Mutta sinänsä tuo korkojen ja inflaation politisoituminen on kyllä mielenkiintoinen ja jopa arvaamaton tekijä. Oma substanssi ei ihan tuonne asti valitettavasti riitä…
Joku kuitenkin vastikään toisaalla heitti ilmoille kommentin että jos nyt vaikka +5% inflaation sijaan oltaisiinkin vaikka -3% deflaatiossa niin kyllä setelipainot laulaisi aika kovaa eikä kukaan miettisi että kuinka transitory tuo on…
Pohdiskelen (ilman mitään faktaa) että onko tässä osittain taustalla osakekurssien nousu?
Jos jenkkiperhe laskee päivittäisen omaisuutensa (juu, ne pitää asuntojensa arvoja faktoina) ja toteaa, että me ollaan jo näin rikkaita, niin työelämästä poistuminen helpottuu.
Ongelma tässä on se, että kun (tai siis jos) osakekurssit hieman laskee (tai siis vähän rommaa), niin minkä paniikkireaktion se saa aikaiseksi jenkkimarkkinoilla?
Ilmiönä toi on mielenkiintoinen, ja mielenkiinnolla seuraan…
Jos nyt ymmärsin oikein koko Napierin tekstin (ja muistan), niin siinähän perusteltiin asioiden politisoitumista sillä että valtiot ovat nyt niin super velkaisia ettei korkojen nousulle vain ole tällä hetkellä varaa. Sekä sillä että näin on toimittu ennenkin (toinen maailman sota), joten poliitikkojen on helppo tarttua samaan uudestaan, etenkin kun pystyvät “naamioimaan toimensa muuksi” (tätä en enää niin tarkasti muista, enkä jaksa tarkistaa).
*Omicron
*Evergrande ja muut pienemmät pelurit
*Powell ja myönnetty pysyvämpi inflaatio
*Nykyinen koronatilanne euroopassa
*Pankit euroopassa
*Euroopan inflaatio, ei väliaikainen.
*Ukrainan tilanne
*Taiwanin tilanne
*Kuluttajat korviaan myöten veloissa
*Valtiot korviaan myöten veloissa
Bull markettiin alkaa fundapuolelle kertyä painolastia.
Nordean makrokatsauksessa itseasissa pyöriteltiin sellaista skenaariota euroalueen suhteen jossa keskuspankki nostaisi korkoja suitsiakseen reaalitalouden ylikuumenemista mutta pitäisi samaan aikaan yllä sellaiset osto-ohjelmat jossa ne lapioisivat Kreikan, Italian ym. kumppaneiden velkakirjoja taseeseensa sitä tahtia ettei korkokäyriä vaan päästettäisi karkaamaan. Tämä tietenkin johtaisi hyvin arveluttavaan skenaarioon potentiaalisesti jossa lähes kaikki ellei kaikki velkakirjat olisi lopulta keskuspankin hallussa.
“This time it’s different”.
Ajatuskulku Napierilla meni kai jokseenkin näin
Voi olla että tuo hänen näkemys on tarkoituksella vähän kärjistetty. Inflaatio tosiaan hyödyttää velallisia jolloin tietynlainen insentiivi tuohon olisi, mutta miten todennäköistä tai edes mahdollista tuollainen nykyisten instituutioiden purkaminen olisi? Tai miten poliittisesti mahdollista olisi ajaa taloutta korkealla inflaatiolla pitkään kun Biden saa jo nyt lokaa niskaan? Maailma on aika paljon muuttunut 1940-luvulta…
Iltalukemista. Varoituksena, saattaa aiheuttaa painajaisia 
Otsikko jokseenkin toimii artikkelin yhteenvetona. Ongelmat on massiivisia eikä välttämättä vältettävissä. Mahdollisiksi ratkaisuiksi listataan julkiset investoinnit (ei riitä), pankkisektorin vahvistaminen (vaatii massiivisen rahamäärän) ja ns Lehman-optio eli annetaan mennä nurin ja katsotaan kuinka käy (tuskinpa kukaan haluaa nähdä tätä).
Sisältää jotain helmiä kun tuota ongelman laajuutta laitetaan kontekstiin, esim:
The combined assets of China’s financial and real estate sectors are greater than the market capitalization of all the companies in the world ($93.7 trillion).
Itse veikkaisin, että irtsanoutuneissa on paljon matalasti palkattuja, jotka koronalomautusten myötä ovat saaneet kokea vapautta wellfare rahoilla elellen. Elämä vähän köyhempänä täydessä vapaudessa Vs. vähän enemmän rahaa mutta töissä 20pv/kk tuntuu varmasti helpolta valinnalta.
