Ihan mielenkiintoinen ajatus ja jaottelu tässä artikkelissa:
Otsikon mukaisesti kupla puhkesi jo ja ekassa vaiheessa siinä olivat mukana juurikin ARKK innovation ETF ja muut mega-arvostetut tulevaisuudenlupaus small-capit. Nyt marraskuussahan pudotus laajeni ns. mid cap kasvuosakkeisiin kuten Docusigniin ja Doordashiin, mitä kutsutaan tuossa toiseksi vaiheeksi. Kolmas vaihe olisi sitten yliarvostettujen megacappien rommaus, joka olisi siis vielä tulossa. Lisäksi kirjoittaja odottaa romahduksen jatkuvan noiden 1 ja 2 vaiheen osakkeiden suhteen.
Pitäisin tätä artikkelia enemmänkin viihteellisenä viikonloppulukemisena, mutta imo onnistunut sellainen. Ehkä noin käykin. Tällaisesiin hyperkasvuosakkeisiin focusoitaessa tosin unohtuu se, että noista pörsseistä löytyy myös vaikka miten paljon suuria kohtuullisesti hinnoiteltuja erittäin matalan PE:n / PEG:n osakkeita.
On ollut juttua, miten markkinoiden kuplaantuessa 2000 ja toisaalta nyt, yhä harvemmat osakkeet nostivat indeksejä. Vuonna 2000 kuitenkin rajummin kuin tänä vuonna.
Mutta, eikös se ole pörssin normaali, että vain hyvin harvat yhtiöt tuovat suurimman osan tuotoista: Bessembinder 4%.
Joten siinä mielessä, se, että suurin osa firmoista ottaisi pitkän nousun jälkeen takapakkia (kun kaikki ovat nousseet), mutta muutamat jatkaisivat vain porskuttamistaan, osoittaisi, että ollaan “palattu normaaliin.”
Shareholders who took on the risk of investing in the public U.S. stock markets between
1926 and 2019 were rewarded by an aggregate wealth increase of over $47 trillion, as
compared to a Treasury bill benchmark.
However, the majority of individual stock investments led to decreased rather than
increased wealth in the long run. Aggregate shareholder wealth creation is concentrated
in a relatively few high performing stocks.
The degree to which stock market wealth creation is concentrated in a few firms has
increased over time, and was particularly strong during the most recent three years.
While the implications of these insights for optimal portfolio decisions depend both on investors’ taste for skewness and their perceived level of investing skill, all investors should be aware of the fact that long term stock market wealth creation has historically been concentrated in a few firms and that the degree of concentration has increased in recent years. There is no reason to think that wealth creation outcomes will not be also be highly concentrated in the future.
Seppo Saarion Miten sijoitan pörssiosakkeisiin kirjassa sanotaan näin “Sijoittajan, jolla on paljon varoja kiinni kasvuyhtiöissä tulee seurata tarkasti inflaation ja korkojen kehittymistä. Kun käänne huonompaan on näköpiirissä, tulee tällaiset osakkeet myydä heti.”
Onhan kaikki nyt varmasti muistaneet noudattaa tätä neuvoa?
Harvinaisen ympäripyöreä lausunto mikäli sitä ei tarkemmin avaa. Mikäli olet oikeassa yhtiön potentiaalista ja et ihan järjettömiä kertoimia lähde maksamaan tulet takuuvarmasti tekemään tuottoa. Tuloskasvu ja aika kyllä korjaa kertoimet siedettävälle tasolle ajan kanssa
Toisaalta jos kasvu hyytyy ja kertoimet korjaavat tulet menettämään merkittävän osan pääomasta. Eihän tuo tätä ihmeellisempää ole. Loppujen lopuksi mikä merkitsee on sijoittajan harkintakyky tai sen puute sekä kyky sietää markkinavolaa muuten lupaavissa yhtiöissä
ei ollenkaan huono neuvo. myy kaikki kuulostaa radikaalilta, miksi ei vähennä hieman?
inflaation “tietäminen” on kinkkinen juttu. FEDiltä kesti melkein vuosi myöntää sen olemassaolo ja nyt alkavat toimenpiteet. näin voidaan toimia, kun valuutta-alue on kunnossa vaikka se tuottaakin tuskaa lellityille osakkeenomistajille. EKP on mahdottomassa tilanteessa. saksan keskuspankki arvioi, että sen ensivuoden inflaatio on 3% luokkaa ja on selvää, että pitäisi alkaa taperointi ja korkojen nosto mutta ei voi koska etelä-euroopan velat. itse uskon, että saksassa, hollannissa, belgiassa jne alkaa tulemaan isoja lakkoja, jos palkkoja ei saada nostettua inflaation tahtiin. miksi työntekijät suostuisivat kustantamaan etelän maiden velkasubventiota. tilanne kärjistyy silloin.
