Pistän tähän nyt esimerkin korkoa korolle laskelmista. Jos nuorena aloittaa, hajauttaa ja on kärsivällinen niin on mahdollista pienelläkin summilla saada ennen eläkeikää ihan kelpo potin.
Tässä laskelmassa tuotto 6%, alkupotti 2000€ ja kuukausijoitus 250€ 40 vuoden ajan. Ei mahdotonta?
19 tykkäystä
[quote=“ljkangas, post:73, topic:38759”]
Toivottavasti et @Suppilovahvero ota tätä väärällä tavalla, koska kaikella lämmöllä sinulle kirjoitan, ja ilman sarvia ja hampaita. Ajattelen vain, että minulla olisi nyt kauttasi vaan poikkeuksellisen hyvä tilaisuus vihdoinkin itse oppia ja oivaltaa jotakin. 
Kirjoittamasi perusteella tulee mielikuva, että käytät aivan valtavia summia asumiseen ja autoiluun. Jos ymmärsin oikein, niin käyttäisit mieluummin rahaa sijoittamiseen. Voisitko auttaa minua oivaltamaan, miksi kaikesta huolimatta kuitenkin käytät rahat luettelemiisi kohteisiin?
[/quote] Vastailen lyhyesti. Kaffepaussillilla polttopuuhommista🙂
Ymmärsit rahankäyttöni täysin väärin. Rintamamiestalo maalla. Tämän arvolla saisi kaupungista ehkä yksiön. Auton vaihdoin pienikulutksiseen sikamaisten bensan hintojen takia. Kumpikin siis todella todella maltillisia.
Muutenkin eletään hyvin pienesti. Ulkomailla ei olla käyty koskaan, paitsi parin vuoden välein risteilyllä. Kaupassa merkkituotteet jäävät pääsääntöisesti hyllyyn ja ostoskärryihin sujahtaa halppismerkkejä. Vakuutukset kilpailutettu. Kämppä lämpiää puilla.
Ym huolimatta mennään hyvin pitkälti kädestä suuhun. Kahden lähihoitajan palkoilla pyöritetään taloutta ja ruokitaan itsemme sekä täysi-ikäisyyden molemmilla puolilla olevat poikamme.
Tämmöstä tämä vaan on, eikä meidän perhe ole mikään poikkeus. Oltaisiinko jotain about “alempaa keskiluokkaa” Jos uutisia seuraat, niin sadoilla tuhansilla menee paaaaljon huonommin. Kiitos mm. Mahottoman inflaation. Hirvittävä määrä porukkaa ulosotossa ja toimeentulon piirissä. Ihan tavallisia perheitä. Toki seassa on myös itse asiansa sotkeneita, mutta se ei liity nyt suoraan tähän.
Mutta ettei kukaan ymmärtäisi väärin, niin selvennän vielä omaa tilannettamme. Meillä menee ihan hyvin 
En valita. 20v saman mamman kanssa ja ehjä perhe. Harvinaista tänä päivänä. Laskut saadaan maksettua ja ruokaa pöytään. En ole sortunut huumeisiin, en pikavippeihin, en takausansoihin. Olen tehnyt elämässä monta onnistunutta valintaa. Hoitajaksi päätyminen on suurin “virhe” palkkauksen osalta, muuten ihan jees valinta.
Em. Sepustuksen vuoksi, mulla ei ole laittaa tonnia kuussa sijoituksiin. Lisätyöllä tms voisi tilannetta korjata, säästämällä ei, etenkään sillä tavoin, että elämä olisi jokseenkin mielekästä
Toivottavasti tämä selvensi asioita ja kysymyksiä. Tulikin näköjään pidempi tarina. Kahvipaussi vähän venähti.
70 tykkäystä
- Asuin intin jälkeen vielä vuoden porukoilla ja silmittömän juhlimisen sijaan säästin vuoden aikana valtaosan tuloistani.
- Tämän jälkeen asuin vain vuoden vuokralla ennenkuin ostin tällä käsirahalla pk-seudulta rivarin ja laitoin loput (10k €, ehkä ei pysty täysin tarkkaan muistamaan) johonkin skeida rahastoon.
