Sijoittajana koettua - omakohtaisia tarinoita - inspiraatioksi tai opiksi

[Nordman09]

Aloittaessa iso virheeni oli uskoa, että moni äänekäs sijoittamisesta puhuva oikeasti olisi asiantuntija. En ymmärtänyt, että sijoituskeskustelupalstoilla suuri osa nimimerkeistä on aloittelevia harrastelijoita, osa lähes 0-tason tietotaidoilla ja kokemuksella ja osakesalkun koko on mitätön. Nyt kun omaa sijoitusuraa on yli 10 vuotta takana, muutama huomio vaaranpaikoista:

Sharevillessä keskustelun laatu on oikeasti ala-arvoista osalla keskustelijoista. Mutulla suu vaahdossa selostetaan asioita ja omia päättelyvirheitä levitetään totuutena muille kovalla itsetunnolla. Treidataan osakkeita edestakas jatkuvasti. Näiden ohjeiden innostamana moni sitten ostaa/myy jotain ja jälkikäteen kertoo menettäneensä säästötilinsä saldon.

Kauppalehden keskustelupalstalla tuhansien viestien kirjoittajien oletin olevan rikkaita sijoittajia. Kun keskusteluja seurasin vuosia, sivulauseissa useampi paljasti, että salkku on oikeasti olematon ja taustalla jopa aiempaa päihderiippuvuutta ja mitään koulutusta sijoittamiseen ei ole. Asiavirheitä aloin havaitsemaan kun olin muualta tarkistanut faktat. Päämotiivi palstalla roikkumiseen olikin viihdearvo kun kotona työttömänä ei muutakaan tekemistä ole. Näiltä otin alkuvuosina sijoitusvinkkejä vastaan!

Inderesin keskustelupalstalla myös “Mestari”-titteli onnistui osittain huijaamaan minua. En tajunnut, että tittelin saa aktiivisella kirjoittamisella, vaikka ei olisi mikään asiantuntija. Moni kirjoittaja toki tietää sijoittamisesta paljon, mutta tuo titteli itsessään ei ole tae mistään.

Moni reaalimaailman tuttava, joka on minulle kertonut harrastavansa sijoittamista, eivät oikeasti tienneetkään asiasta juuri mitään. Heille sijoittaminen oli sitä, että kännykällä vilkaistaan Kauppalehdestä pörssikursseja ja hetken mielijohteeesta ostetaan jotain osaketta ja myydään se pois viimeistään seuraavalla viikolla. Jos yritin kysyä jotain yhtiöanalyysiin liittyvää, sain vain hölmistyneen H. Moilasen katseen ja en mitään järkevää vastausta. Yhtiöiden omistaminen ei kiinnostanut, halusivat vain viihdearvoa elämäänsä treidaamalla.

Mediassa kun seuraa sijoitusasiantuntijoiden ohjeita, ennusteita ja vinkkejä, ei näitäkään voi ottaa totuutena. Nykyisellä kokemuksella kun kuulen järkevältä kuulostavan vinkin, totean mielessäni “Kyllä, näin se on lähtökohtaisesti, paitsi historiassa on ollut 100 poikkeustilannetta, jossa tuo ohje ei olekaan toiminut reaalimaailmassa jos asiat X ja Y ovat tapahtuneet myöhemmin”.

Vuosia vanhoja Kauppalehden paperiversioita luin läpi jokin aika sitten. Silmiä avaavaa oli huomata, että asiantuntijoiden lausunnoista tuolloin osa on toteutunut, osa näkemyksistä on ollut täysin vääriä. Kukaan ei oikeasti tiedä, että mitä maailmassa tai jossain tietyssä firmassa tapahtuu vuosien kuluttua.

Lue 20 sijoituskirjaa, sen jälkeen aloittelijana ymmärrät, että miten pihalla asioista oletkaan aiemmin ollut. Sitten kun olet käyttänyt 10 vuoden aikana 10 000 tuntia elämästäsi sijoittamiseen perehtymiseen, katso tuottokäyrää ja kysy itseltäsi, onko vielä mielenkiintoa käyttää toiset 10 000 tuntia rakkaaseen harrastukseen vai laitatko jatkossa kk-säästösopimuksella rahasi automaattisella suoraveloituksella indeksirahastoon. Nykyisiä osakkeita ei ole pakko myydä, mutta indeksirahastoonkin voi osan rahoistaan laittaa jatkossa.

[Sunsetrider]

Asiallinen varoitus. Sijoittamisessa ei oikeastaan ole muuta tietä kuin samalla luottaa itseensä - ja samalla myös olla luottamatta. Skitsofreeninen tilanne. Itse olen harjoittanut sijoittamista vasta kaksi vuotta, mutta olen myös huomannut, että kaikenlainen some-alustoilla tapahtuvaan sijoitusinformaatioon kannattaa suhtautua todellakin enemmänkin viihteenä kuin ohjeistuksena. Ei kukaan mattimeikäläinen oikeasti tiedä pörssien tulevista tapahtumista, kun ei siihen pysty aina ekonomitkaan.

Mikäli haluaa oikeasti oppia sijoittamisesta, niin kannattaa käydä kirjastosta, mutta jättää kaikki Youtube-kanavat sun muut välistä. Warren Buffettin ja Peter Lynchin ym. konkareiden näkemykset ovat edelleenkin valideja, mutta nekin ohjeet täytyy aina soveltaa omiin olosuhteisiin. Siinä on eroa, ostitko esimerkiksi Coca Colaa salkkuun 1960-luvulla vaiko vasta tänään.

