Tämä nykyinen pörssiympäristö on varmaankin usealle sijoittajalle se ensimmäinen aito karhumarkkina ja siten ensimmäinen kerta, kun he joutuvat ajattelemaan karhun lailla. Tässä ei sinänsä ole mitään yllättävää näin poikkeuksellisen pitkän nousukauden jälkeen, mutta harmillisesti sijoituskirjallisuus ja -viisaudet yleensä keskittyvät valistamaan miten nousumarkkinassa pitäisi toimia, jonka vuoksi sijoittajat yleensä kohtaavat karhumarkkinan henkisesti ja strategisesti täysin valmistautumattomina. Onnistunut karhuilu on kuin hieno kellarissa vuosia tammitynnyrissä kypsytettu viski, joka otetaan ulos juuri oikeaan aikaan, siemailtavaksi sopivan sivistyneessä seurassa. Sitä ei missään nimessä ole tarkoitus kitata kaksin käsin, kuin kaljaa härkämarkkinassa!
Vaikuttaa kovasti, että sijoittajien keskuudessa suurin ja tärkein aihe on nyt arvuutella missä osakemarkkinoiden pohjat ovat. Miksi haluatte tietää? Se on mielestäni aivan reilu kysymys! Mitä väliä sillä on milloin pohjat ovat? Onko pääasiallinen rahantekostrategianne nykyisillä sijoitusmarkkinoilla arvata mahdollisimman lähelle pohjia? Oletteko kenties päätyneet puhtaiksi makrosijoittajiksi ja aiotte ottaa aggressiivisen härkävipujohdannaisen markkinoiden pohjatessa?
Putoavaan puukkoon tarttuminen ja pohjien kalastelu on järkyttävän riskinen ja vaarallinen strategia, jossa käy varsin helposti erittäin huonosti. Kaikki tietysti haluavat haaveissaan olla sankareita ja päästä sanomaan että juuri he ostivat markkinoiden alimmasta pisteestä (pelkästään taidolla), mutta jokaista Härkä-Herkulesta kohti on tuhansia possuja, jotka päätyvät teuraaksi voittajan pirskeiden vuoksi. Finanssikriisin jälkeen Jukka Oksaharjusta leivottiin guru hänen poikkeuksellisen onnistuneiden vipuostojensa seurauksena, mutta kukaan ei puhu niistä kavereista jotka menivät katki ostaessaan vivulla liian aikaisin!
Viimeisimpänä guruehdokkaana on vaikutusvaltainen @Jukka_Lepikko, jolla oli vakuuttavia perusteluita miksi juuri nyt oltaisiin pohjalla. Se minkä vuoksi Lepikölle tämänkaltainen spekulointi ei ole sijoitusvirhe, johtuu siitä että hän on ammattilainen, joka osaa lukea markkinoita ja siksi hän myös varmasti osaa asettaa itsellensä fiksut signaalit sijoitusteesin vahvistamiseen tai kumoamiseen. Tämän takia hänelle muodostuu nyt houkutteleva risk-reward ratio, mikä tekee nousumarkkinan puolesta vedonlyönnin kannattavaksi. Klassinen esimerkki “älä yritä tätä kotona” -sijoituksesta.
@Verneri_Pulkkinen sen sijaan on Varteissansa puhunut paljon siitä että pitkäjänteisen omistajan ei pitäisi stressata kurssilaskuista tai ottaa kummempaa näkemystä pohjista, vaan ostaa kun osakkeen kurssi laskee käyvän arvon alapuolelle. Tämä on ns. vastuullinen neuvo sijoittajayhteisölle, koska keskimääräinen sijoittaja on vahvasti sentimentin vietävissä ja karhuilee itsensä ulos markkinoilta väärään aikaan eikä pääse nauttimaan vahvoista nousuista ja alkavasta härkämarkkinassa.
On kuitenkin helppo tunnistaa, että molemmat strategiat ovat varsin epäoptimaalisia valtaosalle sijoittamista harrastaville. Osakkeiden ostaminen laskumarkkinassa makroa huomioimatta ei käytännössä eroa mitenkään siitä että yrität ajoittaa pohjia ja epäonnistut; lopputulos on joka tapauksessa, että ostat väärään aikaan ja häviät rahaa. Mikä pahinta, siinä voi mennä vuosia, että sijoitus palaa takaisin ostohintoihin, jolloin otat riskiä ilman tuottoa ja menetät samalla mahdollisen vaihtoehtoisen sijoituksen tuoton!
