Sijoittajana koettua - omakohtaisia tarinoita - inspiraatioksi tai opiksi

Mielestäni tämä pitää paikkaansa sillä ehdolla, että sijoittaja ymmärtää asiasta jotain. Toisin sanoen kokemusta on kertynyt jo jokusen vuoden ja pääomaakin on kiinni enemmän kuin yhden tai kaksi kuukausipalkkaa.

Oma kokemus koronan jälkeen on, että moni tuttu lähti uutena “sijoittajana” all-in kaiken maailman Finnairiin, Smart Eyehin, treidaamiseen jne. Uskon etteivät he tunnistaneet näissä riskejä, vaan seurasivat pelkkää kurssikehitystä. Toisin sanoen riskit eivät realisoituneet, vaan kasvoivat kuplan paisuessa ja kurssien puksuttaessa kohti koillista.

Tuskin tässä hyvin kävi, kun sijoitusaiheista ei ole juurikaan tarvinnut keskustella viimeisen puolen vuoden aikana. Valistuneet/kehittyneet/kokeneet sijoittajat toimivat useammin kuvailemallasi tavalla, toki eivät kaikki eikä kukaan joka tilanteessa.

Ylipäätään riskien ollessa sopivalla tasolla myös rationaaliseen toimintaan kykenee helpommin: Mikäli riskisijoituksen paino omasta varallisuudesta on riittävän pieni, on siitä usein helpompi päästää irti, jos vertaa tilanteeseen jossa ollaan isosti kiinni psyyken sitä kestämättä. Toteutetaan juurikin kuvailemaasi prosessia, jossa jäädään roikkumaan ja toivotaan ihmettä kunnes luovutetaan yleensä huonoimmalla hetkellä.

Itselläni tämä riskinsietotaso on aika matalalla ja kanavoinkin mielestäni korkean riskin sijoitukseen vain 3% varallisuudesta. Aiemmin normaalitaso oli 5%, mutta viime aikoina olen kyennyt nostamaan sen 7%:iin. Yksi näistä positioista on kasvanut jo 10%:iin hyvän kurssikehityksen siivittämänä ja odotankin malttamattomana tavoitetasoni täyttymistä. Tavoitehinta on määritelty siten turhamaisesti, että täyttyessä tästä tulisi urani ensimmäinen tenbagger. Toki firman fundamentit huomioiden se on täysin mahdollinen ja mahdollisesti myös alakanttiin.

Tämä on äärimmäisen totta! Mikä pahinta, niin sijoittaja voi olla näennäisen itsekriittinen ilman minkäänlaista virheestä oppimista. Omakohtaisena esimerkkinä ostin Harviaa jostain 40 tietämiltä ja myin 30 havinoilla pois. Pistin pudotuksen markkinasentimentin syyksi (mitä se kyllä ainakin jossain määrin oli kurssin korjattua ylilyöntiä) jonka lisäksi tunnustin FOMOttaneeni, mutta en minä kyllä valitettavasti ihan hirveästi siitä oppinut. Älä FOMOta kun ei varsinaisesti auta, jos ei sitä FOMOa tunnistaja pysty hillitsemään ajoissa.

14 tykkäystä

Hyvää pohdintaa! Mietin omakohtaisesti mitä kaikkea sitä on miettinyt ja tuntenut eri tilanteissa. Nämä tuntemukset ovat varmasti meillä kaikilla hieman erilaisia, riippuen omasta luonteesta ja kokemuksista markkinoilla. Pari henkilökohtaista esimerkkiä:

Näin jälkikäteen itselleni henkisesti raskainta oli 2000-luvun alun alamäki, missä vuosikausia salkun arvo jatkuvasti pieneni, vaikka säästin siihen koko ajan lisää rahaa. Jostain sain kaivettua optimismia ja motivaatiota mutta vaikeaa se oli.

Finanssikriisi oli taas toisenlainen kokemus, se oli todella kova alamäki mutta samalla suhteellisen lyhyt. Silloin sain jotenkin energiaa romahduksesta, olin aktiivinen. Totta kai se syöksy turhautti mutta samalla se oli niin kovaa menoa, että minulle se oli helpompi kuin vuosikausien hidas alamäki.