Kukaan ei tiedä huomisesta. On jokaisen omalla vastuulla hankkia ja suodattaa tietoa, joka johtaa sijoituspääpäätökseen tai siitä vetäytymiseen.

[Tollo_Hilppa]

Laitan tähän huonoja ja hyviä kokemuksia omista sijoituksista, virheistä ja joistakin onnistumisista.
Ajattelin, että vielä aloittelevaisemmat sijoittajat voisivat saada esimerkkejä asioista, joihin ei kannata sortua.
Voipi olla väärä ketju, mutta siirrelkää parempaan tai heittäkää roskiin.

Huhtamäki. Ostot ja myynnit ovat ajoittuneet erinomaisesti, mutta positio on tällä hetkellä merkittävästi miinuksella. Pitkän ajan näkökulmasta ei ole kallis ja suht. defensiivinen toimiala.

Yksi huonoimmista ostojen ajoituksista vuonna 21. Ostin Tokmannia lähes huipulta ison määrän hyvin pikaisella osaketutkimuksella. Luin Inderesin rapsan hätäisesti ja katsoin muistaakseni lisää suosituksen.
Viimeisen vuoden aikana olen saanut veivauksella pieniä kahvirahoja takaisin.
Tällä hetkellä en ole erityisen innostunut Tokmanista, kiristyykö kilpailu halpakaupassa.

Medexus. Meikäläisen seikkailu Kanadan pörssissä alkoi ja loppui lyhyeen. Kynnys todella korkealla palata kyseisen pörssiin näillä sijoittajan taidoilla.

Modulight. Osallistuin antiin, myin, lisäilin ja myin. Taisin jäädä jotain satasia plussalle, mutta annista jäi toistaiseksi suurin kusetuksen maku.

Evolution. Sillä olen tehnyt toiseksi isoimmat voitot. Isohkolla possalla mukana suuren osan ajasta ja veivailut osuneet aika mukavasti. Pari pientä paniikkimyyntiä rumentaa kokonaissaldoa, mutta isohkot myynit aikanaan huipulta onnistui ihan ok.

Alfi. Idioottimaisin ostopäätökseni. Ei osaketutkimusta, Alfin idea kuulosti vain hyvältä, onneksi tulin nopeasti järkiin ja myin pois. Hyvä huomata, että ei läheskään aina kannata ajatella, että en myy salkussa tappiolla olevaa osaketta.

Pricer. Muistuttaa edellista, mutta tässä lähdin tekemään omaa oseketutkimusta ruotsalaisen lapun kanssa . Ei vaan kyvyt riitä oseketutkimukseen näiden ulkomaanlappujen kanssa.
Onneksi olo jäi riittävän epävarmaksi ja myin nopeasti pois.

Vontier.
Tässä on pitkälti peesilappu, idea saatu Keskiväliltä. Yritän pysyä sen verran kartalla, että tajuan myydä edes yhtään oikeaan aikaan ja on Keskiväli tiukassa seurannassa.
Jos oikein katsoin, niin saatoin ajoittaa tuon jälkimmäisen oston mahdollisesti jopa toistaiseksi alimpaan ikinä myytyyn hintaan, ei se ainakaan monesta sentistä ollut kiinni.
En juurikaan käytä teknistä analyysiä, laitetaan tuurin piikkiin.

Qt. Esimerkki hermoilusta ja panikoinnista, ostot osui ihan hyvin, mutta sinipunaisten palleroiden kohdalla myin kaikki ihan puhtaasti hermostuksissani. Viimeinen myynti keväällä oli tyttären salkusta.

Viimeisenä Harvia. Lähdin isosti mukaan osakkeen hinnan ollessa kympin nurkissa ja postion kasvoi suhteessa salkun kokoon valtavaksi. Positio oli ehdottomasti liian suuri ja vaaransin liikaa saavutettuja tuottoja, mutta onneksi myynti osuin kivasti ja taas kerran jälkeenpäin katsottuna onnella.
Tuhosin jonkin verran tuottoa ostelemalla lappua takaisin laskun aikana. Tällä hetkellä en omista Harviaa.
Lapulla ylivoimaisesti paras tuotto koko sijoittajaurallani.

Keli suosii ainakin Pirkanmaalla eli seuraavaksi vene vesille . Hyvää juhannusta foorumille.

[Pyoratar]

Kiitosviesti

Ketjun perustamisen vuosipäivänä

Ketjua perustaessani oli ajatuksissani luoda foorumille ketju, johon kuka tahansa, milloin tahansa voisi kirjoittaa omista kokemuksistaan sijoittamisen parissa ja kirjoittaa vaikka ensimmäisen tekstinsä foorumille pelkäämättä sitä, että viesti ei olisi foorumin tai yksittäisen ketjun kriteereiden mukainen.

Halusin myös innostuneena kuulla muiden sijoittajien tarinoita ja kokemuksia vuosien varrelta.

