Riippuu mitä rikastumisella tarkoitetaan, onko se miljoona vai miljardi?
Mutta Suomen talouskasvun ja yksilöiden vaurastumisen mahdollistavat mm. matala ansiotulovero, matala yritysten omistajan pääomatulovero (ruotsissa osakesäästötilillä pääomatuloveroa vastaava vero on ollut monta vuotta tasolla alle 5 %) ja muu talouskasvun tukeva toimintaympäristö.
Miljardiin vaaditaan usein jo useampi sukupolvi.
Salkku n. 700 000 e + sijoituskämpissä omaa rahaa ehkä 100 000 e. Rahat kerätty sijoittamalla pieninä puroina vuodesta 1998 alkaen. Auminen ja auto olleet aina kohtuuhintaiset eli niihin ei ole mennyt rahaa. Muutenkin kohtuu nuuka mutta matkusteluun menee rahat ja urheiluun lasten harrastuksetkin olleet edullisia. Pienistä jutuista kertyy eli auton renkaat vaihdoin itse. Itse asiassa aika mukavaa hommaa. Maksukanavia en kaipaa. Perusmenot pienet ja itsellä palkka ollut melko hyvä, tosin rouvalla ei. Tärkeintä tässä on pitkä aika ja jatkuva säästäminen sekä kulujen hallinta. Välillä voi keulia mutta ei aina.
Tämä on mielestäni yksi foorumin mielenkiintoisimpia ja opettavaisimpia ketjuja, joten rohkaistun ja kirjoitan ensimmäisen viestin palstalle avaten omaa tarinaani.
Olen myös säästänyt kaikki rahani palkkatuloista, mutta hieman valtavirrasta poiketen.
Sain työtarjouksen ulkomailta ollessani 23/24-vuotias johon tartuin. Silloisen työnantajani alalla ei ole kuin joitain satoja suomalaisia töissä. Kyseessä on huomattavan digitalisaatioloikan tehnyt, hurjaa vauhtia kasvava toimiala.
Koska yrityksessä ei ollut juurikaan Pohjoismaista saati Suomalaista osaamista, pääsin etenemään organisaatiossa omilla vahvuuksilla, tosin hyvin suuren määrän työtä tehden. Alkupalkkani oli reilut 3000€ kuussa, mutta useiden lisävastuiden kertyessä, sieltä lähtiessäni tienasin kuukausipalkkaa n. 7000€. Samalla yrityksessä oli motivoiva bonusjärjestelmä, aloittaessani maksimibonus oli 10% vuosipalkasta, lopettaessani minulla oli mahdollisuus jopa 75% bonukseen.
Maa, jossa asuin oli Suomea valtavasti veroystävällisempi. Tämän ansiosta viimeisen 12 kuukauden nettopalkkani oli pitkälti yli 100 000€, josta sain säästöön varmasti yli puolet (sääli etten tällöin pitänyt exceliä).
Reilun kolmen vuoden jälkeen koti-ikävä kävi liian kovaksi, joten palasin takaisin Suomeen. Koska olin kerännyt melkoisen alakohtaisen osaamisen ja laajan verkoston, perustin mies ja läppäri -mallisen konsultointiyrityksen ja sain muutaman hyvätuottoisen sopparin aikaiseksi. Nyt kuuden vuoden jälkeen liikevaihdot ovat pyörineet 150k-300k€ välillä. Olen pitänyt myös välissä useamman pitkän loman akkuja ladaillen ja maailmaa nähden.
Olen tällä hetkellä nettovelaton, henkilökohtaisen salkkuni ollessa 170 000€. Lisäksi minulla on sijoitusasuntoja. Yrityksen salkku on 300k+. Käytännössä kaikki osakkeet ovat defensiivisiä, ikävä kyllä yhteenkään bumtsibumiin en lähtenyt mukaan - tämä vähän jälkikäteen harmittaa, mutta osinkojen kilahdellessa tilille harmitus vähenee huomattavasti. Olen sijoitusluonteeltani melko laiska, joten koen että KO, Sampo, UPM, Elisa yms osakkeet ovat olleet itselleni paras vaihtoehto.
