Olen pahoillani, mutta ensin pakollinen historiaosio Suomi oli euron perustajajäsen. Emme liittyneet 2002, vaan silloin otettiin käyttöön eurokolikot ja -setelit kuten muuallakin Euroalueella.
Sirren varsinaiseen asiaan:
Ruotsin kruunu käyttäytyy juuri kuten kelluvan valuutan odottakin käyttäytyvän taloudellisen vastatuulen osuessa kohdalle; se heikkenee. Ja heikkeneminen vahvistaa vientiteollisuuden kilpailukykyä ja siten auttaa maata nousemaan jaloilleen. Oma maallikon mielipiteeni tosin on, että valuuttamarkkinat liioittelevat nyt jonkin verran, Ruotsin talouden suurin ongelma on kuitenkin raskaasti vivutettu kiinteistösektori eikä niinkään vientiteollisuus. Maan valtiontalous on erinomaisessa kunnossa ja sieltä löytyy monipuolinen kokoelma menestyviä yrityksiä.
Täällä euroalueella me sitten kärsimme kun yhteinen valuutta sopii kovin heterogeeniselle talousalueelle turhan vaihtelevasti. Täällä Suomessa olemme nauttineet vuosikaudet euroalueen matalimmista lainakoroista kun meillä vaihtuvakorkoiset lainat ovat yhdistyneet mataliin marginaaleihin. Nyt on sitten vuorostaan maksun aika kun meidän painoarvomme EKP:n rahapolitiikan painotuksessa on mitätön.
Mä oon YIT:ni myynyt jo talvella. Ostan kyllä joskus takaisin, mutta en vielä.
Korolliset velat vuodessa: 747–>977miljoonaa
Likvidit varat: 248–>97 miljoonaa
Joku selvyys tuohon sumuun pitää tulla, en halua olla se joka tuulettaa päivä ennen osakeantia ostaneensa yit:osakkeita.
Asuntoja myymällä tuo ei tässä markkinassa oikea ja niitä valmistuu koko ajan taseeseen lisää kuluja aiheuttamaan.
Miksi vuoden? Tarkoittaako se sitä, että pörssissä tapahtuu muutoksia vain silloin kuin kohdeyrityksissä tai niiden ympäristöissä tapahtuu jotain joka vaikuttaa vuoden katsontaperiodilla? Eli muulloin osakekurssit eivät siis vaihtele? Tietääkö kaikki pörssiin sijoittavat, että heidän pitää toimia noin?
Miksei pörssi etene 5 tai 10 vuotta etuajassa? Miksi ei viikon tai päivän? Onko kaikilla sama sijoitusstrategia? Mikä pörssi on? Muutakin kuin kasa ihmisiä ja algoritmeja? (Joista toiset käyttäytyy ennustettavasti).
Tilanteet elää, olin jo keväällä all-in, mutta kun osa firmoista otti pohjilta pomppua ylös jopa 20%-30% niin myin hiukan pois koska aggressiivinen poimintani pohjapilkeillä nosti ylipainoon tiettyjä osakkeita, ja salkku palautui myynneillä alle 90% osakepainoon. Nyt ole ostanut halventuneita takaisin ja muitakin ja ollaan jälleen 100% osakepainossa, varmaankin kolmas kerta jo tänä vuonna, kun asiat tapahtuu nykyään niin nopeasti ja isoilla liikkeillä markkinoilla.
Hyvää kannatti odottaa! @Sauli_Vilen ja @Juha_Kinnunen mainio podi ajankohtaisesta tilanteesta ja näkymistä. Kärsivälliselle sijoittajalle ei nyt pitäisi olla huono paikka toimia pörssissä.
Mietityttää silti, tuleeko Suomen suhdannetaantumasta syvempi ja pitempi kuin toivotaan? Tai josko jäähtyvä USA:n talous himmentää näkymiä kaupankäyntipaikoissa Atlantin molemmin puolin? Mutta pitkän kaavan sijoittajalle näistä uusia pelipaikkoja😊
Menen vähän ala/yhtiökohtaiseen kommentointiin, mutta onhan toisaalta rakentaminen merkittävä siivu BKT:ta. Suomessa osuus on kuten yllä mainittu ~15 % luokkaa (raksatuotannon arvo oli 2021 39 miljardia euroa).