Olen muutamia teistä pyytänyt ihan yksityisviestillä kirjoittamaan ketjuun ja on aivan mahtavaa, että olette löytäneet aikaa ja nähneet vaivaa teksteissänne! Erityisen mieluista on ollut sekin, että niin moni teistä on kirjoittanut oma-aloitteisesti yksittäisistä havainnoistaan tai kokonaisen sijoittajan tarinansa.

Olen edelleen mielissäni aina, kun ketjuun kilahtaa viesti, koska jokaisessa kirjoituksessa on aina omanlainen viehätyksensä ja kirjoituksista voi saada ideaa ja näkemystä siihen, mikä tässä sijoittamisessa on kenellekin tärkeää; Mikä on merkityksellinen kokemus pitkään sijoittaneille tai eilen aloittaneille - jokin yksittäinen onnistuminen yhtä lailla kuin epäonnistuminen tai läheltä piti tilanne. Tai vain se, että on ylipäänsä ryhtynyt sijoittamaan

Toiveeni siitä, että saisin kuulla erilaisia sijoittajatarinoita, on toteutunut. Olen saanut enemmän kuin olisin osannut toivoakaan! Kiitos teille ketjuuni kirjoittaneet!

[Astrix]

Muistan puhuneeni blogissa tai muualla foorumilla kasanneeni salkkuni melko lailla itse säästetyistä pennosista. Haluaisinkin tehdä asiaan vilpittömän korjauksen ja myöntää, että vaikka salkun peruspilarit rakennettiinkin omista säästöistä, on sinne pieni buusti saatu myös erään huoneiston myynnillä parin vuoden takaa. Vaikka säästöähän toki sekin on niin pahoittelut joka tapauksessa mahdollisesta väärään johdattelemisesta.

“Elämäsi sijoitus”. Näin Tampereen seudun lähiöissä mainostettiin ennen inflaatiota myynnissä olevia uudiskohteita, joissa neliöhinnat olivat melko raskaat ja talot koostuivat vain yksiöistä sekä kaksioista. Varmasti elämäsi sijoitus, muttei välttämättä paras sellainen, ajattelin. Täsmälleen nämä Elämäsi sijoitukset ovat päätyneetkin viime aikoina jopa talousotsikoihin asti, eikä edes positiivisessa valossa.

Elämäsi sijoitus -aikana möin omaa huusholliani. Taloyhtiö oli hieman pommi, asunto oli liian pieni ja maisemanvaihto oli mielessä. Oli myynnin aika. Taloon oli tulossa isoja remontteja, mutta vanhusvoittoisten osakkaiden kesken oli hieman eripuraa, mitä tehdään ja millä hinnalla. Alustavat laskelmat lopulta saatiin veistettyä, mutta remontin aloittamisesta ei päästy sopuun, eikä isännöitsijä tehnyt asian eteen juuri mitään. Kaikki laitettiin koronan piikkiin, jonka vuoksi ei voitu kuulemma järjestää ylimääräistä yhtiökokousta. Siinä missä kaikissa muissa maapallon taloyhtiöissä oltiin siirrytty etäkokouksiin jo kauan sitten, meidän taloyhtiössä lykättiin talon kannalta elintärkeitä päätöksiä johonkin kokoontumisrajoitukseen vedoten. Laskelmat alkoivat vanheta, uusien teko olisi vaatinut uuden suunnittelun (joka itsessään maksaisi vitusti). Ketään ei kiinnostanut. Ei isännöitsijää, hallitusta, osakkaita, ei ketään.

Siinä sitten sanoin välittäjälleni että yritäpä myydä tämä. Hän laittoi hihat heilumaan ja alkoi myydä asuntoa. Turhauttava vuosi siinä myynnissä menikin, kunnes tulimme emännän kanssa päätökseen, että ei tätä kukaan osta ennen kuin remontti on tehty. Mutta lopulta, kun olimme päättäneet välittäjän kanssa, että vielä yksi näyttö vedetään, välittäjä yhtäkkiä soittaa keväisenä perjantaina klo 22 - kertoen saaneensa kauhean taistelun jälkeen sitovan tarjouksen solmittua! Hintakin oli hyvä, joten se oli siinä, asunto lähti ja välittäjän käyntikortti sujahti lompakkoon säilöön ikuisesti.

(Vain 4 kuukautta myöhemmin alkoi hintojen nousu. Rakennusmateriaalit nousivat yllättäen, pankit myönsivät nihkeämmin remonttilainoja taloyhtiöille, korot nousivat ja talojen vakuusarvot sekä hinnat laskivat. Ajattelin, että tästä ei selviä tämä taloyhtiö, mutta ihme ja kumma remontti saatiinkin siellä talossa aikaiseksi, en tiedä miten).

---

No, eipä tuosta isoja rahoja tullut mutta jotain silti, ja mitäpä sitä rämäpää Heikkilä olisi muutakaan keksinyt kuin työntää rahat pörssiin. Jos asunnon kanssa kävi hyvät, pörssiosakkeiden kanssa kävi sitten kylmät.

Ja nyt astuu se Buffettmainen kärsivällisyys valokeilaan, mitä minulla ei ainakaan ollut. Että jos joku pitää itseään huonona sijoittajana koska käteinen polttaa taskussa niin, no, minulla ei ole varaa moralisointiin.

