Heh, mua jotenkin naurattaa, kun juuri sunnuntaina @Pyoratar pyysi minua rustaamaan omaan tyyliin ajatuksia sijoitusvirheistäni. Olin todella otettu. Siinä kohtaa ei ollut oikein mitään mielessä. Kun hyvin pyyhkii, kauhean kätevästi unohtuvat kaikki menneet, ikävät tapahtumat.
Ajattelin, että turha oikeastaan kirjoittaa asioita, jotka joku toinen oli jo nostanut esille. Odotan inspiraatiota.
Eilen sitten paukahti Robitin tilinpäätösjulkistuksesta luku -25%. Sitten alkoi kynä sauhuamaan.
Äsh… Palataan astialle tuonnempana.
Haluan ensin todeta, että olen hyvin tavallinen syssyllä 37-vuotias mamma, joka on surffaillut elämänsä sillä periaatteella, ettei raha saa olla unelmien esteenä. Salkkuni ei ole mikään kovin kummoisen kokoinen, sentään viisinumeroinen, koska nuorempana sijoittaminen oli itselle lähinnä tapa saada lisäbuustia erilaisiin lapsiperheen unelmien toteutteluun.
Tiedättehän…
Aina, kun nelihenkinen perhe tekee ihan mitä vain, se on aina kallista. Lapsille haluaa antaa aina kaikkensa.
Ja voi pojat… On sitä paljon tullut tehtyäkin ja tullaan tekemäänkin.
Vaikka olen aktiivinen sijoituskeskustelija ja sijoittaminen on rakas harrastukseni, se on myös vain yksi harrastuksistani, mielenkiinnon kohteistani ja työväline. Raha ei varsinaisesti ole ollut koskaan tärkein motivaattorini. Ei se oikein ole työelämässäkään.
Sijoittamisessa itseä motivoi eniten uuden oppiminen, se tukee hyvin luontaista kiinnostustani historiaan ja rakastan myös sitä endorfiinipiikkiä, kun huomaan olleeni oikeassa. Se on välillä hankala asia muille.
Keskityn aika vähän asioihin, mitkä ovat menneet pieleen. Kaatunutta maitoa on turha itkeä. Se meni jo. Pyrin pikemminkin pohtimaan, miksi tein jossain tilanteessa tietyllä tavalla ja päätän, tarvitseeko minun seuraavalla kerralla toimia toisin.
Sijoituspäätösten ruotiminen on mielenkiintoinen sukellus omaan itseesi. Parhaassa tapauksessa se on peli, joka on pitkä. Matka, jonka pituuden, varustelun ja haastavuuden vain sinä voit päättää. Aina voit luovuttaa tai tehdä myös lyhyempiä reissuja.
Itse aiheeseen.
Lueskelin ketjua ennen omaa tekstiäni. Aika moni oli nostanut virheekseen esille ostaneensa jotain yritystä liian kalliilla, joka oli sitten korjannut alaspäin. Voisin itsekin nostaa useamman sijoitukseni, joille on käynyt juuri näin. On löytynyt itseltäkin uskoa Nokiaan ja tullut ostettua yrityksiä kovilla arvostuskertoimilla ja niiden kasvu onkin tyssännyt.
Prkl… En ihan ymmärrä, miksi jäi Boreon omavaraisuusasteen kehitys katsomatta.
Matalat arvostuskertoimen… Ohhoh… Näkihän tuon eilen.
Äsh…
Onkohan Case Robit vielä liian tuore, ettei siitä kumpuavia fiiliksiä kannata käydä edes läpi.
Mutta vaikka monet ovat nostaneet virheinä erilaisia osakkeiden arvonlaskuja, itse suhtaudun niihin tapahtumina. Tapahtumina, jotka tulevat väistämättä vastaan sijoittamisessa. Niihin tarvitsee vain opetella suhtautumaan oikein. Kun ihminen sijoittaa, sitä pistää toiveensa ihmisiin ja yritykseen. Haluaa luottaa visioon ja uskoa yritysten tulevaisuuden olevan valoisampi kuin mitä se sillä ajan hetkellä arvioidaan tai liiketoiminnan olevan arvokkaampi kuin, mitä markkinat antavat sille arvoa. Yrityksen liiketoiminnan kasvavan ja kukoistavan.
Siksi on hyvin luonnollista, että sijoittajalle kehittyy tunneside omistamiinsa yhtiöihin ja tuntee voimakasta pettymyksen tunnetta, kun unelmat eivät vastaakaan odotuksia.
Älä tee sitä.
