Talouden perusfundamentit ja taloudellisen aktiviteetin taso ovat paljon korkeammalla kuin vuonna 2017. Alla on USA:n BKT, joka yksinkertaistaen kuvaa taloudessa tuotettujen tavaroiden ja palveluiden määrää. Näistä muodostuvat myös yritysten tulokset.
Vaikka nyt ollaankin laskusuhdanteessa ja BKT sekä yritysten tulokset voivat jonkun aikaa heiketä, jenkkitalous vaikuttaa melko resilientiltä. Syvempi taantuma on lähes aina vaatinut työttömyysasteen rivakkaa nousua, mutta poikkeuksellisen vahva työmarkkina poistaa pelkoa tällaisesta kehityksestä. Taloudellinen aktiviteetti siis tuskin dippaa kovin rajusti.
Hyvä myös huomata, että vaikka tulokset laskisivatkin, yhtiöitä ei rahoitusteorian mukaisesti kuulu arvostaa suhdannepohjan tuloksien mukaan, vaan kaikkien tulevaisuuden kassavirtojen perusteella. BKT ja yritysten tulokset lähes varmasti nousevat tälläkin kertaa uusiin huippuihin, kun noususuhdanne taas alkaa.
Luulen myös, että monella sijoittajalla on jonkinlainen recency bias, kun puhutaan taantumista ja karhumarkkinoista. Helposti tarkastellaan viimeisimpiä pidempiä karhumarkkinoita 2000-2002 sekä 2007-2009. On hyvä huomata, että nämä ovat kaikista syvimmät karhumarkkinat vuoden 1932 jälkeen. Karhumarkkinoissa osakkeet eivät normaalisti laske näin paljon. Itse asiassa sekä S&P 500 ja Nasdaq ovat molemmat laskeneet jo enemmän, kuin mediaanikarhumarkkinassa. Historian valossa sijoittajan kannattaa tässä vaiheessa karhumarkkinaa olla ennemminkin ostolaidalla.
P/E luvut on Euroopassa ja kehittyvillä markkinoilla jo 11-12 välillä, samoin USA:n small ja mid cap P/E:t on 10,6-11,1.
P/E:t on korkealla enää S&P 500 puolella, vaikka sielläkin ollaan jo alle 5, 10 ja 20 vuoden keskiarvon. Ks. indeksin P/E:tä nostaa etenkin korkeasti arvostetut TOP 5 yhtiöt, ns. S&P 495 P/E taitaa olla jo alle 14.
Jos syvää taantumaa ei tule, vaikea pitää näitä kertoimia muuta kuin halpana.