Joten tietenkin lähdin tuuttaamaan rahoja liki täsmälleen kuplan huipulla, muun muassa Orthexiin ja Harviaan. Muistan kuin eilisen sen, miten Orthexia rummutettiin ja jota aivan liikaa verrattiin silloiseen tähtiosake Harviaan. Fomo tarttui minuun kyllä lujaa tässä casessa, ei voi muuta sanoa. Kannoin nimittäin kaunaa, kun olin ostanut aikanaan Harviaa niin varovaisilla summilla silloin ipon jälkeen, joten pidin huolen, että tällä kertaa olin tukevasti mukana tässä “seuraavassa Harviassa”, vaikka vähän ylihintaa koinkin maksavani (minkäs teet, kun pelko jäädä pois on päällä). Mikä psykologinen kierous. Lisäksi ostin joitain osakkeita minun ja vaimon yhteiselle aot:lle. En osaa sanoa, milloin sekin salkku nousee pinnalle. Tuskin ihan hetkeen.

No tajusin onneksi herranjestas edes vähän jättää talorahoja jemmaan mitä olen laittanut jopa semi-oikeaan aikaan laulamaan, mutta oli toi seikkailu, mitä en oikein ikinä ole ennen edes käsitellyt, paitsi ehkä nyt vasta. Kun pitäisi miettiä, kävikö enemmän hyvä kuin huono tuuri, niin sanoisin silti, että hyvä. Toisinaan olen kyllä miettinyt, että mitä jos olisin vain kylmästi istunut rahakasan päällä ja pistänyt ostonapin soimaan edes -hieman- myöhemmin, minkälainen tilanne olisikaan nyt. Toisaalta olen miettinyt, että mitä jos en olisikaan löytänyt tätä mestarivälittäjää? Entä, jos olisin luovuttanut ja laittanutkin asunnon vuokralle (se olisi tällä hetkellä helposti kassavirtanegatiivinen)? Entä, jos olisimme jääneet siihen taloon ja inflaatio olisi syössyt taloyhtiön nurin. Moni asia olisi voinut mennä toisin.

Eli paljon tuossa oli hyvää munkkia ja paljon myös itse aiheutettuja toilailuja, mitkä olisi voitu välttää helposti. Tulipa ainakin sellaista oppia matkaan, kuin että cash is king ja kärsivällisyys on hyve. Ehkä tärkeänä myös: jos satut saamaan tilillesi hieman isomman potin, oli ne irtisanomisrahoja, perintöä, mitä tahansa, niin vedä henkeä hetki. Maksa vaikka kalliit osamaksut, luotot sekä kytkyt pois ja mieti sitten, mitä tekisit lopuilla rahoilla.

Ja yksi juttu vielä: tarkkana Elämäsi sijoitusten kanssa.

[Pyoratar]

@Astrix

Ja yksi juttu vielä: tarkkana Elämäsi sijoitusten kanssa.

Elämäni sijoitukset

Tosiaan, kirjoituksesi sai minutkin oivaltamaan, että tämä sijoittamisharrastuksen aloittaminen tulee aikanaan päätymään minullakin elämäni sijoitukset -kategoriaan. Se, tuleeko tästä onnistunut sijoitus, jää nähtäväksi vasta pitkän ajan kuluttua, koska olen valinnut pitkäaikaisen omistamisen strategian.

Noh, onhan siellä kategoriassa onneksi jo muitakin omaisuusluokkia, muun muassa asunto, mökki, auto ja mukava määrä elämän eri vuosikymmeninä kertyneitä muistoja. Onneksi siksi, ettei tämän osakesijoittamisen varaan tarvitse tulevaisuutta suunnitella.

Hmm. ja niin, mikähän siinä onkin, että juuri tämä suoriin osakkeisiin sijoittaminen -ajan tai rahan- tuntuu herättävän tässä elämänvaiheessa eniten odotuksia ja toisaalta myös epävarmuutta. Johtuuko se siitä, että muihin omaisuusluokkiin ei sisälly niin useita muuttuvia tekijöitä tai ei ainakaan päivittäin tai edes kuukausittain muuttuvia epävarmuustekijöitä?

Vai johtuuko se valitsemastani sijoitusstrategiasta, kasvua ja riskiä maantieteellisesti ja toimialoittain hajauttaen, joka kuukausi määräsummalla, kunnes OST tulee täyteen? Tuoko tämä tähän elämäni sijoitukseen niin paljon odotusarvoa?

Ja olen kyllä yllättynyt, miten säästäväinen sitä pystyykin olemaan! Tätä on toki edesauttanut se, että elämääni ei ole sattunut tulemaan mitään yllättäviä sattumuksia tai pettymyksiä, joiden myötä perheemme menot olisivat yhtäkkisesti lisääntyneet. Tästä voin olla kiitollinen joka päivä.

Nyt olen tilanteesa, jossa salkkuni OST:lle on tullut sijoitettua yli 40 000 kohta kolmen vuoden aikana. Ja kehitys viimeisen vuoden aikana näyttää tältä:

12 kk -31.18 %
6 kk -14.30 %
3 kk -6.07 %
1 kk -0.72%
1 vko + 0.19 %

Miinuksella tietty ollaan edelleen reilusti, mutta huh, suunta on ainakin viimeisen vuoden aikana vihdoin muuttunut. Mutta voikohan tästä salkkuni kehityksestä sittenkään mitään päätellä?

