Meidän arkea todellakin helpotti että pärjättiin yhdellä autolla tai oltaisiin pärjätty jopa ilman autoa, mutta ei pysty taipumaan linja-autoon 
Lapsi meni meilläkin vasta 2-vuotiaana päiväkotiin joten elettiin yli vuosi pelkästään minun palkalla ja lyhennettyä työviikkoa tehtiin kun poika oli ensimmäiset kaksi vuotta koulussa. Emme siis asu pääkaupunkiseudulla mutta toisaalta ei kai siellä ole kenenkään pakko asua 
3 tykkäystä
Minulla kävi samoin, sijoittaminen sammutti kulutusjuhlakiiman yllättävänkin tehokkaasti, eli materian haaliminen poistui ja tilalle jäi vain tutuksi tulleet elämykset ja hemmottelut, mutta pienemmällä budjetilla niitäkin.
En ole oikein osannut kasvattaa menoja tulojen noustessa, kun ei enempi rahaa houkuttele tuhlaamaan enemmän, siksi kuukausittaiset pakolliset menoni ovat nyt noin 200 euroa pienemmät, kuin 12 vuotta sitten, vaikka tuloni ovat samassa ajassa kasvaneet 1100 €/kk.
Allekirjoitan sinkkutaloutena tämän, toimistotyöläisenä nettopalkastani ylimääräistä jää 1000-1300 €/kk, jolla katan säästämisen, sijoittamisen, elämykset ja hemmottelut. Kaikki lomarahat, bonukset ja osingot menevät myös sijoituksiin.
Omasta asuntolainastani on pian puolet maksettu ja koska laina on niin pieni, niin annan sen olla, vaikka toki voisin kuitatakin asunnon velattomaksi heti. Laitan mieluummin sijoituksiin mahdollisimman paljon. Itse aloitin sijoittamaan 32-vuotiaana, pidin sitä liian myöhäisenä aloitusikänä silloin, mutta nyt 41-vuotiaana en ole enää samaa mieltä, lopulta aina on hyvä hetki aloittaa pitkäjänteisesti sijoittamaan. Tähtäin on 60-vuotiaana, niin katson, mitä 28 vuodessa korkoa korolle saa aikaan.
9 tykkäystä
Aloitin 37v ikäisenä. Nyt 42v iässä salkku 231 000eur.
Mutta edelleen, jokainen 35v joka sanoo ettei voi treenata vatsalihaksia näkyviin, lopettaa juomista, mennä naimisiin ja saada lapsia tai hankkia miljoonasalkkua
on täysin oikeassa.
Se joka haluaa, keksii keinot. Se joka ei halua, keksii tekosyyt.
47 tykkäystä
Itse aloitin 30v. Olisimme molemmat pidemmällä, jos olisimme aloittaneet aiemmin. Se on fakta. Varsinkin vanhalla iällä nuo menetetyt vuodet kostautuvat isosti, sillä silloin korkoa korolle -ilmiö vasta kunnolla puree, kun salkku on isoimmillaan.
1 tykkäys
Minä olisin ainakin.
Tämä ei poista sitä faktaa että minulle ei ollut liian myöhäistä aloittaa 37-vuotiaana.
Mä tulkitsin @Boglehead :in viestin niin, että hänen mielestään olisi parempi aloittaa mahdollisimman aikaisin ja aika on sijoittajan suurin ystävä. Ja että hän ei tarkoittanut, että 35-vuotiaana olisi liian myöhäistä aloittaa, ettei muka kannattaisi aloittaa lainkaan jos on yli 35v.
Varmaan kaikki olemme sitä mieltä, että sijoittaminen kannattaa lähes aina, vaikka sen aloittaisi 70-vuotiaana. Silti on todennäköisesti aikaa hyötyä hedelmistä - vaikka kaikkea ei osakkeisiin tungekaan. Poislukien toki jos tiedossa joku elämän päättävä sairaus.