- Ehdin kokea hetken aikaa +5% 12kk euribor korkoja kunnes saapui edellinen kriisi ja korkomenoni romahtivat.
- Tämän jälkeen aloin kuukausisäästämään ( taas aivan skeida rahastoihin ), mutta melko ok summia 300-900€ kuussa.
- Olen ajautunut virran mukana hyvän tuurin ansiosta ja palkkani on ollut lähes koko ikäni Suomen mittapuulla ihan hyvä 50-60t € vuosittain.
- Olen hyvin perso tuhlaamaan asioihin jotka antavat elämälleni lisäarvoa, kuten reissaaminen, mutta säästämään asioista jotka eivät tätä tee. Tähän voisi laskea että ajoin ajokortinkin vasta 27vuotiaana ja käyn äärimmäisen harvoin ulkona syömässä. Pidän myös edullisesta mutta ravinteikkaasta ruoasta. En syö koskaan eineksiä, mutta voin helposti syödä viikon putkeen naudan jauhelihaa ja perunoita.
En myöskään omaa kalliita harrastuksia kuten laskettelu/veneily tms vaan käyn salilla ja ulkoilen. - Suomeen oli saapumassa osakesäästötilit ja mietin että A. Kun paneudun johonkin niin yleinsä lopputulos on ihan fine. Ei ikinä huippudesiiliä, mutta suodatan ihan hyvin valtavasta datasta asiat joita pidän oleellisena. B. Mulla on mielettömän hyvä tuuri asiassa kuin asiassa ja olen hyvä poimimaan trendejä.
Harjoittelin sijoittamista joillain satasilla lähinnä häviten rahani kaupankäynti kuluihin, kunnes kävi jälkikäteen katsottuna lottovoitto. Tuli koronaromahdus, huomasin että kuukausisäästörahastoni on aivan skeidaa (jotain dansken kompasseja) ja tein päätöksen nostella niitä ulos. Siirsin hiljalleen 2020 kesän aikana 30tonnia OST:lle ja kun korona aikana ei päässyt rahoja hassaamaan niin sain melko nopeasti säästetty vielä kympin lisää.
Jätin tämän tekstin holdille kun piti kirjoittaa miten salkkuni tästä eteni, mutta tuli vähän rönsyilevä ja ketään kiinnostamaton tarina.
OST on jossain 40t € → 200t€ ja AOT + kk säästörahastot siihen n. satanen lisää ja kämppä varmaan sen muutaman satasen. Takana on muuten järjettömän huono viikko😅. Viikko sitten perjantaina tuohon olisi voinut latoa usean kympin isomman summan🤭. Hyvä vuosi silti menossa jahka tästä ei kehity finanssikriisi vol 2.
Edit. Alkupään summat on suuntaa antavia koska en edes muista noin kauas ulkoa paljonko maksoin kämpästä. Huomautan myös nuoremmille lukijoille että parisuhteet on usein kalliita😅, mutta myös sen arvoista. Harvoin sitä yksin lähtisi kylpylävkonloppuihin ja hoitoihin mutta kyllä se pirkkaoluen ja pleikkarin voittaa. Itse olen elänyt paljon vaikka tietyissä asioissa askeettisesti elänkin. Ai niin lapsia ei ole joten niihin ei ole rahaa mennyt ja ajoittain olen sijoituksilla jotain menoja kattanut kuten kalliin reissun viime kesänä.
37 tykkäystä
Ikää 45, sijoitusvarallisuutta nelisenkymmentä tuhatta. Säästämisen aloitin ehkä noin kolmekymppisenä, siihen asti opiskelijana, apurahoilla jne. ei tuntunut jäävän mitään käteen. Nollista olen lähtenyt eli ei lapsuuden säästöjä, perintöjä, apuja vanhemmilta tms. Meillä on kolme lasta (vanhin jo täysi-ikäinen) ja ns. siistit sisätyöt sekä minulla että puolisolla. Todellakaan tuhatta euroa ei jää säästöön kuukaudessa, mutta ehkä 600 euroa kuitenkin ilman, että lasten täytyisi kulkea rääsyissä tai jättää harrastukset väliin. Ollaan siis hyvin onnekkaita monin tavoin. Suurin virhe tähän mennessä on ollut suorien osakekauppojen aloittaminen vähän ennen koronamonttua. Jos olisin pitäytynyt rahastoissa ja indekseissä, varallisuutta olisi paljon enemmän. Lapset on iso kuluerä, mutta valitsen mieluummin nuo kolme kuin satojen tuhansien tai miljoonienkaan varallisuuden.