Niin tai näin, kiehtova harrastus ja minua tämä kannustaa edelleen jatkamaan, määrätietoisesti sijoitussuunnitelmaani noudattaen.

[Pyoratar]

On tämä taas ollut mielenkiintoinen vuosi sijoittamisharrastuksen parissa.

Olen löytänyt harrastuksen, johon on ollut helppo sitoutua täysillä. Ei nimittäin ole kolmeen vuoteen ollut päivää, jolloin en sijoittajajuttuja olisi lukenut, kuunnellut tai edes silmäillyt.

Ja nyt on ehkä vihdoin ensimmäinen kunnon onnistuminen kasvu-riskisijoittajan salkussa tapahtumassa. Ehkä ja ehkä, nöyrin mielin siis edelleen ollaan, koska voitot ovat vielä paperilla. Olen koonnut viitisentoista valikoitua yhtiötä hajautettuun salkkuuni, viideltä toimialalta, kolmesta maanosasta.

Olen ostanut näiden kaikkien yhtiöiden osakkeita laskeviin kursseihin kuukausittain nyt muutaman vuoden ajan, pelontunne takaraivossa ja hikikarpalot otsalla, useimmiten. Muutama yhtiöistäni on edelleen rumasti ja roimasti tappiolla, enkä niistäkään ole osannut luopua.

Mutta vihdoinkin, tämän syksyn aikana, muutamissa osakkeissani on alkanut näkyä valonpilkahduksia ja niiden keskihinnat ovat jo plussan puolella. Ja nyt, ensimmäinen yhtiöni on voitollinen jopa siten, että ne ensimmäisetkin ostot ovat lähes 100 % voitolla. Huh, huh - vielä kun tietäisi, milloin on järkevää aloittaa myyminen. Sitä en juurikaan ole vielä päässyt harjoittelemaan

Noh, eihän tästä mitään voi vielä päätellä - kasvu/riskisijoittamisen kannattavavuudesta tai salkun rakentamisen onnistumisesta, mutta hyvältä tuntuu juuri tänään, ainakin hetken. Olen ehkä saamassa pitkäjänteisyydestäni palkinnon. Ja sehän on vain mukavaa, jos harrastaminen tuottaa aina välillä hyvää oloa.

Toivotan foorumin väelle korkeaa ytd-tuottoa ja hyvää oloa tämän harrastuksen parissa vuodelle 2024.

[Ituhippinen]

Pieni kirjoitus oman “uran” alkamisesta, virheistä, muutamista opeista ja ihan vain älkää tehkö näin- tyylisenä vinkkinä .

Kerrotaan ensin nykyhetkestä, jossa sijoitan kuukausittain palkastani jäävän osuuden osakkeisiin. Tai oikeastaan FIREttäjien “pay yourself first” toteutuu, ja maksan heti tilipäivänä itselleni Nordnettiin aiemmin ylöskirjatun summan mukaisesti. Sijoittaminen on siis käytännössä kuin laskun maksamista, joka kuukausi. Koen tämän strategian olevan itselleni toimiva, sillä pidän markkinan melko aktiivisesta seurailusta, mutta kuitenkin rahan ollessa “kortilla” en voi aivan poskettomasti tehdä kauppaa.

Aloin “sijoittamaan” 2018 kun vaimoni huomautti minulle tästä upeasta mahdollisuudesta tehdä rahaa. Kyseessä ei tosiaankaan ollut matalakustanneiset indeksirahastot, saati osakkeet, vaan yllätys yllätys - johdannaiset. Googlea apuna käyttäen näppärästi Nordnetin hankalat testit läpi ja maailma oli auki. Enää puuttui muutama näpäytys, ja päivätyöt olisi muisto vain.

Aloitin täysin nollista. Minulla oli muutamalta kuukaudelta palkkaa fikassa sen verran, että sain vähän alta 1000 euroa talletettua mihinkäs muuhun, kuin Nordnetin “pelitili”- nimiseen salkkuuni. Kyseessä oli siis salkku, jolla en aikonut tulla miljonääriksi, vaan “treidailla” ihan vain sen verran, että vuosittaiset etelän matkat olisi katettu. Suunnitelma oli mielestäni uskomattoman hyvä! Suunnitelmani toimivuutta mielessäni lisäsi se, että Nordnetin jonkun viikko- tai kuukausisähköpostin kannessa komeili nuoruudenystäväni nimimerkki, jossa hän oli päässyt kertomaan kuinka rikastui jalometallijohdannaisilla. Kuukaudessa hän oli frontannut itselleen kahden ja puolen vuoden vuokrat melko mukavaan kämppään meren rannalla. Saatana.

Dollarinkuvat silmissä vilisten tein konsultoivan keskustelunavauksen tämän Messiaan kanssa, jotta itsekin saisin maallista mammonaa. Treidauksen peruskurssini kesti siis noin 18 viestiä eräässä sosiaalisen median palvelussa, ja olin valmis.

Ensimmäiset päivät jännitti, ja vahtasin kursseja (kuten treidaajan ilmeisesti kuuluukin) joka sekunti. Homma oli uskomattoman tehokasta, ja noin 900 euron “alkupanoksella” minulla oli varsin nopeasti vähän alta 1500 euroa kasassa. Naureskelin päivätyön tekijöille ja muille junteille, jotka eivät tätä rahasampoa olleet vielä keksineet.

