Pörssien suunta (Osa 2)

Periaatteessa kasvuosakkeiden arvostuskertoimien tulisi laskea FED:in QE:n heikentyessä ja inflaation hillitsemiseksi tehtävien koronnostojen takia. Täälä on paljon minua paremmin asiaa ymmärtäviä kirjoittajia, mutta meneekö se näin välttämättä. Ymmärtääkseni juuri korkotaso on kasvuosakkeille se merkittävin tekijä.

Mitä jos FED pitääkin korkotason alhaisena inflaatiopaineista huolimatta? Esimerkiksi valtiotalouksien varsin merkittävien velkavuoret voisivat olla tälläinen syy. Käsittääkseni markkinoille QE:n myötä työnnettävä likviditeetti lyhyellä aikavälillä pumppaa kursseja ylöspäin, mutta pitkällä aikavälillä fundamentit ratkaisevat osakkeiden arvostuksen.

Olisiko muutaman vuoden aikajaksolla mahdollista, että nyt lyhyellä aikavälillä puhallettaisiin kasvusektoreita ilmoja pois (esimerkiksi vety-sektori), mutta korkotason kuitenkin pysyessä matalana ne tarjoaisivatkin hyvän sijoituskohteen pitemmällä aikavälillä arvostuskertoimien palatessa korkeiksi fundamenttien parantuessa. Eli lyhyellä aikavälillä kasvuosakkeet ylireakoisivat alaspäin, mutta arvostus palaisikin kohtuullisen tai yllättävän nopeasti niihin takaisin.

10 tykkäystä

Käsittääkseni HEXiä ei tasapainoteta lainkaan, OMXH25 ja OMXH Cap -indeksejä kylläkin.

Siten HEX imaisi Nokian edut (Nokia painoi parhaimmillaan 80 % indeksistä) ja haitat.

Tämä on ikuinen depatin aihe, onko HEX-indeksi kuvaava. Voisi argumentoida, että se on inhorealistinen tapa kuvata osakemarkkinan liikkeitä: painorajoituksilla voi yrittää tehdä indeksistä edustavamman, mutta iso osa sijoittajien varallisuudesta on ollut kokonaisuutena siis Nokiassa ja yleisindeksi kuvaa heidän saamia tuottoja hyvin.

Toisaalta hieno asia on sekin, miten HEX osinkojen kanssa (ilman niitä ei vieläkään :smiley: ) on elpynyt Nokian räjähdyksestä. HEX on tuottanut n. 3 % viimeiset 20 vuotta osinkojen kera per annum.


Vuosia finanssikriisin jälkeen ongelmana oli palkkojen heikko kasvu: nyt ne kasvavat liikaa. :smiley: Tietysti osa muutoksesta häviää todellisuudessa inflaatioon jo nyt ja käsittääkseni reaalikehitys ei ole niin mukavaa lompakoille. Mutta paisuvat palkat auttavat kotitalouksia kuluttamaan enemmän. On kyllä totta, että sijoittajan vinkkelistä nopeasti paisuvat palkat on taas etappi rahapolitiikan kiristämiseen…

12 tykkäystä

… mutta onneksi monet yritykset, erityisesti SaaS ja finanssiala, pystyvät painamaan hintojen nousun läpi tulokseensa ainakin osittain, ja näin osakkeet tarjoavat ainakin jonkinmoista inflaatiosuojaa. Siksi, mikäli korot pysyvät alhaalla vielä pitkään, osakkeet voivat olla entistä houkuttelevampia?