31 tykkäystä
Olin vuosituhannen vaihteessa kurssikeskuksella tappamassa työvoimatoimiston karenssia Ja tutustuin nykyaikaisiin tietokoneisiin, internettiin ja osakekauppaan. Netissä luki, että osakkeet tuottavat kaikista omaisuuslajeista parhaiten. Siirsin sen aikaiset säästöni osakkeisiin, jotka maksaa osinkoa. Summa luokkaa 10Ke
Pyörittelin mielessäni bruton/neton olemusta ja tulin siihen tulokseen, että voisin kokeilla tulojen maksimoimisen vaihtoehtona menojen pitämistä pienenä. Etsin netistä suomen halvimmat asunnot, jotka siihen aikaan olivat Kemin Rytikarissa. Kurssikeskuksen jälkeen olin muutaman kuukauden vanhempieni luona ja sain tehtyä kaupat 11Ke kivasta kolmiosta, jossa oli pieni yhtiövastike. Rahoitin kaupan myymällä osakkeita. Jälkeenpäin laskettuna kauppaa ei olisi kannattanut rahoittaa osakkeita vähentämällä.
Olen laittanut koko elämäni kaiken ylimääräisen osakkeisiin ja superluoton tultua markkinoille, niin boostannut velkavivulla. Rahaa en ole törsännyt, kuin matkailuun. Tällä hetkellä 3*3 viikkoa aasiassa. Nykyisin asun toki eri asunnossa, joka sekin on rahoitettu osakkeilla.
salkku 500Ke aikaa n.23 vuotta. En usko olevani mitenkään erikoisen “hyvä” sijoittaja, vaikka olenkin kehittänyt oman tyylini ja pärjään toistaiseksi indeksille. Ikää on tällä hetkellä 47
47 tykkäystä
No eimeen!!!
Apologia jo nyt se tiimoilta että postaukseni saattaa olla melko julma, taipaleen tämän alussa oleville. Toinen apologia siitä että en vastaa ketjun avaajalle, eli miten tein sen ekan $100k.
Saa (ja ehdottomasti kannattaa) lopettaa lukeminen ihan säädyllisyyden nimissä…
Toivon toki että aika entinen (rahaa jaetaan ilmaiseksi) palaa…
Teknisesti siis.
Tuo $100k oli asiayhteydessäni marginaalitilin määre järjelliselle korolle, siis malliin prosentin osa plys benchmarkki.
Eli sain rahaa lainaksi prosentilla, muutamakertaisella vivulla, jolla pystyin shoppaamaan esim, kuntalainoja (niitä full fait and credit sellaisia) joissa oli naamassa nelkkuu, vitkuu jopa kutskuu…
Noh, vuosikymmenen jakoivat ilmaista rahaa ovista ja ikkunoista, ne on kaikki tallessa. Ero entiseen itselläni siinä että velkavivun aste on himmanut muutamakertaisesta, noin salkun markkina-arvon kymmenesosaan… Lyhyt raha maksaa allekirjoittaneelle enemmän kuin saan viiden vuoden lapuista.
Tilanne hiukka fenomenaalinen, onnesta soikea olla pitäisi kun saa oikein kunnon korkoa tavattoman pitkästä aikaa… Se vuosikymmen teki vaan tehtävänsä, oma identiteetti rakentui sillai vinkkuraan että toisten rahoilla, ostetaan markka centimolla ja myydään kahdella.
