Niin siinä vain kävi, että neljäntenä sijoitusvuonna hävisin ensimmäisen kerran helsingin pörssin vertailuindeksille. On tämä vaikeaa hommaa, vaikka makronäkemys osuisi suhteellisen oikeaan, niin siitä huolimatta osakepoiminnat voivat olla vääriä jonka takia tuotot jäävät saamatta.
Heikoista tuotoista huolimatta vuosi oli hyvin opettavainen taas kerran ja vuoden aikana oma sijoitustyyli ja strategia selkeni entisestään jatkoa ajatellen. Aion jatkossa jättää osinkohömpötykset muille ja keskittyä pääasiassa vain kasvuyhtiöihin. Osinkojen verotus yksityissijoittajan näkökulmasta on täysin järjetöntä. Vaikka en pidä jäykistä sijoitussäännöistä yleisesti, niin aion kuitenkin noudattaa yhtä sääntöä. Jos yhtiö maksaa yli 50% tuloksestaan osinkoina ulos, se ei sovellu salkkuuni.
Lyhyenä yhteenvetona vuosi meni kutakuinkin niin, että alkuvuodesta karhuilin ja pelkäsin taantumaa, kevään korvilla totesin ettei ole järkeä istua liian isossa käteisessä ja odotella taantumaa joka tulee tai ei tule ja aloin hiljalleen ostamaan joitakin yhtiöitä. Kesällä ja syksyllä jatkoin ostoja, jälkiviisaana syksyllä olisi voinut olla vielä aggressiivisempi ostoissa. Omat osakevalintani eivät kuitenkaan ainakaan toistaiseksi lähteneet sen suuremmin lentoon vaan tuotot olivat jopa hieman mollivoittoisia.
Yksi mieleenpainuvimmista opeista vuoden aikana oli se, että jos osakkeessa trendi kääntyy, se tulee myydä heti eikä jäädä jahkailemaan josko sitä pääsisi omillaan/pienellä voitolla vielä ulos. Tästä sain oppia digital workforcen ja nesteen kanssa, molemmissa olisi ollut järkevää kuitata pieni tappio ja jatkaa eteenpäin, mutta näköjään halusinkin jäädä bagholderiksi isompien turskien kanssa kun piti jäädä roikuttamaan myyntitoimeksiantoa liian korkealle, johon kukaan ei lopulta tarttunut. “Cut your losses fast and let your profits run” oli luettu aiemmin, mutta näköjään se piti kuitenkin käytännössä kokea.
Pidemmän aikavälin betsien lisäksi itselleni sopii myös pieni swingtreidaaminen. Pieni käteispositio tuo mielenrauhaa epävarmassa ympäristössä ja antaa mahdollisuuden toimia nopeasti jos paikka ilmenee. Tänä vuonna tein eniten voittoa lyhyemmillä kaupoilla kuin minään aiempana vuonna ja olen tyytyväinen kehitykseeni. Tuotot ovat vielä toistaiseksi lähes mitättömiä koko salkkuun nähden mutta kehityssuunta on oikea. Vielä kun malttaisin juoksuttaa voittoja pidempään niin tuotot paranisivat entisestään, usein hätäilen myynnissä ja kotiutan voittoja liian aikaisin.
Tässä vielä salkun nykykoostumus, aika pienyhtiöpainotteinen ja jälkiviisaana olisi voinut ostaa myös hieman isomman kokoluokan ja jo kypsempiä kasvuyhtiöitä sekaan mutta oppia ikä kaikki. Lähdin niin innoissani metsästämään tulevaisuuden kymppibaggereita, että unohdin vähän liikaa riskit. Uskon että pienyhtiökentässä tulee tulevina vuosina löytymään muutamia todellisia helmiä, ne on murjottu viimeisen parin vuoden aikana niin alas.