8 tykkäystä
Eiköhän voida jo vetää yhteen, että säästäminen “sikana kuukaudessa” ™ on todella helppoa jos ei harrasta asioista mitkä vaativat rahaa (jepajee, matkailu, ravintolat, harrastukset, ystävät, dokaaminen… mitä ikinä) ja asuu yksin ilman lapsia. Oikeastaan jos tykkää säästämisestä niin silloin säästäminen on todella helppoa, koska silloin sen myöskin valitsee luonnostaan.
Itselläni on satojen tuhansien salkku, jonka massit on tehty pääosin kovapalkkaisella erityisosaamisella, kiinteistösijoituksilla ja pienellä vaatimustasolla. Tylsä polku siis. Suurin osa sijoituksista on liiketoimintakiinteistöissä, osakkeista on tullut vain penaltya.
Harrastin itse säästämistä ja säästäväisyyttä noin 40 vuotta. Sitten tein muutama vuosi sitten päätöksen, että varallisuuden kartuttaminen ja elämäntapa-säästäminen riittää nyt.
Minulla on yhä lainoja, en hankkinut huvijahtia tai hovimestaria, mutta riittävästi olen saanut varallisuutta kiinni assetteihin enkä tästä eteenpäin enää mieti, vaikka kaikki mikä kuussa tulisi sisään myös menisi. (vaikka näin ei käy)
Varallisuus tai vauraus ei ole oikeastaan koskaan merkannut minulle, enkä ole ihaillut tai tavoitellut sitä. Kuitenkin jossain vaiheessa matkaa siitä tuli työnteon driveri ja aloin lisäksi säästämään ihan kaikessa.
Mainitsemani periaatepäätöksen jälkeen olo on ollut rennompi kun olen ikäänkuin “palannut juurilleni” johon ei kuulu kulutusjuhlaa, mutta ei myöskään kulukuuria.
PÄÄVIESTINÄNI, mielestäni kuukausisäästäminen ja säästäväisyys ovat hyviä asoita. Mutta, kun tuossa taiteenlajissa kehittyy suorastaan mestariksi ja varallisuutta karttuu niin jossain vaiheessa on hyvä shiftata toiseenkin suuntaan ja tietää milloin on “jo voittanut”.
24 tykkäystä
Aivan turhanpäiväistä hommaa miettiä missä iässä on parasta aloittaa tai että olisi pitänyt aloittaa tuolloin yms.
Omaa ikäänsä kun ei saa kelattua takaisin. Mahdolliset menetetyt vuodet ovat uponneita kustannuksia, niille ei enää voi mitään. Ihan jokaiselle paras päivä aloittaa on tänään, oli se missä iässä tahansa.
Usea foorumisti on täällä osoittanut että muutamassa vuodessa on mahdollista päästä kuusinumeroiseen salkkuun kiinni. Jos oikeasti tahtoa on, niin motivoitunut ja osaava kaveri keksii kyllä siihen keinot missä iässä tahansa.
24 tykkäystä
Mä oon kans sitä mieltä ettei se nuoruus siinä hukkaan mene jos tukka putkella viilettämisen lisäksi harrastaa sijoittamista. Summat vain pitää olla taloudelle sopivia. Eihän joku 10e tai 20e/kk kuukaudessa kenestäkään miljonääriä tee, mutta tekee harrastuksesta ja markkinoiden seuraamisesta eri tavalla mielekästä kuin pelkkä virtuaalisijoittaminen.
Kun tekee virheet kympeillä niin vanhempana säästää tonneja kun osaa vähän vältellä pahimpia karikoita.
8 tykkäystä
Minusta nämä kaikki pystyy sijoittamalla rikkaaksi, jos vain haluaa, on kyllä puppua. Vaikkapa pienituloinen kolmen lapsen yksinhuoltaja ei pysty. Tai no ehkä kuolinvuoteellaan 80-90 vuotiaana sitten. Lopulta täälläkin isot salkut usein = suuret tulot. 4000€ nettotuloista aika paljon helpompi laittaa tonni tai enemmän sivuun vs. 2000€.