Nykyinen touhu, vaikka tuottaakin aika merkittävästi ilman riskiä, tuntuu vähän oudolta. Siis henkisesti ammottavan tyhjältä…
Cheese and rice, pihtiputaan mummokin osaa säästää omista rahoistaan…
Sitä kun puusta putoaa…
7 tykkäystä
Samoin nuo 330 €/kk vuokrat ovat sellaisia, ettei niihin ison kirkon hoodeilla pääse vaikka vuokranantajana olisi sen kuuluisan “uskovaisen mummon” äiti.
Ensimmäisen vuokra-asuntoni vuokra vajaat 30v sitten oli vuoden 2022 euroiksi muunnettuna 601 €/kk. Sitten viisi vuotta myöhemmin 650 €/kk, pari vuotta euroihin siirtymisen jälkeen 830 €/kk ja viimeisessä vuokrakuitissa v2006 970 €/kk. Tänä päivänä tuon viimeisen rivarikolmion vuokra näyttää olevan 1450 €/kk, eli pankille maksetaan tuplasti isomman okt:n lainanhoitokuluja 200€ alle sen.
Pohjan osakesäästämiselle loi oikeastaan sattuma eli vuonna 1996 3000 markalla ostettu Helsingin Puhelinyhdistyksen puhelinosake. HPY:stä tuli myöhemmin Elisa Oyj ja puhelinosuus vaihtui 150:een Elisan osakkeeseen, joista sai myydessä n. 8000 €. Myynnistä saatujen rahojen lisäksi olen kuukausittain pistänyt sivuun n. 15% nettopalkasta ja ostanut sitten välillä jotain osakkeita. Elääkin on haluttu ja teinit varsinkin kuluttavat pinkkaa välillä siihen malliin, että edelleen ollaan lähempänä nollaa kuin 50 tuhatta, mutta ehkä se potti siitä pikkuhiljaa kasvaa…
18 tykkäystä
- Kouluttauduin niin pitkälle kuin Suomessa voi kouluttautua.
- Lapsuudenperheessä oltiin säästäväisiä, sijoitettiin ja keskusteltiin mm. eri alojen palkoista.
- Opintolainasta osa sijoituksiin ja ASP-tilille. Osan lainasta sai verotuksessa myöhemmin anteeksi eli kirjaimellisesti ilmaista rahaa.
- Säästäminen tappiin heti kun sain ensimmäisen työpaikan.
- Löysin kauniin, fiksun ja säästäväisen puolison opiskellessa. Kuten aiemmin todettu, on tämä erittäin tärkeää ja osin sattumankauppaa!
- Oma asunto Helsingistä ASPn turvin heti kun sai.
- OST täyteen mahdollisimman nopeasti.
- Lapsiperhearki: Tulee vähän pyörittyä kaupungilla eikä esim. vaatteisiin tarvitse törsätä. Lapsiperhe saa paljon julkista tukea eikä lapset vie lopulta kovinkaan paljoa rahaa. Enemmän elämästä puuttuu aikaa tässä vaiheessa aikaa, kun aiemmin aikaa kaikkeen tuntui olevan vaikka kuinka paljon aikaa muttei rahaa.
- Ei autoa, ei bensakuluja. Autoiluun laitetut rahat rinnastan lähes tupakointiin tai ilotulitteisiin. Auto menettää heti arvoaan kun ajat sen kaupasta, lähes sama kuin ostaisit ilotulitteen ja ammut sen taivaalle. Lisäksi autoilun vuoksi työmatkaliikunta puuttuu ja nuorisoa kuskataan turhaan treeneihin. Jos auto keksittäisiin nyt, niin sellaisia myytäisiin yhtä rajoitetusti ja samanlaisin varoituskyltein kuin tupakkatuotteita.
23 tykkäystä
Tohdin vastata tähän, kun yllä viitataan suoraan kirjoitukseeni 
Ei tietenkään ison kirkon hoodeilla! Sehän oli juurikin se pointti, että asumiskuluistakin voi tinkiä, jos on valmis luopumaan ajatuksesta, että on ehdottomasti saatava asua Helsingin keskustassa (tai vaihtoehtoisesti omakotitaloksi kutsuttavassa sähkölämmityspalatsissa)!
6 tykkäystä
Osakesalkku lähti pienistä säästöistä lukioaikana, kesätöistä säästin osakerahastoon muutaman tonnin.