Facebookin osakesijoittaminen-ryhmässä oli kommenttikentässä listattuna Suomen P/S 10 -kerho. Seuraavat laput pääsevät ovista sisään, järjestyksessä korkeimmasta kertoimesta pienimpään:
Spinnova, Nanoform, Herantis Pharma, Endomines, Faron, Loudspring, Modulight, Qt, Bioretec, Revenio, Admicom, Toivo Group, eQ, Kojamo, Valoe, Remedy.
Tuon nipun voi jakaa pääpiirteittäin kolmeen ryhmään:
Hyvin kasvavat, korkean kannattavuuden velattomat compounderit, joilla on hyvät näytöt liiketoiminnan laadusta ja kilpailuetuja puolellaan (Qt, Revenio, Admicom, eQ, Remedy).
Yhtiöt, jotka tekevät vähän tai ei ollenkaan liikevaihtoa, ja joiden kilpailuedut ovat joko todistamatta tai niitä ei ole (Spinnova, Nanoform, Herantis Pharma, Endomines, Faron, Loudspring, Modulight, Bioretec, Valoe).
Kiinteistöyhtiöt, joita on vaikea arvottaa sales-pohjaisilla luvuilla (Kojamo, Toivo).
Pitkin markkinaa on nähtävissä historiallisesti korkeita kertoimia, mikä ei ylipäätään ole positiivista tulevaisuuden tuotoille. Mutta en oikein näe järkeä niputtaa tietyn kertoimen ylittäviä firmoja yhteen nippuun ja taivastella sitä, miten kallista nyt onkaan. Tässäkin on kolme hyvin erilaista koria P/S >10:n yhtiöitä, joita ei sinäänsä yhdistä yhtään mikään muu kuin tuo numero. Ei markkinoiden tarkastelu pienemmissä segmenteissä tee kokonaisuudesta halvempaa, mutta ainakin voi paremmin tarkastella sitä, mikä on oikeasti kallista ja missä piilee arvoa. Esimerkiksi tuon kakkoskorin ostaminen markkinahintaan 2,068 miljardia on hyvin erilaista kalliisiin yhtiöihin sijoittamista kuin eQ+Admicom+Remedy -korin hankinta 1,941 miljardilla.
E: lista otettu suoraan FB-ryhmästä, joten joitain puuttuvia nimiä saattaa olla. Nightingalen osaan heittää ainakin suoralta kädeltä, ja joitain uusia listautujia voi olla myös yli P/S 10:n.
Kiitokset tästä ja aiemmista avauksista! Erityisesti kotimaisten pienten firmojen kohdalla voi kysyä, kuinka hyvin toimintamalli voisi skaalautua Suomen ulkopuolelle ja onko potentiaalia esim. skandien ulkopuolelle. Taulukossa olisi niin mukava nähdä esim. edellis- tai kuluvan vuoden kasvu ulkomailla ja tämän hetkinen Suomen ulkopuolisen lv:n osuus. Pahoittelut, että aikani ei riitä tämän tiedon täydentämiseen.
Fiilis: osa pienistä it-firmoista on saman suht niukan Suomi kakun äärellä ilman kunnollista näkymää paremmista pöydistä. Ehkä tällaiset voisi yrittää tunnistaa skaalautuvuuden mielessä riskillisiksi?
(Nämä pohdinnat saattaisivat sopia paremmin toiseen ketjuun.)
Moikka, ja kiitos mielenkiintoisesta linkistä. Aika kovia oletuksia Napierilla tuossa on, yksi suurimmista rahan määrän ja inflaation yhteyden palautuminen. Talousteorian mukaan tämä toteutuu pitkällä aikavälillä, mutta on viime aikoina ollut rikki matalan kiertonopeuden vuoksi. Tämä on sinänsä hieman nurinkurista, sillä käsittääkseni Napier korosti, että rahan määrän kasvattaminen ennen pitkää näkyisi reaalitaloudessa ja inflaatiossa, mutta ei sitä suoraan tapahdu ilman kiertokulun kasvua, eli inflaatio ei automaattisesti “toteuta itseään”.