Tämä vuosi on ollut salkulle kurja (vuodenvaihteessa salkkuni ylivoimaisesti suurin sijoitus oli Harvia, jolla en ole käynyt tänä vuonna lainkaan kauppaa) mutta olen silti ihan tyytyväinen, salkkuni arvopapereilla on paikkansa salkussani ja luotan niihin.

Minulla on jokaiselle arvopaperille mielessäni ne syyt, miksi paperi on salkussani ja vertaan yhtiötä/rahastoa niihin syihin. En osaa tehdä arvonmäärityksiä luotettavasti, joten en hirveästi mieti onko joku osake yli- tai aliarvostettu, kun en kuitenkaan osu oikeaan. Jos ostohetkellä arvostus tuntuu joten kuten järkevältä se riittää minulle. Osakekurssin muutos itsessään ei ole minulle mikään syy tehdä mitään.

Ajan myötä olen paremmin oppinut huomaamaan omat vahvuuteni ja heikkouteni sekä hieman myös psykologisia vinoumiani. Sitä kautta tyylini on kehittynyt ja kehittyy yhtä edelleen. On hyvä sijoittaa itselle henkisesti sopivalla tyylillä, jos sijoittaminen tuntuu ikävältä ei sitä kukaan jaksa pidemmän päälle harrastaa.

Vielä loppuun semmoinen huomio, että itselläni sijoittamisen tavoite on koko ajan ollut aika epämääräinen ja myös muuttunut ajan myötä. En edelleenkään osaa sanoa muuta, kuin että rahallisessa mielessä haluan vaurastua ja saada taloudellista puskuria. Ehkä isompi asia sitten kuitenkin on harrastuksen tuoma mielihyvä, kuten harrastuksissa usein on.

13 tykkäystä

Tämä on mielenkiintoinen kommentti.

Itse pidän sijoittamisessa etenkin sen tuomasta älyllisestä haasteesta ja rehellisyydestä. Mitä tahansa (osake)sijoituksille tapahtuukin, vika löytyy aina peilistä, sillä itse on vastuussa omasta tutkimuksesta sekä riskinottamisesta.

Omaan mielenlaatuuni tällainen osakesijoittamisen tuoma itsenäisyys tuntuu sopivan. Saan itse päättää ne joita kuuntelen ja arvioida tiedon validiteetin. Saan myös itse valita yhtiökumppanini. Jos joku näistä ei mielytä, se ei pörssin aukioloaikana kovin montaa sekuntia kestä hypätä pois kyydistä. Siitä päätöksestä ei jää kukaan ruikuttamaan eikä siitä ole vastuussa kuin itselleen.

22 tykkäystä

“Muistatkos Immo miten polleana työnneltiin esikoista uusissa vaunuissa lähes 30 vuotta sitten onnistuneiden Noksu myyntien jälkeen? Niin riemukas oli nuoren miehen mieli että omaehtoisesti ehdotti Martalle viikonloppureissua maalikyliin ihan hotellimajoitukseen ja valmiille aamupalalle” :coffee:
“No toki. Tuntui kuin olisi luonut alun tulevalle mahtisuvulle jolla ei taloudellista huolta enää kuunaan olisi. Työläisperheen kasvatille valloittava oivallus. 17 000 markkaa (n 3t euroa) oli Noksun myyntivoitto ja sitähän kehrättiin useampi vuosi ennen myyntiä”, nieleskeli alter egoni ihania muistoja sijoitustaipaleen alkupuolelta.

Tällä muistolla, pieni törsäys pienelle perheelleni VALTAVAsta myyntivoitosta hullaantuneena, on ollut iso vaikutus senjälkeiseen sijoitusuraani.
Hoksaus että raha tekee työtä puolestani, pitkäjänteinen sijoittaminen tuo tulosta ja osasin ostaa sekä myydä oikein päin, loi osaltaan perustaa nykyiselle tilanteelleni.
Ai mille tilanteelle?
No semmoselle että 100e tuntuu edelleen isolta rahalta samalla kun vuoden 2021 osinkotulot ylittivät 100 000e ja tälle vuodelle menee 200 000e rikki.
Ja edelleen isoimmat värinät saa tuo tunne työnnellä rinta rottingilla esikoista hotellin respaan tietoisena että juuri tein hurjat tulot sijoittamalla! Sijoittamalla!