Kirjoitin aikaisemmin, että rahat on säästetty palkkatuloista. Olen kuitenkin enemmän sitä mieltä, että rahat on säästetty (vero)menoista. Veikkaisin, että Suomeen jäätyäni olisin EHKÄ onnistunut keräämään n. 100 000€:n salkun - sen verran rankasti olisi verotus iskenyt päin näköä ja tuskin olisin edes ottanut lisävastuita, verottajan viedessä 50% palkankorotuksista.
Suosittelenkin rohkeasti katselemaan työtehtäviä ulkomailta, ja mikäli kokemusta on jo kertynyt, vähintään miettimään yrityksen perustamista.
Lomarahat, bonukset ja palkankorotukset ovat loistavia kannustimia, mutta harmittavasti maassamme niistä usein menee 50% veroihin.
Arkielämisen kustannukset meistä jokainen ainakin osittain määrittää itse, mutta uskallan väittää että ne perusasiat; vuokra, ruoka, liikunta, tapahtumat ja jopa paheet (alkoholi) ovat aika monessa maassa halvempia. Samoin esimerkiksi matkustaminen on huomattavasti halvempaa vaikkapa Keski-Euroopassa asuessa. Suorat lennot (menopaluu) vaikkapa Zurichista New Yorkiin NHL-kauden alkajaisiksi (lokakuun puoliväli) maksavat tällä hetkellä 405€ per henkilö, kun vastaavat lennot Helsingistä maksavat 615€.
Kiitoksia mielenkiintoisesta ketjusta ja kommenteista. Tässä oma tarinani elämästäni. Ikää joitain vuosia alle 40, korkeakoulututkinto alla.
Lapsuuteni oli perhesyistä hieman rikkonainen. Olimme melko köyhiä, täysi-ikäisyyden jälkeen olen saanut perheeltä hyödykkeinä tai rahana lähinnä hiluja, eli kaikki varallisuus on itse säästämää. Aloitin osakesijoittamisen 22-vuotiaana korkeakouluaikaan. Kävin myös töissä koulun ohessa ja sijoitin rahat. Olin tottunut lapsuudenkodissa hyvin matalaan elintasoon, joten oma tavoite oli alusta lähtien päästä eroon köyhyydestä. Ei tarvitsisi miettiä kaupassa, mitä voi ostaa. Se oli selkeä halu takaraivossa.
Pääsin korkeakoulun jälkeen 2000 euron palkalla töihin noin vuonna 2010. Sijoitin kuukaudessa noin 500 euroa, eli varsin paljon palkkaan nähden. Ostelin oskkeita muutamien tonnien erissä. 2011 osakevarallisuutta oli jo kertynyt 30.000. Pikkuhiljaa vastuut töissä kasvoivat, samoin palkka. Matkan varrelle sattui kaksi merkittävää vastoinkäymistä, joiden takia menetin rahaa yhteensä noin 50.000-75.000 euroa. En itse olisi voinut vaikuttaa näihin paitsi jälkiviisaana. Onneksi minulla oli säästöjä, jotka auttoivat tilanteissa erittäin merkittävästi. Tästä johtuen ensimmäinen satatonninen oskesalkussa meni rikki vasta vuonna 2020. Tällä hetkellä velaton sijoitusvarallisuus yhteensä 500 t e, joista velaton sijoitusasunto 150 t e ja loput suoria osakkeita.
Palkka tällä hetkellä noin 6000 euroa. Edelleen elelen hyvin vaatimattomasti, ajelen vanhalla autolla ja pohdin ostoksiani. Yritän kuitenkin ostaa silloin tällöin tavaraa, olen kuitenkin todennut olevani askeettinen tavaran suhteen, en saa siitä mielihyvää. Isoin osa rahasta menee perheeseen, ystävien kanssa harrastuksiin ja illanistujaisiin. Sijoittelen noin tuhat euroa kuussa osakkeisiin. Sijoituksissa on käynyt hyvää tuuria, isoimpina virheinä sijoitukset firmoihin, joiden toimintaa tai toimialaa en ole ymmärtänyt. Parhaat sijoitukset ovat olleet yhtiöihin, joiden tuotteita tarvitaan nyt ja vielä enemmän tulevaisuudessa. Isoimpina tekijöinä salkun osalta hyvän tuurin lisäksi ovat olleet vaatimaton materian kulutus, korkeahko palkka ja korkea sijoitusaste. Ensimmäinen satatonninen oli se kaikkein vaikein, ylivoimaisesti.