Treidit perustui siihen, että johdannainen jolla tein kauppaa, heitteli paljon tietyssä hintahaitarissa, noin 0,3-0,45 euroa. Sen nimessä oli joku BULL- teksti, mutta ei sillä ollut merkitystä, koska who fucking cares mitä se tarkoittaa: tulin tänne tekemään rahaa, en opiskelemaan tai hankkimaan ystäviä.

Salkkuni arvo peakkasi vielä kahden tuhannen euron rajalla, kunnes kävi se odottamaton (= odotettu): “strategiani” mukaisesti aina edelliset voitot laitettiin “all in”, koska mitä enemmän panostaa, sitä nopeammin rikastuu. Mulla oli kaksi keilaa kiinni jossain instrumentissa, josta ei ollut mitään hajua. Tuli ilta, muistaakseni jonkun hassun pyhän tms. takia pörssi sulki hieman aiemmin (tarkkaa syytä en muista, ehkä pääkoppa suojelee henkistä terveyttäni). Aiemmin olin aina sulkenut treidit ennen pörssin sulkemista.

Aamulla herätessä ajattelin, ettei se nyt kovin paha voi olla, jos jätti ne yöksi. Oli se. Aamulla kun marketti oli auki, ja sormet syyhyten lähdin hakemaan voittojani kotiin huomasin, kuinka noin 2000 euron positioni oli sulanut noin 350 euroon. En muista monesko virhe oli, mutta yksi ainakin se, että positio jäi yöksi. Toinen oli se, että olin vahingossa ostanut edellispäivänä suuremmalla vivulla kuin aiemmin. Hups.

Tämän jälkeen totesin vaimolle että paska peli, ei kannata. Pienen motivaatiopuheen jälkeen jatkoin kuitenkin noin kaksi vuotta indeksimiehenä, josta sitten päästäänkin nykypäivään, jossa osakkeita on poimittu (ammuttu salkkuun) kohta neljä vuotta.

Onneksi summat olivat tuolloin todella pieniä, ja opin kaiken, mitä markkinoista voi oppia.
Paitsi koronan tuoman äkkisyöksyn.
Ja kusetusmarkkinat ja kriisit, saatana (2022 neva föget, -50%).

e. Tämä sekoilu on huomioitu siis käppyröissä, joita täällä esittelen.

[Nousutar]

Ensinnäkin kiitos Pyörätär, kun vinkkasit minulle tästä ketjusta. Teema on minullekin tärkeä ja iso, ja siksi kynnys kirjoittaa on korkea. Aloitin sijoittamisen vasta reilu kaksi vuotta sitten, joten en koe, että minulla olisi paljoa annettavaa opiksi, mutta voin silti kertoa mitä sijoittaminen merkitsee minulle. Long story, pahoittelen jo etukäteen

Sanon, että aihe on minulle iso, koska nykyinen taloudellinen hyvinvointini ja sijoittaminen sekä aiempi vuosikausia elämääni hallinnut varattomuus, velat ja päihdetausta ovat muovanneet identiteettiäni paljon. Mutta hei, tässä kuussa nettovarallisuuteni rikkoi 20 000 € rajapyykin. Vanha minäni ei olisi voinut kuvitellakaan sellaisia summia. Ei ollut sitä kymmentäkään euroa, jota säästää.

Aloitin sijoittamisen hieman ennen Ukrainan sodan syttymistä. Olin juuri jatkanut työssä vanhempainvapaan jälkeen, palkkani nousi ja sain vielä lisätulojakin muutaman tonnin. Ajatus sijoittamisen aloittamisesta oli kytenyt jo vuosia, joten päätös osakesäästötilin avaamisesta oli helppo, kun kerran rahaa oli. Rinnalle avasin arvo-osuustilin, johon ostin hajautuksen vuoksi ETF:iä. Harmillisesti vain ehdin sijoittamaan jo isomman summan ennen kuin Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja kurssit romahtivat. (Ainut neuvo, jonka annan: Älä aloita sijoittamista juuri ennen sodan syttymistä Euroopassa )

Kaiken kokemani jälkeen en säikähdä pienistä. Jatkoin sijoittamista suunnitelmani mukaan ja sijoitin enemmänkin kuin olin suunnitellut. Helppohan se oli tehdä lisäostoja laskeakseen keskihintaa. (Toivottavasti kohta saisin opetella sijoittamaan kurssien noustessa.) Minulla on korkea resilienssi, olen luonteeltani määrätietoinen ja harkitseva. Toisaalta olen ollut isoimman osan elämästäni hällä väliä -eläjä. Nyt sanoisin, että sijoittaminen on yksi iso tekijä, joka on saanut minut aikuistumaan (olen yli 40-v. ), tekemään järkeviä päätöksiä ja vahvistanut hyviä luonteenpiirteitäni. Ja haluaisin uskoa, että nämä samat edellä mainitut piirteet saattavat auttaa minua olemaan keskimääräistä aloittelevaa piensijoittajaa parempi. Will see!