Kohdallani sijoittaminen on ollut pitkälti tunnelaji. Tuottoisat ja yleensä pitkäjänteiset sijoituskeissit ovat tuoneet vastaavaa tunnetta kuin mitä kilpaurheilu tai raskaat, pitkät treenit ovat saaneet aikaan. Kevyttä nirvanaa, kihelmöintiä, sisäistä riemua kuin myös raskaita pettymyksiä, itsesyytöksiä ja “kait on mänt” -olotilaa.
Surkeiden sijoitusten syiden selvittäminen, huonojen sijoituspäätösten rehellinen aukirepiminen ja omien puutteiden tiedostaminen.
Samaan aikaan nautinto joka on tullut joko isoista prosenteista tai euroista antaa potkua poistamaan mielestä surkeat kaupat. Ei jäädä sikiöasentoon, ainakaan pitkäksi aikaa :smiling_face:
Joka on golfannut tietää että pelipäivän jälkeen muistissa on vain se yksi sankarilyönti vesistön yli greenille eikä ne lukuisat pallot joita ei edes kannattanut yrittää etsiä kaislikosta. Positiivisen tunteen tuoma enfo. Haetaan sitä :heart_eyes:

Laadin nuoresta pitäen tavoitteet sijoittamiselle;
salkun koko 10 000 markkaa, jess!
100 000 markkaa, oolalaa! ,
puolet asuntolainasta, voi kun vain tietäisitte!
asuntolainan kokoinen, kuka onkaan mestari :1st_place_medal:

Jo teininä iskostui päähän ajatus että olisipa hienoa jos raha tekisi työtä rinnallani. Oli vain se yksi ongelma, ei ollut sitä rahaa jota käskyttää.
Kun valmistuin ammattiin jossa leipä on hyvinkin pitkä mutta erittäin kapea, ymmärsin että yksin sitä tekemällä merkittävän sijoituspääoman saaminen ei tule onnistumaan. Piti hankkia toinen ja kolmas työ josta kertyvän ylimääräisen pystyi sijoittamaan. Samaan aikaan suht nuukaa arkea josta ei kuitenkaan saanut puuttua mitään läheisiltä. Kituuttaan ei aleta.

Ja näin se lähti kertymään. Vähän kuukaudessa, hieman vuodessa, suht mukavasti viidessä. Korkoa korolle. Osingot uusiin sijoituksiin, sijoitusasunto max velkavivulla ja seuraava kun huomasi että sehän toimiin.
Hoksaaminen että kun lainaa ei juuri muuhun saa kuin sijoitusasuntohin, ostetaan sitten niitä muutama. Pidetäään kunnes ovat velattomia ja sijoitetaan tulevat vuokratulot pörssiin tai myydään asunto pois ja pääoma pörssiin.
En koe olevani hyvä sijoittaja. Viimeisen 17 vuoden aikana on ollut myyntivoittojen suhteen seitsemän tappiollista sijoitusvuotta. Onneksi voitolliset vuodet ovat tulleet kun pääoma on ollut jo merkittävä.
Vaikka tämänkin vuoden salkun kehitys menee HEX25:n tahdissa, en voisi kuvitella sijoittavani ETF:iin juuri tuon tunnepohjaisen fiiliksen vuoksi jonka osakepoiminta tuo.

No nyt oltaisiin siinä tilanteessa että taloudellinen turva on yli kaikkien nuoruusajan odotusten

ja oudointa tässä on se että salkku on vain noin puolet sijoitusten kokonaisvarallisuudesta.

ja mitäs nyt?

No ei mitään :rofl:
Jatketaan kuten tähänkin asti. Piskuisella muuttotappiopaikkakunnalla ikänsä asuneena ei ole vaaraa keulimiseen. Käydään kuikkimassa Stockan jouluikkunat (oisko siellä tänä vuonna :frog:) kun siltä tuntuu ja pidetään Marttaa hyvänä. Hyvä arki.
Läheisten hyvinvoinnista huolehtiminen (olen maksellut lähisuvun iäkkäimpien lainoja pois), jälkikasvun pieni tukeminen (ei liikaa) ja jatketaan sijoitustoimintaa kun se on muuttunut rakkaaksi harrastukseksi.

