Arvon @MoneyWalker, @Quante, silläkin uhalla että tämä kuuluisi mielummin politiikka- tai verotusketjuun: en malta olla osalistumatta tähän kiinnostavaan keskusteluun hallituksen huhutusta ehdotuksesta laskea yhteisöverokantaa. Teksti on hieman poukkoilevaa, joten laitetaan väliin muutama väliotsikko.
Johdantona, että politiikkaan sisältyy paljon mielipiteitä ja arvoja. Siitä johtuen se myös herättää helposti tunteita. Korostan siispä, että siinä missä pohdinta Irlannista sisältää lähinnä yleisesti hyväksyttyä faktaa, ovat lopun johtopäätökset vain yksi näkökulma, ja julistan että siitä saa olla täysin eri mieltä millä perusteilla tahansa.
Irlannista
Ensin, Irlannista.
Niin. Irlanti, vihreän haltijan ja Guinnesin maa. Se nouse usein esiin eräänlaisena mallivaltiona jota Suomen tulisi seurata, erityisesti kun keskustellaan vieraanvaraisuudesta tai yhteisöverokannasta. Kyllä, sieltä voi ottaa rusinoita pullasta. Mutta pidän sitä itse historiansa ja talouden rakenteen vuoksi varsin hankalana lähtökohta vertailuun.
On fakta, että Irlannin talous on pärjännyt hyvin ja maa on onnistunut houkuttelemaan valtavan määrän kansainvälisten konsernien EMEA-pääkonttoreita. Tähän listaan sisältyy komeita nimiä kuten Google ja Apple. Onnistuminen erityisesti Yhdysvaltalaisten tekno- ja lääkejättien investointien houkuttelussa on pitkän ajan onnistunut tulos. Tätä yritysmyönteistä politiikkaa on harjoitettu vuosikymmeniä.
On myös fakta, että yritysverotus on ollut osa Irlannin vetovoimaa. Tässä vaiheessa keskusteluun nostetaan usein nimelliset verokannat, ja se hieman sekoittuu: Irlannin ylivoima suuryritysten kanssa ei nimittäin ole perustunut moneltakaan osin maan yllä mainittuun nimelliseen veroasteeseen. Koko totuus ei ole julkista ja on jossain siellä ulkona, virkamiesten, poliitikkojen ja yritysten välisissä salassapidettävissä sopimuksissa. Mutta tietovuotojen ja erilaisten selvitysten perusteella on saatu julkisuuteen hieman tietoa Irlannin todellisesta verotuksen tasosta. Eri lähteiden arvioituna suuret kansainväliset yritykset ovat maksaneet Irlantiin yhteisöveroja verokannalla joka asettunee jonnekin 0,1%:in ja 5%:in välillä. Osa Irlannin veroetuja hyödyntävistä verojärjestelyistä tunnetaan niin hyvin, että niille löytyy nykyään jopa kattavat ja yksityiskohtaiset Wikipedia-sivut (kts. esim: Double Irish, jota on harjoitettu julkisten tietojen mukaan jo 1980-luvulta alkaen). Huom. tätä ei kannata enää koettaa, sillä järjestely veti viimeiset henkäyksensä tammikuussa 2020.
Tarkkoja tietoja nimenomaan Applen maksamista veroista on tarjonnut pitkä 10 vuotta kestänyt valtiotukia koskeva väsytystaistelu Applen, Irlannin ja EU:n komission välillä. [ja kyllä, tämä oli EU:n komissio Vs Apple ja Irlanti; Irlanti ei olisi hyvänä isäntänä missään nimessä halunnut periä yhtään veroja vieraaltaan Applelta]. Vaellus päättyi viime syksynä EU-tuomioistuimen päätökseen, jossa Apple joutui maksamaan Irlannille 14,3 (!) miljardia euroa lisäveroja ja korkoja, jotka ne oli sille myönnetty EU-oikeuden vastaisesti. Oikeustapauksen taustamateriaaleista selviää, että Applen Irlantiin maksamat verot vaihtelivat, mutta luvut ovat hyvin alhaisia. Esimerkiksi vuonna 2003 Irlanti peri voitoista veroja yhden prosentin, 2014 veroaste oli jo 0,0005%. Apple tuloutti Irlantiin kymmeniä miljardeja euroja tuloja, joiden veroaste oli pyöreä nolla. Uutisen aiheesta löytyy vaikkapa tästä. Hauskana kuriositeettina olen kuullut, että Irlannin budjetti oli suorituksen vuoksi niin ylijäämäinen, ettei siellä oikein keksitty mitä sillä tehdä.