Toisena näkökulmana, kun jo vuosia palkat ovat polkeneet paikoillaan arvostustasojen ja voittojen noustessa, on pitkällä aikavälillä palkkojen nousulla mahdollisesti kuluttajamarkkinoita korjaava vaikutus. Monilla aloilla on pystytty melkoiseen palkkakuriin; ehkä nyt olisi mahdollista ravistella tätäkin lukkiutunutta tilannetta hieman. Pieni inflaatiopyrähdys voi olla hyväksikin taloudelle :thinking:

16 tykkäystä

Tässä näyttää että markkinakonsensus on pikkuhiljaa siirtymässä viimeiseen kuvaan ja pundiittien lisäksi myös moni yksityissijoittaja näyttää toivottavan inflaation tervetulleeksi :smiley:

Samaan aikaan omassa päässäni pyörii toistolla Damodaranin varoitus alkuvuodesta. Sijoittajat ja markkinatoimijat tuntuvatkin kollektiivisesti unohtaneet miten vaarallinen ilmiö kiihtyvä inflaatio on ja kaikki huomio keskittyy vieläkin lähinnä talouden elvytystoimiin.

Vaikka aina sanotaan että maailman fiksuimmat ihmiset työskentelevät kellon ympäri estääkseen taloutta romahtamasti, olen silti alkanut uskomaan että mikäli inflaatiohenki on nyt karannut pullosta, ei kenelläkään ole insentiivejä tai teräsvatsaa tehdä tarvittavia toimenpiteitä tilanteen haltuun saamiseksi. Jos kansalta kysytään että taantuma vai inflaatio, niin kansa valitsee inflaation kymmenen kertaa kymmenestä. Keskuspankit ovat nykyään jo menettäneet osin itsenäisyytensä ja toimivat poliittisen vaikutuksen alaisuudessa, joten hypoteettisen inflaation hallussapitoon keskittyvän keskuspankkiirin uranäkyvät lienevät varsin heikot.

Osakkeiden lähivuosien reaalikokonaistuoton valahtaessa negatiiviselle tullaan väkisinkin näkemään monenlaista markkinakipua ja tarvetta uudelleenallokoida salkkujen sisältöä hyvin eri näköisiin kohteisiin. Uskonkin että viimeistään 2022 bumtsibum-zoomerit huomaavat että ilmaisia tuottoja ei ole olemassakaan ja sijoittaminen onkin aidosti pirun vaikeata puuhaa :cowboy_hat_face:

57 tykkäystä

Heh, joo, tervetuloa - inflaatio onkin jo täällä tänään.
Mulle sopisi sijoittajana salkun kannalta toki parhaiten, että viime vuosien hurlumhei osakemarkkinoilla jatkuisi. Ja se mikä mielipide minulla asiaan on, onneksi tuskin vaikuttaa inflaatioon mitattavissa määrin.

Mutta ajattelin, jos suinkin osaan, tuoda toisenlaisia ajatuksia.

Tärkeimpänä pidän yhteiskuntarauhaa ja luottamusta. Enkä puhu nyt ehkä edes Suomesta vaan erityisesti USA:sta. Luottamus mahdollistaa korkeat arvostuskertoimet; sijoittajalla on pieni riski tulla huijatuksi, ryöstetyksi tai valtaapitävien pettämäksi - sijoittamansa rahat saa takaisin.
Lisäksi elämä - eläkekassan varassa - on mukavampaa, kun ei tarvitse pelätä koko ajan, että joku ryöstää kadulla, ei tarvitse kiertää hämäriä asuinalueita, lapset uskaltavat tehdä koulumatkansa kävellen tai pyörällä.

Varsinkin USA:ssa on vuosia, kymmeniä vuosia jatkunut tilanne, jossa yhteiskunta eriarvoistuu vahvasti. Tulot matala- ja keskituloisilla ovat lähes junnanneet paikallaan, kun taas varakkaiden ja varsinkin rikkaiden varallisuus ja tulot ovat nousseet jyrkästi. Verotuksen jakauma koetaan myös epäreiluna.
Tällä on potentiaalisesti suuri yhteiskuntarauhaa heikentävä vaikutus, ja on hyvää alustaa ääriajattelun ja populismin kasvulle. Riskiä, sijoittajana en pidä riskeistä.