Se ei toki poista sitä että kenen tahansa kannattaa pyrkiä säästämään ja sijoittamaan ja varallisuutta voi kyllä kasvattaa. Mutta paras tie varakkaaksi lopulta on hyvä tulot. Yleisimpiä keinoja päästä niihin lienee koulutus tai yrittäjyys.
9 tykkäystä
Nuorena voi olla myös lopulta olla järkevää käyttää vipua. Hallitusti toki.
En ymmärrä ajatusta, että vaurauden tulee olla kiinni osakkeissa tai että johonkin omaisuusluokkaan “liian myöhään” sijoittaessa peli on ennen keski-ikää menetetty. Itselläni suurin omaisuuserä on oma yritystoiminta. Sitten tulee asunnot. Osakkeet, rahastot ja tuotto-osuudet on lähinnä mauste kokonaisuudessa, mutta toki myös se tällä hetkellä eniten kasvava osa.
Asuntolainan nopeaa maksamistakin täällä kritisoitiin, mutta aina kannattaa miettiä kokonaisuuksia, korkotasoa yms. Maksettujen asuntolainojen ei tarvitse myöskään olla tuottamatonta varallisuutta, vaan sitä omaisuuserää voi hyödyntää esim. sijoitusasuntojen hankintaan vakuuksien muodossa.
7 tykkäystä
Samaa mieltä. Kannattaa aloittaa jo nuorena, vaikka palkka on kolminkertaistunut niin nuorena kun asuin kotona eikä ollut perhettä niin jäi enemmän käteen. Kyllä ne tulot ovat tärkeät kunhan käyttää järkeä eikä tuhlaa. Nostan kyllä hattua kaikille jotka ovat onnistuneet hankkimaan yli 100k salkut ns duunaripalkalla.
1 tykkäys
Ihan mielenkiinnosta kysyn: yli 100k salkun eteen joutuu jo vähän töitä tai uhrauksia tekemään ( omasta mielestä). Onko tarkoitus säästää lapsille vai huonoja aikoja varten? Tuletteko käyttämään niitä rahoja vai onko riittääkö tieto siitä että löytyy niitä euroja jos tarve vaatii?
1 tykkäys
Itsellä ainakin ajatus on se, että edes nykyinen eläkelupaus tuskin tulee pitämään. Ja julkinen terveydenhuoltokin voi olla vuosikymmenten päästä jotain muuta mihin nyt on totuttu. En halua eläkeikäisenä valita lääkkeiden ja ruoan väliltä, tai ajatella että sairauksien hoito on kuin entisaikojen television hankinta, jota projektia varten säästetään vuosikausia. En myöskään rakasta länsimaisia kulutusjuhlia totutussa mittakaavassa, joten rahaa jää säästöön ilman mitään varsinaisia uhrauksia tai ilman miljoonatuloja.
7 tykkäystä
Minusta tuo 35v tai mikä tahansa yksittäinen ikä ei ole koskaan liian myöhäinen aika aloittaa. Optimituloksiin ei enää toki päästä, mutta pienikin puskuri on aina kotiinpäin ja lisää mahdollisuuksia tehdä valintoja elämässä. Muutama tonni, niin ei tarvitse stressata jos kodinkone leviää, muutama kymppitonni, niin ei tarvitse karenssin pelossa jäädä pakosta työpaikkaan, joka tuhoaa mielenterveyden jne.
Itse taisin palata sijoittamisen pariin aika lailla tuossa 35-36 vuoden haarukassa, ei tehnyt mieli elää kädestä suuhun, vaan turvata lastenkin elämä. Vaimo oli yhteensä 5 vuotta kahden muksun kanssa kotona, jonka aikana nettotulot perheessä olivat pääosan ajasta 3000-4000€ välillä sisältäen lapsilisät, äitiys päivärahat, kodinhoitotuet, lomarahat yms.