Typo korjattu: siis vasta vuonna 2020 meni eka satatonnia rikki, ei 2000. Kiitos huomiosta.
Nyt ei ihan täsmää mun laskujen mukaan. Olet joitain vuosia alle 40v ja aloitit osakesäästämisen 22 vuotiaana ja ensimmmäinnen 100te meni rikki 2000, jo ennenkuin aloitit sijoittamisen?
Ikää muutaman vuoden alle 30v ja ensimmäinen 100k€ meni rikki tänä vuonna. Kaikki on tullut palkkatuloista säästämällä. Tulot olleet kohtuullisen hyvät muutaman vuoden ajan nyt valmistumisen jälkeen, mutta menot eivät ole merkittävästi nousseet opiskeluajoista, ehkä joillain satasilla per kk. En vaan saa juuri mitään iloa materiasta, joten säästöaste on aika korkea, varmaan noin 70-80 %. Päivittäisen “tavallisen elämän” asioiden kuten ruuan ja harrastusten osalta en mieti juurikaan rahaa.
Tuntuu jotenkin hullulta, että jos oletetaan minun saavan pörssin keskimääräisen tuoton sijoituksilleni, niin tuoton määrä vuodessa on suunnilleen saman verran, kuin ekana työssäolovuonna sain palkkaa 3 kuukaudessa bruttona.
Morjesta taas. Nostan ketjua esiin, sillä viimeisin kommetti on kesäkuun alusta. Monelta varmaan mennyt ohi koko ketju.
Oma tilanteeni. Kaukana ollaan vielä satojen tai edes kymmenen tuhannen salkusta, mutta voin kyllä onnitella itteäni. Kerrankin olen pitänyt itelle antamani lupaukset ja silleen. Nollasta lähettiin liikkeelle ja nyt, 14 kk:n jälkeen salkku hyppäsi “jo” 3000 euroon, josta noin 2200 omaa ja 800 plussan puolella olevaa. Hyvä hyvä! Monelle tuo on päivittäinen tai jopa tunnittainen raha, mutta mulle iso raha. Samalla olen välillä tukenut poikiemme pesämunaa kympeillä ja satasilla. Ennakkoperintöä ilman veroja ja heillä on aikaa ja aika on kuulemma sijoittajan paras kaveri. Niin vaan sitä näköjään palkasta saa sivuun, kun vaan niin päättää. Mihinköhän nuokin rahat olisivat vuoden aikana menneet - Hemmetin hyvä kysymys…
Salkku kasvaa ens viikolla neljään tonniin, kun lyön veronpalautukset Saabiin kiinni. Ja työpaikan vaihto on mielessä ja hakemuksia on sisässä. Hoiva-alalla kova kilpailu. Kuntapuoli vie yksityistä 100-0 palkoissa. Puhutaan jopa 3,5€:n tuntipalkkaeroista ja se on ihan älyttömästi.
Just parasta aikaa “raha-yö” eli la-su yö. Mummot kuorsaa ja meikä tsättäilee.
Rok rok,
-Suppis-
Toisinaan kuulee sanottavan, että ”ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot!” Toisinaan taas, että ”vain tulopuolen kasvattamisella on väliä”.
Totuus kuitenkin on jossain siinä välissä. Jollei nimittäin satu olemaan Elon Musk, niin kyllä mitkä tahansa tulot saa vedettyä sileäksi. Jokainen säästetty euro on myös huomattavasti tienattua euroa arvokkaampi.
Silti on siinäkin vinha perä, että kyllä myös tulopuoleen on syytä kiinnittää huomiota. Tulojen nostaminen on ensinnäkin keino säilyttää nykyinen elintaso ja säästää enemmän. Toiseksi se voi olla keino nostaa elintasoa ja silti säästää. Moni aliarvioi mahdollisuutensa vaikuttaa tulopuoleen ja keskittyy nappikauppaan menoissa.