Olisiko mahdollista, että pääomamarkkinoiden lisäksi varallisuuden ja tulojen epäreilu jakautuminen olisi nyt kuplassa? Olisiko hyväksi, että tästäkin kuplasta voitaisiin päästää hieman ilmaa pois?

Kasvaako sellaisten kuluttajien määrä riittävästi, joilla on mahdollisuus kuluttaa? Voisiko palkkojen kehityksen spurtti, vaikka se hetken kipeää tekeekin, pitkällä aikavälillä olla osatekijä uuden pitkän nousukauden käynnistymiseen?

Vuodet 2022-2023 voivat mennä reisille toki sijoitusmielessä, ehkä muutenkin.

Toisin päinkin voi käydä, ehkä todennäköisemminkin vielä: Helposti skaalautuvian businesten, erityisesti SaaS ja muu teknologia, suhteellinen hyötyminen kustannusinflaatiosta. Syy nostaa hintoja perusteetta, ja tämä voisi entisestään pahentaa tuota varallisuuden ja tulojen jakautumisen kuilua, kun taas tavaroita ja materiaaleja vaativa businekset polkevat paikoillaan. Palkkojen noususta voivat hyötyä ne alat ja yhteiskuntaluokat, joilla menee muutenkin hyvin, kun taas vain välttämättömyyksiä hankkivat huomaavat pelkästään hintojen nousun.

19 tykkäystä

Tämä on yksi asia mitä ei ehkä tarkemmin tule ajatelluksi. Jos pörssin tuotto laskee hyvin alas (jopa negatiiviseksi), ei osakkeiden omistaminen automaattisesti huono asia ole. Mutta sijoittaminen muuttuu aivan erilaiseksi kuin mitä se on ollut viimeiset 2 vuotta jolloin sokea apinakin on saanut 20%/v tuoton osaketikassa.
Kun pörssin tuotto laskee lähelle nollaa, ei ole oikein muuta mahdollisuutta kuin pitää nykyistä salkkua koska kaupankäyntikuluja ei saa tulla yhtään lisää. On pakko omata asialliset osakkeet jo etukäteen jotta niiden ostosta/vaihtelusta ei koidu kuluja.

16 tykkäystä

Monesti parasta mitä voi oppia lisää on terve nöyryys.

Palaan vielä siihen miltä tulevaisuus näytti tasan 20 vuotta sitten, 8. joulukuuta 2001.

Bkt länsimaailmassa on jäänyt huomattavasti jälkeen siitä mikä 20 vuotta sitten oli ekonomistien perusskenaario. Jos joku olisi nähnyt kristallipallosta 20 vuotta sitten miten nahkeasti talous jatkossa kasvaa, olisiko hän tyhjentänyt osakesalkkunsa?

Yritysvoitot ensi vuoden ennusteilla ovat sellaista tasoa suhteessa bkt:seen mitä kukaan ei osannut 20 vuotta sitten kuvitella.

2001 normaalina pidettiin 7 % nettovoittomarginaalia hajautetulle vankalle ja varsin laadukkaalle kokoelmalle suuria pörssiyhtiöitä (esim. S&P 500).

Siitä sitten jos firmojen laatu ja markkina-asemat heikompia, lasketaan pikkuisen tuota arvioita sellaisille pörsseille (esim. HEX).

Esimerkiksi Buffettin puheita heinäkuussa 2001 voi tulkita niin että S&P 500 pisteluku 650 olisi siinä kohtaa hänen mielestään avannut mukavasti kiinnostavia tilaisuuksia osakepoimijalle.

  • vuoden 2001 S&P 500 liikevaihto per osake: $737
  • normaali nettomarginaali: 7 %
  • normalisoitu EPS: $52
  • normaali p/e: 15x
  • fair value 780 pistettä
  • fair p/s: 1,0–1,1x

Tervettä nöyryyttä on tunnustaa että tulevaisuus on epävarma ja on laaja kirjo siinä millaiset asetelmat ovat 20 vuoden päästä.