Toisaalta aika moni kasvuyhtiö pystyy tulevaisuudessa siirtämään sen inflaation hintoihinsa ja jopa hyötyy siitä, jos omat kulut kasvaa vähemmän. Kasvuyhtiöt tuppaa vielä olemaan siellä vahvemmassa päässä kilpailukykynsä osalta. Itse pidän siksi tuota lausuntoa/teoriaa myyttinä.
Itse korvaisin tuossa lausunnossa kasvuyhtiöt sellaisilla arvopuolen sektoreilla, joilla vakaat tuotot, mutta heikko kyky nostaa hintojaan. Etenkin hintasäännellyt utilityt, tietyt REIT:it ja teleoperaattorit on niitä kaikkein altteimpia korkojen nousulle.
Toki, jos riskitön reaalikorko nousisi korkealle, niin silloin tietysti kaikki osakkeet mukaanlukien kasvu todennäköisesti laskisivat, mutta vaikkapa teknot tosiaan kärsisivät luultavasti vähemmän kuin moni “arvo-osake”.
Tuo huippukalliiden kasvuosakkeiden kuplautuminen on selvästi purkautumassa. Mutta itseäni kiinnostaa enemmän se, miten sijoittajat maksavat liikaa myös matalasta riskistä?
Katsoin S&P 500:n ja Stoxx 600:n consumer staples -indeksien arvostuksia. Tämä lienee yksi parhaista sektoreista, jos haluaa tutkia matalan riskiprofiilin yhtiöitä. Matalan riskin mukana tulee tosin se fakta, että sektorin yhtiöt ovat usein keskimääräistä vaikeammissa kilpailutilanteissa, joka heijastuu yhtiöiden kasvumahdollisuuksiin ja niiden tekemiin marginaaleihin (esim. S&P 500 Consumer Staples TTM EBIT-% 7,5 vs. koko indeksi 12,6). Mutuilisin lisäksi, että kustannuspaineet vaikuttavat näihin yhtiöihin enemmän, kun lopputuote ei ole palvelua tai softaa, vaan fyysistä materiaa. Mutta silti tästä lystistä pitää maksaa aika kovia kertoimia.
S&P 500
Euro Stoxx 600
TTM P/E
25,6
33,4
NTM P/E
20,4
26,2
P/B
6,6
4,0
P/S
1,6
2,0
P/FCF
25,3
29,1
(kaikki data S&P Globalin ja Euro Stoxxin omilta factsheeteiltä)
Euro Stoxxin sivuilta löytyneen datan mukaan consumer staplesin P/E-kertoimet ovat yli 50 prosenttia koko laajaa indeksiä suuremmat. S&P 500:n kohdalla tuo sektori on hieman koko indeksiä halvempi. Ero saattaa johtua Euroopan indeksin suuremmasta painotuksesta alkoholi- ja kosmetiikkayhtiöihin vrt. jenkkilän ruokakauppoja ja -valmistajia enemmän sisältävään indeksiin (L’Oréal, Diageo, Pernod Ricard jne). Toki nuo yhtiöt tekevät myös kovempaa kannattavuutta, joten siinä mielessä eron pystyisi perustelemaan. Mutta pääajatus on se, että yleisesti matalan kasvun, kovan kilpailun ja heikon kannattavuuden yhtiöille nuo kertoimet ovat korkeita.
Onko tässä ajatusmaailmassa mitään järkeä? Selvät kuplat ovat siellä, missä maksetaan huippukovia arvostuksia liikevaihdosta, jonka pitäisi kasvaa, mutta onko meillä lisäksi piilo"kupla" yhtiöissä, joiden keskimääräistä heikompaa kasvua ja kannattavuutta hinnoitellaan ainakin keskimääräisen yhtiön tavoin?
