Eli tuosta jatkaen: koronan jälkimainingeissa tarjontakapasiteetissa on rajoitteita, siis tarjontakäkkyrä (S) on siirtynyt vasemmalle, ts. operoidaan paljon lähempänä maksimikapasiteettia kuin “normaalisti”, jolloin kysynnän kasvulla on paljon suurempi marginaalivaikutus hintoihin kuin ilman tarjonnan rajoitteita. PowerPointtini piirsi kahvitauolla tällaisen - tämän hetkinen tilanne siis nuo katkoviivat jossa sekä kysyntä kasvanut että tarjonta supistunut
Siis: Ilman tarjonnan rajoituksia kysynnän kasvun marginaalivaikutus olisi tuo alempi nuoli (∆price(A)), ja nyt kapasiteettirajoitusten vuoksi onkin ollut ∆price(B).
Ja jälleen palaten vanhaan kunnon transitory-keskusteluun, tuon pohjalta hahmottaa hyvin miksi keskuspankit uskovat inflaation maltillistuvan kunhan tarjonnan ongelmat poistuvat, koska tuon tarjonnan voimakas hintavaikutus toimii yhtälailla myös toiseen suuntaan. Ja itse itseäni vähän toistaen, riski että käännytään deflaatioon jos tarjonnan ketsuppipullo aukeaa (kapasiteetti, varastot) ja kysyntäkuva samalla kääntyy (laskeva reaalinen ostovoima, elvytyksen vähentäminen).
EDIT Disclaimer: En ole ekonomisti, siispä Marianne (tai joku muu asiaan oikeasti perehtynyt) saa korjata jos meni metsään
Tässä muutama kuvaaja pörssin arvostuksesta. Täällä on erityisesti @musa_2 toimesta tuotu esiin P/S-mittaria.
Kaikki ketjun aktiivit tietävät jo, että mediaani P/S on ATH:ssa. Mutta myös P/S >10x firmojen lukumäärä SP500-indeksissä on noussut raketinomaisesti viime aikoina. Nyt tällaisia pumppuja on jo 73.
Tässä on vielä eksklusiivisemman klubin eli P/S >20x yhtiöiden yhteenlaskettu markkina-arvo. Tottakai, jo yksin Tesla ja NVIDIA selittää tästä osan. Mutta silti, käppyrä pistää häiritsevästi silmään.
Joko sijoittajat olivat täysin uunoja ennen koronakriisiä eivätkä nähneet teknojen arvoa oikein, tai nyt on haipakka meno. Totuus on varmaan yhdistelmä noita molempia: monet firmat ovat nousseet hyvistä syistä, monet eivät…
Käsittääkseni korkean P/S-valuaation argumenttina on että yritykset “kasvavat kiinni” tuon korkean arvostuksen (kannattavasti vieläpä). Mitenköhän nuo korkeat kasvuolettamat vertautuvat vaikkapa globaaliin GDP:hen? Maalaisjärki sanoo että nuo kaikki yritykset eivät yksinkertaisesti voi kasvaa valuaatiotaan kiinni koska markkinan rajat tulevat jossain vaiheessa vastaan.
Tai sitten uudessa uljaassa maailmassa kaikilla maailman ihmisillä on vähintään 2 sähköautoa pihassa…
Laitetaan hetkeksi foliohattu päähän: Aiemmin Powell oli aidosti epävarma, saako hän jatkokauden vai tuleeko demokraateille mieleisempi henkilö tilalle ensi keväänä. Nyt jatkokausi on selvillä. Mielestäni tämä lausunto sekä rahapolitiikan kiristämisestä aiempaa selvemmin puhuminen on loogista miehelle, jonka pitää nyt oikeasti katsoa 4,5 vuotta tästä eteenpäin sen sijaan että yrittäisi pitää kaikki mahdollisimman tyytyväisinä muutaman kuukauden perspektiivillä.
Mielenkiintoisesti tullut hieman erilaisia näkemyksiä… vai onko oikeastaan? Toinen sanoo että rokotesuoja ei luultavasti ole niin hyvä, ja toinen sanoo että luultavasti rokotteet estävät vakavan tautimuodon. Eihän nämä ole itse asiassa ristiriidassa, kuitenkaan. Markkinat vaan tuntuvat nyt tulkitsevan otsikkotasolla.
Itse pohdin taas sitä, että millaisia tuloksia saisi vertailemalla noiden sales-pohjaisin kertoimin mitattuna kalliiden yhtiöiden kannattavuuksia ja kasvuvauhteja muihin SP500-yhtiöihin. Eihän korkea EV/S-kertoin ole itsessään paha asia, jos liikevaihdon kasvu ja kannattavuus sen oikeuttavat, ja varmasti tuokin 73 firman joukko sisältää fiksusti hinnoiteltuja laatufirmoja. Mutta jotenkin epäilen, että ihan joka seitsemäs SP500:n yhtiö ei taida olla sellainen.
