Koko MMT tuli nyt kyllä uutena teoriana. Aina oppii jotain, kiitos siitä!
Järjestelmänä tämä kuulostaa hivenen liian hyvältä ollakseen totta. Toivottavasti toki on, tätä menoahan post-scarcity on todellisuutta näillä näppäimillä! Vaikea tätä kokonaisuutta on näin maallikkona hahmottaa, mutta yritetäänpä silti:
Keskuspankki luo rahaa valtion toimien rahoittamiseen → valtio pumppaa nämä markkinoille → markkinat allokoivat rahat tuottaviin kohteisiin → rahat mahdollistavat lisäarvon tuottamisen ja päätyvät lopulta jonkun sukan varteen → täältä ne sitten verotetaan pois, jottei inflaatio pääse laukkaamaan ja kaatamaan koko järjestelmää
Onko tämä nyt järjestelmä joka tuottaa loputtomasti hyvinvointia kaikille ja ainoa negatiivinen efekti on verotuksen aiheuttama loputon marina? Bring it on!
Ujutan tämän Macrochartsin uunituoreen katsauksen tähän väliin ennen viikonlopun viettoa.
Pääosin teknisiä pointteja mutta kivaa vaihtelua tämän ketjun fundalähtöiselle pohdinnalle (kaikki tieto on kursseissa…).
MC argumentoi että olemme tukevasti nousumarkkinassa joka on vahvistunut. Satunnaisia minipoksahduksia tulee ärhäkästi, mutta iso kuva on ylöspäin. Sijoittajat ovat edelleen monella eri mittarilla ja anekdoottisen todistusaineiston pohjalta varovaisia pääosin.
Tämä on hyvä toteamus viime lokakuulta joka sopii edelleen myös tähän päivään:
Hyvää keskustelua täällä MMT:stä. Moni saattaa olla tämän jo silmäillyt, mutta laitan vielä tähän linkin Mikä ihmeen MMT? -juttusarjaan, jossa käsitellään Modernia rahateoriaa eri näkökulmista. Niin yleisessä keskustelussa tuo näyttää olevan, että ansaitsee jo uusia osiakin piakkoin. Mukavaa viikonloppua!
Ei se vaihtoehto aina olisi valtion toimintojen alasajo vaan alkuun voisi riittää että mietitään valtion ja kuntien toimintojen tehokkuutta ja tarkoituksenmukaisuutta. Näiden toimintojen tehokkuudesta harvemmin puhutaan vaan siellä vain paisutellaan organisaatioita ja lisätään omaehtoisesti tekemistä…
Ai harvemmin puhutaan? Tuntuu että aihe on ollut tapetilla joka toinen viikko 90-luvulta asti
Ongelma ainakin pienten kuntien puolella on se, että perustuslaki takaa yhdenvertaisuuden kaikille ja tämä pätee mm. kulttuurin saatavuuteen, urheilumahdollisuuksiin ja kirjastoihin. Nämä toiminnot pitää joka kunnan toteuttaa. Rahaa toteuttaa niitä kunnolla ei kuitenkaan ole ja se vähenee joka vaalikaudella. Näin saadaan aikaan luuranko instituutioita, joissa ei voida toteuttaa lakisääteisistä tehtävistä kuin minimit. Palkkamenot ovat edelleenkin kovat ja kustannussäästöt tulevat sitten toimintaa leikkaamalla. Jotainhan tuolle tars tehdä.
Olikohan tässä ketjussa vai jossain muussa se kuva, missä oli viimeisimmän 10-15 (?) vuoden S&P500-indeksin (?) kehitys ja laskuihin oli merkitty selitys, mikä oli yleisesti tunnistettu laskun syyksi? Muistaako joku tätä kuvaa ja olisin kiitollinen, jos joku linkittäisi sen tähän uudelleen.
Mika Maliranta sanoi rahapodissa aika hyvin, löyhästi lainattuna, jos oikein muistan, että globaalissa taloudessa pohjoismaisten kaltaiset pienet taloudet pärjäävät suurempien kyljessä korkeammalla veroasteella. Että ei turhaan kannata alentaa veroja vereslihalle itseistarkoituksellisesti, se ei kannata sen enempää ihmisten kuin taloudenkaan puolesta. Pohjoismaiden paikka melkein kaikilla yhteiskunnan hyvinvointia mittaavissa listoilla top10:ssa ei ole vain tilastoharhaa.
