Taulukoissasi on oikeansuuntainen ajatus yksittäisten osakkeiden riskistä, mutta siinä kyllä täytyisi ottaa osingot huomioon. Tuotoissa ja taulukon fiiliksessä on melko merkittävä merkittävä ero. Nyt laskin nämäkin, toivottavasti tuovat lisäarvoa keskusteluun.
Jos sijoittaja 1.6.2007 osti jotakin vuoden alun 25 vaihdetuimmasta osakkeesta niin tuotot olisivat näyttäneet tältä:
Näissä oli suhteellisen epätodennäköistä päästä tappiolle. Jos sijoittaja haksahti kaivosyhtiöihin, raksafirmoihin tai kruununjalokiveen Nokiaan tämä onnistui. Näiden tuottojen keskiarvo on +129% ajanjaksolla 1.6.2007-31.12.2019. Datani olisi 31.12.2021 asti, mutta se vastaa sitä euforian hetkeä.
Kaikkien Helsingin pörssin osakkeiden tuotot tällä aikavälillä näyttävät tältä:
Näissä vähiten vaihdetuissa yhtiöissä on tuotoissa melkoinen vinouma: yli puolet osakkeista tuo turskaa, mutta sitten siellä on joukossa mm. Revenio ja eQ. Vielä pidemmällä aikavälillä tämä korostuisi entisestään.
Jos sijoittaja olisi 1.6.2007 poiminut 10 satunnaista osaketta salkkuunsa olisi tuottojen jakauma tämä:
Ei ole lainkaan mahdotonta jäädä tappiolle yli 10v holdilla vain 10 osakkeen salkulla ja suurin osa sijoittajista häviää indeksille tämän jakauman vinouden takia. Tämä johtuu yksittäisten osakkeiden tuottojen jakauman pitkästä hännästä, eli siitä että ne harvinaiset moninkertaistujat eivät välttämättä osu salkkuun. Se 20% sijoittajista joka voitti tämän indeksin koki houkutusta laittaa kuvia Salkkujen tuottoprosentti-ketjuun.
Mikä tässä on pointti pörssien suunnan kannalta? Indeksit ovat mielestäni suhteellisen normaalisti arvostettu ja uskon että pitkällä aikavälillä niistä saa todennäköisesti kohtuullisen, muttei erityisen hyvän, tuoton. Olemme @musa_2 kanssa samaa mieltä että yksittäisten osakkeiden poiminta on psykologisesti ja älyllisesti vaikea laji. Katsokaa arvostusta ja tehkää hyviä osakepoimintoja 