Aiforia technologies:
Erittäin lupaavan oloinen kasvuyhtiö, joka ratsastaa terveydenhuollon digitalisaation ja tekoälyistämisen megatrendin aallonharjalla. Markkina on vielä kovin nuori ja vasta rakentumassa, mutta Aiforialla on jo vahvoja näyttöjä kilpailukyvystään, mm. diili yhdysvalloissa arvostetun Mayo clinicin kanssa ja tänä vuonna saadut tilaukset italiasta ja isosta-britanniasta. Yhtiön pieni koko ja riski jäämisestä markkinan arvoketjussa epäedulliseen asemaan ovat kuitenkin riskeinä jotka tulee ottaa huomioon. Toistaiseksi yhtiö on kyennyt voittamaan jatkuvasti uusia sopimuksia eikä mielestäni tarinaan ole tullut säröjä. Mielenkiinnolla mukana niin kauan kuin juna puksuttaa oikeaan suuntaan.
Bioretec:
Toinen terveydenhuollon tuottavuuden kasvun megatrendissä mukana oleva yhtiö. Lähdin yhtiöön mukaan alkujaan siinä vaiheessa, kun FDA-lupa oli taskussa ja yhtiö teki suuren annin, jonka turvin toiminta pitäisi olla turvattu ainakin seuraavaksi pariksi vuodeksi. Tässä kohtaa näin riskitason madaltuneen riittävästi. Olin omissa skenaarioissani laskenut, että yhtiö saisi 23 vuoden aikana CE-luvan, mutta se siirtyi taas kerran eteenpäin ja aiheutti painetta kurssiin. Samaan aikaan myynnin käynnistyminen yhdysvalloissa vaikuttaa etenevän toivottua hitaammin ja samaan aikaan etsinnässä on uusi toimari. Potentiaali on kuitenkin valtava yhtiön pitäessä hallussaan yhdysvaltojen markkinalla “first mover advantagea”. Toivottavasti ongelmat saadaan selätettyä ja mikäli myynti lähtee kunnolla rokkaamaan jenkeissä, niin luulen kurssin moninkertaistuvan tulevien vuosien aikana.
Kesko:
Salkun toinen osinkomörnijä. Ostin yhtiötä alkujaan koronakriisissä, koska olin vakuuttunut siitä että eivät ihmiset voi ruokakaupassa asioimista lopettaa vaikka heidät pakotettaisiin linnottautumaan kotiin määrittelemättömäksi ajaksi. Ajatukseni yhtiöstä, markkinasta ja oman sijoitustyylini muutokset ovat kuitenkin johtaneet siihen, ettei kesko oikeastaan sovi salkkuuni. Lisäksi yhtiö panostaa strategiassaan etenevissä määrin rakennus -ja talotekniikan markkinan kasvuun, joka tekee yhtiöstä entistä syklisemmän eläen rakennussyklin mukana. En toistaiseksi myy yhtiötä, koska mielestäni kurssia on lyöty jo niin paljon, että seuraavaksi suunta on ylöspäin. Aion kuitenkin irtautua yhtiöstä yrittäen ajoittaa myynnin todennäköisesti seuraavaan rakennussektorin vahvaan sykliin.
Sampo:
Ostin tätäkin yhtiötä alkujaan koronakriisissä. Arvonnousu sekä osingot huomioiden tuotto on ollut erinomainen. Sammon kohdalla saatan tehdä kuitenkin poikkeuksen siinä, että se saisi pysyä ainoana osinkomörnijänä salkussa. Pohjoismainen vakuutusmarkkina, yhtiön kyky sopeutua sekä matalaan että korkeampaan korkoympäristöön tekee sammosta kilpailukykyisen säässä kuin säässä. Olen myös erittäin tyytyväinen yhtiön nykystrategiaan ja keskittymiseen pelkkään vakuutusbisnekseen. Yhtiön kulttuuri ja johdon vahva osaaminen vakuutusbusineksessa saa minut vakuuttuneeksi siitä, että yhtiö jatkaa tasaista hyvää tekemistä myös jatkossa. Voisin harkita lisäyksen tekemistä n. 30e hinnalla, jos jokin kriisi tai kusetusmarkkina sen tilaisuuden tuo.