Ei ollut tämä kuva mitä hain. Saattoi olla, että kuva oli myös maailmanindeksiä kuvaava. Olisiko esiintynyt täällä silloin, kun inflaatiohuolet pelottivat sijoittajia. Kuvassa siis oli jokaisen isomman indeksilaskun kohdalle merkitty selite, mitä analyytikot pitivät kurssilaskun syynä.
Kyllä, suuret kiitokset @SijoitusSossu! Muistelin, että tästä olisi ollut myös kuvaajakin, mutta voi olla väärä muistikuva. Tätä tietoa kuitenkin hain.
Raadollisesti nähden sijoittaminen helpottuu, kun vastapelurit tyhmenevät. Toki se vaatii valppautta.
Siinä mielessä markkinat ovat muuttuneet, että nuorisokin osallistuu peliin, eikä vain sylje ostarin käytävälle. 30 vuotta sitten, kirjekyyhkytason treidaaminen oli nuorilta kielletty, tai ainakin paheksuttua. Nyt siihen kannustetaan somessa ja se on hyvä.
Sijoittamiseen pätee samat säännöt, kuin vedonlyöntiin, tai pokeriin. Se vaan vaatii tietyn määrän sijoittamista, että pelin oppii. Koskaan ei ole kuitenkaan valmis, eikä ylimielisyyteen ole juuri varaa, tai piru tulee ja nokkii.
Joka päivä pitää olla pieni häviämisen pelko perseessä ja kuitenkin pitää kyetä nostamaan panosta sarjan mukaan. Itselleni on ollut vanhallakin iällä hankala sijoittaa tarpeeksi suuri panos kassaan nähden, vaikka todennäköisyys voitolle on suurikin. Usein tulee laitettua pari tonnia, kun pitäisi laittaa viisi.
Tuo on hyvä huomio. Keskuspankkiirit varovat visusti mainitsemasta huoliaan ainakaan ääneen. Tammikuun FOMC lehdistötilaisuudessa Jermua vähän painostettiinkin siihen suuntaan, mutta mies piti suunsa supussa: During the Q&A, Chair Powell was grilled right out of the gate about GameStop and received a handful of questions about equity markets and valuations. He responded by saying that he could not comment on any specific stocks. More broadly on addressing financial stability in the non-bank sector, he indicated that the Fed monitors these areas but cautioned he did not directly regulate them. Reporters continued to question if Chair Powell saw bubbles in asset markets. He indicated that he saw the overall financial stability risks as moderate. He believed that news about vaccines and fiscal policy were primarily driving asset prices. He focused on the fact that unemployment remains high and therefore easy monetary policy remains very appropriate. Finally, the Fed would look to macroprudential tools and regulation instead of monetary policy to address asset bubbles.
(Lihavoidulla suunnilleen että Fed pyrkii vaikuttamaan kupliin sääntelyn ja vakauttamismekanismien avulla mieluummin kuin rahapolitiikalla.)
Kiitos tästä, tämä oli mielenkiintoinen erityisesti itselleni siinä mielessä tajuta, miten erilaisia työkaluja & näkökulmia voidaan käyttää markkinoiden analysointiin ja voidaan silti saapua samankaltaisiin päätelmiin vaikka käytetään eri menetelmiä.
Nykytiedon valossa jos kokonaiskuvaa katsoo, niin vähissä on negatiiviset ajurit markkinalla ainakin lyhyellä tähtäimellä myös omasta mielestäni. Luulen että yleinen varovaisuus jota tuossa tekstissäkin sivuttiin johtuu osaltaan siitä että kurssit ovat nousseet niin nopeasti, ovat ennätyskorkeuksissaan ja monella (myös itselläni) on vaikeuksia painaa sitä ostonappia kun entinen keskiarvo P/E 15 tuntuu nykyään olevan P/E 20 tai enemmänkin. Mutta toisaalta tämä tuntuu suhteellisen loogiselta, kun vaihtoehtoisia sijoituskohteita ei ole. On vain opittava elämään tilanteen kanssa. Ajattelin aiemmin, että pörssi jäähdyttelisi hetken ja antaisi tulosten nousta perässä jossain kohtaa, mutta alan melkein kallistua siihen että kurssit tulevat kohoamaan entisestään pitäen suuremman etukenon kuin historiassa toteutuneeseen tuloskasvuun, edelleen johtuen juuri tuosta vaihtoehtoisten sijoituskohteiden puutteesta ja siitä että sitä likviditeettiä tuntuu piisaavan niin älyttömästi luomaan ostopainetta.