  1. Analyytikoiden bottom-up ennusteista koottu skenaario tänään: firmojen marginaalit hivuttautuvat ylöspäin ikuisesti. Tämä on tietysti mahdotonta.

  2. Hieman maltillisempi versio edellisestä: Analyytikoiden ennusteet lähivuosille toteutuvat mutta sitten marginaaliekspansio pysähtyy ja marginaalit jäävät killumaan tuolle ennätystasolle.

  3. 2010-luvun historiallisesti varsin hyvät marginaalit ovat jatkossa normaali.

  4. Työvoiman neuvotteluasetelmat paranevat, kilpailu kiristyy, ehkä vuorovesi kääntyy globaalissa verokilpailussa ==> uusi normaali on suurin piirtein 2010-luvun normaalin ja vuoden 2001 normaalin puolivälissä.

  5. Palataan 20 vuoden takaiseen normaaliin.

Tuloksilla on ollut hämmästyttävä taipumus levitoida, joten en yhtään lähde arvailemaan mitä jokin yksittäinen tiedonmurunen mahdollisesti kertoo tulosten suunnasta.

Mutta onhan tuossa hieman menneen maailman kaikuja että työntekijöillä itsevarmuutta lopettaa hommat ja shoppailla paremmat ehdot joltain toiselta työnantajalta.

Sijoitusmaailmassa 90 prosentilla toimijoista henkinen varautuminen on täysin nolla siihen että ikinä palataan lähellekään sitä mikä oli maailman pörssiyhtiöiden normaali kannattavuus 20 vuotta sitten.

Se mitä nykyään pidetään mahdottomana oli silloin se mitä kaikki odottivat.

Mikä sijoitusmaailmassa juuri nyt on sellaista jota pidetään ikuisena normaalina mutta 20 vuoden päästä mahdottomana?

36 tykkäystä

Toisaalta voi kysyä, että jos yritysten voittomarginaalit tippuisivat lähemmäs historiallista keskiarvoaan tai vaikka sen alle, mutta maailma ei samaan aikaan muuten muuttuisi, niin miten tämä vaikuttaisi sijoituksiin? Toki firmojen tuottamat tulokset tippuisivat rankasti, eli sijoitusten tuotto osinkojen ja omien osakkeiden ostojen kautta nyt ja tulevaisuudessa laskisi. Entä miten tämä vaikuttaisi osakkeiden arvoon?

Kannattaisiko sijoittajien vetää rahaa pois pörssistä, koska tuotto laskee? Äkkiseltään voisi ajatella, että tietenkin, mutta minne tuo pörssistä vedetty raha sitten laitettaisiin? Velkakirjoihin - ei kai sentään. Kultaan/kryptoihin - tuskin laajassa mittakaavassa varsinkaan, kun nuo tuottavat reaalisesti vielä vähemmän, eli ei yhtään. Kiinteistöihin ehkä, koska jos yritysten tuotto tippuu, mutta riski pysyy samana, niin kiinteistöjen maltillinen vuokratuotto muuttuisi yhtäkkiä houkuttelevammaksi, kunnes hintojen muutos pienentäisi sitä edelleen.

Tästä johtuen en oikein usko, että madaltuvat voittomarginaalit edes lopulta vaikuttaisivat osakkeiden hintaan indeksitasolla ihan hirveästi. Toki edelleen yritysten välillä tulisi toki eroja, koska marginaalien kaventuminen ei tietenkään olisi homogeenistä.

Mitä tulee yleisesti yritysten toimintaan ja talouskehitykseen, niin nekään eivät aina korreloi ihan yhtä vahvasti, kuin voisi kuvitella. Esim. miten paljon Japanin, Kiinan tai monen muun maan talous on kasvanut vaikka 30v aikana ja minkä verran kyseisten maiden pörsseihin listattujen osakkeiden arvot ovat nousseet ja miten tämä suhteutuu vaikkapa Yhdysvaltoihin? Talouskasvu, marginaalit, ymv. ovat tietenkin tärkeitä tekijöitä, mutta eivät suinkaan ainoita, eivätkä välttämättä aina edes dominoivia.