On myös tärkeää huomata, että Irlannilla - kuten vaikkapa Luxemburgilla - on historiallisesti ollut paljon muitakin vetovoimatekijöitä ulkomaisille investoinneille. Irlannin osalta voidaan mainita muun muuassa varsin hyvä koulutustaso, yleisesti hyvin yritysmyönteinen toimintaympäristö, natiivisti englanninkielinen väestö, sujuva maahanmuuttopolitiikka ulkomaiselle työvoimalle. Plussaan osunee myös kohtuullinen logistinen sijainti lähellä manner-Eurooppaa, vaikka jokainen Suomesta sinne yhtään useammin lentänyt tietää, että yhteydet eivät ole täältä suunnasta kehuttavia. Meillä ei moniakaan maantieteellisestä sijainnista ja idänkauppaan sekä konepajoihin pitkään nojanneesta taloudesta ole ollut. Se ei ole häpeä mutta vertailu on hankalaa.
En moralisoi, en tuomitse, en ota tässä kantaa EU:n valtiotukisääntelyyn, enkä varsinkaan verosuunnitteluun missään muodossa. Sanon vain, että muutaman prosentin verokannan alennus EU:n keskitasolle ei valitettavasti vie Suomea tai mitään muutakaan samantyyppistä taloutta yhtään lähemmäs Irlannin vuosikymmenien saatossa rakentunutta asemaa. Jos haluamme lähteä kilpailuun EU:n sisällä kansainvälisten teknojättien Euroopan toiminnoista nollaverokannalla, niin se juna on mennyt jo. Olisi järkevämpi ottaa oppia vaikkapa Tanskasta (22%), Norjasta (22%) ja Ruotsista (20,6%), jotka ovat parempia vertailukohtia, ja keskittyä pelaamaan omilla vahvuuksillamme.
Yhteisöverokannan laskusta
Sitten pääsen tähän huhuun mahdollisesta esityksestä, jossa yhteisöverokantaa laskettaisiin 2-3 %:illa. Se onkin kiinnostava aihe jo itsessään, ilmankin Irlantia.
Täytyy sanoa, että jos suunnitelma pitää paikkansa, olen itse hieman yllättynyt. Hallitusohjelmassa [2023] kun ei suoraan yhteisöveron laskua lupailla. Sen sijaan puhutaan työn verotuksesta, perintö- ja lahjaverosta ja kotimaisesta omistamisesta. Murron paljon huomioita saaneen, kasvutoimenpiteitä sisältävän työryhmän raportin havainnoissa keskityttiin verotuksen osalta lähinnä perintö- ja lahjaveroon, sukupolvenvaihdoksiin, investointitukiin, sekä pääomasijoitustoiminnan että T&K-toiminnan verohuojennuksiin. [2025] Ja on siellä vähän muutakin kohdennettua. Mutta ei yleistä yhteisöverokannan laskua. Ehkä se on vähän kun kalastaisi sorsia singolla.
Politiikka on tietysti aina politiikka. Ken tietää, kuka on hieronut kenenkin hartioita, ja kuka on lyönyt takakabineteissa kenenkin kättä. Objektiivisesti katsottuna on asiantuntijoilla tähän asti kuitenkin ollut jonkintason ymmärrys siitä, että olennaista valtiolle on pitää yhteisöveroaste kansainvälisesti kilpailukykyisellä tasolla [kts. esim. 2017]. Tähän viitataan myös hallitusohjelmassa: “Hallitus pitää yhteisöverokannan kilpailukykyisellä tasolla ja reagoi tarvittaessa verrokkimaissa tapahtuviin muutoksiin”. No, yhteisöverokanta on kilpailukykyisellä tasolla. Eikä verrokkimaissa ole tapahtunut muutoksia.