Tosiaan vielä pari vuotta sitten nettovarallisuuteni oli pyöreä nolla. Sijoittamisen aloittamisen jälkeen opin myös puskurin säästämisen. Säästäminen on supertylsää. Jos olisin noudattanut neuvoa, että säästä ensin kahden vuoden nettotuloja vastaava puskuri ja aloita vasta sen jälkeen sijoittaminen, en olisi ikinä tehnyt sitä. Aloitin sijoittamisen suorilla osakepoiminnoilla, koska se oli mielenkiintoista. Ahmin muutaman sijoituskirjan ja tein ensimmäiset sivut luettunani ensimmäiset osakehankinnat. Ja tämä harrastus on imaissut täysin mukaansa. (Pieni hallinnassa oleva addikti minussa hihkuu riemusta, kun vilkuilee päivittäin kursseja ja lukee uutisia sekä Inderesin keskustelupalstaa.) Ja kuinka paljon mielenkiintoisempaa nykyään onkaan seurata politiikkaan ja talouteen liittyviä uutisia!

Kantapään kautta kuitenkin opin myös puskurin tärkeyden, kun heti syksyllä 2022 jouduin realisoimaan joitain tappiolla olevia osakkeita hyödyntääkseni sijoitusmahdollisuuden työnantajayritykseeni. Mutta tänä vuonna tavoitteeni onkin kasvattaa säästötilini saldo kymppitonniin kesäkuuhun mennessä, jotta voin ostaa mieheni kanssa asunnon, jos niin päätämme. Sijoittaminen on siis muutaman kuukauden tauolla. (Harmi! Onneksi saa uudelleen sijoitella osinkoja nyt kevään. Kaikki 250 euroa )

Aiemmassa elämässäni olen kokenut huumemaailman, lasten huostaanoton, uuden elämän rakentamisen tyhjistä ilman koulutusta ja työtä. Ja raitistuttuani pitkän taiston jälkeen työllistyin, kävin läpi velkajärjestelyn ja sain lapset kotiin. Opiskelin yksinhuoltajana työn ohessa tavoitteena parempi elämä ja talous.

Tapasin ihanan miehen, nousin esimiesasemaan, sain kaksi lasta lisää ja aloitin sijoittamisen ja säästämisen. Kaiken piti olla hyvin ja olin onnellinen. Kunnes viime kesänä täysin yllättäen sain puhelun, että esikoiseni on sairaalassa kuolemaisillaan eikä toivoa selviämisestä ole. Hän oli vasta 21-vuotias kuollessaan. Fiksu ja tuhannesti järkevämpi ihminen kuin minä. Hän jos kuka, olisi menestynyt elämässään.

Pitkän alustuksen jälkeen… Mitä sijoittaminen merkitsee minulle, miten se on muuttanut elämääni? Millaista elämäni olisi nyt, jos en olisi aloittanut sijoittamista? Noh, varallisuuteni olisi edelleen olematon, se on selvä. Lapseni menehtymisestä huolimatta olen edelleen hengissä ja nousen aamuisin ylös sängystä. Se ei ole ehkä pelkästään sijoittamisen ansiota vaan ennemminkin elossa olevien lapsieni. Mutta jopa poikani kuolinviikolla lueskelin pörssiuutisia. Ja jos oikein muistan, saatoin tehdä jopa jonkun pienen lisäoston poikani siunauspäivänä. Minun oli pakko ripustautua johonkin normaaliin, joka sai ajatukseni pois muusta edes minuutiksi. Se jokin oli ensin sijoittaminen, pari kuukautta myöhemmin työt. Ihminen tarvitsee jotain mitä odottaa tulevalta. Lapseni kuoleman jälkeen varallisuuden kasvattaminen oli ainoa, jota halusin edelleen yrittää tavoitella – vaikka väkisin. Ja käytän sanaa tavoite enkä unelma, koska en edelleenkään pysty unelmoimaan mistään hyvästä.

Minulle on ihan sama näyttääkö salkkuni vihreää vai punaista. Edelleen uskon olevani riittävän fiksu päihittääkseni indeksin, Svean säästötilin koron tai ainakin mieheni salkun tuoton – jollain aikajänteellä. Tiedän, että kaikki se, jolla on oikeasti väliä, voi kadota hetkessä ilman, että siihen voi vaikuttaa. Mutta se mitä voin tehdä, on varmistaa, että en enää koskaan joudu näkemään köyhyyttä. Sijoittaminen merkitsee minulle turvaa edes yhden elämän osa-alueen osalta.

Sijoittamisen aloittaminen on siis yksi tärkeistä päätöksistäni, jotka ovat muuttaneet elämääni ja identiteettiäni. Varallisuuden kasvattaminen antaa tällä hetkellä sisältöä elämääni. Vielä tärkeämpänä näen antaa elossa oleville lapsilleni hyvät eväät elämään. Ja haluan ehdottomasti myös auttaa toisia nousemaan vaikeuksista ja tavoittelemaan parempaa. Jos en tekisi sitä, poikani kuolema ja kaikki kokemani vastoinkäymiset olisivat turhia.

Jos jaksoit lukea tänne asti, niin nyt ehkä ymmärrät mitä tarkoitin sillä, että tämä on asia minulle iso. En pysty tiivistämään enkä sanomaan kaikkea mitä haluaisin. Olen oikeasti jopa harkinnut blogin aloittamista aiheesta. Tekisin sen itselleni terapiaksi - ja ehkä jopa joku voisi saada siitä inspiraatiota omien vaikeuksiensa voittamiseen, tavoitteidensa saavuttamiseen ja taloutensa kuntoon laittamiseen. Lupaan huikata tännekin, jos sen teen

[Pika-Sissi]

Tämä on ehkä aidoin, puhtain ja koskettavin kirjoitus, jonka olen koskaan lukenut Inderesin foorumilta. Aito kuvaus oikeasta elämästä.
Kiitos siitä @Nousutar

Lopulta elämä aina kantaa, kun sille antaa mahdollisuuden.
Asioilla on merkitys.
Hattu päästä.