Lähden käänteisesti liikkeelle.
Näinhän tämä menee matemaattisesti. Tätä ei pidä ikinä unohtaa. Palaan tähän takaisin kohta.
Nämä on kaikki hyviä neuvoja…ne ei vaan ota huomioon; elämäntilannetta, elämänarvoja, perheellisyyttä, kasvatusta, työtehtäviä, verotusta, sijaintia ymsyms…
Elon Musk on varmasti enemmän kuin riittävä vertaus. Palkkatulojen kasvun osalta tuppaa kulutkin nousemaan. Tämä on vaan fakta. Jokainen varmaan osaa miettiä tämän kolleegoista, kavereista ja sukulaisista. En vaivaudu edes etsimään linkkiä. Tästä on varmaan miljoona tutkimusta, niin etsiköön jokainen niitä itse… Itsellekin tapahtunut näin. Tämä on kuitenkin normaalia ja hyvin loogista.
Elämästä pitäisi myös pystyä nauttimaan. Edes jokunen kulutettu euro pitäisi olla myös kokemusta ja nautintoa. Kaikki ei ole vain kuluja. Tämä liippaa jo ohi ketjun aiheen, mutta rimakaan ei saa olla liian korkealla. Realiteetit kaikessa.
“Ensiksi on aikaa, mutta ei rahaa. Sitten kun on rahaa, niin ei ole enään aikaa.”
Tulojen ja menojen suhteen kuulun itse siihen kategoriaan, että tuloja ei jaksa kasvattaa koska siitä on liikaa vaivaa 
Eli olen mukavuudenhaluinen ja omalla alalla tulojen kasvatus vaatisi freelanceriksi ryhtymistä tai lisävastuun ottamista töissä. Molemmat söisivät liikaa vapautta joka itselle on elämässä tärkeintä. Ja eikä ne käteen jäävät tulotkaan ihmeemmin nousisi. Lisäksi olen semisti laiska.
Menojen suhteen sanoisin tärkeäksi huomioida se, että mistä ne koostuvat. Itse olen aina kiinnittänyt huomiota ns kiinteisiin kuluihin ja pitänyt ne aina pienenä. Asunnon maksoin pois mahdollisimman nopeasti, asunnon tulee olla suht uusi jotta siihen ei tule kalliita remontteja ja auton (myös maksettu ja aina ostettu käteisellä) tulee olla järkevän hintainen ja ennen kaikkea laadukas hinta-laatu suhteeltaan. Muuta kiinteää omaisuutta ei ole = ei jatkuvia kiinteitä kuluja. Ja sitten kaikki muu pakollinen tilpehööri (vakuutukset, sähkö, liittymät) kilpailutetaan kerran vuodessa ja tekniset vempeleet ostetaan laatu edellä ja vältellen uusinta kallista tekniikkaa.
Ja tuo kulupuolen hallinta ei ole oikeastaan koskaan vaatinut itseltä mitään, kasvatuksessa tullut sisäänajetusti 
Ei ole vanhemmat tavanneet elvistelemään materialla vaan ovat keskittyneet elämään iloa tuottaviin asioihin kukutuksen suhteen. Heillä ne toki ovat aivan eri kuin itsellä ja siinähän koko jutun pointti onkin, kaikkien tulisi käyttää rahansa siihen mikä itselle tuo iloa. Yhdelle se on uusi Audi vuosittain, toiselle mökki, itselle reissailu ja ruoka 
Muokkaus: niin ja kun kyse oli tästä ketjusta todettakoon, että oma hieman yli 100k salkku on tullut oheistuotteena yllä mainitun elämäntyylin vuoksi. Olen parhaassa tapauksessa välttävä sijoittaja, jos olisin edes hyvä niin pitäisi tässä vaiheessa olla vähintäänkin tuplat salkun arvo. Mutta kun ei yhtään jaksa kiinnostaa paneutua asioihin, elämässä on NIIIIN paljon itseä enemmän kiinnostavaa tekemistä. Välillä oma saamattomuus ja täydellinen kunnianhimon puute ärsyttää, mutta toisaalta olen 99% ajasta oikein tyytyväinen elämääni. Salkku on kuitenkin sellainen että se kantaisi monen monta vuotta vaikka en saisi mistään muualta senttiäkään ja se saa vapautta rakastavan ihmisen todella iloiseksi 
Muistakaa siis myös nauttia omaisuuden tuomasta VAPAUDESTA!!!
