Hieno tarina siitä miten ahkeruus ja säästäväisyys mahdollistavat oikeastaan kenelle tahansa mukavan salkun.
Jotenkin tuntuu että noin ahkeran ihmisen pitäisi pitkällä tähtäimellä hakeutua korkeamman tuntikorvauksen töihin, esim. Ihan perus lääkärinä tekemällä yöt ja pyhät isoilla tunneilla pystyy laskuttamaan yhtiöön hyvinkin 400k€/v, josta jää 300k vuodessa nettona sijoitettavaa noin matalilla kuluilla. Toki koulutus kestää sen 6v joten voi olla että 27-vuotiaana ei ole motivaatiota olla öitä ja pyhiä töissä, kun mukavasta arkityöstäkin saa lääkärinä satkun helposti.
Tuosta ensimmäisen satkun vaikeudesta: minulla kesti työuran aloittamisesta ~4v ekaan satkuun, ~1v tokaan ja ~1v kolmanteen. Isoin selittävä tekijä on kuitenkin tulojen merkittävä kasvu, sillä noin puolet noista kertyi tuloista säästämällä ja toinen puolikas sijoituksista.
Aloin pitämään Exceliä vasta vuonna 2005. Sijoitusvarallisuus suurin piirtein. Ihan kaikki tässä ole mukana ja aikoinaan on ostettu mm asunto. Tulopuoli on ollut hyvä eli ei tämä kaikki pörssissä ole tullut, mutta kärsivällisyys kyllä palkitaan ja sehän se on se vaikein osa tätä touhua kun välillä veivaa ihan turhaan
100k vuodessa, eli satkun saavuttamisen jälkeen ensimmäisenä vuotena 100% kasvu ja toisena 50%. Säästitkö tosiaan tuloista puolet tuosta? Ja säästöasteesta huolimatta salkun tuotto on ollut huikea. Onnittelut hyvistä valinnoista.
Kirjoittelin omista kokemuksistani tänne aiemmin. Toistan vielä sen itsestäänselvyyden, että sijoitusten laatu on vähemmän yllättäen tärkein tekijä. Tappiot tuhoaa tuotot. Itselläni oli paljon huonoja riskisijoituksia ja turskaa on tullut kymmeniätuhansia (Alibaba, Tecnotree, Nokia, Oroco, Voxtur, Nokian Renkaat, Neste). 2022 huipusta salkun arvo on laskenut n. 30k (tänään, on käynyt 70k tappiolla) vaikka olen sijoittanut parikymppiä käteistä salkkuun. Indeksiin sijoittamalla salkkuni olisi jossain 200 - 300k kieppeillä, kun nyt se on ~170ke.
Juuri näin. Vaati ekana vuonna siis noin 50 % tuoton ja toisena noin 25 %. Tuotot perustuvat kyllä eniten sattumaan, eli optimaaliseen ajoitukseen ja sitten muutamaan hyvään poimintaan.
Säästöaste oli kovin korkea vielä tuossa vaiheessa, kun opiskelijaelämä oli vasta jäänyt taakse. Tämän lisäksi tulot olivat erittäin hyvät, joka mahdollisti tuloista tuollaisen potin säästämisen. Elintasoinflaatio on pitänyt huolen että ei onnistu enää.
Tasan viisi vuotta osakkeisiin sijoittamista takana, tänään salkkujen arvo noin 229keur. Aloitin heinäkuussa 2020, hajautin viime kesään asti 5-9 eri osakkeeseen. Tämän jälkeen all in erääseen ruotsalaiseen velanperintäyhtiöön jolla on valtava kasvupotentiaali.
Kaikki rahat on hankittu palkkatöistä. Ikä 40 hujakoilla. Kovalla riskillä mennään, mutta se sopii omaan luonteeseen. Sain töitä eräästä kansainvälisestä organisaatiosta ja alan syksystä lähtien nauttia selvästi suurempaa palkkaa kuin nyt ja verovapaana joten edes yritykseni konkurssi ei olisi maailmanloppu. Tästä eteenpäin laitan kaiken uuden rahan indeksiin, mutta idea on myös alkaa käyttämään rahaa nyt enemmän elämiseen. Salkun koko riittää itsekseen snowballaamiseen. Lapset menevät yksityiskouluun, parempi vuokratalo. Automiestä minusta ei saa.