Olet mielestäni täysin oikeassa siinä, että pitää oma taskulamppu kohdistaa sinne missä on pimeintä.
Ja raksasektori, varsinkin suomalainen (esim. Yhdysvalloissa taisi raksojen pohjat jäädä jo kauas taakse) on oikea pimeyden sydän.
Mutta onko yhtiöt muuttuneet rakenteellisesti paremmiksi?
En väitä, että Outokumpu olisi muuttunut merkittävästi mutta siellä on tehty hyvä kannattavuusohjelma ja toimialalla voi olla pieni renesanssi edessä, kiitos investointien ja tuontitullien.
Onko suomalaiset raksafirmat sen parempia, kuin eilen? Sektorilta taitaa lähinnä Consti loistaa suhteessa muihin, silläkin on ollut haasteensa. Admicom tarjoaa mutkan kautta vähän erilaista altistusta sektorille. YIT, SRV… Uugh! Kovaa häseltämistä vuodesta toiseen. Ovatko yhtiöt muuttuneet eilistä paremmiksi?
Ruotsissa on käsittääkseni laadukkaampia veijareita kuten mainittu Skanska sekä esim. JM.
Yhtä kaikki hyvää ajattelun ravistelua, ehkäpä minunkin pitää antaa hetki YIT:lle.
Nyt kannattaa pitää kiinni tiukasti kahvikupista, sillä … Nordea uskoo parempaan huomiseen. Liekö edes Suomessa sallittua olla nykyään positiivinen, mutta hyvä näin.
Seurasin vaalien alla Petri Roinisen kampanjointia (Investors House) ja hän kommentoi yhtä isoa rakennusalan ongelmaa ytimekkäästi tähän tyyliin: “uuden asunnon vero-osuus on 46 %”.
Toisaalta kun seuraa - etenkin pääkaupunkiseudulla, mutta tuskin ainakaan isojen kaupunkien osalta löytyy eroja - uusien asuntojen myyntihintoja, niin onhan se jotain järkyttävää. Kenellä niitä on enää varaa (tai järkeä) ostaa ja en näe tähän kyllä tulossa olevaa muutosta? Kaikki tehdään alihankintana ja laatuongelmista ei ole päästy eroon - valveutuneet taloyhtiön hallitukset pitää rakennusyhtiöt tiukassa puristuksessa vuosikausia. Se vie myöskin ihmisten luottamuksen rakennusalaa kohtaan.
Ehkä se on hyvä sektori sijoittaa, mutta isot varaukset kyllä itselläni ollut jo pitkään.
Kuuntelen vaan itseäni parempia asiantuntijoita, tuosta noin vuodesta on puhuneet ainakin nämä: Verneri, Seppo Saario, Martin paasi, jukka lepikkö, jukka oksaharju, ja sata muuta alan ammattilaista. Toki on todennäköistä että eivät tiedä aiheesta juurikaan mitään, joten suosittelen sijoituskirjailijan ja luennoitsija uraa menestys on täysin varmaa.
Tässä alla on Hesarin juttu Danske Bankin suhdannekatsauksesta, joka ei ole maksumuurin takana.
”Inflaatio rasittaa edelleen kuluttajien ostovoimaa, ja korkojen nousu jarruttaa sekä kuluttajien että yritysten investointeja. Työmarkkinoiden pysyminen vakaana on tuonut kestävyyttä talouteen”, sanoo pääekonomisti Pasi Kuoppamäki tiedotteessa.
Sen verran poimin katsauksesta tähän esille, että Danske odottaa korkoihin 12kk sisällä euroalueella vielä yhtä 25p nostoa ja sen jälkeen yhtä samansuuruista koronlaskua.
It-sektorilla (katsaus) kannattavuuksia painaa alas laskutusasteen lasku (no pun intended ), kilpailun tuoma hintapaine sekä palkkainflaatio. Sektorin kannattavuus on ruostunut ja monella firmalla on sopeutumista uuteen ympäristöön.
Nostan tämän tänne esimerkkinä siitä, miten inflatorinen ympäristö ei ole pörssiyhtiöille herkkua. Näihin se on osunut harvinaisen konkreettisesti.
McKinseyn eepoksessa oli tutkimuksia, joiden mukaan pörssiyhtiöillä on käytännössä paljon kuviteltua vaikeampi siirtää kohonneita kustannuksia asiakashintoihin, minkä takia kannattavuudet kärsivät nopeassa inflaatiossa.