Puolustustaistelua johtavat Orion, Sampo, Nordea,Telia, Citycon, Tieto, Capman, Titanium, Tokmanni muodostaen rungon osinkopohjaiselle salkulle jota tänä vuonna on täydennetty raskaalla kalustolla (Wärtsilä, Valmet, Kone, Konecranes, Cargotec) kun ne ei väliin tuntuneet oikein kelleen kelpaavan ja alkoivat täyttämään osinko-osakkeenkin kriteerit.
Nokiaan on niin pitkä viha-rakkaus -suhde kuten useilla ikäluokkani sijoittajilla että sitä on aina liikaa salkussa :grimacing:

Ja tämä ei missään nimessä ollut sijoitussuositus mutta ystävällinen rohkaisu alkaa sijoittamaan tämä oli :grinning:
Tai ehkä meillä Immon kanssa on ollut vain tuuria.

89 tykkäystä

Alla omaa ajatuksen juoksua ehkä “opiksi” tai muuten vaan muille pohdittavaksi:

Keskustelut kääntyvät usein psykologian puolelle, kun pörssikurssit alkavat laskea ja makrotulevaisuus ei näytä niin kirkkaalle. Kuinka pitkäaikaisen sijoittajan tulisi reagoida laskumarkkinaan?
Useat vannovat nousumarkkinassa olevan yhtiössä mukana pitkäaikaisena sijoittajana, mutta laskun alkaessa myydään päämärkänä.

Ajatuksen juoksu lähti oikeastaan kuunneltuani viimeisimmän Howard Marksin memon - What really matters? Hän teki mielenkiintoisen huomion, jossa sanoi sijoittajan pitävän osaketta salkussaan keskimäärin 6kk (korjatkaa fakta jos muistan väärin). Tämä ei mielestäni ole yrityksen omistamista, vaan lyhytaikaista spekulatiivista sijoittamista. Legendaarinen arvosijoittaja Graham on sanonut pörssin olevan lyhyellä aikavälillä “äänestyskone” (voting machine).

Nämä kaksi kohtaa kiteyttävät hyvin, että pörssikurssi muodostuu lyhyellä aikavälillä spekulatiivisten päätösten seurauksena, sillä valtaosa ei käyttäydy kuin omistaja yrityksessä. Lyhyen aikavälin kaupassa psykologiset tekijät määrittävät merkittävästi markkinatunnelmaa ja osakkeen kurssin.

Mielestäni omistajat, jotka ymmärtävät kurssin seuraavan yrityksen kehitystä pitkällä aikavälillä, voivat nukkua yönsä hyvin, mikäli yrityksen fundamentit ja tulevaisuuden näkymät ovat kunnossa. Seuraan itse kursseja lähes päivittäin ja välillä se nostaa stressitasoja. Tässä välissä on hyvä käydä edellinen osavuosikatsaus läpi ja todeta sijoituskeissin olevan isossa kuvassa ennallaan.

Vielä lopuksi disclaimerina. Lähdin suoriin osakesijoituksiin vasta covid-19 kuopasta, joten en vielä ole omien määritelmien mukaan pitkäaikainen omistaja, mutta sitä kohden ollaan menossa. Mukaan on mahtunut myös spekulatiivisia kauppoja vaihtelevin menestyksin. Olen oppinut, että omistajuusajattelu toimii itselle paremmin.

Olitpa pitkäaikainen tai lyhytaikainen sijoittaja, tästä tekstistä hyvä oppia, että pörssikurssi muodostuu keskimäärin 6kk osaketta salkussaan pitävän mielipiteestä.

23 tykkäystä

Hienoja päätelmiä, mutta ettei olisi liian yksinkertaista, niin tämä loppu ei pidä paikkaansa ainakaan pienivaihtoisissa osakkeissa.

Varsinkin jos on pienivaihtoinen hyvä osake ja “omistajat” sen ymmärtävät, he eivät myy ja he eivät voi ostaakkaan merkittävästi, koska hinta karkaisi ostoista johtuen liian paljon, liian nopeasti. Mutta, vaihtoa syntyy ainoastaan lyhyt aikaisista sijoituksista, joilla haetaan pikavoittoja, ja kärsivällisyys ei kuitenkaan riitä. Ja spekulantit tekevät tällä asialla pientä peliä.