Jos olet piensijoittaja, et ole vastuussa yrityksen tekemisistä. Voit korkeintaan vaikuttaa yrityksen johdon tekemiseen, mutta yritykset yleensä toimivat huomattavasti monimutkaisemmassa makroympäristössä ja sidosryhmien verkossa kuin mitä ulospäin saattaa näyttää. Koen tehokkaampana ajankäyttönä keskittymisen salkun hallintaan ja vaihtaa sitten tarpeen tullen vaikka hevosta tai sitten ei vaihda. Mitä alkaa käymään hevoselle, josta ei niin välitäkkään?
Tätä itse olisi pitänyt noudattaa Nokian kanssa. Itselle Nokia oli kuin se huono poikaystävä, jolle annat monta mahdollisuutta palata samaksi hurmuriksi kuin hän oli ensimmäisenä päivänä kun tapasitte. Se ei vain ole muuttuakseen, koska on päässyt jo niin monta kertaa vähällä. Vai niinkö ne prinssit sitten vain muuttuvat sammakoiksi? Lopulta joudut tekemään sen päätöksen ja yksinkertaisesti päättämään, ettei tämä palaa enää millään ennalleen. Vaikka aina välillä voit hetkellisesti tehdä lyhyinä ajanjaksoina Nokialla rahaa, pitää hyväksyä se, että Nokia pettää aina. 
Nokialla on ollut itseeni myös toisenlaisia vaikutuksia.
Yksi mielenkiintoisimmista kursseista TTY:llä aikanaan oli Teknologiajohtamisen kurssi. Teknologian tuotekehitystä kuvataan usein S-käyränä, jonka muuttuja on jokin teknologian suoritustehokkuuteen liittyvä muuttuja. Varhaisen vaiheen tuotekehityksessä teknologian kehitykseen palaa paljon rahaa ja edistystä tulee hyvin vähän. Kun tuotekehitys pääsee tiettyyn pisteeseen, suorituskykyyn investointi on kustannustehokkaampaa. Teknologian suorituskyvyn saavuttaessa tietyn kypsyysvaiheen, vaikka kuinka siihen investoisit, eipä se kummemmaksi muutu.
S-kurveista klassinen esimerkki on mm. Hevoset vs autot. Jossain kohtaa ihmisen kyky jalostaa yhä tehokkaampia hevosia törmää seinään ja on kustannus tehokkaampaa ja helpompaa saada enemmän tehoja autoista irti.
Yritykset voivat jatkaa toimintaansa vuosisatoja, mutta harvemmin ihan samanlaisina.
Yksi tapa löytää itselleen mielenkiintoisia sijoituskohteita, on tunnistaa teknologiakehityksen vaiheet ja milloin alkaa olemaan sopiva aika investoida.
Teknologian kehityksessä oleellisena osana on myös ihmiset, jotka vastaanottavat uuden teknologian. Sitä kuvataan usein teknologian käyttöönoton elinkaarella, joka kuvastaa erilaisten persoonoiden vastahakoisuutta ottaa vastaan uutta tekniikkaa.
Sanoin alussa jo, että sijoittaminen on sukellus omaan itseesi. Sijoittamiseen liittyy paljon tunteiden hallintaa, mutta siihen liittyy myös paljon sitä, että tunnistat rehellisesti, millainen olet suhteessa muihin ihmisiin.
Jos ymmärrät S-kurvien suhteen teknologian kykyyn tuottaa kassavirtaa ja tunnistat itsesi teknologian elinkaarimallista, se voi olla hyvin käytännöllinen konkreettinen työkalu selittämään, missä teknologian kehityksen vaiheessa halukkuutesi hypätä mukaan kohtaa kassavirtoja. Oletko ”early adapter” ja sinulle on ihan suotavaa rauhassa tutustua teknologiaan? Vai kuulutko myöhäiseen valtavirtaan, jolloin saadaksesi kaikki parhaat hyödyt irti, voisit toisinaan olla vielä rohkeampi ja lähteä hieman aikaisemmin mukaan.
Miten tämä liittyy Nokiaan?
Tietokoneiden ja erityisesti puhelimien kehitys osaksi meidän arkea on ollut aika iso osa elämääni. Sain ensimmäisen kännykkäni 7. luokalla, 3210. Silloin vain aniharvalla kaverillani oli omaa puhelinta. Nokian vaikutus Suomeen oli niin valtava, että puhelimen lisäksi monilla oli hyvin positiivinen suhtautuminen itse yhtiöön. Monet pörssin nykyisistä yhtiöistäkin ovat kasvattaneet siipensä ja opetelleet lentämään Nokian siipien suojissa.