En siis usko, että tässä mennään mihinkään uuteen talouteen (this time it’s different!) siinä mielessä, että yritysten tulokset ja tuloskasvu nousevat sille tasolle, että ne oikeuttavat nykyiset hinnat siten, että reaalituotto pysyisi pitkän ajan keskiarvossa. Sen sijaan uskon, että pääomien niukkuus on hyvinkin voinut poistua tai vähentyä pysyvästi talousalueilla, jossa työikäisen väestön kasvu on kääntynyt laskuksi. Ja kun pääomista ei ole niukkuutta, niin silloin niukkuutta on niille sopivista, tuottavista sijoituskohteista. Tällöin pääoman tuotto voi laskea pysyvästi, jolloin arvostuskertoimet eivät välttämättä enää ikinä palaa tasoille, joilla ne olivat silloin, kun työikäisen väestön määrä kasvoi ja sijoituskohteiden sijaan niukkuuta oli pääomasta. Tällöin osakkeiden arvot voivat jatkaa nousuaan, vaikka yritysten omistajilleen tuottava raha ei kasvaisi samassa suhteessa, pysyisi samana tai jopa laskisi maltillisesti.

Yleisesti, jos miettii tulevaisuutta, niin unohdetaan hetkeksi inflaatio, työllisyysluvut ja kaikki muu kohina, jota ei mielestäni voida uskottavasti ennustaa. Jos ajatellaan vaikka 2040-lukua, niin emme tiedä, että mitä yhdellä eurolla silloin saa, tai onko euroa edes olemassa ja mitä inflaatio tai talouskasvu on ollut edeltävät 2 vuosikymmentä. Mutta minä väitän, että tuottavalla reaaliomaisuudella on silloinkin arvoa, eikä tilanne siinä mielessä ole radikaalisti muuttunut, vaikka on mahdollista, että vuokratuotto tai yritysten tuotto suhteessa sidottuun pääomaan on tippunut. Joka tapauksessa uskon, että 2040-luvulla rikkaimpia ovat ne, jotka omistavat (järkevällä sijainnilla olevia) kiinteistöjä ja osuuksia yrityksistä, jotka tuottavat jotain, mistä ihmiset ovat valmiita maksamaan.

Näin ollen uskon, että järkevintä on jatkaa em. omaisuusluokkien omistamista tästä 40-luvulle. Spekuloimalla on toki mahdollista kasvattaa omistamiensa osuuksien määrää siten, että lopputuloksena omistaa 40-luvulla enemmän ja on siten rikkaampi mitä olisi, jos olisi vain jatkanut hodlaamista. Mutta tähän sisältyy suuri riski.

Edit: Lisätään vielä, että ennen kuin joku ottaa tähän esimerkiksi, että mitä olisi nyt, jos olisi ostanut teknokuplan huipulla, niin heitän vastaukseksi, että teknokuplan huippu on mielestäni huono vertailukohta, niin kuin mikä tahansa yksittäinen hetki, koska ei käytännössä kukaan ikinä mene nollasta all in -yhdellä ajanhetkellä, vaan sijoitusomaisuutta kasvatetaan ajan yli. Jos aloitti vaikka 1998 ja lopetti 2002, niin mikä on tilanne nyt? Tämä on mielestäni se relevantimpi kysymys.

Lisäksi teknokuplan aikaan ei ollut pakko omistaa niitä yrityksiä, jotka oli arvostettu markkinan keskiarvoa monta kertaluokkaa ylemmäs. Eli oikea kysymys voisi olla, että: "Jos aloitti sijoittamisen 2v ennen teknokuplaa ja lopetti 2v sen jälkeen ja olisi sijoittanut yrityksiin, jotka tekivät positiivista kassavirtaa ja joiden arvostustasot olivat lähellä markkinan mediaania, niin mitä olisi tänä päivänä. Mulla ei siis ole edes vastausta tähän, mutta olettaisin, että ei nyt mikään maailman huonoin tilanne.