Isompi vaihtoisiakin yhtiöitä voidaan shortata, siinä muodostuu tilanne joka saattaa vakauttaa osaketta. Shorttaamalla estetään ylilyönnit molempiin suuntiin. Avaamalla tai sulkemalla shortteja.

4 tykkäystä

On ihmisiä, jotka ottavat opiksi muiden virheitä ja on porukkaa, joka lorottaa paimenpoikaan nähdäkseen onko tällin saaminen vain urbaanilegenda. Kuulun jälkimmäisiin.

Kiina-yhtiöt? Check. Käänneyhtiöt? Check. Jumittavat arvoansat? Check. Nokiapuukko? Check.

En voi sanoa, ettei kukaan varoittanut. Vastarannan kiiskenä sijoittaminen on kutitellut aina ja vaikka yllä mainituista kategoriosta löytyisi hyviä onnistujia, suurin osa on syystä halpoja tai hyljeksittyjä.

Alter egoni, BW-mies

Ikävä kyllä sijoittamiseen taipuvainen besserwisseri, BW, hupuloi rahansa, paitsi sattumalta. BW-mies näkee aivan liikaa arvomahdollisuuksia siellä, missä niitä ei ole. BW-mies kulkee ylpeänä omia polkujaan ja osaa Buffettin fraasit ulkoa, muttei ole sisäistänyt niitä. Eikä myy, vaikka pitäisi. Se olisi epäonnistumisen myöntämistä.

Turhaan. Epäonnistuminen kannattaa aina, jos se opettaa ja lähiosoite ei muutu sillan alle. Buy&hold ei ole sama kuin kuntosalijäsenyys, roskasta pääsee ja siitä pitää päästä eroon. Oliko pakko oppia näin simppeli asia vaikeamman kautta, jotta tajuaa oman sen hetken henkisen tasonsa…

BW-miehen on vaikea myöntää tehneensä vääriä asioita. Jos pörssi rallaa useita vuosia ylämäkeen ja oma salkku ei kasva kuin minimaalisesti (jos sitäkään), tekee asioita väärin. Ilmiselvää, mutta ei BW-miehelle. Tästä sankarista ei luoda Marvel-elokuvia.

Viiden pennin selfhelp-materiaali

Parannetun sijoittajaminäni lähestymistapa on ollut ajatella hoitavani jonkun muun rahoja omieni sijaan. Voisinko perusteella kuvitteelliselle asiakkaalleni miksi yritys X on hyvä sijoitus?

Olen yrittänyt ottaa opiksi Seligsonin Anders Oldenburgin esimerkistä. Phoebus-rahaston esittely on jo vuosia sisältänyt seuraavan lauseen: pyrin pitkällä aikavälillä markkinoita parempaan tuottoon, mutta ei ole mitään takeita, että siinä onnistuisin. Phoebus-rahaston hyvästä track recordista huolimatta. Sijoittaminen opettaa nöyryyttä ja Oldenburg osoittaa sitä tekstissään edelleen, vuosien markkinakokemuksella.

Muistan miettineeni nukkumaan mennessä (salkun punoittaessa pahimmin) lopetanko koko sijoittamisen ja keskityn rahastoihin. Ei sekään olisi ollut huono vaihtoehto, mutta löytyi nöyryyttä miettiä miten ja miksi minä sijoitan. Kyseenalaistaa ja olla itsekriittisempi.

Kuulostaa viiden pennin selfhelp-jutuilta, mutta muutos ulottui sijoittamiskentän ulkopuolelle. Olenko parempi ihminen? Tuskin, mutta ainakin aiempaa nöyrempi tunnistamaan ajattelunsa sokeita pisteitä.

Siksi epäonnistuminen oli lopulta hyvä asia. Sattuman rikastuttamana BW-miehenä tekisin yli-itsevarman miehen isot virheet jollain muulla elämän osa-alueella.

