En usko että vielä hinnoitellaan. Tehokkuus näkyy pitkällä aikavälillä. Nämä parin vuoden sisäiset liikkeet ovat olleet erittäin liioiteltuja molempiin suuntiin. Vielä on matkaa ns normaaliin.
Se on varmaa, ettei nykyisillä arvostustasoilla tulla pysymään loputtomasti. Nykytietojen valossa on todennäköisempää että hinnat korjaavat alaspäin, kuin että tulokset saisivat hinnat kiinni, kun tiedossa on komponenttipulaa, korkojen nousua jne. // Jenkkilässä uhkailevat yritysverojenkin nostolla, joskaan ei kovin suurella.
Nouseva inflaatio tarkoittaa myös väkisinkin nousevaa liikevaihtoa keskimäärin. Se on sitten taas yhtiökohtaista kumpi nousee milläkin periodilla enemmän, kustannukset vai lopputuotteiden hinnat. Eikös tämä tarkoita melkein väkisinkin sitä että keskimäärin euromääräisesti tulokset nousevat vaikka eivät suhteellisesti nousisikaan. Ja tämä taas tarkoittaa sitä että kohonneita arvostustasoja otetaan vääjäämättä kiinni.
Valaiskaapa tietämätöntä ja heittäkää näkemyksenne ajatuksiini. Inflatorisessa ympäristössä nyt tällä hetkellä lv kasvaa, mutta samaan aikaan ostovoima laskee, jos inflaatio jatkaa kasvuaan. Eikö tämä juuri käänny päinvastaiseksi tilanteeksi, jossa lv laskee ja kannattavuus heikkenee ostovoiman laskiessa? Tällöinhän kuluttajat joutuvat rajaamaan tarpeitaan ja tekemään enemmiltä määrin kompromisseja tavoiteltujen hyödykkeiden hankkimisessa? Pysyvätkö palkat inflaation perässä? Samaan aikaan kannattavuuden heikentyessä mahdollisuus palkankorotuksiin heikkenee.
Nämä lähinnä itseäni askarruttavat tässä tilanteessa.
Jos inflaatio jatkuu pitkään korkeana, sanotaan vaikka yli vuoden, niin tottakai palkatkin nousevat. Keskimääräinen tuntipalkka esim Yhdysvalloissa on noussut vuoden sisään 18% eli huomattavasti inflaatiota enemmän. Toisin sanoen vaikka inflaatio on lähtenyt kasvuun, niin ostovoima on parantunut. Ainakin tähän mennessä.
Toisaalta nousevat palkat lisäävät yhtiöiden kustannuksia.
Osakepoiminnan merkitys kasvaa. Lisäksi, jos yhtiöiden tulokset edelleen paranevat ja kasvun kulmakerroin entisestään paranee, niin ei kurssien nousemiselle ole mitään esteitä.
Pari sektoria ovat jo täydessä kuplassa, mutta sektorikohtaisia kuplia on ollut aina ja jokaisessa markkinaolosuhteissa. Kannabis-kupla nyt viimeisimpänä esimerkkinä ennen koronakriisiä.
Sanotaanko nyt näin, että se perinteinen “rahat yleisiin indekseihin” sijoittaminen saattaa olla nyt lähitulevaisuudessa vähemmän tuottavempaa kuin koskaan.
Periaatteessa tämä on vain tervettä, että hyvät ja osaavat osakepoimijat saavat suuremman osan tuotoista kuin passiiviset indeksisijoittajat jäävät vähemmille tuotoille. Sitten on näitä uhkapelureita, jotka laittavat suuren osan rahoistaan noihin bumtsibum-osakkeisiin.
Kasvuosakkeet ovat hakanneet arvo-osakkeet mennen tullen viimeisen 10 vuoden aikana. Mielenkiintoinen kysymys on, pysyykö tämä ilmiö vai onko seuraava 10-vuotisajanjakso arvo-osakkeiden ylituottoa.
Jos ilmiö jatkuu sellaisenaan niin se huonontaa osakkeiden kertoimia entisestään. En usko, että markkina enempää haluaa hinnoitella tulevaisuutta sisään.