Nyt on kyllä niin huikea tarina, että vaikka avasitkin sitä hieman, olisi mielenkiintoista kuulla tästä lisää. Tavallisen duunarin palkalla 200000€+ viidessä vuodessa🫠 Vaikka riskiä oli allin-luokkaa, niin silti. Kerro toki halutessasi lisää joko tässä ketjussa tai kahvihuoneen puolella. Fiksua sijoittamista, vai rulettia ja AllIn punaiselle ja tuuri kävi?
Oma tarina tiivistetysti. 3v ja vajaa 10000. Duunarina. Maltillisella riskillä. Melkoinen ero. Eli onko kyseessä älytön riski ja kerran elämässä onnenkantamoinen vai miten ihmeessä tuo on mahdollista 🫨
Parisuhteessa elävä ihminen pystyy helposti säästämään duunarin palkasta 1000-1500€ kuukaudessa jos on vaan talousasiat kunnossa (ei velkaa, kallista autoa, ulkomaat ei kiinnosta jne.). Itselle jäi parhaina vuosina 2000€ nettopalkasta n. 1000€ kuukaudessa säästöön ja välillä enemmänkin jos teki ylitöitä.
Tällaiset “jokainen pystyy helposti” yleistykset soisi jätettävän pois muuten varsin järkevältä palstalta. Jokainen ei todellakaan pysty, edes vaikeimman kautta. Ihmisillä on sairauksia, riippuvuuksia, mielitekoja, autettavia läheisiä, rahanpyytäjiä ja ehkä vain silkkaa välinpitämättömyyttä tai haluttomuutta raha-asioissa.
Jos sinä pystyt ja haluat, niin kaikki muut eivät silti samaan kykene tai haluakaan kyetä.
Mieliteot, välinpitämättömyys, haluttomuus tai varsinkaan rahanpyytäjät eivät poista sitä, että he pystyisivät helposti säästämään. Se on vain valinnan päässä. Sairaudet yms., joita ei pysty valitsemaan, ovat sitten asia erikseen.
Suurimmalla osalla on lapsia ja auto. Vuokrat perheasunnossa ovat helposti 1500e/kk eikä kasvukeskuksista saa pikkurahalla omistusasuntoa. Sellaisella 3300e mediaanipalkalla ei välttämättä saa kuin muutaman satasen syrjään kuukaudessa, jolloin salkku kertyy tuskallisen hitaasti.
Toki nämä ovat valintakysymyksiä. Haluatko mennä niiden lasten kanssa etelänmatkalle, maksaa kalliita harrastusmaksuja jne.? Kuvittelin aikoinaan, että olisin itse ns. kitsas vanhempi, joka ostaa kaiken käytettynä eikä tuhlaa mihinkään. No sitten niitä lapsia tuli, ja yhtäkkiä olenkin se, joka ostaa melkein mitä vain “lasten hyväksi” .
Vanhentuessa huomaa myös elämän rajallisuuden: et ole loputtomasti nuori ja kykenevä, lapset kasvavat äkkiä isoiksi ja muuttavat pois jne. Haluaako elää sammutetuin lyhdyin nuo rajalliset vuodet?
Silti olen kuitenkin sitä mieltä, että nämä “satojen tuhansien salkut” ovat suurimmalle osalle täysin mahdollisia. Se edellyttää vain kulukuria ja pitkäjänteisyyttä. Minua ei motivoi lainkaan se, että poistuisin kokonaan työelämästä. Sen sijaan se motivoi erittäin paljon, että voisin joskus vähentää työnteon pariin-kolmeen päivään viikossa. Sen verran tekee ihan mielelläänkin.
Tuossa nyt oli pari “pientä” oletusarvoa, eli että on täysin velaton, ei käytä rahaa ja auto on halpa. Jos noiden täyttäminen lasketaan helpoksi, niin sitten se varmaan on helppoa. Näin Helsingissä asuvalle ja pienten lasten vanhemmalle vähintäänkin haastavaa.