No, kaikistahan tuntuu, että verotus jarruttaa ja vääristää taloutta. Sitä se tekee, mutta erilaiset verot eri tavoilla, ja eri määrin. On yleisesti tiedossa, että tarkkaa tutkimus yhteisöverokannan muutoksen vaikutuksista on vaikea tehdä, koska taloudelliset rinnakkaistodellisuudet, jossa veroaste on X ja Y, eivät voi samanaikaisesti toteutua. Mutta yleistasolla mitään merkittäviä hyötyjä investoinneille ei yhteisöveron laskusta ole löydetty [VATT 2022]. Dynaaminen kerroin, eli miltä osin lasku maksaa itsensä takaisin, on muistaakseni arvioitu noin 0,5. Mutta en nyt valitettavasti löydä lähdettä.
ETLA kuitenkin näytti vuodenvaihteessa. Etujärjestölle tyypillisesti, tietysti. ETLA:n vuodenvaihteessa julkaistussa muistiossa (huom. ero tutkimukseen) löydettiin dynaamisia vaikutuksia [2024]. Sen mukaan kaikki taloustieteilijät ovat ennen ymmärtänyt asian täysin väärin. ETLA:n mukaan siinä kestää, ja alku “kirpaisee” (kuten Trump toteaa tulleista), mutta kun huomioidaan dynaamiset vaikutukset ja ollaan kärsivällisiä, maksaa yritysverokannan lasku lopulta itsensä takaisin. Jokainen voi arvioida muistion menetelmää itse. Se on epäilemättä vauhdittanut tämän kevään keskustelua yhteisöveron laskusta.
Alla olevasta kuvasta näkee Suomen yhteisöveron tuoton absoluuttisesti ja suhteessa BKT:hen Suomessa [lähde]. Olen merkinnyt aiemmat yhteisöveron laskut vuosina 2005, 2011 ja 2014 vihreillä viivoilla.
Ainoa johtopäätös mitä voitaneen pelkästään yllä olevan kuvan perusteella on… no, se että yhtään mitään johtopäätöksiä pelkästään kuvan perusteella on mahdoton tehdä. Nostan tämän kuitenkin havainnollistamisen vuoksi. Yhteisöveron kertymä suhteessa BKT:hen on ollut tasaisesti laskussa Nokia-vuosien jäljeen. Mitään valtavaa muutosta suuntaan tai toiseen on vaikea havaita tai ainakaan yksilöidä verokantojen muutosten pohjalta. Sittemmin se on asettunut 2-3 %:in tasolle.
Alla on vielä toinen yhteisöveron luonnetta havainnollistava kuva. On myös hyvä havaita, että yhteisöveron kertymä (2024: 7 mjrd euroa - kuvassa oranssilla) ei ole maineesta huolimatta kertymältään niin merkittävä. Suuret kertymät tulee muualta, kuten arvonlisäverosta ja ansiotuloista. [Lähde] Se toki kertoo enemmän siitä, mistä suurimmat muutokset verokertymässä saadaan aikaa, eikä siitä, mitä tietyn veron sisällä voi tai kannattaa tehdä.
Pohdintaa
Älköön kukaan ymmärtäkö väärin: tunnetasolla koen, että mitä vähemmän veroja, sen parempi. En usko että yhteisöveron alennuksesta mitään haittaa yritystoiminnalle on. Mutta unohdetaan nyt se ideologia. Leikitään sen sijaan VM:ää ja valtiota ja otetaan laajempi perspektiivi. Hyväksytään premissi, että julkinen sektori tarvitsee tietyn määrän tuloja, jolloin kohteet ovat vaihtoehtoisia.
Staattisesti laskettuna 1%:in yhteisöveron lasku vähentää verotuloja (=maksaa valtiolle) noin 450 miljoonaa euroa (lähde YLE/HS). 2%:ia vastaa siis 900 miljoonaa euroa, ja 3%:ia jo lähes 1,4 miljardia euroa.