Uskoisin, että osinkoa maksavat arvo-osakkeet säilyttävät hintaansa hyvin. Ainakin itse sijoitan nyt painottaen yksittäisiä osakkeiden dippejä kuten Tokmanni viimeisenä, sekä käteiskassaa ja osinkoa maksavia yrityksiä pitkässä aot-salkussa. Osinko-osakkeilla saa sentään osingot vaikka arvo laskisikin. Ja mitä enemmän laskee niin sitä halvemmalla saa ostettua lisää osinkotuottoa.
Mukana firmat jotka ovat rapsoja antaneet.
1971-81 oli energiasektori melko selkeä voittaja.
Johtuiko tämä q3 perinteisestä syyskuun dipistä ja muodosti poikkeuksen pitkässä janassa, vai merkki trendin käännöstä ja energia nappaamassa isompaa osuutta sepestä? Siihen en ota kantaa, mutta olen asettanut omat betsini toisen puolesta.
Pointtini on ehkä siinä että osakepoimintaa harrastaessa usein mainitaan vaihtoehtona sijoita tai poistu markkinoilta eikä holdaa sijoituksiasi tai tee salkussasi sektorirotaatiota. En yritä vihjata että kenenkään pitää näin tehdä tai etteikö kasvuosakkeet voisi olla vieläkin se mihin kannattaa sijoittaa ja energiakriisi on kärpäsen surinaa korvissa, mutta sanon vain että oli tilanne melkein mikä tahansa niin joku firma/sektori siitä hyötyy ja jos visioit eteesi jonkun lähitulevaisuuden kauhuskenaarion niin VOI olla mahdollista varautua siihen myös etsimällä skenaariostasi mahdollisesti hyötyviä lafkoja sen sijaan että muuntaa kaiken käteiseksi.
Laitetaan loppuun disclaimer että pitkällä juoksulla kaikki on transitory ja syklisissä poltat kyllä huonoilla ajoituksilla helposti näppisi kun taas laadukkaan tarinan omaavalla kasvulapulla saat todennäköisemmin joidenkin kuukausien/vuosien mörnintää mutta pitkäjänteiselle sijoittajalle se ei ole niin olennaista. Syklisissä saatat ottaa lappua sisään syklin huipulla ja holdata sitä 15v odottaen seuraavaa huippusykliä, eli tämä ei tosiaan ole sijoitussuositus.
Edit. Luulin tämän olevan kahvihuone-ketju, mutta passaahan tämä hyvin pörssien suunta ketjuunkin🤷🏼♂️.
“Melko hyvää kasvua kohtuulliseen hintaan”- on fraasi, mikä mielestäni näissä olosuhteissa on ihan käyvä. Kasvupapereita on ihan turha laittaa yhteen laatikkoon. Tilaisuuksia on kaikissa markkinaolosuhteissa.
Suurin riski on aina piilenyt näissä p/e 1000 kertoimilla liikkuneissa papereissa, mutta nekin ovat tuonneet todellisia jättipotteja, kun on osannut valita oikean paprun.
Näissä markkinaolosuhteissa itse kyttään yksinkertaistaen vakaata 10% kasvua vuosittain tehneitä yhtiöitä, jotka maksavat hyvin kasvavaa ja kilpailukykyistä osinkoa. Näitä sitten yritän poimia kohtuulliseen hintaan. Super-aleja on hankala nyt löytää, mutta kohtuullisilla kertoimilla olevia lappuja kyllä löytyy, kun jaksaa etsiä.
Minulle siis kyllä se romahdus sopisi erittäin hyvin, kun olen kuitenkin vielä useita vuosia osakkeiden netto-ostaja. Mutta isossa kuvassa markkina on tällä hetkellä paremmin hinnoilteltu kuin tammikuun hurjastelussa.