Ymmärrän, että Helsingissä asuminen on valinta, kuten myös lapset (jotka väkisinkin kuluttavat rahaa) ja mahdollinen autoilu. Vähän vanhempikin auto maksaa helposti 400-500€/kk. Helpoksi välittäminen on kuitenkin aika kova yleistys.
Säästämisestä joko saa kiksejä tai sitten se on tosi rankka. Itse kun hoksasin että osakkeiden poimiminen on tosi kivaa, niin sain ostohalut maadoitettu ostamalla osakkeita. Eihän se helppoa ole ja kun tulot kasvaa niin houkutukset hankkia materiaa ja elämyksiä kasvaa. Itse innostuin osakkeista vasta 25 vuotiaana. Sitten myöhemmin on tullut lapset ja asunnot ja autot ja muut kivat jota olen halunnut mutta olen todennut että pitää elää ja nauttia myös nyt. Mutta sen kyllä sanon että jos haluat vaurastua nopeammin niin mitä enemmän jätätä asioita ostamatta sitä nopeammin niitä säästöjä kertyy.
Ekat 10v säästin 1000e/kk joka tekee 10v aikana 120te. Siihen päälle sitten kaikki osingot takaisin pörssiin ja välillä pystyi säästämään enemmän, niin sain vielä kipattu senkin pörssiin. Sit myös tietty osakevalinnat, eli sen aikaiset Apple, Tesla jne jotka ovat antaneet hyvin vauhtia alkutaipaleella kun puhutaan 400% tuotoista. Vielä enemmän jos olisi osannut vältellä 2010 luvulla Helsingin pörssiä ja sijoittanut jenkkien tekoon, olisi ollut kasvuluvut paremmat.
Mutta näkisin että kaava vaurastua voisi olla sellainen että 10-20v säästää sen 1000e/kk ja sitten antaa markkinan hoitaa loput. Siitä pitäisi 30v aikana saada miljoonan kasaan. Eli jos tajuaa aloittaa 20 vuotiaana, niin 50v iässä voi jo kolkuttaa miljoonaa. Toki kaiken mailman perinnöt ja muut hetkelliset tulobuustit nopeuttaa hommaa ja varmaan aika monella semmostakin on tullut/tulossa jolla salkut satojen tuhansien kokoisia. Mutta maratoni tämä on, eikä mikä pikajuoksu.
En usko tuurin tai onnen käsitteeseen. Ihminen tekee tai ei tee asioita ja niillä on seurauksensa. Aiemmin esitetty “jokainen pystyy jos haluaa” on minusta totta teoreettisesti. Parhaana suorittamiseen liittyvänä sitaattina pidän: “Whether you think you can or can’t, you’re right”.
Palkkani ei ole tavallisen duunarin. Säästöjä oli reilu parikymmentä tuhatta kun koronatoimien alettua aloitin sijoittamisen. Alkuun sijoitustyylini oli defensiivisempi, salkku kasvoi silti noin 135k vajaassa 4 vuodessa. Löysin mielestäni markkinoiden täysin väärin hinnoitteleman osakkeen, menin askel askeleelta all in siihen. Salkku kyykkäsi pian alle 50k. Lisäilin koko ajan. Nyt sitten noin 230k. Uskon että ennen vuoden vaihdetta on +500k. Uuden työn nettopalkka tulee olemaan +120k/vuosi. Geneven korkeammista elinkustannuksista huolimatta uskon meidän olevan taloudellisesti riippumattomia sopimuskauteni jälkeen.
Lähden tästä nyt juoksemaan mäkivetoja, 1v poikani tulee katsomaan minua ja antamaan yläfemmoja joka kierroksen jälkeen. Sohvalla makaajat voivat sitten kertoa toisilleen miten olen onnekas kun minulla on näin atleettiset geenit että pysyn kunnossa vuosistani huolimatta ja pojastakin tuli täysin tuurilla urheilullinen ja työtä ja riskiä kaihtamaton.