Isommin sijoittaminen alkoi reilu 10v sitten, yliopistosta valmistumisen jälkeen, jolloin sinkkuna säästin 1-2k€ kuussa.
Salkusta on syöty pariin rakennushankkeeseen, ja välillä otettu rennommin elämässä lasten kanssa, oma kesämökkikin on. Nyt 40v iässä yhteensä ehkä 200 k€ osakkeissa ja kiinteistöissä velkojen jälkeen omaa pääomaa 400-500 k€.
Pari vuotta sitten tajusin, että pidän omasta työstä niin paljon, ettei ole tarvetta tavoitella taloudellista riippumattomuutta, en kuitenkaan lopettaisi töitä.
Siksi säästämisen tavoitteiden suhteen elän rennommin nykyään. Pyrin sen sijaan hankkimaan yhä harvinaisempaa ja paremmin palkattua osaamista ja nostamaan siten tulotasoa jatkuvasti työmäärän pysyessä kohtuullisena.
19 tykkäystä
Palkasta jäänyt aina enemmän kuin “pystynyt” käyttämään. En koe olleeni pihi, mutta tarkka olen yrittänyt olla rahan kanssa. 12k€ on vuotuinen nettosäästö sijoituksiin. En välttämättä tätä aina sijoita suoraan palkasta, mutta pidän kirjaa, että tämä minimi täyttyy. Ulkomaan päivärahoja kertyy vuotuisesti jo yli tuon kyseisen summan verran.
10 tykkäystä
Menee jo vähän sivuun aiheesta, mutta kun on paikassa X syntynyt ja koko ikänsä asunut (Helsingin keskustassa vain 1. ikävuoteni) niin ei sitä niin vain halua muuttaa kaupunkiin toiselle puolelle maata jostain syrjäkylistä nyt puhumattakaan. Ei edes puoli-ilmaisen asumisen perässä.Kun perheessä riittää yksi auto ja työmatkat taittuvat julkisilla tai fillarilla niin säästyy rahaa muuhun.
13 tykkäystä
Hauska ketju. Joskus yläasteella, tämä oli siis 90-luvun alussa ja pahimpaan pankkikriisiaikaan lueskelin Kauppalehteä (ostin irtonumeron!) ja katselin valuutta- ja pörssikursseja. Ajattelin, että olisi hienoa olla osa tätä maailmaa. Pankit ja talous ylipäänsä kiehtoivat, jos nyt noin voimakasta sanaa voi käyttää. Ehkä kyse oli sellaisesta oman voimaposition etsimisestä, jos ymmärrätte, kun en ollut liikunnallinen eikä tyttöjään tarvinnut hätistellä pois ympäriltä
Lienen ollut nuori lukiolainen, kun kävelin SYP:n konttorin sijoitustiskille ja kerroin haluavani kysellä osakesäästämisestä. Virkailija löi käteen SYP:n rahastoesitteen ja sanoi, että tuosta kannattaa aloittaa. Valikoimassa oli kolme (!) rahastoa, joista Riski-SYP oli muistaakseni nykyisellään tavallinen Suomeen sijoittava osakerahasto. Se kuulosti liian riskaabelilta, mutta Tuotto-SYPpiä katselin usein. En näihin kuitenkaan lähtenyt.
Vaihdoin pankkia Säästöpankkiin, joka välitti Aktian rahastoja. Satasella pääsi alkuun, joten ostin muistaakseni ajan mittaan Securaa ja Globalia. Hyviä rahastoja molemmat. Rahat olivat vanhoja säästöjä (vanhemmilta saatuja) ja varmaan myös kesätyörahoja, joita ei tosin kauheasti ollut.
Lähdin opiskelemaan ja lunastin rahastot varmuuden vuoksi. Ei olisi kannattanut, ja siitä opin, että ei kannata tehdä mitään, jos ei ole aivan pakko tai tiedä tarkasti, mitä on tekemässä.