[Kale-possu]

On arvokasta tuntea kokeneita sijoittajia jotka ovat luovineet ainakin jonkinlaisella menestyksellä vaihtelevien markkinakäänteiden psykologisessa karikossa. Minulla on ilo tuntea yksi ihan tavallinen, ei mitenkään nerokas sijoittaja, joka on kuitenkin ollut korkealla osakepainolla mukana markkinoilla yli puoli vuosisataa.

Hänellä on ihan puhtaasti suora Suomi-salkku, varmaan kymmeniä rivejä, isoin kyllä ihan merkittävällä painolla ja pitkän ajan profiilisijoitus josta on ylpeä. Joskus kysyin, onko hän harkinnut indeksirahastoja mukaan, mutta jotenkin hänellä on jostain 90-luvulta tai niiltä main jäänyt allergia koko sanaan rahasto — nehän olivat silloin pelkästään aktiivisia ja vielä paljon härskimpiä hinnoitteluiltaan kuin nyt. Kyllä hän tietenkin tiedostaa että indeksirahastot ovat ihan jees, mutta kai hän sitten vain tykkää omistaa suoraan.

Hänellä ei ole mitenkään syvällinen sijoitusprosessi, taitaa lähinnä katsoa että näyttää terveeltä ja voitolliselta bisnekseltä ja maksaa aina osinkoa. Sellaista Sinkko-tyyliä jota täällä usein halveksutaan.

Hänen vahvuutensa on tietenkin psykologisella puolella; pakko ollakin jos kerran on vuosikymmenestä toiseen ollut aina lähes täydellä painolla mukana. Hänellä on todella leppoisa suhde salkkuunsa ja sen heilahteluihin, mikään ei hetkauta. Joskus kun olin lukenut Lindströmin kirjasta millainen tuomionpäivän tunnelma Helsingissä vuonna 1992 vallitsi, kysyin häneltä, eikö edes silloin kylmännyt. Kuulemma ei. Ainoa muistamani kerta kun hän on selkeästi harmitellut jotain ei liity romahdukseen vaan vuoden 2000 kuplaan. Hänellä oli salkussa eräs rajuimmin kuplaantuneista yhtiöistä ja sen arvo taisi salkussa nousta oikein huomattavaksi, mutta kevensi vain pienen osan. Tämä taitaa olla laajempikin ilmiö: toiminta ja sen väistämätön epäoptimaalisuus kuplissa ottaa jälkikäteen paljon enemmän päähän kuin apaattisissa markkinatunnelmissa.

Leppoisuuden takana on ollut muut rahaa tärkeämmät asiat elämässä ja se, että statuksella ei ole koskaan ollut hänelle juurikaan merkitystä. Tiesi että perheellä kyllä on kaikki tarvittava, heilui salkku miten heilui. Nyt hän on eläkkeellä. Lukee paljon laajasta kotikirjastostaan ja tykkää tavata lapsenlapsia. Kukaan ei hänet kadulla nähdessään voisi ikinä kuvitella että hän on miljonääri. Vaatimattomat vaatteet, dyykkailee välillä mielenkiintoisia lehtiä ja kirjoja paperinkeräyksistä, joskus keräilee huvikseen pulloja kaduilta ja puistoista. Ei hän silti mikään kaikista mukavuuksista kieltäytyvä kitupiikki ole — on vieraillut kymmenissä maissa ja arvostaa sopivassa määrin laadukkaita alkoholijuomia. Hänellä on ollut kaikki mitä on tarvinnut, vähän kuin Buffettilla. Luonteeltaan hän on sosiaalinen ja aika persoonallinen.

Kun tässä kirjoittaessa mietin tekijöitä hänen mukavasti sujuneen elämänsä taustalla, tuo immuniteetti statuksen tavoittelulle on varmaan ollut yksi tärkeä. Jos vertailee itseään koko ajan muihin, ajautuu markkinoilla herkemmin ostamaan hypeosakkeita huipulta ja myymään salkun kun kaikki sanoo että vain idiootit omistavat suomalaisia pörssiosakkeita. On yleisemminkin muiden vietävissä. Statuksen perässä juokseminen ajaa ostamaan kalliita autoja, veneitä, tonnien arvoisia laukkuja ja muuta vastaavaa materiaa, joka ei tuo kestävää onnea. Status on nollasummapeliä; jos mun on pakko näyttää rikkaammalta kuin naapuri, sitten hän kärsii köyhemmältä näyttäessään. Mutta oho, nyt tuolta ilmestyi taas uusi tyyppi joka on hankkinut vielä korkeamman statuksen tällä hetkellä cooleilta, 50 vuoden päästä huvittavilta näyttävillä manöövereillä. Loputon suo. Tällä tuntemallani henkilöllä on ollut mukavan rehevä elämä joka on nyt ehtoopuolella. jollain muulla oli varmaan enemmän kaikkea mahdollista. Mitä väliä.