Olen miettinyt tätä samaa, tuntuu että kautta linjan ollaan nyt “kalliin” puolella, on olemassa yhtiöitä, joiden “kuuluukin” olla arvostettu matalin kertoimin, nykyisessä korkotasossa matalatkin kertoimet ovat aika korkeita. Toki jos korkotaso pysyy hyvin matalana niin kertoimet ovat ehkä perusteltavissa mutta toisaalta se kertoo ehkä enemmänkin korkomarkkinoiden outoudesta. Joka tapauksessa odotettavissa olevat tuotot ovat kautta linjan matalat - se on toki vielä jotenkuten ok hyvin alhaisen inflaation aikana mutta inflaation noustessa tuotot eivät enää ole järkeviä.
Vielä pieni käytännön esimerkki, lueskelin Inderesin seurannan aloitusta Harviasta, kesäkuulta 2018. Silloin tällainen kuluttajatuoteyhtiö hinnoiteltiin P/E 15,8 / 13,6 (18 ja 19 luvut), osinkotuotolla 5,2%. Tavoitehintaa ja suositusta varten Inderes määritteli “hyväksyttäväksi” P/E-luvuksi 14.
Eli pienelle, sinänsä hyvin kannattavalle, hyvää osinkoa maksavalle ja mukavasti kasvavalle laadukkaalle kuluttajatuoteyhtiölle P/E 14 oli “hyväksyttävä” taso. Pitäisi joskus paremmalla ajalla tutkia sen ajan muidenkin yhtiöiden P/E-lukuja, minusta ne silloin olivat kautta linjan nykytasoa alhaisempia, vaikka korkotaso oli jo silloin todella matala.
Sohaistaas vähän muurahaispesää, eli pidän itse juuri Harviaa mitä parhaimpana esimerkkinä kuplaosakkeesta. PE luku ei ole se ongelma, vaan EV/Sales, joka taitaa olla 6:n pinnassa. Tuon tason EV/Sales on mielestäni ihan hyväksyttävä lukema jollekin skaalattavalle teknolle kuten Googlelle, mutta Harvia on yhtiö, joka fyysisesti valmistaa saunoja ja kiukaita… Tuo aiheuttaa sen, että kun Harvia kasvaa täytyy sen investoida huomattavia summia tuotantoon ja markkinointiin yms. Toisena tekijänä tuo korkea EV/Sales tarkoittaa, että Harvian tuotekatteet on varsin korkeita, mikä tulee varmasti houkuttelemaan kilpailijoita markkinalle.
En tosin silti totea, että Harvia tulee varmasti olemaan huono sijoitus. Voi olla, että kasvu maailmalla onnistuu vielä ennusteitakin paremmin, eikä kunnollisia kilpailijoita jostain syystä tule markkinalle. Riskit on kuitenkin mielestäni aliarvioitu ja viimeaikainen huippukatetaso mallinnettu jatkumaan ylioptimistisella tavalla. Toisin sanoen en pidä Harvian tekemää katetasoa kestävänä tuon tyyppiselle yhtiölle ja se tulee esiin ev/sales kertoimen kautta.
Mielestäni siis malliesimerkki @musa_2:n esille tuomiin P/S huoliin.
Apple oli tuolloin jotain P/E 16 luokkaa (nyt n. 29), mietin myös Applea silloin.
Tuolloin aikoinaan EV/S oli 2,1 luokkaa (liikevoitto-% ollessa 19% luokkaa, nyt liikevoitto on 25% tuntumassa ensi vuodelle), nyt luku on tosiaan huomattavasti korkeampi. Yhtiö on kasvanut huimasti mutta niin on sen arvostuskin. Tulevan vuoden luvut nyt vs. silloin kesällä 2018 kertovat selvästä arvostuksen noususta:
P/E 13,6 → 26,0
EV/S 2,1 → 4,9
Aika näyttää, miten käy mutta arvostus on joka tapauksessa korkea.