Ajan mittaan jatkoin rahastoilla, kokeilin osakkeitakin: GrowHow:ta ja Bio-jotain. Siitä se sitten lähti. Palkkarahoja rahastoihin ja osakkeisiinkin. Osakkeet ovat minulle heräteostoksia enkä jaksa niitä juurikaan seurata. Siksi pyrin pysymään niistä sopivan kaukana ja pääosa rahoistani on rahastoissa. Suosin edullisia rahastoja, vaikka sekin on ETF:ien maailmassa suhteellista.
Eleltiin opiskelija-asunnossa aika pitkään (halpa), mutta sittemmin ostettiin uusi kerrostalo-osake ja myöhemmin rakennettiin omakotitalo (aivan liian kallis!). Perfektionistin ja suuruudenhullun on vaikea tehdä kompromisseja rakentamisessa. Mutta lainaa sai ja sattumalta se oli aika halpaakin. Nyt sitä on jäljellä noin 160K ja lyhentelemme enää varsin hitaasti. Haluan käyttää enemmän rahaa sijoituksiin ja elämyksiä tuottavaan elämiseen perheen kanssa.
Lasten vaatteet ja varusteet on ostettu lähes kokonaan käytettynä. Aina on löytynyt priimakuntoista tavaraa muutamalla eurolla. Kiitos tästä vaimolle. Toinen auto on vanha ja halpa, toinen vähän kalliimpi, mutta käytettynä ostettu tietenkin.
Salkku on 300K korvilla (siis minä&vaimo yhteensä). Eläkkeeseen parikymmentä vuotta tai vähän päällekin. Toivottavasti elämä kantaa suotuisasti, töitä riittää ja salkku ehtii lihoa miljoonan paremmalle puolelle. Se tuo mielenrauhaa ja antaa mahdollisuuksia vanhoilla päivillä käyttää palveluita jne. Eläkeikää en kuitenkaan odottele, vaan pyrin elämään tietysti jo nyt: matkoja, laadukasta ruokaa, kuntoilua jne, mutta ei mitään kerskakulutusta tietenkään.
On muuten aivan totta, että oikeanlainen vaimo/puoliso auttaa tässä aivan helkkaristi. En myöskään uskalla väittää, että jos meillä molemmilla olisi puolta huonommat palkat, niin olisin osannut elää yhtä fiksusti ja panostaa säästämiseen. Tokkopa. Mutta näin nyt on käynyt ja osunut omalle kohdalle, toistaiseksi.
36 tykkäystä
Hauska ketju. En hirveesti nähnyt esimerkkejä pesämunan tuhoamisesta joten vedän siksi oman versioni tänne.
90-luvun alussa tyydyttävä palkka (enhän minä ymmärtänyt että nuorella voisi olla parempi palkka, oli kuitenkin suurin ikinä verrattuna kesätöihin).
Tuohoa pesämuna I:
Pesämuna 60 000 mk. Sitten piti elää 13kk valtion leivissä eikä 20mk/päivä riitä mihinkään. Takaisin nollaan, spagetti ja tonnikala tuli lopussa tutuksi (en siis ollut lukkojen takana ).
Tuohoa pesämuna II: 90-luvun loppupuolella tuli mahdollisuus ostaa tontti vaikka ei toivoakaan rakentaa 10 vuoteen. Tässä meni sitten 40 000 mk plus 5x velkaa mutta olipa tontti. Eli ei sinäänsä tuhottu pesämuna, tuottoprosentti vaan surkea.
3v myöhemmin takaisinmaksu oli jo niin hyvällä mallilla että alkoi jäämään rahaa taas yli ja reippaammin. 500-1000e/kk uuden pesämunan rakentamiseen. Minimivuokra, taloa lämmitettiin puilla jos oli vähänkin pakkasta koska halvempaa kuin öljy. Köyhää mutta salkku pääsi ensimmäisen kerran yli 10Ke ja säilyi siellä (ilman tätä virstanpylvästä homman voi siis unohtaa, aseta tavoite ja pysy siinä).
Finanssikriisin aikoihin 100Ke rikki (on muuten tärkeä virstanpylväs), myin kaiken kesällä kun alkoi ensimmäistä kertaa hirvittää. Lottovoitto. Marraskuussa en kestänyt enää olla sivussa vaan takaisin all in. Vuoden sisällä olikin sitten 250Ke rikki.
