Trumpin neuvottelutaktiikka tuontitullien suhteen on näyttää olevan joku aggressiivisuuden ja strategisen joustavuuden sekoitus, joka on suunniteltu maksimoimaan Yhdysvaltojen vaikutusvalta ja saamaan myönnytyksiä kauppakumppaneilta. Hän haluaa luoda kiireellisyyden ja ennalta-arvaamattomuuden tunteen, mikä pakottaa muut maat tulemaan neuvottelupöytään samalla, kun hän yrittää vahvistaa Yhdysvaltojen valmistusteollisuutta ja vähentää kaupan ylijäämää.
Hän näyttää osoittaneen halukkuutta kestää lyhytaikaista taloudellista turbulenssia kuten markkinoiden myyntiaaltoja tai hintojen nousua muokatakseen globaalin kaupan pelikenttää. Hänen julkiset lausuntonsa vahvistavat tätä, korostaen, että tuontitullit antavat Yhdysvalloille “suuren voiman neuvotella”. Samainen taktiikka, jonka hän väittää toimineen hyvin hänen ensimmäisellä kaudellaan, mutta nyt se tehdään vaan huomattavasti suuremmalla skaalalla.
Kuitenkin hänen strategiassaan on selkeä pragmaattinen piirre. Huolimatta avustajiensa, kuten Peter Navarron ja Howard Lutnickin, alun perin kovasta retoriikasta - Trump on ristiriitaisesti vihjannut olevansa avoin sopimuksille, jos maat tarjoavat jotain “diiliä”. Joustamattomuuden esittäminen samalla kun ovi jätetään raolleen pitää vastustajat arvaamattomina ja painostaa heitä toimimaan nopeasti, jottei he menettäisi suotuisia ehtoja.
Taktiikka hyödyntää myös Yhdysvaltojen taloudellista ylivaltaa. Koska monilla mailla ei ole riittävää vaikutusvaltaa vastatoimiin, kuten Indonesian tai Vietnamin valinta neuvotella sen sijaan, että eskaloisi tilannetta, Trump panostaa siihen, että useimmat valitsevat kompromissin konfliktin sijaan. Hänen tiiminsä sekavat viestit – jotkut kutsuvat sitä pysyväksi muutokseksi, toiset neuvottelukeinoksi – voimistavat tätä painetta, luoden kaoottisen neuvotteluympäristön, jossa hänellä on yliote.
Euroopan reaktio näyttää olevan hyvin maltillinen. Kiina reagoi huomattavasti vahvemmin. Pallo on taas Yhdysvalloilla. Trumpin pitäisi teoriassa korottaa varsinkin Kiina-tullejaan huomattavasti. Saa nähdä tapahtuuko tämä. Jos ei, niin meno voi olla pörsseissä hyvinkin nopeasti vihreää. En tiedä mikä Trumpin tavoite ja loppupeli lopulta on. Ei teollisuutta voi mitenkään siirtää hänen nelivuotiskautenaan takaisin Yhdysvaltoihin ja luulisi hänen liikemiehenä ymmärtävän tämän.
Joka tapauksessa kuten Mikko Mäkinen mainitsi niin tullien vaikutukset ovat hyvin epälineaariset. Nuo ensimmäiset ennusteet vaikutuksista menevät joka tapauksessa pieleen, koska ne tehdään lineaarisilla malleilla. Enkä itse usko, että nuo tariffiprosentit tulevat olemaan lopulliset luvut. Tällä hetkellä markkinoita heiluttaa spekulaatio ja epävarmuus.
Sotaa käydään monella tantereella ja kauppasota on vain yksi sen ilmenemismuoto. Kiina ja Yhdysvaltojen kauppatase on täysin kestämätön ja siitä tässä taitaa lopulta olla kyse. Saksan ylijäämä alkaa olemaan kadonnut
Japani on Yhdysvaltojen todella läheinen liittolainen. Nyt taitaa käydä niin, että tämä oli alkua (tai jatkoa) nimenomaan tuohon Yhdysvaltojen ja Kiinan väliseen sapelinkalisteluun. Se, että siihen verhottiin suurin osa maailman maista mukaan, saattaa olla jonkinasteista hämäystä. Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen, koska myös EU:n on pakko asettaa tulleja myös Kiinalle tai se tulee hyvästelemään oman teollisuutensa, sillä johonkin tuon ylijäämän on purkauduttava. Siksi olen tässä nyt viikonlopun miettinyt, että jos tämä olisi se skenaario, niin miksi ihmeessä EU joutui tullien kohteeksi? Tähän en ole vielä keksinyt järjellistä selitystä. Tai ehkä Trump pelaa nimenomaan rikasta ja uhkarohkeaa, koska tajuaa sen, että EU:n on pakko niellä kaikki ja silti peesata Yhdysvaltoja Kiinan suhteen…

Venäjän poisjättäminen tariffeista voi olla tarkoituksellista. Yhdysvallat ei missään nimessä halua nähdä Venäjää Kiinan liittolaisena. Toki, ei noilla tariffeilla olisi ollut mitään vaikutusta Venäjään. Ja laskihan öljynhinta melkoisesti, niin kyllä Venäjäkin saa nokilleen.
Tästä olen samaa mieltä ja tuo tulee väistämättä näkymään arvostuskertoimissa. Eurooppa näyttää matalien kertoimiensa vuoksi todella houkuttelevalta pitkästä aikaa. Varsinkin kun Trumpin toiminta ajaa varsinkin Europaan julkisen kulutuksen ja mahdolliset investoinnit jatkossa Eurooppalaisille yhtiöille (aseet mukaanlukien).