Sijoittajat monesti tuntuvat aliarvioivan, miten hirveän arvokasta pääoman suojeleminen tai jopa sen kasvattaminen on laskumarkkinoissa, kun osakkeiden kertoimet laajasti supistuvat ja tuotto-odotukset kasvavat. Ei ole syytä odottaa, että tulisimme pitkään aikaan kokemaan uudelleen Miinuskorko + QE + Fiskaalielvytys + TINA -markkinan. Jos annoit nuo viime vuosien täysin ansiottomat voitot takaisin markkinoille, niin turha odottaa että 20-luvulla tulee toista samanlaista järjetöntä pörssikuplaa ja että pörssi heti tarjoaisi toista vastaavanlaista tilaisuutta lukita isoa tuottoprosenttia salkulle.
Pitkissä laskumarkkinoissa pohjien ajoittamisen ja silmät kiinni ostamisen vaihtoehtona on eräs sijoitusstrategia, joka soveltuu mielestäni erittäin hyvin aktiiviselle markkinoiden seuraajalle, jolla ei kuitenkaan ole erityistä makronäkemystä, nimeltänsä “Trendi on mun frendi”. Tässä strategiassa sijoittaja odottaa ostopaikkaa niin että joko 1) Huonot uutiset eivät enää jaksa laskea osakkeiden kurssia tai 2) osakkeiden kurssitrendi kääntyy noususuuntaiseksi.
Tämä strategia perustuu siihen että momentum on faktorien kuningas, jonka vuoksi sitä vastaan taistelu on hölmön hommaa, mikäli ei kykene tunnistamaan niitä katalyyttejä, jotka rikkoisivat momentumin ja kääntäisivät kurssitrendin suunnan. Näin ollen on järkevää antaa putoavien puukkojen jatkaa laskutrendissä niin kauan kuin ne vaan jaksavat laskea ja antaa muiden yrittää leikkiä sankaria ja poimia ne pohjat. Mukaan kyllä kerkeää pienemmällä riskillä myöhemminkin ja mikä tärkeintä, näin välttää ne hirveät turskat mitä salkkuun tulee laskevaa osaketta holdatessa. Pohjilta tuplaus ei hirveästi lohduta, jos sitä ennen on otettu -66% takkiin.
Kiinnostaisi muuten myös kuulla, että onko @musa_2 vieläkin samaa mieltä tästä strategiasta, kuin finanssikriisin aikaan [1]. Muistaakseni hyökkäsit aika vahvastikin tätä sijoitustrategiaa vastaan, mutta mielestäni se toimi kyllä silloinkin aivan erinomaisesti.
Ketjun nimi kun kerran on Pörssien suunta, niin olisi epäkohteliasta olla antamatta omaa näkemystä nykytilanteesta ja suunnasta. Mielestäni nyt ollaan hyvin neutraalissa tasossa, mihin on hyvin onnistuttu hinnoittelemaan mainiosti sekä mahdollisuus pörssien laskun jatkumiseen, että pörssien kääntymiseen nousuun (Oma arvio luokkaa 60%/40%). Talous ja yritysten tuloskunnon vahvuus voi hyvinkin yllättää markkinat, jolloin taantuma jää odotettua lyhyemmäksi ja korkeat tulokset riittävät kannattelemaan kursseja korkojen nousun kääntäessä inflaation laskutrendille. Toisaalta sijoittajat ovat mielestäni karhuiluviesteistä huolimatta täysin henkisesti valmistautumattomia mahdolliseen vuoden 2023 karhumarkkinaan, likviditeetin katoamiseen osakemarkkinoilta ja osakkeiden ylilyöntiin alaspäin. Inflaatio kun säilyy tahmaisena ja nopeat koronnostot rikkovat jonkin tärkeän osasen globaalissa taloudessa ja mennään systeemikriisin, niin se on sitten pelkää kipua siitä eteenpäin.
Mitä ikinä tuleekin tapahtumaan, niin epämukavuuteen, jatkuvaan epävarmuuteen ja makrotalouden epäselvyyteen on syytä vaan tottua. Moni hakee tällä hetkellä turvaa historiallisista makrokuvaajista ja kurssikäyttäytymisestä, mutta mielestäni se hieman lähenee jo humpuukkia ja itsensä huijaamista. Ei ole ikinä ollut ennen sellaista tilannetta taloudessa, mikä meillä nyt vallitsee, eikä ole oikein olettaa että makro- ja kurssikäyttäytyminen toimisi samalla tavalla kuin jossain menneessä tapahtumassa. Korkeintaan voi olettaa, että ihmisten luonne ei ole muuttunut mitenkään menneisyydestä, mutta tämä lainalaisuushan on aina voimassa missä tahansa markkinassa. Taitavalle osakepoimijalle on tänä vuonna huomattavasti enemmän tilaisuuksia löytää houkuttelevasti hinnoiteltuja yhtiöitä kuin viime vuonna, joten nyt on erinomainen hetki löytää ne seuraavat 10 huippuosaketta, jotka kannattelevat salkkua nämä volatiilit vuodet.
Sijoittaminen on vaikeaa, eikä se helpommaksi tule tästä muuttumaan. Koittakaahan pärjäillä!
[1]
