Osakemarkkina katsoo aina sekä tuulilasin läpi että peruutuspeiliin.
Kuinka paljon missäkin hetkessä on ensiksi mainittua, kuinka paljon jälkimmäistä, se vaihtelee.
Nohevimmillaan markkina on niinä hetkinä kun se katsoo mahdollisimman paljon tuulilasin läpi. Vähiten mairittelevat arvosanat se saa silloin kun se katsoo poikkeuksellisen paljon peruutuspeiliin.
Tuulilasin läpi katsomista:
Ajatellaan vaikkapa vuotta 2000. Kuumimpien sektorien osakkeissa on mielettömät odotukset sisällä.
Sijoittaja kuulee ystävältään mehukkaan anekdootin. Ystävä on kuumalla sektorilla hommassa jossa asiakkaiden aktiivisuuden vaihtelu näkyy ensimmäisenä.
Anekdootti on että asiakkaat ovat ekaa kertaa pitkään aikaan ihan hitusen passivoituneet. Ei vielä näy missään mitä firmat raportoi tai tiedottaa.
Sijoittaja myy osakkeensa.
Peruutuspeiliin katsomista:
Kaikki tuoreinkin uutisvirta ja data edustaa tätä peruutuspeiliosastoa.
Ajatellaan että suhdannetilanne on surkea. Markkinan tuntosarviin osuu kuitenkin ihan ekoja heikkoja signaaleja siitä että pahin olisi takana.
Markkina lähtee epävarmaan sahaavaan nousuun kun tuulilasi- ja taustapeiliteema hakevat toisistaan yliotetta päivästä toiseen.
Lagging data vahvaa, talous tuskin vielä syyskuussa taantumassa, leading indikaattorit kertovat taantumasta
U.S. talous näyttää taustapeilistä katsoen melko vahvalta. Tuulilasista näkyy taantuma eli tilanne jossa…
- tulonsiirroista puhdistettu reaalinen tulonmuodostus
- vähittäismyynnin volyymi
- teollisuustuotannon volyymi
ja - työllisyys
… heikkenevät vuorovaikutuksessa keskenään enemmän kuin muutaman kuukauden.
Taantuma ei tarkoita sitä että “vahvasta” taloudesta tulee “heikko”.
Taantuma tarkoittaa sitä että vahvemmasta suhdannetilanteesta tulee selvästi heikompi em. prosessin kautta.
Useimmissa tapauksissa tähän ei liity valtavaa dramatiikkaa.
Taantuma-arvaukseni on toki vain arvaus muiden joukossa mutta pidän siitä edelleen tiukasti kiinni.