Ja kun katsoo pörssiä laajalti taitaa ilmiötä olla siellä sun täällä, etenkin henkilöstöintensiivisissä yhtiöissä.
Väestön vanhenemisen ja työvoimapulan odotetaan nostavan palkkainflaatiota, nuorilla kun on varaa valita missä ja kenelle tekee töitä. Miettikää, jos saamme jatkossa paljon runsaampaa palkkainflaatiota (ja toki muutakin hintojen nousupainetta). Mitkä firmat saavat vietyä sen ketterästi hintoihin, keille osuma tulee suoraan omaan alaviivaan?
Monilla firmoilla henkilöstökulut on vain pieni osa kokonaisuutta, eli ei koske läheskään kaikkia pörssifirmoja palkkainflaatio vaan siellä ihan eri menot, kuten kallistuneet investoinnit, rassaavat kannattavuutta.
Sijoittajat uskovat koronlaskuihin ja jäähtymiseen eurotaloudessa. Tämän voi todeta katsomalla korko-odotuksia ja talousdataa.
Tai sitten Euroopan pankkeja, joita arvostetaan 6x niiden ennustetun tuloksen verran! Muu osakemarkkina pörrää alle 13x tuloksensa verran vastaavasti.
Eurooppalaispankit ovat yhtä halpoja, kuin eurokriisissä. Uhka vai mahdollisuus? Mitä jos korot jäävätkin korkeammalle pidemmäksi aikaa eikä talous suistu taantumaan?
Euroopan pankki-indeksi. Kotimaisista yhtiöistä muuten Nordea majailee tuossa pankki-indeksissä myös. Tämä tuo hyvää kontekstia suomalaisten suosituimman osakkeen kurssin matelulle.
Jos katsotaan SUPERCORE-inflaatiota (huh huh näitä termejä ) on inflaatio Yhdysvalloissa edelleen sitkeää. Pohjainflaatio ilman asumisen hitaasti päivittyviä tilastoja oli 0,5 % kuukausitasolla heinäkuussa. Jos oikaistaan sijoituspalveluiden outo hinnannousu pois, oli taso 0,25 %. Se on annualisoituna yli 3 % edelleen, mikä on yli Fedin 2 % tavoitteen.
Vaikka inflaatio taittuu, haluan jälleen muistuttaa että historian saatossa inflaatio on osannut olla arvaamatonta ja pomppuisaa. Siksi korot saattavat jäädä kuin varmuudeksi korkeammalle pidemmäksi aikaa.
Onkohan niin, että pankkien osakekurssit ovat “tuomittuja” ikuiseen mörnintään? Syyt ovat osaltaan aina jossain päin olevat pankkitulipalot (pysyvästi Italiassa, viimeksi USA:ssa jne) karkoittaen osan sijoittajista. Hyväkuntoisetkin pankit näkevät tän kurssissaan.
Järki niihin sijoittamisessa ei olekaan kurssikehitys? Kunnossa oleva pankki alhaisella hinnalla tietää sen osakkeen ostajille vuolasta osinkovirtaa, josta saa korkoa korolle-ilmiön liikkeelle. Toisaalta alhainen kurssihinta tietää myös pankkien omien osakkeiden ostojen luovan isosti mannaa omistajille. Jotkut pankkiosakkeita ostavat saattavat näin olla tyytyväisiä nykyisiin alhaisiin pe-lukuihin. Pysyvä ale hinnassa, mutta muu tuotto ylhäällä.
Öljyn hinta on taas lähtenyt nousuun ja vaikka energia ei varsinaisesti kuulukaan elämän välttämättömyyshyödykkeistä oikaistuihin Core-inflatiolukuihin, niin tulee se kuitenkin hankaloittamaan keskuspankkien työtä.
Mikäli öljy nyt aidosti meinaa taas lähteä laukalle, niin pahimmassa tapauksessa joudutaan jopa jatkamaan korkojen nostoja
Suomi oli euron perustajajäsen. Emme liittyneet 2002, vaan silloin otettiin käyttöön eurokolikot ja -setelit kuten muuallakin Euroalueella.
… Nordea uskoo parempaan huomiseen. Liekö edes Suomessa sallittua olla nykyään positiivinen, mutta hyvä näin. 