Lentävä koira
Ketjun aiheena on, voiko joku tavallinen ihminen lähteä nollasta ja koota satojen tuhansien varallisuuden melko nuorella iällä. Yksi parhaista kavereistani on tällainen. Olen tuntenut hänet leikki-iästä asti. Hänellä oli rakastava koti, mutta hänen vanhempansa eivät pystyneet lainkaan laittamaan rahaa säästöön. Kaikki mikä tuli, meni saman tien.
Kävimme samaa luokkaa koko peruskoulun. Minä suoriuduin kaikista lukuaineista aina leikiten, hänellä oli vaikeampaa. Hänellä oli lukihäiriö, jonka vuoksi hän oli tukiopetuksessa läpi ala-asteen. Sellaisissakaan aineissa joihin lukihäiriö ei liiemmin vaikuta, kuten vaikka matematiikka, hän ei ollut kummoinen. Voitaneen sanoa että hän oli älyllisesti aika keskinkertainen. Luonteeltaan hän oli impulsiivinen ja menevä, monesti sattui ja tapahtui. Koulun jääkiekko-otteluissa hän ei sietänyt häviämistä, sateisella jalkapallokentällä rässäsi kerran kärsällä tussun nahka-nelosen poskeeni.
Hän sanoi joskus minulle, että olen vähän sellainen sisärotta, kun taas hän on ulkorotta. Hänellä oli tapana seikkailla pyörällä milloin missäkin, hän tunsi kaikki salaiset paikat.
Yläasteelle vaihdoimme koulua mutta pääsimme samalle luokalle. Samaan kouluun tuli vähävaraisemman alueen ala-asteelta henkilöitä, jotka häiriköivät ja kiusasivat meitä, häntä vielä enemmän. Hänen koulumenestyksensä ei kehittynyt suotuisasti. Hänellä oli tarve hankkia ja kokea, hän tarvitsi kipeästi rahaa joten meni jo nuorena kesätöihin, sitten myös iltatöihin. Rahaa meni myös pussikaljoittelun opetteluun, siinäkin oli kaikenlaista sekoilua johon en osallistunut.
Hänen aivoihinsa muodostui yhteyksiä työnteon ja tavoittelemisen arvoisten tavaroiden ja kokemusten välille, minulla ei. En ollut juurikaan kesätöissä, en kerännyt juurikaan kokemuksia, en ottanut riskejä, identiteettini pohjautui siihen mitä jo synnynnäisesti olin, hänellä siihen että koko ajan pitää kokeilla ja tehdä.
Biologian opettaja mainitsi kerran, että on olemassa lentävä koira. Vieressäni istunut tirskahti ja sanoi, että kyseessä on kaverini. Kutsutaan häntä tästedes sillä nimellä.
Lentävä koira pääsi alimmalla keskiarvolla lähilukioon. Lisää töitä, lisää ostoksia, lisää kokemuksia. Lukio ei sujunut, hän keskeytti toisena vuonna. Aloitti myöhemmin sisuuntuneena iltalukion ja valmistui ylioppilaaksi vuotta myöhässä, kävi armeijan ja pääsi ammattikorkeakouluun. Kovalla panostuksella opinnot sujuivat jo paremmin, sivussa lisää töitä, ei varmaan vieläkään hirveästi rahaa säästöön. Valmistuminen, kokopäivätöihin, nopea eteneminen. Eräs päivä hän sanoi minulle ostaneensa sijoitusyksiön, sitten toisen. Alkoi kysellä osakkeista, niitäkin alkoi kertyä. Samalla piti moottoriaan käynnissä investoimalla myös ulkomaanmatkoihin ja muuhun kivaan. Jätti hyväpalkkaisen työn ja hyppäsi startupiin osakkaaksi, lisää töitä, omistusasunto, perhe.
