Ympäri maailmaa markkinat vilkkuvat varoitusmerkkejä siitä, että maailmantalous heiluu kallion reunalla. Kysymys taantumasta ei enää ole jos, vaan milloin.
Vaikka yksimielisyys on, että maailmanlaajuinen taantuma on todennäköistä joskus vuonna 2023, on mahdotonta ennustaa, kuinka vakava se tulee olemaan tai kuinka kauan se kestää. Jokainen taantuma ei ole niin tuskallinen kuin vuosien 2007-2009 suuri lama, mutta jokainen taantuma on tietysti tuskallinen.
”osakkeet ja joukkovelkakirjat ovat menettäneet arvosta ennätykselliset 36 biljoonaa dollaria viimeisten yhdeksän kuukauden aikana.”
Ennätykset rikottu, erikoista vaikka osakkeidenhan piti nousta aina vain. Suattaapi joutua porukka odottelee tovin että pääsevät plussalle osakkeissa jos lähellekään huippua ajoittaneet, toki monet firmat kaatuu kokonaan.
Edit: korjattu triljoonat biljooniksi niin porukkaa ei enää harmita 
Suomeksi: 36 biljoonaa. 6 nollaa vähemmän siis.
Yrityslainamarkkinoilla jo taantumahinnoittelu, siksi ne nostettu ylipainoon.
Talousluvut ylittäneet viime aikoina odotukset, vaikka varovaisuutta kannattaa pitää yllä.
Osakkeiden arvostuskertoimet kääntyneet houkuttelevaksi, vaikka niissä on edelleen laskuvaraa mikäli näkymä jatkaa heikentymistään.
Kirvestä ei kannata heittää kaivoon.
Alla on OP:n video lokakuun sijoitusnäkymistä. 
“Syyskuu oli, kuten varsin usein sijoitusmarkkinoilla, synkkä. Synkkyys ei koskenut yksin osakemarkkinoita, vaan kaikki omaisuusluokat kärsivät merkittävästi korkojenkin edelleen noustessa ja painaessa markkinastressissä usein hyvin menestyviä valtionlainojakin. Korkojen nousu on edelleen markkinoita eniten piinaava seikka vuosia jatkuneen äärimmäisen matalan korkotason noustessa kohti tavanomaisempia tasoja. Korkojen nousun rinnalla hermoilua aiheuttaa edelleen kasvanut pelko talouskehityksen käänteestä hyvin heikoksi. Taloudessa näkyy toki odotetusti merkkejä heikentymisestä, mutta pelot markkinoilla vaikuttavat näitä poikkeuksellisen paljon suuremmilta. Äänessä strategi ja salkunhoitaja Harri Kojonen.”
Huikea kattaus Fedille. Jos tämä overextended bear -porukka ostaa paniikissa osakkeita ja bondeja, rahoitusolot löysenevät ja subjektiivinen kokemus finanssijärjestelmän vakavan stressin todennäköisyydestä lievenee.
Eli epätodennäköisempi pivot vaikka muu maailma suorastaan anelee jo kohta?
@Sijoittaja-alokas , voisiko tämän siirtää, Pörssien suunta?
Kiitos @Sijoittaja-alokas
Tässä katkelma eräästä Helsingin Sanomien jutusta, joka tiivistää hyvin tämän hetkisen tilanteen:
"Viralliset talousennusteet povaavat edessä olevasta taantumasta lievää, mutta ennusteet ovat näin horjuvassa tilanteessa lähes nollan arvoisia. Sen monet ennusteiden tekijöistä itsekin myöntävät.
Valitettavasti on mahdollista, että Euroopan taloudessa koetaan seuraavan vuoden aikana kovin isku toisen maailmansodan jälkeen."
On kyllä mielenkiintoinen markkinatilanne. Mietin, että millä tavalla sataisi eri yrityksien laariin sellainen kehitys, että kuluttajat siirtyvät korkean hintapisteen palveluiden ja tavaroiden kulutuksesta kohti halvempaa “arjen luksusta”. Esimerkkinä kuulin mielenkiintoisen väitteen siitä, että suklaan myynti on kasvanut historian taantumissa (ei ole faktaa esittää väitteen tueksi 
). Eli ihmiset eivät täysin luovu luksustuotteista vaan siirtävät kulutustaan. Kokonaisruokalaskussa säästetään vaihtamalla K-kauppa Lidliin, mutta Lidlistä tarttuu silti kalliimpia tuotteita, kuten suklaata, koriin.
Mitkä voisivat olla tällaisia yrityksiä, jotka hyötyvät tästä (mahdollisesta) kehityssuunnasta. 
Kosmetiikan kysyntä kasvaa käytänössä aina taantumissa, poikkeus tästä oli korona-aika kotoilun takia. Edullinen tapa saada arjen luxusta useimpiin muihintapoihin verrattuna.
Muutama poiminta aamun Vartista.