Olin joskus syksystä tallentanut tämän linkin ja vasta nyt rupesin lukemaan sitä. Russel Napier ennustaa inflaatiosta pysyvää, mutta veikkaa keskuspankkien pitävän korot alhaalla väkisin.
Mitä mieltä olet tästä @Marianne_Palmu ?
Will interest rates, short and long, be allowed to reflect 4% inflation? My answer is No. This is because we will be entering a period of financial repression, where governments keep interest rates below the rate of inflation, just like after World War II.
Aika tiukkaa tekstiä ja kovia väitteitä, kaipaisin itse ehkä tuon lennokkaan narratiivin oheen vähän enemmän faktaa tai ainakin selvennystä siitä mikä tapahtumaketju johtaa esim alla mainittuun skenaarioon:
In order to be able to do that, any idea of central bank independence would have to be scrapped? Yes. It’s like the Holy Roman Empire: It existed for a thousand years, but it wasn’t powerful. It was there, people talked about it, but it was powerless and meaningless. We can say central banks are independent, but all the power is with the government. Andy Haldane, the outgoing chief economist of the Bank of England, wrote in his retirement epistle that for years after World War II, the Bank was effectively a think tank, and the government set interest rates. We can go back to that. You will never formally relinquish independence, but your power slips away. There is no independence in central banking anymore, it’s gone, it’s passed, it has ceased to be. This has happened before, and it shouldn’t come as a surprise.
Mutta sinänsä tuo korkojen ja inflaation politisoituminen on kyllä mielenkiintoinen ja jopa arvaamaton tekijä. Oma substanssi ei ihan tuonne asti valitettavasti riitä…
Joku kuitenkin vastikään toisaalla heitti ilmoille kommentin että jos nyt vaikka +5% inflaation sijaan oltaisiinkin vaikka -3% deflaatiossa niin kyllä setelipainot laulaisi aika kovaa eikä kukaan miettisi että kuinka transitory tuo on…
Pohdiskelen (ilman mitään faktaa) että onko tässä osittain taustalla osakekurssien nousu?
Jos jenkkiperhe laskee päivittäisen omaisuutensa (juu, ne pitää asuntojensa arvoja faktoina) ja toteaa, että me ollaan jo näin rikkaita, niin työelämästä poistuminen helpottuu.
Ongelma tässä on se, että kun (tai siis jos) osakekurssit hieman laskee (tai siis vähän rommaa), niin minkä paniikkireaktion se saa aikaiseksi jenkkimarkkinoilla?
Ilmiönä toi on mielenkiintoinen, ja mielenkiinnolla seuraan…
Jos nyt ymmärsin oikein koko Napierin tekstin (ja muistan), niin siinähän perusteltiin asioiden politisoitumista sillä että valtiot ovat nyt niin super velkaisia ettei korkojen nousulle vain ole tällä hetkellä varaa. Sekä sillä että näin on toimittu ennenkin (toinen maailman sota), joten poliitikkojen on helppo tarttua samaan uudestaan, etenkin kun pystyvät “naamioimaan toimensa muuksi” (tätä en enää niin tarkasti muista, enkä jaksa tarkistaa).
*Omicron
*Evergrande ja muut pienemmät pelurit
*Powell ja myönnetty pysyvämpi inflaatio
*Nykyinen koronatilanne euroopassa
*Pankit euroopassa
*Euroopan inflaatio, ei väliaikainen.
*Ukrainan tilanne
*Taiwanin tilanne
*Kuluttajat korviaan myöten veloissa
*Valtiot korviaan myöten veloissa
Bull markettiin alkaa fundapuolelle kertyä painolastia.
Nordean makrokatsauksessa itseasissa pyöriteltiin sellaista skenaariota euroalueen suhteen jossa keskuspankki nostaisi korkoja suitsiakseen reaalitalouden ylikuumenemista mutta pitäisi samaan aikaan yllä sellaiset osto-ohjelmat jossa ne lapioisivat Kreikan, Italian ym. kumppaneiden velkakirjoja taseeseensa sitä tahtia ettei korkokäyriä vaan päästettäisi karkaamaan. Tämä tietenkin johtaisi hyvin arveluttavaan skenaarioon potentiaalisesti jossa lähes kaikki ellei kaikki velkakirjat olisi lopulta keskuspankin hallussa.