Neste:
Tämän yhtiön kohdalla olen tehnyt sen virheen, että olen maksanut kasvusta ihan liikaa. Olen pitänyt korkeita marginaaleja annettuina enkä ole nähnyt riittävästi riskejä. Tällä hetkellä yhtiön ympärillä on kuitenkin paljon negatiivista, joka voi tarjota mahdollisuuden positiiviseen yllätykseen ylöspäin. Jos yhtiö kykenee pitämään likimain vanhasta pääomantuoton tasosta kiinni, yhtiö ei ole nyt hinnalla pilattu. Paljon kysymysmerkkejä ilmassa, miten jakeluvelvoitteen laskun “pakollinen” kysyntä saadaan kanavoitua vapaaehtoiseksi kysynnäksi, mikä on lentopetroolien katetaso, kuinka paljon kilpailu kiristää markkinaa tulevaisuudessa, mistä raaka-aineita kasvavaan tuotantoon jne. Itse uskon, että pidemmän päälle fossiilista polttoaineista joudutaan luopumaan paljon nopeammin kuin nyt ajatellaan ja se sataa kaiken uusiutuvan energian laariin.
Inderes:
Lähdin ostamaan inderesiä, kun hinta valahti alle antihinnan 25e. Tämä oli kuitenkin selkeästi liian aikaisin. Omissa kuvitelmissani ajattelin, että yhtiö olisi kestävämpi pääomamarkkinoiden listautumishiljaisuutta kohtaan. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että inderes tulee olemaan ainakin nykyliiketoimintamallillaan jossain määrin syklinen, kurssin noustessa kovasti kun uusia listautumisia satelee ja palvelut sekä tuotteet menevät hyvin kaupaksi. Nyt voisi olla hyvä hetki tankata osaketta, mikäli listautumismarkkinan ovet taas aukeavat kohta. Pidän inderesin läpinäkyvyydestä ja pidemmän aikavälin potentiaalista. Sijoitusmarkkinan demokratisoituminen on trendi, jota ei millään pysäytetä. Toivon mukaan yhtiö pitää kiinni omasta identiteetistään autenttisen analyysin osalta ja voittaa hiljalleen myös ruotsissa enemmän jalansijaa ja kasvattaa tunnettavuuttaan.
Digital workforce:
Lupaava kasvuyhtiö, jonka kasvu on kuitenkin pahasti tyrehtynyt viime aikoina. Yhtiö olisi ehdottomasti pitänyt myydä H1 tuloksen tultua julki, jossa liikevaihto kasvoi vaivaiset 3%. Tässä kuitenkin sorruin roikottamaan liian korkealle asetettua myyntitoimeksiantoa, joka ei koskaan mennyt kaupaksi. Nyt kun rahapolitiikka oletettavasti kevenee, katson jos yhtiö lähtisi taas paremmin liikkeelle. Jos ei, tappiot täytyy vain realisoida ja pyrkiä allokoimaan uusiin parempiin kohteisiin.
Vaikka sijoitustuotot ovat olleet yhteensä n. -10% kahden viime vuoden aikana, ehkä suurin oppi on edelleen parantunut oman talouden hallinta ihan yleisellä tasolla. Olen aina ollut jonkin verran sukan varteen säästämiseen taipuvainen, mutta viimeisen parin vuoden aikana erityisesti sijoitusharrastuksen myötä on alkanut suhtautua entistä kriittisemmin myös arjessa tehtäviin hankintoihin, onko hinta/laatu suhde kohdallaan ja tarvitsenko jotain oikeasti. Kaikenlaista krääsää ja turhaketta sitä onkin tullut ennen hankittua tai maksanut ylihintaa jostakin. Nykyään rahaa jää säästöön ihan eri tavalla enkä todellakaan koe jääväni mistään paitsi, vaikutus on vain positiivinen. Säästyy luontoakin kun en kuluta vain turhaan vaan ainoastaan aitoon omaan tarpeeseen. Tästä hyvä jatkaa eteenpäin!
Sijoittamisen aloitin 5 päivää ennen sodan syttymistä Ukrainassa. On ollut mielenkiintoista tutustua tähän harrastukseen. Ja nyt olen kuitannut toissa vuoden tappiot 