Tuohoa pesämuna III: No en sentään, 15-20v jälkeen alkaa jo olla viisaampi. Aloitin talon rakentamisen, jätin 100Ke salkkuun ja otin 100Ke isomman lainan. 1kk euribor, paria kuukautta lukuunottamatta alussa niin korot olivat negatiivisia kesään 2022 saakka. HALPA laina. Lottovoitto sekin.
Tuohoa pesämuna IV: Sain viisinumeroisen salkun nelinumeroiseksi ja ihan alapäästä sekin koska elämä on. Tuli vaimo, lapset, pitikin hoitaa lapsia himassa useamman vuoden… kallista puuhaa.
Mainasin jopa bitcoineja graffakortilla. Rahaa tuli kuin rännistä (no ei sentään) mutta kun rahat loppuivat piti myydä kaikki 11 bitcoinia about tonnilla. Juu, ei hyvä päätös enää nykyisin 
.
Ja aina vaan takaisin alkuperäiseen suunnitelmaan… toki nyt oli oma talo alla. Kun alkoi rahaa jäämään yli, salkkuun kaikki ylijäämä kunhan jää satku tilille pahan päivän varalle.
Onhan tuossa ollut matkan varrella monta 200-300-400% onnistumisia. Myös jokunen totaalinen pommi kuten Tecnotree.
Tarpeeksi kun ymmärtää, niin uskaltaa myös ottaa suurempia riskejä. Ennen koronaa näkyi niin hyvä mahdollisuus että piti aloittaa velkarahalla sumplimisen. 900% huomattavalla summalla olikin sitten aika ratkaiseva. Yhtä isolla summalla sitten myöhemmin 16.03.2020 pakko vaan ottaa lisää velkaa jotta mahdollisen koronadipin saisi hyödynnettyä. En tosin uskaltanut ostaa kaikki kerralla vaikka, jos päivämäärän muistan oikein, osuin just enkä vaan melkein pohjaan.
Summa summarum. Jos takaiskuja on ollut monta, on sitä tuuriakin ollut (finanssikriisi plus nämä kaksi viimeistä). Koska Suomessa rahat sitominen taloon on niin iso juttu, ei se 7-numeroinenkaan varallisuus riitä. Mutta ei ole aivan pakko tehdä töitä joka kai oli se koko homman juju. Nyt varmistetaan työllä vaan että koppa pysyy kunnossa, eli ei jäädä liiaksi laiskottelemaan.
40 tykkäystä
Ensimmäiset osakkeeni ostin, äidin kannustamana varhaisteininä, joskus 70 -luvun puolivälissä 10 kpl KOP:ia 
Seuraava sijoitus taisi olla, kun HPY:n puhelinosakkeella sai 150 pörssiosaketta - pidin, enkä vaihtanut sohvaan niinkuin moni silloin teki. Sinä meni reilu parikymmentä vuotta, kunnes pari asuntolainaa oli maksettu pois ja rahaa alkoi jäädä vähän säästöön.
Moni on täällä puhunut oikeasta puolisovalinnasta, minulla meni niin että säästäväisyyden lisäksi sain vielä ylivarovaisen ja riskiä kaihtavan vaimon. Muistan kun sovittiin vaimon kanssa, että molemmille lapsille ja vaimolle laitetaan vähän isommat talletukset ja jäljelle jäävillä rahoilla minä saan tehdä mitä haluan. Pitkään puhuttiinkin minun “leikkirahastani”.
Ensimmäinen sijoitus meni Suomi-rahastoon. Sitten aloitin suorat osakesijoitukset juuri ennen kurssiromahdusta. Alkuun mahtui melkoinen määrä osaamattomuutta ja arpapeliä, mutta itsepäisyys ja hidasliikkeisyys, yhdistettynä jonkisortin onnekkuuteen, kasvatti mukavasti sijoituksia kun kurssit taas lahtivät nousuun. Tyyliltäni olen aina ollut perinteinen kotimaisiin luottava holdari, suurimmalta osin kait laiskuuttani.