Vertailun vuoksi, viime vuoden ALV-kannan noston 24%:ista 25,5%:iin arvioitiin kerryttävän verotuloja noin miljardi euroa vuodessa. Perintö- ja lahjaveron vuosikertymä on noin 900 miljoonaa euroa. Samalla “hinnalla” tässä pelissä voisimme siis joko jättää ALV-kannan vanhalle tutulle tasolle, tai vaihtoehtoisesti poistaa perintö- ja lahjaveron kokonaan. Tämä kertoo siis, että kädenojennus ei ole pelkkä kuriositeetti. Välillä keskustelussa jäädään jumiin pieniin kertymiin, mutta tässä ei ole kyse siitä.
Itse pohdin kylmän objektiivisesti sitä - vaikka se voi tunteita herättää - että onkohan yhteisövero ihan ensisijainen kohde keventää verotusta. Suomen yhteisöverokanta on jo varsin kilpailukykyinen, mikä tekee jo Suomen kelvolliseksi kohteeksi muiden kriteerien täyttyessä. 1-2%:n ero veroasteessa on investoinnin kannattavuuslaskelmalla lähinnä pyöristysero. Monet hyvin menestyvät Euroopan vertailukohdat (esim. UK, Saksa, Ranska, joissa veroasteet ovat huimasti korkeampia kuin täällä, sekä naapurimme Ruotsi) osoittavat, että muutaman prosentin ero yhteisöverokannassa ei vaikuta olennaisesti yritysten sijainti- ja investointipäätöksiin. Asiakkaat, työvoiman saatavuus, palkkataso, infrastruktuuri, koulutus ja muut tekijät vaikuttavat. Sitä paitsi, tutkimusten mukaan yhteisöveron laskun “dynaamiset vaikutukset” ovat vähintään epävarmoja. Ei voida missään nimessä pitää selvänä, että vero maksaa itsensä takaisin edes osittain.
Sen sijaan ne ulkomaiset investoinnit, joita Suomi on onnistuneesti kerännyt viime vuosina, liittyvät vihreään siirtymään ja datakeskuksiin. Esimerkkeinä näistä on Microsoftin ja Googlen joko jo rakentaman tai suunnitelemat suuret datakeskukset, tai vaihtoehtoisesti tuulivoimapuistot. On erikoista, että jos ulkomaiset investoinnit todella hallitusta kiinnostaa, niin sitä yritetään ampua jalkaan muutaman hassun kymmenen miljoonan verokertymän toivossa. Koska veropolitiikka on kokonaisuus ja osa muuta politiikkaa, pidän näitä tietoja hieman erikoisina.
Johtopäätöksiä
Tästä palaan johtopäätökseen. Vaikka yllä oleva tutkimus on epävarmaa, niin on myös varmaa ja yksiselitteistä tutkimusta. On tiedossa että Suomen varsin korkea ansiotulojen verotus vääristää työn tarjontaa. Vastaavasti korkea osinkojen ja pääomatulojen verotus vääristää sijoitustoimintaa. Minusta voisi olla paikallaan kohdistaa potentiaaliset miljardin euron veronalennukset ja muut poliittiset toimenpiteet yhteisöveron viilaamisen sijaan hallitusohjelmaa seuraten sinne, missä niitä kipeämmin kaivataan. Eli ensisijaisesti lasketaan työn verotusta, jolla on oikeasti dynaamista vaikutusta Suomen talouteen. Toissijaisesti kevennetään omistamisen verotusta (osinkoverotus). Jos halutaan astua dynaamisten vaikutusten tielle, niin selvitetään lahja- ja perintöveron poistoa ja korvaamista luovutusvoittoverolla, vaikka se ei tutkimusten valossa oma suosikkini olekaan.
Ulkomaisten investointien houkutteluun on muita keinoja. Erilaiset T&K-vähennykset, suurten hankkeiden verotuet, ja pääomasijoitustoimintaan kohdistuvat verotuet voidaan kohdistaa huomasti varmemmin nimenomaan investonteihin. Ne ovat paljon edullisempia kuin yhteisöveron lasku kautta linjan, koska monet yritykset eivät investoi lainkaan. Suomessa veropohja on laaja ja erilaiset vähennykset ovat ihan nappikauppaa kansainvälisesti. Tähän se Irlannin veropolitiikka investointien houkuttelijana lopulta perustuu - kohdennettuihin verotukiin, joskin äärimmilleen venytettynä.