Tässä on tosiaan hyvin erilaisia rahareikiä. Sairauksille ei välttämättä voi mitään (osaan voi toki vaikuttaa elintavoilla mutta aika hitaasti) ja ne voivat aiheuttaa kuluja ja samalla pienentää mahdollisia tuloja. Mieliteot, riippuvuudet, rahan antaminen muille, välinpitämättömyys ja haluttomuus ovat puolestaan asioita, joille voi hyvinkin paljon ja joihin puuttumalla voi saada merkittävästi enemmän rahaa säästöön ja muutoinkin elämänlaatuun ison parannuksen.
Samaa mieltä siitä, että yleistykset kusevat. “jokainen pystyy helposti” on liioittelua jos puhutaan yli tonnin säästämisestä per kuukausi. “Duunarin palkka” voi olla aika iso haarukka. Jos nettopalkka on 1500e, ei siitä silloin 1500e mene osakkeisiin. Samoin moni duunari ei ole pitkään aikaan elämässään velaton asunnon + auton + lasten takia. Tai jos on velaton, voi olla merkittävä vuokrakulu. Mutta nämä ovat aina yksilöllisiä ja yleistykset vaikeita.
Mutta muuttaisin tuon muotoon: “jokainen pystyy helposti aloittamaan osakesäästämisen”. Vaikka pienellä summalla. Ei sen tarvitse olla toista tonnia, alussa vaikka kymppejä ja hissukseen nostaa. Se aloittaminen on tärkeintä. Eikä tavoitteenkaan tarvitse olla satojen tonnien salkku. Olkoon edes 10k salkku alussa.
Mikä on duunarin palkka? Tuo säästöön yli 1000€/kk duunarin palkalla onnistuu melko helposti lapsettomana (sinkkuna), mutta kun on itsensä perheeseen köyttänyt, homma muuttuu paljon hankalammaksi. Kun päätäntävalta on 100% itsellä eikä tarvitse muiden ihmisten kustannuksia maksaa, voi vaikka elää pakettiautossa, jolloin kulut ovat minimaaliset.
Yksi lapsi (kirjoitushetkellä 12-vuotias) meilläkin on ja silti säästäminen onnistui oikein hyvin kun oli kaksi töissä käyvää ihmistä. Asuntolaina oli maksettu kun täytettiin 35v., jonka jälkeen säästäminen totta kai helpottui koska asumismenot olivat yhtiövastikkeen verran kuukaudessa. Meidän kotitalouden yhteenlasketut nettoansiot ovat 4000€/kk., ehkä meidän elämän tyyli ei monelle maistu koska emme esimerkiksi tykkää matkustella ulkomailla. Lapsitukiin emme ole ikinä koskeneet vaan olemme nämä siirtäneet pojan AOT ja sijoittaneet ne indeksiin. Jos ei halua tinkiä mukavuuksista (uusista autoista, isosta omakotitalosta, ulkomaan matkoista jne.) niin hommahan hankaloituu totta kai.
Asuntolainan voi tosiaan maksaa pois aggressiivisella aikataululla, mutta on mielestäni aika ”myöhäistä” aloittaa sijoittamaan osakemarkkinoille vasta 35v tai myöhemmin. Siinä hukkaa monta vuotta korkoa korolle -ilmiöstä. Asuntoon tulee useimmiten myös remppoja, joten niihinkin pitää varautua.
Vaimo säästi vielä aggressiivisemmin, tuo oli siis allekirjoittaneen säästömäärä. Olen siis sijoittanut jo 20v. asti mutta todella paljon reilummin sen jälkeen kun tuo laina oli maksettu pois.
Paljon on kiinni siitä, missä (päin Suomea) asuu, sillä asumiskustannukset ovat ihmisillä suurimmat kulut. Toinen merkittävä tekijä on, mahdollistaako arki 0, 1 vai 2 autoa. Tähän taas vaikuttaa merkittävästi esim työmatkan pituus. Iso osa naisista haluaa lisäksi olla lapsen kanssa kotona ensimmäiset pari vuotta ennen kuin palaa takaisin työelämään, sillä arvostavat rahan sijaan ”pehmeitä arvoja”. Tämän lisäksi tekevät usein lyhennettyä työaikaa kunnes lapsi/lapset ovat 9v (kolmannella luokalla).
.