Applen profiili on hieman erilainen mitä se oli takavuosina. Softan ja palveluiden osuus on kasvanut huomattavasti, joka on erittäin hyvin kannattava ja tasaisesti kasvava bisnes. Myynnistä jää tällöin enemmän viimeiselle riville, joten luonnollisesti myyntiin pohjautuvat kertoimet ansaitsevan pienen nousun
En itse hirveästi piittaa mistään myyntiin pohjautuvista tunnusluvuista. Ovat täysin samaa kastia kuin EV/TAMit ym. höpötykset, joilla rakennellaan pilvilinnoja ja perustellaan järjettömiä kertoimia. Kuka tahansa ja mikä tahansa firma saa aikaiseksi halutessaan järjesttömät kasvuluvut, kunhan takaa löytyy anteliasta rahaa pankeilta ja sijoittajilta
Korkotaso alkaa olla monen sijoituscasen peruspilari. Helsingistä Kesko on tästä mahtava esimerkki: Inderesin ennusteilla tuloksen ei odoteta kasvavan seuraavaan kahteen vuoteen, ja osinkoprosentti on luokkaa 3,5 %. Jos hyväksyttävät kertoimet laskevat vähääkään, niin tuotto on nolla keskipitkällä aikavälillä. Ja kun nykyarvostus on yli pörssin keskiarvon, niin tuolle on ihan todellinen riski. Osakkeen ollessa yli 35 euron kesällä oli tuo tilanne jo absurdi. Vastapariksi voisi ottaa Tokmannin, jonka tulokseen odotetaan hyvin kasvua ja jonka arvostus on mukavasti keskitasoa alempana. Yhtäkkiä se ei olekaan ihan niin kriittistä, että mitä korkotason nousu tekisi yhtiöiden arvostustasoille - tuottoa voi saada siltikin. Helsingissä on muutama muukin tällainen tapaus, jossa liiketoiminnan vähäriskisyyden tuoman turvan on korvannut täysin arvostuksista tuleva riskisyys (Kone, Orion, Elisa yms).
Kun isot firmat näiltä turvallisemmilta sektoreilta näyttävät järjestään enemmän tai vähemmän kalliilta, niin yksityissijoittajilla on kovin vähän vaihtoehtoja. Joko peesata isoa rahaa ja hyväksyä heikko tuotto-odotus, tai sitten etsiä pienyhtiökentästä parempaa. Siinä käy väkisinkin niin, että kasvuosakkeisiin on pakko mennä, kun samanlaista vähäriskisyyttä ei helpolla löydy pienyhtiöistä. Esimerkkisi Harvia oli monessa mielessä vielä ihan järkevä kohde, kun huomioi pitkän ajan kannattavuuden näytöt ja näkymät (joskin korona muutti tuon alkuperäisen casen ihan täysin). Toinen juttu on se, kun sijoittaa EV/S 50:llä tappiolliseen kasvuun ja nyt miettii, että missä meni pieleen.
Teleoperaattoreilla osa soppareista määräaikaisia kiinteähintaisia, joiden hintoja ei pääse korjailemaan kesken sopparikauden, mutta näissäkin maksimi sopparipituudet taitaa ainakin suomessa olla 24kk luokkaa. Muiden soppareiden ja uusien määräaikaisten soppareiden hintojen nostolle ei estettä. Operaattorit luulisi kärsivän kulurakenteensa takia vähemmän inflaation noususta kuin joku konkreettisia tuotteita valmistava yhtiö. Joku Elisan 3-4% osinkotuotto lähes nollakasvulla ei kyllä houkuttelisi jos talletuksille saisi esm samaa suuruusluokkaa olevaa korkoa.
Faangit määrittävät nykyään pitkälti S&P 500 kehitystä mukaan lukien NVidia ja Tesla jotka tietty myös megacappeja. Joten kasasin tähän vähän niiden arvostustasojen kehityksestä dataa pidemmältä ajalta (macrotrends.com). Toki jokainen yritys on aina oma tarinansa ja pitää analysoida yksilöllisesti. Mutta jos unohdetaan analyysit liiketoiminnassa ja katsotaan vain arvostustasoja (P/E) niin Teslalla ja NVidialla on selkeästi historiallisesti korkeammat kertoimet (Tesla pitkään tappiollinen tietysti). Microsoftin ja Applen arvostustasojen trendi on ollut nouseva eli historiallisesti korkeammat kertoimet. Sitten Google ja Meta (FB) joiden kertoimet hyvin pitkälti linjassa pidemmän ajan trendiin, Metalla itse asiassa jopa laskeva trendi.
EPSit näillä kehittyy hyvin vuodesta toiseen eli vahvoja kompoundereita ovat olleet. Tesla tietysti suht uusi tulokas E -osastolla. Ihan kamalaa kuplaa täällä ei näy mutta Teslan ja NVidian suoritus ei kärsi yhtään lipsumista ettei käy ns. ”docusigneja”.
näinhän se vähän aikaa on ollut, mutta saattaa tulla aika, että keskuspankit eivät pysty beilaamaan markkinaa vaan joutuvat kurittamaan lellittyjä markkinoita inflaation vuoksi.