Toinen juttu on sitten tuo julkisen vallan korostaminen ja keskuspankkien mahdin väheneminen, mitä Napier korostaa. Hänellä näyttää olevan aika MMT:läinen tapa ajatella, mikä onkin ollut muodissa. En kuitenkaan ihan allekirjoita sitä, että keskuspankkien itsenäisyys on yhdentekevää, sillä esimerkiksi Turkissa on viime aikoina hyvin nähty, mitä tapahtuu, jos poliittinen valta saa yliotteen rahapolitiikasta. Siellä liira on heikentynyt vauhdilla dollaria ja euroa vastaan, kun usko rahapolitiikkaan on ropissut.
Mutta on Napierin mielipiteissä tolkkuakin. Esimerkiksi euroalueella valtioiden velkaantuminen on jo sillä tasolla, että korkojen nousu olisi vahingollista ja se tosiaan rajoittaa liikkumavaraa täkäläisittäin. Lisäksi totta on sekin, että pitkien velkakirjakorkojen ja inflaation välinen yhteys on rikki (alla esimerkki USA:sta) osin siksi, että keskuspankit ovat niin suuressa roolissa markkinalla.
Tuo on todella hyvä pointti, mitä pitäisi aina pitää mielessä kun puhutaan yleistasolla markkinasta.
Keskimäärin kallis pörssi ei tarkoita, että kaikki osakkeet olisi kalliita. Saati samasta puusta veistettyjä! Osalla kasvufirmoista kasvu on niin nopeaa, että kertoimet sulavat vauhdilla.
Mutta kyllä se ainakin jenkkilän kokoisessa markkinassa jotain kertoo, jos uusia P/S 10x firmoja on tulee kymmeniä vuodessa lisää ja koko markkinan keskimääräinen arvostus on loikannut uudelle tasolle. Jälleen kerran, tähän voi keksiä monia hyviä perusteita. Mutta kuten sanoitkin, ei tämä tuotto-odotukselle tee varsinaisesti herkkua.
Lokakuussa tässä olikin pätkä CNBC:llä missä selitettiin keitä ovat ne ihmiset, jotka ovat töistä pois jääneet (ks. aiempi postaukseni: Pörssien suunta (Osa 2) - #2855 käyttäjältä SijoitusSeppo )
Varmasti varallisuusarvojen kasvamisella on ollut iso vaikutus tässä. Moni eläkeikää lähestyvä on luultavasti varsinkin vilkaissut omaa osakesalkkua ja miettinyt, että kannattaako sitä enää mennä töihin pariksi vuodeksi riskeeraamaan omaa henkeään kun ihan hyvin voisi heittäytyä jo varhennetulle eläkkeelle.
Nasdaqissa on monia esimerkkejä siitä että muutaman kymmenen, muutaman sadan ja ehkä jopa muutaman miljardin liikevaihdosta olisi aikanaan voinut maksaa tosi hurjilla kertoimilla ja sijoitus näyttäisi nyt loistavalta.
Kun tehdään sijoituksia hypervaluaatioilla, tarvitaan tosi paatuneen kovaa startup-sijoittajan luonnetta.
Hypervaluaatioksi katson p/s-arvostukset yli 10x. Näin ajattelen sen takia että jossain muussa markkinatilanteessa Mr. Market on valmis maksamaan noin paljon vain aivan maailman parhaiksi katsomistaan liikeideoista ja bisnesmalleista. Vuoden 2010 loppupuolella ei ollut minkäänlaista akuuttia kriisiä ja korkotaso suosi kasvuosakkeita. S&P 500:ssa p/s:llä yli 10x treidasi neljä yhtiötä. Tarkempaa tietoa minulla ei ole, mutta voi olla että nuo neljä olivat esimerkiksi kiinteistöalan firmoja. Mahdollisesti reilut kymmenen vuotta sitten siis yksikään S&P 500 -tekno ei siis 10 x sales.
Startup-sijoittajan mentaliteetti on se että haetaan tuottoa kovalla riskillä eikä hätkähdetä sitä jos näyttää että positio pitää kirjata alas osittain tai kokonaan.
Maailmassa on tällä hetkellä varmaankin miljoonia piensijoittajia joilla nykyiset hurjat valuaatiot nostavat yksittäisten positioiden riskitason samalle tasolle kuin mikä startup-sijoittajilla yksittäisten positioiden riskitasot ovat normaaleina aikoina.
Ero on vaan se että startup-sijoittaja koko ajan olettaa että useimmista positioista tulee isoja alaskirjauksia. Sen sijaan piensijoittaja on aika lailla henkisesti valmistautumaton tuohon. Toinen ero on hajautus. Se on startup-sijoittajan ensiarvoisen tärkeä työkalu kun taas piensijoittaja ei keskimäärin paljoa tätä asiaa mieti.