Säännöllisesti palkasta sivuun laittamalla ja osinkotulot uudelleen sijoittamalla, on kertynyt 5-600k€ osake- ja rahastokassi. Mistään ei ole tarvinnut tinkiä ja isommat hankinnat olen aina tehnyt laatu edellä. Nyt eläkeiän kynnyksellä olen päättänyt, että kun palkka vaihtuu eläkkeeksi, lopetan säännöllisen säästämisen. Eiköhän tähänastisella kertymällä jo jotenkin eläkeläisenä pärjää.
Jos jotain nyt kuitenkin sattuisi jäämään yli, niin eiköhän tuolta joitain kivoja osakkeita löytyne…
.
33 tykkäystä
1,3 miljoonaa yrityskaupasta verojen jälkeen, päälle reilut 700 000 euroa sijoittamalla kolmessa vuodessa.
39 tykkäystä
Oma ja puolison salkku tällä hetkellä yhteensä noin 900 k€, lisäksi asunnon velaton osuus arviolta 500-600 k€. Ikää on 42 v.
Kirjanpitoni mukaan varallisuudesta noin puolet on tullut säästämisestä ja loput sijoitusten tuotoista. Vuosina 2003-2014 kotitalouteni säästämisaste oli karkeasti 50%. Tämä tuli melko vaivattomasti ja jopa huomaamattomasti. Joskus kun tein laskelmia tuloista ja menoista hävetti kertoa puolisollekin kuinka iso osa jäi säästöön. Toki oli myös jotain sivutuloja päätyön ohessa.
2015 jälkeen säästämisaste laski selvästi kun perhe ja kulut kasvoi. Myös sivutyöt jätin silloin. Nyt säästöön jää vain sen verran kuin loppua asuntolainaa joutuu lyhentämään. Sijoittaminen on siis pääosin olemassa olevan salkun “pyörittelyä”. Kun kulut on kasvaneet, niin myös se tavoitesumma, joka tarvittaisiin vapaaherraksi jättäytymiseen, on noussut.
Sijoitusten tuotot eivät juurikaan eroa indeksistä. Ekoina vuosina raha kertyi tilille. Kun ostin ensiasunnon, aloin tekemään kuukausittain ylimääräisiä 1000 € lyhennyksiä. Lokakuussa 2008 aloin ostamaan Seligsonin indeksirahastoja kaverin neuvosta. 2012 avasin Nordnetin tilin ja tein ekat suorat osakeostot. Sijoittamiseen ja talouden seuraamiseen käytän nykyään paljon aikaa, mutta suunnilleen saman lopputuloksen olisi saanut laittamalla rahat kurinalaisesti indeksirahastoihin.
34 tykkäystä
Saako kysyä minkälaisilla tuloila ja hommilla olet näin hienosti onnistunut säästämään?
15 tykkäystä
Säästämisen voima on kyllä merkittävä, totta kai kova homma sekin. Kalliit huvitukset aina nurkan takana. Itse en ole koskaan osannut säästää kunnolla, mutta kukapa olisi täydellinen.
Eilen taas mietin pitkästä aikaa kun uskalsi painaa jonkin aikaa dippeihin all-in ja jonkin verran 850k€ vivustakin käyttää, että siinä kohtaa kun pelimerkkejä on, niin rahan voima on kyllä sitten valtava. Suuntaan ja toiseen tietysti. Kestää tietysti hetken säästellä sitä pääomaa varsinkin jos heräsi liian myöhään siihen lajiin 
11 tykkäystä
Tarkistin oikein laskelmista. Alkuvaiheessa kotitalouden nettotulot oli noin 3500 € kuussa, mutta lopussa eli 2012-2014 jo 7500 € kuussa. Tässä mukana siis vähän sivutuloja ja lapsilisiä yms. Kotitalous käsittää kaksi korkeakoulutettua pääkaupunkiseudulla. Perus asiantuntijahommia. Tuosta 7500 € nettotuloista jäi jo noin 3000 € / kk sijoittamiseen asuntolainan lyhennysten jälkeen.
Nyt kuitenkin säästämisaste lähellä nollaa ja kaikki tulot 7000+ € menee perheen elättämiseen…
25 tykkäystä