Nyt hän asuu hulppeassa talossa, on laittanut vuokralle edellisen asuntonsa, muita sijoituskämppiä, osakkeita, kallis auto, kallis kello. Ennen muuta sydämellinen, sosiaalinen ja rento tyyppi, loistava asiakkaiden parissa. Piti aina huolta että yhteytemme säilyi, jos olisi ollut minusta kiinni, ehkäpä ei olisi säilynyt, olen huono yhteyksien säilyttäjä.
Miksi hän on menestynyt niin hyvin? Hän ei ole koskaan jäänyt laakereilleen mehustelemaan, millainen hän on nyt, vaan uskoo että jos yrittää koko ajan uutta ja tekee töitä, ottaa riskejä, epäonnistuu ja oppii, voi tulla joksikin muuksi kuin on tällä hetkellä. Hän on nyt aivan eri ihminen kuin lapsena ja nuorena, hän muovasi itsestään erilaisen.
Olen todennut itselleni hyväksi ajatusmaailmaksi sen, että ajattelen myös sijoittamisen olevan tulojen kasvatusta. Kymppitonnin sijoituksesta saa 60 € lisää kuukausituloa.
Auttaa myös nauttimaan rahasta. Voi kuluttaa 60 € enemmän kuussa, ja silti jää sama määrä rahaa sijoituksiin, kun aiemmin.
Kyllä, tuo on mielestäni yksi hyvä lähestymistapa. Rahaa ei saa tuhlata turhuuksiin ennen kuin sen on kertaalleen kierrättänyt itselleen esimerkiksi osinkoina. Tuntuu paremmalta maksaa Applen kännykkä Applelta saaduilla osingoilla kuin suoraan palkkatuloista.
Tällainen kassavirtastrategia voi olla motivoivampi tapa joillekin kuin indeksisijoittaminen, vaikka se ei olekaan yhtä verotehokas. Joka tapauksessa jos sijoitusten tuotoilla aikoo joskus elää, on siirryttävä ennen pitkää jonkinlaiseen kassavirtastrategiaan.
Astuin itse juuri askeleen kassavirtasijoittamisen puolelle, kun ostin kassavirtaa tasaisesti tuovan sijoitusasunnon. Kirjoitin aiheesta blogiin pidemmästi.
Hieno tarina ja ehkä kaiken tämän mahdollisti rakastava koti, se kantaa pitkällä.
Ei ole parempaa sijoituspäätöstä kuin tupakoinnin lopettaminen. Kummasti jää rahaa sijoittamiseen. Toki fiksu ei varmaan ikinä aloitakaan, mutta sellaista se joskus on.
Suomalainen aikuinen käyttää alkoholiin keskimäärin 1544 euroa vuodessa eli noin 130€/kk.
Tuon saman rahan kun investoi nollakuluiseen indeksirahastoon, niin 7 % vuosituotolla 25 vuodessa on 100k salkku. 
Tuohan menee hyvään viinipulloon ja muutamaan olueeseen. Tuosta ei aleta säästämään tai elämänlaatu kärsisi.
Säästämisen suhteen se kuuluisa suhteellisuudentaju. Itsekin välillä hölmöilee, ostin taannoin vähän halvempaa kahvia ja aivan kauheaa kuraa. Kaikki se harmitus 2€ takia 
ja meneehän jopa yksi kahvipaketti viikossa taloudessa. Keski-ikäisen ei kannata enää kultivoituneita makunystyröitään huvikseen kiusata.
Hinta-laatu suhteelta parhaat viinit löytyy sieltä 10-20€ pullo maastosta. Tuon jälkeen maksat käytännössä brändistä ja tunteesta. Näin on eräs sommelier sekä useampi Alkon asiantuntija kysyttäessä kuvaillut 
Ei kannata maksaa turhaan.
Kannatti kuitenkin kokeilla. Ajattele jos olisi toiminut niin vuositasolla olisi säästöä tullut 100€. Näin sitä pitäisi itseään haastaa, poistua mukavuusalueeltaan ja astua välillä polulle jota ei ole koskaan kulkenut.