Kokeneen startup-sijoittajan mieli on myöskin tottunut erottamaan oikeat alaskirjaustarpeet perusteettomasta pessimismistä. Piensijoittaja on valmistautumaton siihen että narratiivit muuttuvat kurssin mukana. Siis kurssi laskee 80 % ja narratiivit muuttuvat negatiivisiksi kurssilaskun mukana. Kuinka moni pystyy irrottautumaan henkisesti tuosta?
Ihmismieli on hurjan joustava ja luova selittämään oudot olosuhteet normaaleiksi. Mietitään vaikka erästä tänä syksynä Helsinkiin listautunutta softafirmaa. On vaikea nähdä että mainitun firman tarina yltäisi seksikkyydessään keskiverto USA-teknolistautujan tasolle. Viisi vuotta sitten keskivertoseksikäs USA-teknolistautuja listautui p/s:llä 5x.
Tämä syksyllä listautunut suomalainen softafirma ylimerkittiin p/s-arvostuksella 12–13x noin, mikä sattuu olemaan 50 % korkeampi kuin S&P 500 it-sektorilla.
Scott McNeely was the CEO of Sun Microsystems, one of the darlings of that bubble. At its peak his stock hit valuation of ten-times revenues. A couple of years afterward he had this to say about that time (via Bloomberg):
At 10 times revenues, to give you a 10-year payback, I have to pay you 100% of revenues for 10 straight years in dividends. That assumes I can get that by my shareholders. That assumes I have zero cost of goods sold, which is very hard for a computer company. That assumes zero expenses, which is really hard with 39,000 employees. That assumes I pay no taxes, which is very hard. And that assumes you pay no taxes on your dividends, which is kind of illegal. And that assumes with zero R&D for the next 10 years, I can maintain the current revenue run rate. Now, having done that, would any of you like to buy my stock at $64? Do you realize how ridiculous those basic assumptions are? You don’t need any transparency. You don’t need any footnotes. What were you thinking?
Huomasin korkokäyrien vähän kiristyneen - etenkin 30v korko on laskenut pitkin vuotta.
Otin tuohon tuon klassisen 10v/2v spreadin sekä jokerina 30v/10v, joka on kireämpi
Nämä asiat ovat toki vähän yli oman hilseen, mutta tuskin sentään ihan teenlehdistä ennustamista kuitenkaan.
Vertasin SP500 total return indexin tuottoon.
10/30v
2 vuoden tuoton ja korkokäyrän välillä n. 20% korrelaatio
2/10v
2 vuoden tuoton ja korkokäyrän välillä n. 13% korrelaatio
Melkoisen haulikolla räiskityt kuvaajat, mutta on tuossa jonkinasteista korrelaatiota, etenkin 5v tuottoihin.
Jos korkokäyrät jatkavat tasaantumistaan niin varmasti laskun povaajia ilmestyy entisestään esiin.
Ufhg mitä kuvaajia! 
Pengoin itse sattumalta samaan aikaan vastaajia huomiseen Varttiin. Tässä Fedin takinkäännössä (josta tulloo virallista joulukuun korkokokouksessa ) on se riski, että reagoidaan liian aggressiivisesti lyhyen aikavälin talouden kuumuuteen. Jos pitkiin korkoihin on luottaminen, on iso kuva mörnivästä taloudesta ennallaan. Aihe, mistä on puhuttu täällä pitkät pätkät.
2010 loppupuolella talous elpyi, mutta olihan sentimentti täysin ruvella: se heikkous kesti vuosia! Tupladippiä huudeltiin koko ajan. Ei ihme, että arvostustasot olivat nykyvinkkelistä katsoen naurettavia, koska uutta finanssikriisiä huudeltiin koko ajan. Ja, tietysti 10 vuotta sen jälkeen osakkeiden tuotot ovat olleet erinomaisia koska tulokset paisuvat ja arvostuskertoimet ovat venyneet.
Nythän on tavallaan päinvastainen tilanne: enemmistö odottaa jos jonkinlaista ikuisen tuloskasvun nirvanaa ja venyneiden arvostuskertoimien paratiisia jatkossakin. Harva, lähinnä sinä ja muutama muu (Youtube-yleisö on leimannut minutkin jo karhuksi, koska sijoittajien binäärisessä maailmassa on tietysti vain kaksi lokeroa mihin ihmisiä voi asettaa ) muistuttelee tästä.
Tilastollinen todennäköisyys joulukuulle veikkaa nousua USA:n osakkeisiin, ehkä yllätys tulossa?
