Laitetaanpa tähän väliin sävyltään korostetun positiivista pohdintaa aiheesta taantuma ja osakesijoittaja. Näkökulma on sellaisen joka on identifioinut itsensä netto-ostajaksi. Sanon että indentifioinut itsensä koska sen jälkeen pitää vielä siirtää tämä käytännön toiminnaksi.
Se että taantuma on tänä vuonna tulossa on omaa arvailuani. Ennustelu voi osoittautua oikeaksi tai vääräksi. Aika näyttää.
Pörssissä pitkällä aikavälillä voittaa maltillisen sinnikäs perusoptimisti. Pohdin miten tämä perusmielenmaisema näkyy sijoittajan käyttäytymisessä taantuman yhteydessä.
Ensiksi on todettava että taantumaan liittyvällä laskumarkkinalla ei ole mitään tekemistä sen kanssa että pörssiyhtiöt kollektiivisesti muuttuisivat jotenkin vähemmän arvokkaiksi (intrinsic business value).
Pörssiyhtiön arvo on sen kaikki tulevaisuudessa jakamat osingot diskontattuna sijoittajan tuottovaatimuksella. Omien osakkeiden ostot sulautuvat tähän mukaan sitä kautta että netto-ostot kasvattavat tulevaa osakekohtaista osinkosummaa.
Robert Shiller tutki USA:n pörssiyhtiöiden jakamat osingot 1929 alkaen . Hän havaitsi että eeppinen pörssiromahdus 1929–32 selittyi käytännössä kokonaan sijoittajien tuottovaatimuksen muutoksella. Sen sijaan laman aikaisilla osinkojen leikkauksilla ei ollut juuri mitään merkitystä pörssiyhtiön 1929 alkaen, vuosikymmenien mittaan, jakamien osinkojen kokonaiskuvassa.
Tämä siis voidaan todeta lamasta jossa bkt laski 27 %!
Se millaista uraa pitkin pörssiyhtiöiden intrinsic business value kehittyy, riippuu kansantalouden pitkistä trendeistä.
Verrataan Vietnamia ja Italiaa. Pohjois-Italiassa oli nykyisen markkinatalouden ja finanssimarkkinoiden ituja 900 vuotta sitten. Vietnamissa ei ollut 1970-luvulla pörssiä.
Viimeiset 25 vuotta kontrasti on ollut valtava siinä miten kansantalouden pitkät trendit ovat suosineet pörssiyhtiöiden intrinsic business valuen kasvua Vietnamissa. Italiassa kasvun edellytykset ovat olleet niukat.
Sodat ja kansallistamiset ovat tapahtumia jotka voivat tuhota pörssiyhtiöiden intrinsic business valuen äkkiä.
- reaalipääomakanta pommitetaan tuusannuuskaksi tai puretaan ja siirretään pois sotakorvauksina
- paras työvoima menetetään eikä sitä pystytä korvaamaan
- pörssiyhtiöt kansallistetaan pilkkahintaan tai ilmaiseksi
Jos edellä mainitun kaltaista katastrofia ei tapahdu, verrattuna taantumavuoteen talouden buumivuosi on todennäköisemmin sellainen joka hieman vähentää pörssiyhtiöiden intrinsic business valueta.
Taantuma ei itsessään aiheuta sitä että pörssiyhtiöt olisivat kollektiivisesti yhtään vähemmän arvokkaita. Taantuman yhteydessä saattaa paljastua se mikä on mennyt pieleen jonkin aikaisemman optimistisemman hetken valinnoissa. Pääomaa on allokoitu hölmösti tai on otettu liikaa riskiä.
Ajatellaan että Nokia olisi laman aikana myyty pilkkahintaan Ruotsiin. Eikö tämä olisi ollut konkreettinen muistomerkki sille että laman aikaiseen laskumarkkinaan liittyy pörssiyhtiöiden kollektiivinen intrinsic business valuen väheneminen?
Ei tarkoita. Nokialla petti talousbuumin aikana riskinhallinta liittyen kulurakenteeseen ja taseeseen.
Pienen maan pörssissä huonolla säkällä saattaa käydä tuollainen katastrofi kuin että firman hallitus päättää että myydään piensijoittajien nokiat Ruotsiin “ennen kuin firma menee konkurssiin”.
Sitten taas USA:ssa jos tulee jokin näyttävä konkurssi, sitten todennäköisesti jotkin muut U.S. pörssiyhtiöt ostavat sen assetit. Kollektiivisesti pörssiyhtiöiden arvo ei laske.
Kun katsotaan pörssin liikkeitä alkaen taantumaa edeltävästä hyvästä tunnelmasta taantuman kautta luottamuksen palautumiseen …
… sijoittajilla on taipumus ylikorostaa uutisvirtaa, toivoa, ahneutta, epävarmuutta, pelkoa, ahdistusta ja pakon edessä tapahtuvaa deleverointia kurssien ajureina.
Sijoittajat yleisesti jättävät huomiotta sen että jos sinä yrität pelata taantumaan liittyvät kurssiliikkeet omaksi edukseksi, niin yrittävät kymmenet miljoonat muutkin sijoittajat maailmassa. Useimmat heistä eivät suurinta osaa ajasta ole kovinkaan pahasti primitiivisten tunteidensa orjia vaan kohtuullisen rationaalisia. Sijoitushorisontti vaan on liian lyhyt ja seurauksena on että pelataan eikä sijoiteta.
Kollektiivisesti sijoittajat eivät voita eikä häviä taantumaan liittyvillä kurssiliikkeillä.
Tästä seuraava looginen välttämättömyys on tämä:
Jos sinä:
- et tee yhtään myyntiä ennen taantumaa vallinneessa optimistisessa tunnelmassa, et taantumaan liittyvässä laskumarkkinassa, etkä taantuman jälkeisessä nousumarkkinassa
ja - teet edes yhden pienen oston alennuslaarista
… kuulut siihen vähemmistöön jonka salkku oli nettohyötyjä taantumaan liittyvistä kurssiliikkeistä.
Jokaiseen taantumaan liittyy se että suuri määrä toimijoita joilla on käytössään valtavasti älyä, tietoa ja resursseja, yrittää pelata taantumaan liittyvät kurssiliikkeet ja häviää siinä pelissä.
Laskumarkkinassa 2007–09 suomalaiset kotitaloudet olivat netto-ostajia ja “smart money” nettomyyjiä.
Kumpi olet, peluri vai sijoittaja?