karkkia. Ei vain tykkää niiden kirpeistä ja makeista tuntemuksista suussa vaan kirjaimellisesti ei voi elää ilman karkkia vaikka haluaisikin. Nyt Liisa on kuitenkin alkanut huolestua koska karkkien hinnat ovat vuodessa yli tuplaantuneet. Hän lähettää Haribolle ja Fazerille vihaista postia miten hintojen on laskettava. Vastauksesti Liisa saa viestin miten edellisvuoden fitnessbuumi sai karkinvalmistajat lähes konkurssin partaalle ja nyt hintojen annetaan nousta jotta saadaan katteilla paikattua velkataakat.
Liisa on tyrmistynyt vastauksesta ja tarttuu puhelimeen. Hän soittaa kaikki karkkiin koukussa olevat suurkuluttajat läpi ja he sopivat että nyt käytetään karkkijemman varastoja ja annetaan merkki karkkitehtaille että enough is enough. Siinähän oppivat. Karkkien hintojen nousu tuntuukin pysähtyneen ja aavistuksen jopa laskevan. “Me tehtiin se” Liisa huutaa ääneen ja huomaa samalla huolestuneena miten tyhjäksi karkkijemma alkaa vajoamaan. Talven leffailtojen kova kulutusbuumi on vasta tulollaan ja hätävaraksi tarkoitetussa jemmassa näkyy jo kaapin pohja. Liisa oli jo aiemmin, karkkien halpana aikana fitnessbuumin aikaan tyhjentänyt stäshiään koska eli siinä harhaluulossa että hänkin pääsee pikaisesti tästä koukusta irti ja siirtyy sokerittomiin vaihtoehtoihin. Tästä johtuen hän kuvitteli kaikkien muiden tavoin että karkeilla ei ole enää samaa kysyntää eikä hinnat voisi enää koskaan nousta 70-luvun karkinhintojen huippuvuosiin eikä karkkisotiakaan olisi tulossa.
Jokainen varmaan arvaa että karkin voi tässä tapauksessa korvata öljyllä ja Haribon vaikka Arabi-Emiraateilla. Eli ensinnäkin spr varastot on kutakuinkin decade low:
Mulla on jossain kaavioita muistakin maista, niistä joista dataa on yleinsä saatavilla, ja melkein väittäisin että tilanne on suht sama. Ollaan eletty pieni hetki öljyfutuurien miinus ajoista eikä inventaariot ole edes pullollaan?! Tuntui että kaikki finanssilehdet uskoi Arkkin Cathy woodin 2020kesän teoriaan että öljy ei tule koskaan enää pomppaamaan tai tarvitaanko sitä edes. Time(?) lehden kansi esitteli hiilen museokuvun alla “coal is history”. Nyt jenkkien hiili on 2009v jälkeen huipuissaan ja ilmastokokouksen lopputulos on tällainen:
Öljyntuottajat kieltäytyy lisäyksistä näillä hinnoilla ja tämän seurauksena ollaan vetämässä vetoja varmuusvarastoista ja isot lehdet kirjoittaa miten tämä osoittaa valkoisentalon onnistuneen painostuksen kun öljynhinnan nousu notkahtaa. Tuleehan sieltä öljyä markkinoille.
The U.S. share of any potential release of reserves would need to be more than 20 million to 30 million barrels to affect markets.
Jos tämä laitetaan kontekstiin niin HÄTÄvarastoista vedetään öljyä ja tämä isolta kuullostava määrä vastaa globaalisti 5tunnin öljynkulutusta.
Nyt sulla on sitten varastot tyhjemmät ja oletettavasti niitä pitäisi joskus täytelläkkin. Mikä viesti tämä siis olisi vaikka Opecille ja miten tämä ei olisi yhtään pidemmässä juoksussa katsottaessa vain “bull oil” tapaus. Varastot ovat tyhjemmät ja eletään vielä korona-aikaa.
Mikä mua tässä mättää on se että kuulee usein kommentteja miten jokainen innokkaasti energia-alaa lueskeleva on yhtäkkiä alan ammattilainen, ja mä sovin tohon kuvaukseen täysin. En työskentele alalla, mutuilen paljon eikä mua kannata missään nimessä kuunnella vaikka joskus oikeaan osunkin. Nyt kun isotkin julkaisut näkee esim tämän spr releasen hyvänä kontrollointina hintojen karkaamista vastaan ja itse kontraan tätä näkemystä aivan täysin, niin väkisin siinä tulee olo että minä olen tässä aivan väärässä ja mulla jää joku aspekti huomaamatta. Olen silti luonteeltani niin jäärä että pitäydyn kannassani.
Edit. Höh tarinastani Liisasta jäi olennainen osa puuttumaan. Se oli ylipainoisista huolestuneiden terveysministeriöiden uudet asetukset jotka kieltävät investoinnit kansankunnanterveyttä heikentäviin makeisfirmoihin.
Yksi mielenkiintoinen juttu on varastosykli. Viime aikoina vähittäismyyjien huoli on ollut mistä saadaan tavaraa loppuvuoden sesonkia varten. Aikaistettu varastojentäyttökysyntä tukenut dataa ympäri maailman?
CNBC:llä on mielenkiintoinen artikkeli, mitä FED:n pomon vaihdos voisi tarkoittaa. Jos Powelin paikalle valitaan Brainard, niin luvassa on kyyhkysmäisempää politiikkaa Minä kun olen luullut, että FED on viimeiset kaksi vuotta ollut kyyhkyjen kyyhky, mutta ilmeisesti ei.
Minä kun olen luullut, että FED on viimeiset kaksi vuotta ollut kyyhkyjen kyyhky, mutta ilmeisesti ei.