Eniten minua mietityttää pidemmällä aikavälillä suunta. Nähdäkseni joko arvostukset tulevat kohoamaan entisestään ja riskin katoaminen keskuspankkivetoisessa markkinassa johtaa tuottojen maltillistumiseen entisestään, tai sitten jollain tavalla koemme jonkinlaisen romahduksen tai resetin josta syntyy aivan jotain uutta. Aika näyttää, keskitytään sillä välin poimimaan mahdollisimman lupaavia liiketoimintoja mahdollisimman huokeaan hintaan
Yksi mielenkiintoisesti muodostettu indikaattori Jesse Felderiltä, eli Margin debt to GDP.
Useinhan tuota suhteutetaan markkinan kokonaisarvoon, mutta siinähän on vähän ongelmallista se, että jos tarkoituksena on arvioida markkinan ylikuumenemista, että käyttää sitten sitä mahdollista arvostukseltaan ylikohonnutta markkinaa jakajana.
Kun yhdistää tuon korkean margin debtin, robotisoituneen teknistä analyysia seuraavan kaupankäynnin, suuren passiivisten instrumenttien osuuden, matalat korot, ennätyskorkean arvostustason ja kasvaneen retail-manian, niin helppo kuvitella tilanne, jossa arvostukset rysähtää enemmän kuin koskaan ennen historiassa. Tästä näkemyksestä huolimatta olen itse tällä hetkellä härkänä, koska näyttäähän tuo nyt sille, että talous toipuu ja kurssit edelleen nousee
Ja vaikka sitten olisi varmakin tuollaisesta rysäyksestä näin etukäteen, niin kovin hankalaa siitä on hyötyä. Täysi arvoitus milloin ja miltä tasolta se tapahtuu (nyt vai 10 vuoden päästä sp500 10000:ssa?) ja miten suuri se rysäys lopulta on (20/40/60/80 prosenttia??) ja kuinka kauan se kestää. Empä nyt muuta keinoa tiedä kuin, että pitää olla valmis suureen volatiliteettiin, joko sitten vaan henkisesti all-in osakkeissa, tai sitten pitää riittävästi dry powderia takataskussa, kun actionia taas ilmaantuu.
Eipä tämä Bidenin tämäkertainen korotuspuhe ole hirveästi etupeltoonkaan vaikuttanut, joten ehkä jopa vahvistaa pointtia ettei käytännön vaikutusta voi havaita. Voisi kuvitella että korotukset tehdään yleensä hyvässä talousympäristössä.
Kuten tuolla kommenteissakin todetaan niin tämä on aika hyödytön vertailu. Eihän ne veromuutokset yllätyksenä mistään tyhjiöstä tule vaan nytkin kun niitä suunnitellaan ja ne on tiedossa ja lopulta julkaistaan lopulliset muutokset niin markkinoilla on paljon aikaa sopeutua tuohon uuteen tilanteeseen ennen kuin veromuutokset oikeasti astuvat voimaan. Pörssi kun katsoo eteenpäin eikä sokeasti odota asian muuttumista ennen kuin hinnoittelee sen sisään. Ts. En näe mitään arvoa tällaisella että vertaillaan muutoksen jälkeisen vuoden kehitystä.
EDIT:
Oliko tästä siis jossain erikseen dataa?
Lisäksi pitää vielä itse asiassa kysyä, että kun teksti ja kuvaaja ovat ristiriidassa, että kummasta tässä nyt taas olikaan kyse, yritysten vai pääomatulojen verotuksesta? (ensimmäisellä uskoisin olevan ainakin pientä vaikutusta kursseihin, jälkimmäisellä en niinkään).