Credit Suisse puhuttaa markkinalla. “Vakuutukset” maksukyvyttömyyden varalta eli Credit Default Swapit sinkoavat kattoon. Kyseessä on yli 700 miljardin frangin taseella varustettu köriläs.
Kansankielisemmin pankin kehnon tilan näkee P/B-luvusta. 0,2x! 
Mutta, Credit Suissella on silti 150 miljardia likvidejä varoja ja melkein 50 miljardia OPOa. Ei varsinaisesti kriisipankin lukuja. Niin kauan kuin olen itse sijoittanut, CS on ollut otsikoissa.
Eihän pankeista koskaan voi ulkopuolinen (eikä edes sisältä!) kommentoija sanoa mitään varmaksi, nehän ovat rakenteellisesti vivutettuja dynamiittikasoja odottamassa häiriöitä taloudessa, mutta vaikuttaa siltä että tässä on tehty kärpäsestä härkänen.
Koko Euroopan pankkisektori pohjolaa lukuunottamatta kärsii edelleen finanssi- ja eurokriisin räjähdyksistä. Niiden pääoman tuotto on kroonisen heikko matalien korkojen, kiristyneen regulaation, rajun kilpailun ja luottotappioiden takia. Euroopan pankkisektori treidaa noin 0,5x OPOn verran:
Myös pohjolan pankit ovat ottaneet arvostusmielessä osumaa. Meihin vaikuttaa tietysti Euroopan pankkisektorin lisäksi Ruotsin kiinteistömarkkinan kiihtyvä kosahdus.
Yksittäisten nimien nostamisen sijaan näkisin ongelman olevan laajemmin velkaantuneessa maailmantaloudessa. Tämä on hitaasti päivittyvää statistiikkaa, mutta tottakai jos velkaa on melkein 300 % globaalista BKT:sta ja osa velasta (huom. velka on finanssivarallisuutta!) toimii vielä vakuutena toisille veloille niin mitä voi muuta odottaa, kuin poksahduksia korkojen noustessa?
Viime viikon BOE:n interventio, tämän viikon CS huhut ovat oireita laajemmasta ilmiöstä.
Ei ihme, että markkinalla yleisesti puhutaan miten korkojen nosto johtaa lopulta jonkin rikkoutumiseen systeemissä. Ja se johtaisi takinkääntöön rahapolitiikassa.
En ole varma, onko finanssikriisi bullish?
Kannattaa muuten miettiä, paljonko elvytysvaraa edes olisi kriisin sattuessa. Kuten tässä ketjussa on ansiokkaasti monet tuoneet esille, tulee reaalitalouden kapasiteetti nopeasti vastaan. Ilman tasokorjausta globaaliin kysyntään inflaatio pompahtaa aina uudelleen pinnalle. Tämä ongelma ei väisty heti, mutta toki sen kanssa voidaan elää. Se tarkoittaisi pitkää kautta inflaation ja jokseenkin korkeampien korkojen kanssa.
Nyt puhui @Marianne_Palmu aamun makrossa asiaa Saksan energiasubventioista. Todella vastuutonta touhua.
Laajemminkin, pelottaa miten EMU voi selvitä ympäristössä, jossa pitäisi tehdä yhteistä fiskaalipolitiikkaa, kun siihen ei ole mekanismeja. Ongelma on periaattessa sama kuin ilmastotoimien kanssa: “koska meidän maamme on vain pieni palanen kokonaisuutta, se voi harrastaa tässä vastuutonta politiikkaa ja haitat kaatuvat sitten myös muiden niskaan.” Harmi vain, että peliteoreettisesti tämä lopulta on se lose-lose tilanne.
Pahimmassa skenaariossa tämä johtaa rahajärjestelmän täydelliseen romahdukseen ja vaihdantatalouden paluuseen. Todennäköisesti näemme kuitenkin vain kauppankäynnin rajoituksia sekä jonkinasteista sekasortoa valuuttamarkkinoilla. Hyvänä esimerkkinä viimeaikainen dollarin kurssin nopea nousu.
Kultakannasta luopuminen oli periaatteessa fiksu veto mutta talouspolitiikassa yleisesti finanssikriisin jälkeen tehdyt virheet kostautuvat ennemmin tai myöhemmin. Markkinoiden häiriöiden sietokyky korkeiden velkatasojen takia alenee. Ainut vaihtohto pitkällä juoksulla on antaa esimerkiksi liian paljon riskiä ottaneiden instituutioiden vain kaatua. Lisäksi keskupankkien ja poliitikkojen on pakko hyväksyä pysyvä korkeampi inflaatio ainakin seuraavan 10-15 vuoden aikana. Veikkaan 4-6 prosenttia.
Villeimmissä skeenarioissa uusi maailmanjärjestys tarkoittaa vain yhtä globaalia valuuttaa ja täydellistä keskitettyä kontrollia sekä resurssien allokaatiota. Tuskin mahdollinen ellei koko ihmiskunnan olemassaolo ole uhattuna syystä tai toisesta.
