Terve! Sanoma-tietäjiin en lukeudu, mutta osittain samoja havaintoja on tullut tehtyä korona-aikana ja edelleen. Täytyy myös sanoa, että olen perinteistä tv:tä katsonut viimeisen vuoden aikana varmasti enemmän kuin viimeisen 10 vuoden aikana, mitä kautta maalaisjärjellä kuvittelisi, että mainokset osuisivat nyt jonkin verran hedelmällisempään maaperään kuin aiemmin.
Teen tässä seuraavaksi nyt täysin subjektiivisia havaintojani mediamainonnasta, jonka seuraaminen kiinnostaa myös entisen ammattini eli toimittajan kautta.
Aloitetaan perinteisestä lehtimainonnasta. Niin kuin varmasti muutkin panivat merkille viime keväänä printtilehdistä hävisivät hetkeksi aikaa mainokset lähes täysin. Käytännössä ainoastaan autoliikkeiden mainoksia oli printtien sivuilla jonkin verran ja uskoakseni valtaosa näistä mainoskampanjoista oli sovittu kauen ennen korona-aikaa. Niitä ei voinut siis enää vetää pois, kun mainoskampanja oli maksettu aikaa sitten.
Tilannehan on parantunut merkittävästi tästä yli vuodentakaisesta, mutta edelleen varsin tiiviisti printtiä lukevana olen havahtunut siihen, että uutiset vievät yhä niistä paikoitellen selvästi suuremman osan kuin aiemmin. Korona on varmaankin nopeuttanut mainostamisen määrän vähentymistä printissä ja siirtymää verkkomainontaa.
Samaan aikaan printtilehteä ei taivuteta uuteen asentoon noin vain. Printtilehden sivumäärä on oltava jaollinen neljällä. Syy lehden niittaamisesta. Jos sivumäärä ei ole jaollinen neljällä, lehden väliin tulisi irtoarkkeja, jotka tippuisivat samantien, koska niitä ei saada niitattua kiinni. Mainosten näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että jos lehteen saadaan myytyä yksi mainossivu lisää tai vähemmän, sivumäärää pitää muuttaa. Mikäli siihen ei enää ehditä tai taitto kärsii tästä liikaa, esim. juttuja ja mainoksia ei saada siirrettyjä muille arkeille, sivut täytetään uutisilla tai sisäisellä mainonnalla.
Kiivaimpana korona-aikana lehtien kokoa kasvatti toki myös niiden rooli tiedonvälityksessä, mikä osittain selittää subjektiivista havaintoani, että juttujen määrä printissä on kasvanut selvästi. Tuntuu kuitenkin siltä, että tämä ei selitä tätä enää, vaan osittain 4-jaollisuuden vuoksi lehden kokoa ei välttämättä ole pystytty tiivistämään, jolloin mainospaikat on täytetty uutisilla.
Samaan syssyyn täytyy todeta, että verkossa mediatalojen sivuilla mainosten määrä näyttää silmämääräisesti lisääntyneen, mikä on luonnollista myös käynnissä olevan murroksen vuoksi. Näin lukijan näkökulmasta mainoksien upottaminen uutisten ja artikkeleiden väliin on paikoitellen liiankin häiritsevää.
Olen samaa mieltä, että tv-mainonnassa sisäisten mainosten määrä silmiinpistävä. Jotenkin olen taipuvainen muistelemaan, että tv-mainonnan mahdollisuuksia on mainostettu tv:ssä tätä ennenkin, mutta ei varmasti yhtä suurella antaumuksella kuin tällä hetkellä.
Sanoman viimeisimmän osavuosikatsauksen esitysmateriaalista käy hyvin ilmi perinteisen mainosmarkkinan (televisio, radio ja sanomalehdet) haasteet viime vuoden aikana.
Kantar TNS:n viimeisimpien tietojen valossa kuitenkin huhti- ja toukokuussa televisiomainonta (43 %, 50 %) ja painettu sanomalehtimainonta (19 %, 53 %) kasvoivat voimakkaasti. Poimin nämä Kantarin tiedot meidän analyytikoiden markkinakommenteista eli tästä ja tästä. Yhtenä poimintana sieltä myös tämä: “Arviomme mukaan Suomen mediamainonta muodostaa kokonaisliikevaihdosta Alma Medialla, Sanomalla ja Ilkka-Yhtymällä noin viidenneksen ja PunaMusta Medialla noin 10 %. Siten mediamainonnan kehityksen muutokset ovat tärkeä tulosajuri mediayhtiöille.”
Tässä myös teemaan liittyvät palat meidän uusimmasta laajasta raportista Sanomasta.
“Painetun median tuottojen osuus Sanoman liikevaihdosta on 25 % (2020). Painetun median kanssa vastakkainen trendi on digitaalisen median tuottojen rakenteellinen kasvu. Muun kuin painetun median median tuottojen osuus (sis. lineaarinen TV & radio) Sanoman liikevaihdosta on 23 % (2020).”
Tässä vielä grafiikka Suomen mainosmarkkinan jakautumisesta.
Tässä myös hyvä grafiikka.