Palvelut onkin nyt olleet keskiössä jokusen kuukauden. Hirvosen kuvassa hienosti näkyy miten viimeisimmän kuukauden palkki on melkein pelkkää palveluinflaatiota.
Kiinnostavaa on, mikä on se joka muuttaa tilanteen. Palveluiden palkin haihtuminen, vai energian paluu?
Tuolta vielä Jukan twiitista luvut per maa.
Variaatiota per maa piisaa, isommista maista
Saksa: 2,3% (laskenut)
Espanja: 3,2% (noussut)
Ranska: 2,4% (laskenut)
Italia: 1,3% (noussut)
Ja Suomi: 0,7% (laskenut)
Keskustelu on pyörinyt syystä inflaation ympärillä pitkään, mutta kuinka paljon olemme miettineet inflaation tippuessa ja ollessa Suomessa 0,6%, että mitä deflatorinen ympäristö tarkoittaa.
Kulutuskäyttäytymisen muutos, odotellaan halvempia hintoja.
Vähentyneet katteet yhtiöille, hintojen alentuessa kulut eivät kuitenkaan putoa samassa suhteessa.
Nettovelkaantuneisuus kasvaa.
Investointien siirtäminen tulevaisuuteen, halvemmat investoinnit mahdollisesti matalampi korkotaso.
Assettien tulevaisuudenarvo laskee, kiinteistöt, osakkeet.
Muita nyt ei tullut suoraan mieleen. Mielestäni ihan mielenkiintoinen ajatus varainkin Euro-alueen ollessa heterogeeninen alue maita ja talouksia ja inflaation vaihdellessa maiden välillä. Jotain tutkimuksia varmaan löytyy 1930-luvun deflaation vaikutuksista osakemarkkinaan, mutta itse en ainakaan mitään kovin selkeää tutkimusta aiheesta löytänyt.
Avain on, että inflaatio tipahtaa sopivalle parin prosentin tasolla ja samalla talous pysyy tolpillaan (Yhdysvaltojen tapauksessa) tai hieman kiihtyy (Eurooppa, Kiina, Japani yms.). Se on osakkeille unelmaskenaario, koska tuloksilla on tilaa kasvaa talouden mukana ja samalla korot pysyvät kohtuullisella, ennakoitavalla tasolla.
Sattumalta huomisessa Vartissa on tästä myös juttua. 
Deflaatio olisi ehdottomasti kökömpi juttu, kuten luettelit. Raha ei ole asia minkä arvon haluaa tasaisesti nousevan tulevaisuudessa, siinä kärsii ironisesti kaikki paitsi patjan alla käteistä pitävät henkilöt.
Deflaatio yleensä liittyy taantumiin tai jopa lamoihin. 30-luvun deflaatiossa ja lamassa USA-osakkeet romahtivat 90 %, muualla maailmassa vaihdellen myös, natsit pääsi valtaan (sekin vielä!), maailmankauppa romahti, konfliktien määrä lisääntyi (esim. Japani hyökkäsi Kiinaan)… mitä näitä huonoja puolia nyt on.
Mielenkiintoinen periodi tutkia voisi olla globaali “pitkä lama” 1873-1879, mutta osakemarkkina rautatiepainollaan ei anna kauheasti oppia tähän päivään.
“The Long Depression was a worldwide price and economic recession, beginning in 1873 and running either through March 1879, or 1896, depending on the metrics used.[1] It was most severe in Europe and the United States, which had been experiencing strong economic growth fueled by the Second Industrial Revolution in the decade following the American Civil War. The episode was labeled the “Great Depression” at the time, and it held that designation until the Great Depression of the 1930s. Though it marked a period of general deflation and a general contraction, it did not have the severe economic retrogression of the Great Depression.[2]”
Lontoon pörssin menosta:
Investment bank Peel Hunt has warned that a significant number of companies might exit the London Stock Exchange over the next four years due to large buyers capitalising on low business valuations.
@Tuomas_Tuominen ja @Jukka_Lepikko juhlivat 5-vuotista yhteistä taivaltaan Päiväkauppaiden kerhon merkeissä. 