Jos vähän lainaa ajatusta MMT puolelta niin eikös nykyinen finanssijärjestelmä, kuten kaikki muutkin yhteiskunnan struktuurit, perustu loppupeleissä vain luottamukseen ihmisten ja instituutioiden välillä?
Sen sijaan että annetaan yritysten, valtioiden jne. kaatua mikä estäisi keskuspankkia pelastamasta näitä toimijoita joko 1) Uudelleen rahoittamalla esimerkiksi Italian valtion 50v 0-korkoisella lainalla tai jopa antamassa synkkänä aikana vanhoja lainoja anteeksi, kuten käsittääkseni korona keväänä kehittyvien maiden lainoille tehtiin?
Tämän järjestelmän, korttitalon, tai miksi tahansa sitä haluaakaan kutsua romahtaminen aiheuttaisi niin mittavaa inhimillistä kärsimystä, että kuvittelen kaikkien osapuolien ainakin kaikin keinoin pyrkivän estämään sen tapahtumisen.
Kuulostaa ehkä naaivilta, mutta jos luottamus järjestelmää kohtaan kestäisi tämän kriisin synkkinä hetkinä, mikä olisi esteenä? Tämän kun kirjoittaa, niin pääsee varmaan taas lunastamaan nimimerkin syvimmän tarkoituksen 
Menee kategoriaan amatöörin typerät kysymykset, mutta kertokaahan miten homma oikeastaan toimii.
Nyt meneillään oleva osakkeiden arvon romahdus johtunee isoilta osin inflaatiosta, joka taasen johtaa korkojen nostoon, joka taasen vie pääomia pörssistä ja painaa näin kursseja alas?
Eikös tässä tule nyt turpaan kahdellakin tavalla, eli osakkeiden hinnan suora putoaminen ja lisäksi inflaation myötä niiden reaaliarvo laskee (koska euron ostovoima putoaa)? Toisaalta olen myös ymmärtänyt, että osakkeet ovat melko hyvä tapa suojautua inflaation vaikutuksilta, koska käteinen vain sulaa pois ja osakkeiden arvon pitäisi korjautua ylöspäin inflaation myötä jollain aikavälillä.
Kysymys kuuluukin, että milloin käytännössä tämä osakkeiden arvon “inflaatiokorjaus” tapahtuu ja miksi nykytilanteessa kurssit laskevat niin paljon, vaikka ainakin periaatteessa osakkeiden pitäisi olla kohtuullinen suoja inflaatiota vastaan?
Sen toki ymmärrän, että pahimmista “hypeosakkeista” ja pahasti velkaantuneista firmoista puhalletaan ilmat pois nykytilanteessa, mutta tuntuu, että miltei kaikki laput ottavat nyt turpaan enemmän tai vähemmän ja reaaliarvo huomioiden tilanne näyttää vielä surkeammalta (jos inflaatio nyt luokkaa 8%).
Viime kuun allokaatiomuutokset taas päivitetty. Ei mitään kapitulaatiomaista myyntiä ole tapahtunut. Pientä keventelyä.
Kävin tätä aiemmassa Vartissa läpi.
Osakkeet ovat huono inflaatiosuoja nopeaa ja yllättävää inflaatiota vastaan. 
Kiitos. Tuo oli hyvä tietoisku. Enpä ollutkaan edes ajatellut tuota verotuksellista ongelmaa, minkä inflaatio aiheuttaa osakkeisiin.
Niin huonoja uutisia että hyviä uutisia. Korot notkahtivat heti alaspäin.
Alla on Mariannen artikkeli, johon hän on haastatellut Antti Luiroa, Juha Kinnusta, Atte Riikolaa, Antti Viljakaista, Petri Gostowskia ja Erkki Vesolaa. Juttu sisältää “valuuttamakroilua”.
Jutussa puhutaan myös niistä yhtiöistä, jotka hyötyvät vahvasta dollarista, niitä ovat mm. Konecranes metsäyhtiöt, QT, Revenio.
Euro tippui elokuussa alle pariteetin dollaria vastaan, ja on siellä sittemmin myös pysytellyt. Vuoden alusta yhteisvaluutta on luisunut jo yli 15 % dollaria vastaan, mutta vahvistunut muita eurooppalaisia valuuttoja, kuten Ruotsin kruunua ja Ison-Britannian puntaa, vastaan. Valuuttakurssimuutokset olivat rajuja myös Q3:lla, usein dollarin eduksi.
Kun otsikko on “Pörssien suunta” niin aihepiiriä sivuten tekee mieli tunnustaa hölmöytensä eli kysytäänpä tietävämpien näkemystä, että miksi pörssit niinkin laajalti tänään ovat riekkuneet reiluissa plus-merkkisissä helpotusmeiningeissä. Ikäänkuin laajemmaltikin olisi tapahtunut joku merkittävä myönteinen kehitys. Vai onkohan taas vain sijoitusmaailman hypetystä (suomeksi ‘suhteeton kohkaaminen’)?