Itsellä kesti omasta mielestäni suhteellisen kauan ottaa vastaan ensin älypuhelimet sitten hyväksyä Lumia puhelimien jääneen kilpailijoiden jalkoihin, että ihan aidosti ajattelin olevani myöhäistä valtavirtaa tai ”laggards” eli hieman jälkeenjäänyt. Ajattelin, että sijoittamisessa, minun pitäisi hieman tsempata ja pyrkiä oikeasti omaksumaan uusia asioita vähän nopeammin.
Sijoittamisesta minulle opetettiin myös, että pörssi elää tyypillisesti aina puoli vuotta etukenoon ja pitäisi pyrkiä kuvittelemaan, mikä tilanne on vuoden päästä. Silloin pystyy paremmin hyppäämään junan kyytiin oikealla hetkellä.
Ihmettelin usein, miksi muut eivät omasta mielestäni huomanneet, että ajat muuttuvat heidän tahtotilastaan riippumatta. Menin esimerkiksi tiettyihin ympäristöjuttuihin mukaan sillä ajatuksella, että näitä juttujahan on jo pidempään tehty, ihmiset kysyy näitä ja niistä saa hyvää katettakin. Odottelin ja ihmettelin, kun mitään ei tapahtunut. Sitten alkoi näkymään merkkejä jo, että parhaat kassavirran tahkomisvuodet olivat jo menneet ja kyllästyin jo vähän juttuunkin. Kyllästymiseni jälkeen ilmiöstä tulikin massojen hype.
On näitä muitakin. Vähän liian usein.
Piti oikeasti mennä hieman itseensä, nojata taaksepäin ja pyörähtää tuolilla. Mikäs tässä mättää. Piti myöntää itselleen, vaikka itsellä on näitä kummallisia piirteitä, etten meinannut luopua Nokiasta, en oikein välitä autoista eikä joka kerta tarvitse ostaa sitä uusinta elektroniikkaa. Kuuntelenkin aika pitkälti sellaista musiikkia kuin kuuntelin 18-vuotiaana, mutta kukapa ei. Ehkä olen muulla tavalla vastaanottavainen uusille jutuille ja ajatuksille. Koska olen tietyissä asioissa ehkä liiankin vastaanottavainen, saattaa olla hyvin tarpeellista malttaa odottaa ihan rauhassa, kun visiot realisoituvat kassavirraksi ja saavuttavat kypsän vaiheensa.
Tässä on itsellä hieman tekemistä, pitääkö hypätä kyytiin siinä kohtaa, kun juttu kiinnostaa ja istua käsiensä päällä vai istua käsien päällä.
Opettelen mieluummin sitä käsien päällä istumista.
Hei!
Olen Aili.
Hyppään innokkaasti uusiin tuuliin mukaan.
Tiedän, mitä se myös minulle maksaa.
Hyväksyn itseni sellaisena kuin olen.
Neste ahdistuksestani olen joskus aikaisemmin kirjoittanut kahvihuoneelle. Liittyy myös edelliseen aiheeseen ja oikein mukavaan Thaimaan reissuun. Tylsä palata asioihin, jotka on jo kerran höpötellyt.
Voisin nostaa toisenlaisen osakkeen hintaan liittyvän tapahtuman. Joku voi puhua virheenä. Itse puhun tapahtumasta, josta tuli oppia.
Joskus sain päähäni, että DNA on hyvä sijoitus. Siihen saattoi liittyi paljon asiakastyytyväisyyttä, mutta myös tarina vuokravastuista. Ymmärrän hyvin, miksi tapaa kirjata vuokravastuut muutettiin. Minulla oli tuolloin myös käteistä irrallaan. Osaketta ostaessani määritän aina kappalemäärän ja ylärajan ostokselleni. Laitoin haluamani ylärajan sen hetken ylärajalle. Eihän se mennyt läpi.
Jonkun muunkin mielestä oli hyvä aika ostaa DNA:ta ja DNA:llla oli aika hyvä päivä. Ajattelin, että ostan sitten kun hinta hieman laskee. Noo…
Eihän se laskenut enää samoille hinnoille parina seuraavana päivänä ja laitoin rahani johonkin mörnijään. Nokkavana ajattelin, etten maksa.
Meni joitain kuukausia. En seurannut kurssia oikein ollenkaan ja eiköhän se ostettu pörssistä pihalle.
Voi olla, että olisin saanut sitä haluamaani hintaankin välissä ja tuotot olisivat olleet prempia kuin siinä mörnijässä.
Kaatunutta maitoa on turha itkeä.