Nordnetin studiolla syötiin tällä viikolla kakkua, kun Tuomas ja Jukka juhlivat Traders’ Clubin viisivuotista taivalta. Juhlajaksossa tarkastelussa salkkujen tuotot ja kulut: milloin aktiivinen kauppa kannattaa ja milloin se ei kannata
Aiheet: 0:00 Intro 0:33 Traders’ Club 5v! 9:41 Pörssit nyt 14:24 Markkinakatsaus
Tervehdys!
Täällä onkin ollut juttua jo euroalueen inflaatioluvuista, ja niistä kirjoitin myös äsken julkaistuun makrokommenttiin. Vihreitä versoja riittää, ja kohti hintavakaustavoitetta mennään. Ihme, jos ei koronlaskuista aleta tosissaan puhumaan ensi viikon kokouksessa.
Sitten noihin palvelualojen ISM-lukuihin. Itse aktiviteettia kuvaava indeksihän tuli alas odotettua rivakammin, mutta kas samaan aikaan hintapaineet hellittivät selvästi, mikä lienee reaktion taustalla.
Alla vielä kommentti, jossa ISM-lukujakin ja Fedin puheita on käsitelty:
Jaahas, saadaan koronlaskuja kyllä odotella?
Inflaatio jyllää myös keskuspankin kanttiinissa, oliiviöljyn hinta on noussut ja kanttiini on yrittänyt vaihtaa halvempaan… Ei käy, ja inflaatio näin sen kun saa tilaa.
Julkaistu jo ennen aprillipäivää…
Muutama poiminta aamun Vartista. 
Globaali nousumarkkina, missä melkein kaikki nousee (paitsi Kiina, Hesuli ja pienet amerikkalaispankit ), jatkuu. Tämä kertoo sijoittajien kasvavasta optimismista.
Kulta on suoja rahallista inflaatiota vastaan. Se on uusissa huipuissa kovassa nousussa. Likviditeettihän on parantunut maailmalla sitten syksyn 2022, joten tämä ei ole niin yllätys.
Pörssit eivät välttämättä ole lainkaan väärässä kun ne ennakoivat kiihtyvää kasvua. Kiinasta tuli hyvää dataa.
USA uujee.
Työpaikat uujee.
Nykyinen korkotaso (USA 10v 4,3 %, Saksan 10v 2,4 %) on just hyvä. Ne reflektoivat kohtuullista talouskasvua ja hallussa olevaa inflaatiota. Liika huomio keskuspankkien koronlaskuihin sotkee sijoittajien ajatuksia, vaikka toki EKP:n koronlaskut olisi oikeasti tärkeitä eurotaloudelle. Mutta kuten ATH:ssa keikkuvista euro-osakkeista näkee, ei ohjauskorot ole ihan niin oleellisia.
Nordean päästrategin tviitissä on mainittu vähän USA:n pörssilaskun vaikuttajia.
Eilen tuli myös S&P Globalin globaali ostopäällikköindeksi. Elpyminen tai oikeastaan kasvun kiihtyminen jatkuu laaja-alaisesti lähes kaikkialla 40 maan otoksessa.
Myös hintapaineet ovat palkkainflaation muodossa edelleen koholla siellä sun täällä. Vaikka viime vuodet ovat olleet äärimmäisyyksien hurlummurlumia (pandemiaa, elvytystä, korkojen äkkinousua, kusetusmarkkinaa ja ties mitä), on nykyisessä syklissä paljon tuttuakin:
Osakemarkkinat johtavat elpymistä. Talouskasvulla on selkäesti “hinta” siinä mielessä, että aktiviteetin kiihtyminen hidastaa inflaation jäähtymistä tai jopa kiihdyttää sitä. Tämä tarkoittaa, että korkotasokin jää korkeammalle maailmalla keskimäärin.
Hyvä kuvaaja Blumman mailissa, miten maahanmuutto on osiltaan auttanut USAn työvoimapaineissa. Se taas hillitsee muutenkin korkealla liitelevää palkkainflaatiota. Esimerkiksi Briteissä työvoimapula on akuutimpi.