Nettovarallisuus nousi tuona aikana pakkaselta noin 60 000€ plussalle, valtaosan rahoista ollessa kiinni seinissä. Nyt kun taloudessa on kaksi ihmistä töissä, netto pyörii lähempänä 5000€ ja muksut päiväkodissa, voi tuohon sijoittamiseen suhtautua ihan eri tavalla. Koska tarkoitus on myös elää, mietin että noin 2000€/kk/40% netosta lainan lyhennykseen ja sijoittamiseen voisi olla hyvä kombo. Eihän tuolla miljonääriksi päädy, mutta ei ole tarvettakaan.
Se hyöty tuosta hitaasta taloudellisesta heräämisestä oli, että molemmille muksuille tehtiin Nordnet tilit heti syntymästä ja sinne on ohjattu synttäri yms rahoja. Sijoittamisesta muutenkin on tarkoitus puhua lapsille ikätasoisesti ja mitä käytännön hyötyjä siitä elämässä on, ettei tätä tarvitse tehdä kantapään kautta.
Mitä se rikkaus sitten kellekin tarkoittaa. Tuolle kolmen lapsen yh:lle 100k€ voi olla valtava summa, kun taas toiselle miljoona ei ole mitään. Pitää verrata sitä summaa myös kulutustasoon.
4 tykkäystä
Jep. Pienistä tuloista säästäminen tavallaan isompi saavutus.
Itsellä tällä hetkellä salkku tuo lähinnä turvaa jos jotain tapahtuisi ja ajatuksena myöhemmin vähän keventää työelämää esim. vajaalla viikolla ja ehkä sitten käyttää pikkuhiljaa säästöjä.
Pitää vain muistaa sitten myös toteuttaa tuo suunnitelma eikä jäädä edelleen painamaan hommia vain salkun koon kasvattamisen takia. Jossain välissä se lisäsäästöjen osuus alkaa myös olla aika pientä.
2 tykkäystä
Se on totta. Ehkä hain ”rikkaalla” tai varakkaalla useampia satoja tuhansia. Joka tosiaan on pienituloiselle valtava summa. Tai oikeastaan melkein kenelle tahansa.
Enkä halua mitenkään lannistaa. Fiksu säästäminen kannattaa. Hienoja saavutuksia täälläkin.
Omasta mielestäni sijoittamista vain välillä markkinoidaan liiankin helppona tienä rikkauksiin ja itse ajattelen että tälläkin on kääntöpuolensa. Esim. liiallisen riskin ottaminen spkelulatiivisissa osakkeissa puutteellisilla tiedoilla ym. Pienituloisella ei ole myöskään varaa hävitä niitä vähiä säästöjään.
1 tykkäys
Laitetaan tähän nyt myös oma ”tarina” kontekstiksi. Salkku on nyt vajaa 200t€ ja ikää 36.
Miten tähän on päästy ? En oikein tiedä. Pikkuhiljaa ajan kanssa ja säästämällä. Ekat sijoitukset olleet tyyliin 2010. Tulotaso on ihan ok ja olen muutamina vuosina pihistellyt oikein kunnolla jolloin on saanut säästöön varmaan sen 1000€+ kuussa. Myös opiskeluaikoina otetut opintolainat ja niiden sijoittaminen on varmasti nopeuttanut matkaa. Tuotot ovat kokonaisuutena jääneet esim. maailma-indeksille, joskin viime vuodet meneet ihan hyvin.
