Velkakattodraaman osalta nähtäneen uutta pureskeltavaa jo tällä viikolla, jos/kun edustajainhuoneen republikaanien hahmottelema lakipaketti menee äänestykseen. Lakipaketti nostaisi velkakattoa 1,5 biljoonalla dollarilla tai maaliskuun 2024 loppuun asti, kumpi ensin tulee vastaan. Sen lisäksi paketti sisältää leikkauksia liittovaltion menoihin useilla republikaaneille tärkeillä alueilla. Tässä vaiheessa kyse on puhtaasti pelinavauksesta, jonka tarkoitus on saada demokraatit ja Biden neuvottelupöytään. Nyt edustajainhuoneessa oleva versio velkakaton nostosta ei tule olemaan se, joka lopulta menee läpi. Biden on vaatinut velkakaton nostoa ehdoitta, ja neuvottelujen edellytyksenä on ollut, että jos ehtona on leikkauksia, republikaanien täytyy ensin kertoa mistä he haluavat leikata.
Tästä syystä tulevalla äänestyksellä on kuitenkin merkitystä prosessin jatkolle. Edustajainhuoneen republikaanien (puhemies Kevin McCarthyn johdolla) pitää saada esitys hyväksyttyä, mikä ei ole ihan helppoa. Republikaanien enemmistö edustajainhuoneessa on hiuksenhieno (222-213), joten jo viiden republikaaniedustajan ei-ääni riittää kaatamaan paketin. Vertailun vuoksi, kun velkakatosta väännettiin vuonna 2011, republikaaneilla oli 49 paikan enemmistö (242-193) ja 2013 väännön aikaankin enemmistö oli nykyistä suurempi (234-201). Republikaanien ryhmä on hajallaan kuin lehtikasa pyörremyrskyn jälkeen, mutta silti pitäisi saada ehdotus johon kaikki voivat yhtyä, ja tämä on pitkälti syy siihen, että lakipaketin vääntäminen on vienyt niin pitkään. Viimeisten tietojen mukaan pakettia on MAGA-republikaanien houkuttelemiseksi viety konservatiivisempaan suuntaan, ja nyt uhkana on, että sentristejä alkaa lipsumaan rivistä. Lisäksi puolueen puhdasoppisimmat puritaanit saattavat äänestää velkakaton nostoa vastaan, tarjoillaan se minkälaisissa kääreissä hyvänsä.
Mikäli McCarthy vie esityksen edustajainhuoneeseen ja kokee siellä tappion, se alleviivaa johtajuuden puutetta ja seuraavat yritykset muuttuvat entistä hankalammiksi. Jos republikaanit eivät pysty muodostamaan yhteistä kantaa, neuvottelut demokraattien kanssa eivät pääse kunnolla käyntiin. Amerikkalainen politiikka ei vieroksu mitään niin paljon kuin heikkoutta, ja jos McCarthy on heikko, kompromissien tiristäminen sekä omien että demokraattien kanssa hankaloituu, jolloin oikein mikään ei etene. Äärimmillään McCarthyn oma asemansa edustajainhuoneen puhemiehenä on vaarassa - mikä taas saattaa johtaa siihen, että kun pitäisi äänestää velkakaton nostosta, republikaanit vasta valitsevat joukostaan henkilöä, joka voi neuvotella Bidenin ja demokraattien kanssa. Kun vuonna 2011 Obama ja republikaanit nuijivat tarvittavat lakipaketit kasaan pari päivää ennen liittovaltion kassan tyhjentymistä, republikaaneja silloin johtaneen John Boehnerin asema oli todella paljon McCarthya vahvempi. Juuri tämä McCarthyn heikkous on mielestäni isoin ero vuoden 2011 velkakattodraamaan. Voi olla, että jos republikaanien pakka hajoaa, demokraatit hyväksyttävät senaatissa velkakaton noston ilman lisäehtoja ja toivovat, että edustajainhuoneessa sen puolesta äänestää defaultin pelossa riittävä määrä republikaaneja. Nykyisessä poliittisessa polarisaatiossa tämäkään ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys.
TLDR: Vain harva länsimaissa oikeasti haluaa Yhdysvaltain defaultia. Edustajainhuoneen puhemies Kevin McCarthyn heikkous lisää riskiä, että siihen ajaudutaan tahattomasti, ja juuri tältä osin tilanne poikkeaa aiemmista vastaavista tilanteista. Todennäköisyyttä en osaa arvioida. Seuraavia askeleita otetaan jo tällä viikolla. Mielenkiintoista nähdä, reagoiko markkina jotenkin tulevaan äänestykseen.
Jo pelkästään riski defaultista voi toimia jarruna osakkeille. Mutta entä sitten jos velkakattoa ei saada nostettua ajoissa?
- Liittovaltio leikkaa menoja ”yön yli” useilla kymmenillä prosenteilla, mikä ajaa kuluttajia ja yrityksiä kassakriisiin ja kulutuksen päin seinää.
- Liittovaltio ei maksa velkojen korkoja tai pääomia, jolloin koko finanssijärjestelmän ankkurina toimiva riskitön korko ei olisikaan enää riskitön.
Molemmissa tapauksissa markkinoiden reaktio olisi todennäköisesti niin voimakkaasti negatiivinen, että se viimeistään pakottaisi kongressin tekemään jotain. Mutta tuosta ei välttämättä enää selvittäisi ilman vaikutuksia reaalitalouteen. En ole juurikaan nähnyt analyysiä siitä, mitä noista vaihtoehdoista tarkkaan ottaen seuraisi. Sekasorto, joo, mutta millainen sekasorto, sitä aika harvat ovat lähteneet ääneen pohtimaan.
Jos tilanne muilla seurannassa, olisi kiinnostava kuulla mietteitä.