Jos joku ei vielä huomannut niin euroalueen inflaatiolukemat lokakuussa 4,1% (3,4% syyskuussa). Lagarde toistelee samaa väliaikaisuusteemaa kuin Powell. Lagarden mukaan energiahinnat nousseet jo niin kovalla kulmakertoimella lyhyessä ajassa, ettei ne voi jatkaa samaa tahtia enää kauaa. Lisäksi pandemiaan liittyvät tilapäisyydet nostavat inflaatiota ja ensi vuoden aikana inflaatio lähteekin ECB:n mukaan maltillistumaan selvästi kohti 2% tavoitetasoa.
Huomenta! Sain jo tänään aikaiseksi raapustaa Federal Reserven kokousennakon, huomenna siis korkopäätös klo 20 ja tulen sen jälkeen tänne hengailemaan ja kirjoittamaan ensitunnelmat. Osto-ohjelmaa aletaan todennäköisesti ajamaan alas tässä kuussa ja sen odotetaan loppuvan ensi kesään mennessä. Korko-odotukset ovat lähteneet taas laukalle, ja futuurimarkkinalla odotetaan jo 2-3 nostoa ensi vuodelle, Bloombergilla ja Reutersilla konsensusodotukset maltillisempia.
Taustalla korkoennusteissa on kiihtyvä inflaatio. Osuvasti kun täälläkin komponentti- ja raaka-ainepulasta on kirjoitettu, niin Bloomberg on koonnut vajeista hyvän mittarin, ja näyttäähän se punaista sekä USA:ssa että Euroopassa. Samalla alla olevista kuvioista näkyy hyvin se, mitä jatkuvat tarjontahäiriöt tekevät inflaatiolle: 4-5 %:n lukemat ensi vuonnakin olisivat myrkkyä keskuspankille, jonka oma ennuste on 2,2 %:ssa.
Eihän tästä maailmantalouden nykytilanteesta ota enää kukaan selvää. Ainoastaan yksi asia on varma. Kaikki tapahtuu tai jää tapahtumatta Kiinan ympärillä. Se taas on länsimaiden ja kapitalismin loppumattoman ahneuden ansiota.
Yhdysvaltojen mediaa lukiessa on selvää, että tilanne on poikkeuksellinen. Mediassa on tuoreita lainauksia ostopäälliköiltä, jotka toteavat, että “Kiinasta on mahdoton saada yhtään mitään”. Talouteen on kaadettu USA:ssa elvytysrahaa enemmän kuin koskaan aiemmin. Patoutuneen kysynnän purkautuminen ja samanaikainen elvytys tarkoittaa, että kysyntään on mahdoton vastata. Pulaa on kaikesta (paitsi puusta). Se nostaa hintoja ja jyrkentää negatiivista kierrettä.
Kaiken ytimessä on Kiina. Kiinassa teollisuus on hätää kärsimässä, kun tilauksia tulee ovista ja ikkunoista ja samaan aikaan tehtaiden pyörittämiseen ei riitä edes energiaa. Tehtaiden tuotantoa on jouduttu rajoittamaan jo 20 provinssissa, jotta maan kantaverkko pysyisi edes jotenkin pystyssä. Hiilen hinta on noussut huippuunsa valmistuksen käydessä ylikierroksilla ja Pekingin asettaessa samaan aikaan rajoituksia hiilidioksidipäästöille.
Elokuusta syyskuuhun Kiinan valtion valmistavan teollisuuden indeksi tippui 50,1 → 49,6. Alle 50:n luku tarkoittaa kutistumista. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun aktiviteetti supistuu koko pandemian aikana.
Mutta on Kiinasta rohkaiseviakin signaaleja. Lokakuun lukuja en vielä löytänyt, mutta syyskuun ostopäällikköindeksin (Caixin) lasku pysähtyi ja nousi elokuusta syyskuuhun 49,2 → 50. Se tarkoittaa tasaista aktiviteettia.
Ja sitten vielä se pandemia. Eihän sekään vieläkään ole ohi. Suomessakin seuraava variantti on jälleen edellistä vaikeampi. Samaan aikaan netistä voimaantuva, tyhmyyttä ylistävä, rokotevastainen nettikulttuuri saa polttoainetta tyhmyyden kondensoitumisesta ja itänaapurin trollitehtaista.