Huomaa myös perheen lisäyksen myötä miten säästöön ei oikein jää ja edessä lienee rahareikiä esim. asunnon muodossa. Tavallaan hyvä tilanne että pesämunaa on jo ehtinyt kerryttää, veikkaan että nyt sitä ei enää niin kerry. Eikä tarvitsekaan. Jos saisi vaikka hyviä tuottoja vaihteeksi 
Ongelmallista on myös se että menot tuppaavat nousemaan tulojen mukana etenkin jos perhettä hankkii. Siksi vivun hyödyntäminen nuorena voi olla ihan järkevää. ”Tasaa” tätä sitten makselemalla vipua vanhempana pois. Kunhan tekee sen fiksusti (hajautus ym. kuntoon).
11 tykkäystä
Tässä on muuten ketjun aloitusviesti, eli varmaan niitä tarinoita useimmat kaipaavat? 
Toki varmaan pieni keskustelukin on paikallaan, mutta varmaan pääpaino voisi olla näissä tarinoissa ainakin sen takia, koska ne ovat jääneet vähän vähemmälle.
Ihmisillä on varmasti erilaisia tilanteita ja haaveita, lisäksi suurimmalla osalla on vaikeimmat asiat sellaisia, jotka eivät ole toisten tiedossa. Toisille sopii erinomaisesti säästäväinen elämäntapa läpi elämän ja toiselle sopii erinomaisesti ns. nautinnollisempi tapa elää. Varmaan suurimmalle osalle sopii hyvä taloudenhallinta, johon kuuluu jonkunlainen puskuri välttäen turhaa itsensä kiduttamista säästämällä.
Vaurastuminenkin on sellainen juttu, jossa voi tehdä asioita paremmin, joka mahdollistaa usein turvaa, hyvinvointia - ja sitä kautta onnellisuutta. Jollekin riittää enemmän tai toisille vähemmän, monet fiksut vaurastuisivat enemmän halutessaan, mutta heillä voi olla turvaa ja turvallisuutta tarpeeksi. Todella monilla on vaurautta ja massia, mutta ei toisaalta omien tunteiden hallintaa, onnellisuutta tai muita tärkeitä asioita jne.
Hyviä tapoja on erilaisia elää. Joskus tunteita hallitsematon vauras saattaa huudella, että kuka tahansa pystyy tulemaan vauraaksi ja hänelle voi huutaa takaisin kuka tahansa voi oppia hallitsemaan tunteita. Erilaisissa kinoissa pyöriskelevä hyväkuntoinen voi huutaa muille, että “kuka tahansa voi penkata 170 kiloa sekä juosta maratonin 3,5 tuntiin…” ja hänelle voi vastata “kuka tahansa voi välttää kinastelut sekä kiukuttelut”.
Alokkaalla itsellään on vaurautta ikäisekseen kohtalaisesti (varakas en ole) ja olen mielestäni hyvässä kunnossa, aikas tyytyväinen olen tapaani elää, mutta näen itsessäni noita tärkeämmissä asioissa paljon kehitettävää sekä peiliin katsottavaa - itsessäni on noin muuten ihan tarpeeksi tekemistä.
Oma vaurauteni on kertynyt korkealla säästöasteella ja sillä, että olen tehnyt paljon töitä. Olen tyytyväinen tapaani elää ja olen onnellinen siitä enkä ole joutunut isommin jossittelemaan, mutta en tällaisenaan voi suositella elämääni kellekään, koska se on mulle räätälöity. Toki on jotain asioita, mistä multa voi ottaa mallia ja asioita, josta voin ottaa mallia. On erilaisia hyviä tapoja elää, mutta on varmaan hyvä olla taloudellista puskuria sekä vähän kerryttää muutenkin varallisuutta saadakseen vapautta että haluamiaan asioita… ei väkisin kannata itseään kiduttaa tai tuhlata itseään ongelmiin, mutta näissä puitteissa on valtavasti erilaisia hyviä tapoja elää ja monille sopii aikas erilainen tapa elää, mikä on hyvä ymmärtää.
Aloitusviestin kysymykset:
34 tykkäystä