42 tykkäystä

Jos jollain oli markkinahuolia, on aika unohtaa ne.

image

Edit: Vai perinteinen sell the news? :grimacing: #Good news for taper fans

Edit2: Ja heti perään.

JPMORGAN - OUR VIEW IS 2022 WILL BE THE YEAR OF A FULL GLOBAL RECOVERY, AN END OF THE PANDEMIC, AND RETURN TO NORMAL ECONOMIC AND MARKET CONDITIONS

JPMORGAN - 2022 PRICE TARGET FOR S&P 500 IS 5050 POINTS

Lähde: Walter Bloomberg, twitter

55 tykkäystä

Olli Rehnin mukaan kiihtynyt inflaatio on todennäkoisesti tilapäinen.

18 tykkäystä

Tätä Lagardekin puhui muutama päivä sitten.
Näin minäkin tämän nykyisen inflaation nään ja en siksi jaksakaan panikoida salkkuja myymällä ja muulla sen tyyppisellä toiminnalla.
https://twitter.com/ecb/status/1466832078973067264

14 tykkäystä
16 tykkäystä

Tässä kasa kuvaajia tuoreimmasta Vartista.

Yleismuistutuksena: yleensä vuoden loppu (ja alku) on pörssissä vahvoja. Ei aina, mutta yleensä.

Viime viikkojen pikkupaniikki näkyi hyvin VIXissä, joka heijastelee sijoittajien odotuksia markkinan volatiliteetista. Fundasijoittajalle vola on mahdollisuus, ei riski mutta jos oma maha ja hermot ei kestä heiluntaa ei hyvistä sijoituksista ole iloa. Sentimentti yleisesti on hieman jäähtynyt viime aikoina.

Apple kolkuttelee jo 3 biljoonan dollarin markkina-arvoa, vaikka markkinalle tihkuu tietoa komponentti- ja kysyntäongelmista. Onhan iPhone edelleen leijonan osa tämän “palveluyhtiön” liikevaihdosta.

Aina sanotaan, että indeksin voittamiseen pitää nähdä isoa vaivaa mutta viimeiset 10 vuotta olisi riittänyt kun tankkaa jo valmiiksi isoimmat firmat salkkuun. :smiley:

Niin kauan kun megateknot ei kompastele, on vaikea nähdä koko pörssin laajuista rysähdystä. Niiden tulokset ovat 15 % koko jenkkipörssistä ja paisuvat vauhdilla. Kuvaajassa Applen lisäksi muita behemotteja.

Megateknot olivat pitkään aliarvostettuja, mikä taisi liittyä odotuksiin niiden kasvun kulmakertoimen hiipumisesta. Joukkona nuo kasvavat vauhdilla, mutta viimeisen parin vuoden arvostuskertoimien paisuminen on silti ollut melkoista. Varsinkin Apple kasvaa jo melko hidasta vauhtia…

Kenties markkina odottaa, että kilpailu on täysin kuollut näiden firmojen osalta?

Euroopassa lähinnä tekno-osakkeet (myös Qt majailee Euroopan teknoindeksissä!) ovat yhtä kalliita kuin jenkeissä. Niin Helsingin pörssi, Eurostoxx600 kuin sen useat alasektorit eivät näytä kovin kalliilta, jos ennusteet pitää kutinsa.

Ennusteista puheenollen, Eurostoxxin tulosten odotetaan kasvavan SP500:stakin nopeammin lähivuosina. :wink:

Hölisin loppuvideolla Kiinasta ja Evergrandesta. En laita jokaista käppyrää tänne, mutta muistutettakoon pitkästä aikaa Taiwan-riskeistä. Kiinan retoriikka on koventunut jatkuvasti. Taiwan on mm. puolijohdeteollisuuden päämestoja ja salmen läpi kulkee merkittävä määrä merirahtia. Kuuma konflikti olisi niin hullu ja kallis, että se tuntuu epätodennäköiseltä mutta ei olisi ensimmäinen kerta kun ajaudutaan tarpeettomaan sekoiluun ihmiskunnan historiassa. Hyvä tiedostaa riskinä.