22 tykkäystä

Omalta osaltani sijoittamisen kautta on tullut ajateltua paljon oman rahan käyttöä noin yleensä. Sijoittamisen kautta on jäänyt parhaiten säästöön rahaa.
Muistelen sitä aikaa lapsena, kun vanhemmat laittoi rahaa minulle korkea korkoiselle tilille. Se oli silloin -80-luvulla. Kävimme pankissa tiskillä katsomassa miten vuoden aikana summa oli noussut ja se tuntui silloin lapsena oikein hienolta.
Harmittaa todella paljon se, ettei tämä säästäminen/sijoittaminen jatkunut sitten enää kun tuli 18-vuotta. Tekisin paljon toisin rahan käytön suhteen nyt kuin silloin hölmönä nuorena teki.
Onneksi kuitenkin 40-vuotiaana vielä jotain ehtii tekemään sijoittamisen suhteen.
Paljon yrittänyt lapsille puhua näistä asioista pikku hiljaa ja kyllä se alkaa näyttämään tulosta että sellaiseen ylimääräisen ostamiseen säästetään itse, jonka kautta nähdään ettei se raha kasva puissa.

15 tykkäystä

Foorumi inspiraation ja oppimisen lähteenä

Nyt kun sijoittamista on takana kaksi vuotta, on alkanut pienin aavistuksin ymmärtää, mitä olisi tehnyt toisin silloin 2020 marraskuun jälkeisinä kuukausina. Tein tosiaan ensimmäisen sijoituspäätökseni marraskuussa 2020 ja olin niin toiveikas ja ylpeä päätöksestäni.

Humanisti aloittamassa yksinpurjehdustaan talouden myrskyissä. Kyllähän minä, perusjärkevä ihminen, nyt tässäkin lajissa osaan luovia. Minusta tulee nyt sellainen viisas sijoittaja, joka on ymmärtänyt, että sijoittaminen kannattaa aina.

Jos olisi edes hitusen verran silloin ymmärtänyt sijoittamisesta ja sen moninaisuudesta, osakekurssien käyttäytymisestä, kuplista, dipeistä, osavuosikatsausten rytmittämästä vuodenkierrosta, markkinatrendeistä ja tästä kaikesta, olisi voinut aloittaa vähän maltillisemmin. Ja tämä ei ole pelkästään jälkiviisautta, vaan oikeaa ymmärrystä siitä, että rahaa ei ole pakko väkisin tunkea pörssiin aina, kun sitä liikenee.

Olen alkanut olla rauhallisempi liikkeissäni. Ja vaikka edelleen sijoitan kuukausittain, olen alkanut olla maltillisempi ostoissani enkä ole enää suinpäin innostunut tai panikoinut mistään. Tämä olkoon realismia tai riskinoton maltillistumista. Vai mitä muuta se voisi olla?

Toivon kylläkin, että kyse ei ole mieleen pyrkivästä pelokkuudesta, joka olisi todennäköisesti esteenä sijoittajana kehittymiselle. Pysy toiveikkaana - optimisti voittaa aina.

Toisaalta, jos varautuu pahimpaan, ei pettymys tunnu niin suurelta. Sen olen jo huomannut, että mieleni aloittelijana on jo kääntynyt sellaiseen suojamoodiin, että salkkuun varovaisesti kurkistaessani ajattelen valmiiksi punaista väriä ja mietin, että kuinkahan paljon nyt luonteeni lujuutta koetellaan.

Ja jos väri onkin vihreä, ajattelen, että no niin, vai niin, tämä nyt on tällainen väliaikainen tilanne, joka lähes ärsyttää, koska en siihen kuitenkaan aio reagoida myymällä mitään. Koska enhän minä mitään pikkuvoittoja tällä sijoittamisellani tavoittele. Tämä on ehkä tässä ailahtelevassa markkinatilanteessa juuri väärin ajateltu, mutta en aloittelijana osaa vielä toisin asennoitua. Tämä oppiminen on vielä kovin kesken.

Noh, mitä tässä voisi toivoa tulevalta vuodelta? Ei mitää käsitystä. Tuntuu, että ostaminen laskeviin kursseihin sopii minulle hienosti. Saatan saada kompensaatiota ATH-hinnoissa ostamilleni osakkeille ja niiden tuotto-odotus mahdollisesti vain paranee. Ellei sitten salkkuni ole täynnä putoavia puukkoja. Hmm. onneksi sentään minunkin salkkuni on syksyn aikana alkanut osoittaa toipumisen merkkejä.