USAn ovien avoimuuteen voi tulla muutoksia marraskuun vaalien jälkeen… Mutta nämä on tällaisia pitkän aikavälin rakenteellisia vaikuttajia mitkä näkyy pörssissä hyvin välillisesti!
https://twitter.com/PeterSchiff/status/1776222135360368684
The commodity cycle is repeating 2004-2008. During those 5 years the CPI rose 2.7%, 3.4%, 3.2%, 2.8%, & 3.8% respectively. Not a single year hit the Fed’s 2% target, despite 17 rate hike. Only the 2008 GFC stopped the rise. Commodity prices & #inflation will soar if the Fed cuts.
https://twitter.com/financialjuice/status/1776227432619553215
FED SWAPS SHIFT FULL PRICING OF RATE CUT TO SEPTEMBER FROM JULY.
Tällä vauhdilla ensimmäinen koronlasku juoksee horisonttiin ja riski on ettei tänä vuonna nähdä moista lainkaan…
Jenkit voisivat varmaan tuostakin selvitä, mutta Euroalueella rytistäisiin niin kovaa lamaan moisesta vedosta että… no, EKP on itsenäinen toimija, eikö?
BKT mittarina on kovin vanhentunut mittari joka ehkäpä pitäisi kuopata, syvälle unholaan. Eihän se edes mittaa ihmisten elämän-laatua mitenkään, WW2:n jälkeen se oli hetken tykätty mittari kun teollistumis buumi käynnistyi.
Se että tuijotetaan BKT-lukuja ja ahmitaan halpatyövoimaa (orj*a) ei pitäisi olla enää tätä päivää. Amerikassa tuo vielä onnistuu ja boostataan bruttokansantuotetta koska joko teet töitä tai kärsit ja näivetyt hautaan.
Bideni haalii 160tuhatta maahanmuuttajaa per kk, ja taitaa ennätyksiä paukutella, kaikki heistä ei tule työllistymään joka aiheuttaa ikäviä ongelmia jatkossa.
Maissa kuten Suomessa (btw. meillä on 300tuhatta työnhakijaa, ja 150tuhatta avointa työpaikkaa), halpatyövoiman haaliminen ei ole, eikä tule “kannattavaksi” niin pitkään kun tekemättä mitään kykenee elämään tukien varassa ihan ok elämää, suuret tuet myös aiheuttaa ja vaikeuttaa integroitumista yhteiskuntaan koska ei ole pakko.
BKT mittaa edelleen kansantalouden kokoa ja luotua lisäarvoa kohtuullisen hyvin. Sitä ei ole koskaan tarkoitetuttakaan miksikään elämänlaatumittariksi, vaikka elämänlaadun voi olettaa kasvavan ainakin tiettyyn pisteeseen asti BKT:n mukana kun yleinen elintaso nousee. BKT on huono jos siihen vaikuttaa vaikka kansainvälinen verojen kiertäminen, kuten Irlannissa, mutta yleisesti ottaen se on käsittääkseni oikein hyvä mittatikku taloudelle.
Ja karkeasti, enemmän ihmisiä = enemmän BKT:ta. More is more!
Ongelmia ihmisten siirtymisessä paikasta toiseen on ollut jo kymmeniä tuhansia vuosia kun viime kerralla ihmiskunta lähti uudelleen levittymään pitkin maapalloa, mutta yleisesti ottaen talouksilla jotka pystyvät imemään dynaamisesti uutta väkeä sorvin (ja vielä tärkeämpää, ideoinnin) ääreen näyttää menevän kohtuullisen hyvin, siinä missä toisaalla kasvu tyssää. Se on tietysti arvo- ja poliittinen valinta, mitä haluaa talouskasvulta yms. mutta se EI ole tämän ketjun aihe. Sitä varten on tämä saastainen paikka.
Pointti yllä olevassa viestissä oli nostaan tähän ketjuun riski siitä, että jos vastaava uuden porukan lappaamisen taso ei jatku USA:ssa (se on poliittisesti todella tulinen aihe siellä) voi palkkainflaatio saada jälleen uusia kierroksia, millä on taas omat implikaationsa koroille.
Työpaikoista jatkaen, niitä näyttää maaliskuussa syntyneen USA:ssa yli 300K. Työttömyysaste painui 3,8 %:iin.
“The US economy added 303K jobs in March 2024, the most in ten months, compared to a downwardly revised 270K in February and forecasts of 200K. January data was also revised up, so employment in January and February combined is 22K higher than previously reported. Employment gains remain elevated by historical standards and continue to surpass the 70K to 100K needed monthly to keep up with the expanding working-age population.”