Lisäys: okei yksi vielä!

Kiina ei tunnetusti ole elvyttänyt paljoa koronakriisissä. Tähän lienee suht selkeitä syitä:

a) Viranomaiset tiedostavat miten paha tilanne velan kanssa maassa on…

ja

b) miksi elvyttää, kun voi hyötyä muun maailman elvytyksestä? BKT:ta laskiessa nettovienti on plussaa. Kiinan vienti on paisunut ennätyslukemiin koronakriisin aikana muun maailman elvyttäessä kysyntä edellä.

Tässä on myös syynsä, miksi Kiinan talouden vääjäämätön hidastuminen ei välttis edes ole niin paha asia. Se ei ole ultimaattinen kysyntämoottori maailmalle, kuten Yhdysvallat. Maan talouden tuskallisen hidas tasapainottuminen kohti kulutusvetoista talousmallia voi olla kimuranttia teollisuus- ja investointivetoisille vekkuleille, mutta toisaalta iso plussa kuluttajasektorille.

55 tykkäystä

Katselin taas tuota piensijoittajien pelikenttää, OMXH ja FN Helsinki, market capilla 100 Me – 2 mrd e.

  • teollisuus, teollisuuspalvelut: 25 yhtiötä, mediaani-p/s 0,8x
  • kuluttajatuotteet ja -palvelut: 26 yhtiötä, mediaani-p/s 1,5x
  • teknologia (it, high tech -laitteet, ym.): 21 yhtiötä, mediaani-p/s 7,5x
  • rahoitus- ja kiinteistöbisnes: 12 yhtiötä, mediaani-p/s 4,5x

Mitä ajatuksia herättää porukassa?

8 tykkäystä

Videolla mainitsit ettei kiinan ylijäämäisyyden takia sen ongelmat talouskasvun kanssa välttämättä leviäisi muualle maailmaan. Mutta (mitään makrosta ymmärtämättä) ei kai sillä ole juurikaan väliä onko maa yli- vai alijäämäinen - jos absoluuttiset eurot tuonnista kasvaisi paljon oletettu hitaammin / tai vielä hitaamminkin?

Eli siis leviläistä laskettelukeskusta tai espoolaista (?) hissivalmistajaa (ja näiden sidosryhmiä) ei paljon lämmitä, jos he eivät jatkossa saa kiinalaisilta yhtä paljon euroja - vaikka kiinalaiset jatkossa toimittaisivatkin paistinpannuja naapurifirmalle tuplarahalla? Ja näitä paistinpannujakin menee jatkossa vähemmän kun ei kukaan ole leviläisessä tai keilaniemen lounasravintolassa syömässä.

Tämä tälläinen mutu-analyysi, kun tuo makrotalous on vähän turhan haastavaa.

PS. toki tuon hissifirman merkkasit kärsijöiksi jo videollakin, mutta eikö senkin ongelmat helposti kerraannu muissa maissa.

2 tykkäystä

Käytin ylijäämää laveana sanana kuvaamaan sitä seikkaa, että Kiina tuottaa enemmän, kuin se kuluttaa.

Noh, tietysti tässä voi olla kahtaa mieltä: luoko tuotanto kysyntää, vai kysyntä tarvetta tuotannolle? :smiley:

Yhdysvaltalainen kuluttaja on maailman “spender of last resort”: n. 70 % USA:n BKT:sta on yksityistä kulutusta, yksinkertaistettuna maa kuluttaa enemmän, kuin se tuottaa.

Jenkeillä on varaa kuluttaa oma ja vähän muiden tuotantoa siihen päälle.