Valtiot haluavat käyttää inflaatiota korkeiden velkojensa sulattamiseen (”financial repression” siis epäsuora vero)
Tätä varten inflaation täytyy pitkälläkin aikavälillä olla normaalia hintavakaustavoitetta korkeammalla (Napierin ennustus 4-5,5% seuraavat 10v)
Tuo taas ei sovi keskuspankin mandaattiin hintavakaudesta (tavoite n 2% inflaatio)
Eli jotta valtiot saavat tuon toteutettua, täytyy niiden poistaa keskuspankeilta niiden nykyinen itsenäisyys ja ottaa yli poliittiseen ohjaukseen
Voi olla että tuo hänen näkemys on tarkoituksella vähän kärjistetty. Inflaatio tosiaan hyödyttää velallisia jolloin tietynlainen insentiivi tuohon olisi, mutta miten todennäköistä tai edes mahdollista tuollainen nykyisten instituutioiden purkaminen olisi? Tai miten poliittisesti mahdollista olisi ajaa taloutta korkealla inflaatiolla pitkään kun Biden saa jo nyt lokaa niskaan? Maailma on aika paljon muuttunut 1940-luvulta…
Iltalukemista. Varoituksena, saattaa aiheuttaa painajaisia
Otsikko jokseenkin toimii artikkelin yhteenvetona. Ongelmat on massiivisia eikä välttämättä vältettävissä. Mahdollisiksi ratkaisuiksi listataan julkiset investoinnit (ei riitä), pankkisektorin vahvistaminen (vaatii massiivisen rahamäärän) ja ns Lehman-optio eli annetaan mennä nurin ja katsotaan kuinka käy (tuskinpa kukaan haluaa nähdä tätä).
Sisältää jotain helmiä kun tuota ongelman laajuutta laitetaan kontekstiin, esim:
The combined assets of China’s financial and real estate sectors are greater than the market capitalization of all the companies in the world ($93.7 trillion).
Itse veikkaisin, että irtsanoutuneissa on paljon matalasti palkattuja, jotka koronalomautusten myötä ovat saaneet kokea vapautta wellfare rahoilla elellen. Elämä vähän köyhempänä täydessä vapaudessa Vs. vähän enemmän rahaa mutta töissä 20pv/kk tuntuu varmasti helpolta valinnalta.
Facebookin osakesijoittaminen-ryhmässä oli kommenttikentässä listattuna Suomen P/S 10 -kerho. Seuraavat laput pääsevät ovista sisään, järjestyksessä korkeimmasta kertoimesta pienimpään:
Tuon nipun voi jakaa pääpiirteittäin kolmeen ryhmään:
Hyvin kasvavat, korkean kannattavuuden velattomat compounderit, joilla on hyvät näytöt liiketoiminnan laadusta ja kilpailuetuja puolellaan (Qt, Revenio, Admicom, eQ, Remedy).
Yhtiöt, jotka tekevät vähän tai ei ollenkaan liikevaihtoa, ja joiden kilpailuedut ovat joko todistamatta tai niitä ei ole (Spinnova, Nanoform, Herantis Pharma, Endomines, Faron, Loudspring, Modulight, Bioretec, Valoe).
Kiinteistöyhtiöt, joita on vaikea arvottaa sales-pohjaisilla luvuilla (Kojamo, Toivo).
Pitkin markkinaa on nähtävissä historiallisesti korkeita kertoimia, mikä ei ylipäätään ole positiivista tulevaisuuden tuotoille. Mutta en oikein näe järkeä niputtaa tietyn kertoimen ylittäviä firmoja yhteen nippuun ja taivastella sitä, miten kallista nyt onkaan. Tässäkin on kolme hyvin erilaista koria P/S >10:n yhtiöitä, joita ei sinäänsä yhdistä yhtään mikään muu kuin tuo numero. Ei markkinoiden tarkastelu pienemmissä segmenteissä tee kokonaisuudesta halvempaa, mutta ainakin voi paremmin tarkastella sitä, mikä on oikeasti kallista ja missä piilee arvoa. Esimerkiksi tuon kakkoskorin ostaminen markkinahintaan 2,068 miljardia on hyvin erilaista kalliisiin yhtiöihin sijoittamista kuin eQ+Admicom+Remedy -korin hankinta 1,941 miljardilla.
E: lista otettu suoraan FB-ryhmästä, joten joitain puuttuvia nimiä saattaa olla. Nightingalen osaan heittää ainakin suoralta kädeltä, ja joitain uusia listautujia voi olla myös yli P/S 10:n.
Kiitokset tästä ja aiemmista avauksista! Erityisesti kotimaisten pienten firmojen kohdalla voi kysyä, kuinka hyvin toimintamalli voisi skaalautua Suomen ulkopuolelle ja onko potentiaalia esim. skandien ulkopuolelle. Taulukossa olisi niin mukava nähdä esim. edellis- tai kuluvan vuoden kasvu ulkomailla ja tämän hetkinen Suomen ulkopuolisen lv:n osuus. Pahoittelut, että aikani ei riitä tämän tiedon täydentämiseen.
Fiilis: osa pienistä it-firmoista on saman suht niukan Suomi kakun äärellä ilman kunnollista näkymää paremmista pöydistä. Ehkä tällaiset voisi yrittää tunnistaa skaalautuvuuden mielessä riskillisiksi?
(Nämä pohdinnat saattaisivat sopia paremmin toiseen ketjuun.)