Melkoinen mysli tuli tästäkin kirjoituksesta. Mutta sitähän tämä on. Tästä puuttuu vielä Venäjän aggressioiden lisääntyminen vaikkapa Ukrainassa.
Ehkä sittenkin mieluisampi tämä nykytilanne, kuin pörssejä heiluttavat öykkäritwiitit maailman vaikutusvaltaisimmalta johtajalta. Olen melko varma, että käynnissä olevan talouden häiriön selkiintymistä ei sentään tarvitse odottaa vuosikausia.
Viikonloppuna oli Kahvihuoneessa puhetta olisiko 10 % p.a. nimellistuotto osakkeista jotenkin mahdollinen seuraavat 20 vuotta.
Suomalaisten piensijoittajien yksi ongelma on se että he yrittävät poimia helmiä maailmassa kalliimman puoleisilta markkinoilta.
CAPE:
S&P 500: 40x
OMXS: 25x
OMXH25: n. 25x?
pohjoismaiset suomalaisten piensijoittajien muotiosakkeet: ainakin 40x?
Yksi varmaankin välttämätön elementti 10 % p.a. nimellistuotossa olisi että arvostustasot tuplaantuisivat CAPE-tasolle 50–80x. Tuo tuplaantuminen toisi 20 vuoden tähtäimellä 3,5 % p.a. tuottokomponentin.
Ei suinkaan, ainakin omaan silmään jälleen varsin tasapainoinen ja oleellisuudet tiivistävä kirjoitus! Mistä puheenollen huomasin taas että foorumin automaatio oli pudottanut sun Mestari-tittelin, asia minkä korjasin nyt saman tien.
Markkinasta lisää juttua aamun Vartissa. Valitettavasti (tai riippuu toki katsojan fiiliksistä ) vielä tällä viikolla Vartteja tulee vain yksi kappale tuloskausikiireiden takia.
Pääteema videolla on osakkeiden tärkein ajuri. Nytkin sijoittajia hämmentää, kuten OldFeki hyvin tiivisti, inflaatio, pullonkaulat, korot, korona jne. Mutta tärkein ja selkein pitkän aikavälin ajuri osakkeille on tulokset.
Jos tulokset kasvavat, täytyy yksinkertaistetusti enää miettiä oikea arvostuskerroin niille.
SP500:sen Q3 on ollut tyännä ylityksiä ja 12 kuukauden eteenpäinkatsova EPS kasvaa edelleen:
Tosin harmaampi arki on siinä mielessä laskeutumassa, että tulosylitykset eivät enää ole olleet niin pärisytttäviä. Siten ennusteet ja realisoituva todellisuus tuntuvat vihdoin kohtaavan paremmim.
Tässä vielä SP500:sen tulosylitykset pandemian ajalta, mikä havainnollistaa hyvin miten tulokset ovat kestäneet paljon paremmin ja murtautuneet ennätyksiin yli odotusten.
En tietenkään kommentoi kovin syvällisesti kryptoja, mutta ainakin hype- ja meemikolikkoja voi pitää jos jonkinlaisina indikaattoreina sentimentistä ja riskinottohalukkuudesta. Sympaattinen Shiba Inu on paisunut 40 miljardin dollarin arvoiseksi…
Eli kehittyvät maat ovat ainoa ratkaisu? Mutta miten tuota arvostusta pitäisi tarkastella, kun sinne kehittyviin maihin levittyvät ihan samalla tavalla Facebook, McDonald’s, Apple, Adidas yms yhtiöt?
Entäs kasvavaa osinkoa maksavat firmat?
Tai vihreä tulevaisuus? Esimerkiksi Handelsbanken kestävä energia rahaston miellän ihan kohtuullisesti arvostettuna.
Mistä puheenollen huomasin taas että foorumin automaatio oli pudottanut sun Mestari-tittelin, asia minkä korjasin nyt saman tien.
) vielä tällä viikolla Vartteja tulee vain yksi kappale tuloskausikiireiden takia. 