Kiinalaisten kotitalouksien kulutuksen osuus maan BKT:sta on joku 40 %. Heillä ei ole varaa kuluttaa sitten lainkaan kaikkea sitä, mitä maa tuottaa.

Jos Yhdysvaltain talous (ja kulutus) yskähtää, kumpi kärsii lopulta enemmän? Vietimaat kuten Kiina (ja Saksa sekä euroalue…), vai Yhdysvallat? Toki kaikki, mutta piiska osuu myös muualle.

Entä jos tai kun pakosti Kiinan BKT:n kasvu hidastuu ja tasapainottuu kohti kulutusta (toivottavasti)? Sehän on kommunistisen puolueen päämäärä, “kotikutoinen talouskasvu” vapaasti muotoiltuna. Kotimainen kulutus voi kasvaa vuosia BKT:ta nopeammin, kun investointien osuus laskee. Kenties muu maailma voisi viedä Kiinaan jotain ja hyötyä maan kulutuksen kasvusta? Ken tietää. Yhtä kaikki, Kiinan nykyinen malli on kestämätön ja johtaa vain lisävelkaantumiseen ja tuhottoman huonoihin investointeihin, mikä pitää hoitaa tavalla tai toisella kestäväksi ennemmin tai myöhemmin…

Siksi kommentoin, ettei Kiinan kasvun hidastuminen ja tasapainottuminen välttämättä olisi ongelma. Paitsi tosiaan niille jotka hyötyvät nykyisestä motarien ja kaupunkien pystyttämisestä keskelle ei mitään.

Yhdysvallat ei voi velkaantua loputtomasti, eikä Kiina voi loputtomasti dumpata ylijäämäänsä sinne. Jossain vaiheessa vielä Yhdysvalloissa jollain menee hermot heidän rooliinsa ultimaattisena “tuhlaajana”.

Luonnollisesti omat makrotaitoni ovat myös vallan kömpelöt, ja näissä argumenteissa nojaan erityisesti Kiina-ekonomisti Michael Pettisiin (jonkin verran myös Trinhiin). Olen Petttisiä seurannut kymmenen vuotta, ja hän on yleensä enemmän oikeassa kuin väärässä. Sen lisäksi alati useammat ekonomistit ja instituutiot ovat alkaneet nostamaan samoja ongelmia esiin mikä tuo lisää kredibiliteettiä hänen nostoille.

Lisäys: Tämä on monimutkainen aihe, toivottavasti onnistuin avaamaan ajatteluani selkeästi.

20 tykkäystä

8%? :man_shrugging::blush:

9 tykkäystä

Biden viitannee siihen, että mm. öljyn hinta romahti aivan marraskuun lopussa. Suurimman osan marraskuuta se oli korkealla. :wink: Maakaasun rysähdys osui enemmän joulukuun alkuun.

Onkohan odotukset jo 7 % tienoilla, suaappi nähdä…

12 tykkäystä

Hmhmh monelle voi olla vaikeaa hahmottaa yhtiöiden arvostuksia P/S-kautta, jos ei tiedä niiden normaaleja kannattavuustasoja?

Teollisuudelle, joka yleensä vääntää jtn 5-10 % liikevoittoa, ei P/S 0,8x kuulosta tolkuttomalta? Rahoitus- ja kiinteistöbisnes taas uugh ne niilläkin yleensä korkea kannattavuus mikä heijastunee korkeampaan myynti-kertoimeen.

9 tykkäystä

Väittäisin että tuossa 100 Me – 2 mrd -kastissa keskimäärin pienin riski sille että sijoittaja joutuu tekemään suuria pysyviä alaskirjauksia salkkuunsa on:

  • b2b-firmat jotka eivät kehitä kauhean seksikästä teknologiaa ja joista ei foorumilla juurikaan keskustella
  • rahoitus- ja kiinteistösektoreilta samaten mahdollisimman epäseksikkäät tapaukset

Suurimmat valuaatioriskit liittyvät noissa varsinkin tietty teknoihin mutta myös b2c osittain.

1 tykkäys