Pysyn kuitenkin suunnitelmassani jatkaa sijoittamista. Todellakin. Tämä on antanut sisältöä elämääni ja ymmärrystä maailmanmenosta enemmän kuin olisin marraskuussa 2020 ikinä voinut kuvitella. Ja te, hyvät foorumistit! Niin monet kärsivälliset vastaukset, niin monet opit, niin monet kannustukset ja niin monet naurut. Teidän panostanne sijoittamisintoni ylläpitämisessä voin vain kiitollisena kumartaa. :yellow_heart:

31 tykkäystä

Onnistuneita sijoittamiskokemuksia vuodelle 2023!

Toivoin kesällä 2022 ketjua perustaessani, että saisimme foorumille yhteen paikkaan koottua meidän sijoittajien omakohtaisia kokemuksia; tarinoita siitä, miten sijoittaminen on vaikuttanut itse kunkin elämään.

Tämä vuosi 2022 oli alavireinen ja aiheutti varmasti epäuskoa, hätäännystä ja epätoivoakin - ainakin meissä aloittelijoissa. Ehkäpä näistäkin koskettavista kokemuksista pääsemme tässäkin ketjussa lukemaan, kun aikaa vähän kuluu.

On myös ollut mielenkiintoista lukea teidän kokeneiden sijoittajien kirjoituksia! Ne ovat kuin otteita sijoittamisen oppikirjoista - inspiraation lähteitä!

Kiitos tähän mennessä kirjoittaneille! Kiitos, että olette jakaneet kokemuksianne ja oivalluksianne!

11 tykkäystä

Aloittelijan pohdintaa sijoitusvuodesta 2022

Ja tähän alkuun oli pakko lainata helmikuussa 2022 kirjoittamaani viestiä, jolloin olin jo ymmärtänyt, että suin päin rotkoon taidetaan olla menossa - jo silloin siis.

Ja nyt siis omakohtainen kokemus kuluneesta sijoitusvuodesta.

Hän: Noh, mitäs aloittelijalle nyt kuuluu? Miten vuosi 2022 sujui?

Mlnä: Siinähän se meni. Ja onneksi jo päättyi.

Hän: Pysyitkö sijoitussuunnitelmassasi? Joka kuukausi määrätty summa salkkuun? Ja suoriin osakkeisiin?

Minä: Kyllä, kyllä ja kyllä.

Hän: Noh, ehkä tämä sijoitussuunnitelmasi osoittautuu onnistuneeksi, viimeistään 15 vuoden kuluttua?

Minä: Niin, näin voi kai käydä.

Hän: Voisitko kuitenkin harkita tekeväsi muutoksia tuohon suunnitelmaan? Näin kai viisaat sijoittajat neuvoisivat.

Minä: No voisinhan minä, mutta ajattelen vielä, että aloittelija tekee parhaiten, sitä mitä osaa eikä heittele taikoja tuuleen. Etteivät tunteet ala ohjailla sijoituspäätöksiä.

Hän: Hyvä hyvä, tuo päätelmä voi kyllä olla järkevä. Tarttuiko tästä alavireisestä vuodesta muita oppeja matkaasi?

Minä: Noh, paljon tarttui oppeja. Ainakin se, että kaikki, mitä luulin jo oppineeni, osoittautui vääräksi. Ainakin se, että kun osake laskee ilman uutista 10 %, osta lisää. Ja se, että kunnon karhumarkkinassa kurssireaktiot voivat olla ylireagointia ja voivat palautuvat nopeastikin, no ei palautunut. Ja vielä se, että 2021 ATH-hinnoissa aloittaneen sijoittajan “odottavan aika on pitkä”.

Hän: Kyllä kyllä, näin se on. Eikä tämä odottaminen vielä tähän vuoteen taida loppua. Miten tarmokkuus? Vieläkö tarmoa riittää?

Minä: Todellakin! Olen edelleen innoissani! Olen alkanut uskoa vihdoinkin siihen, että sijoittaminen kannattaa aina - suhteessa aikaan. Sitä on kuullut niin monen suusta tämänkin vuoden aikana

16 tykkäystä