Sijoittamisen psykologia

[Iltsu]

@Mikael_Maijala loistavan hyvä nosto,

5 syytä myydä osake - Inderes

5. Muu rahan tarve

Yllä olevat neljä syytä liittyvät suoraan sijoittamiseen ja osakkeiden hinnoitteluun. Osakesijoittaminen on kuitenkin vain yksi osa sijoittajan elämässä. Vaikka monet osakesäästäjät tälle saattavat irvistääkin, niin joskus kannattaa myydä osakkeita ja investoida tarvittaessa muille elämän osa-alueille.

Elämässä elämä tulee usein eteen, halusi tai ei. Välillä lukee näitä ajatuksia, että perilliset saa sitä ja tätä, no kannattaa varmaan miettiä omaakin elämää, oli se jo tarpeeksi tai ei.
Aasinsiltana on myös helppo nähdä työelämänkokemuksen kautta nämä asiat, jotka toistuu lähes aina nuorella iällä huomattavan suurien salkkujen kanssa; ei ole perintösalkku vaan kovalla työllä tehty.

-Tosin se kovalla työllä tehty on aika harvassa: siinä opiskelujen ohella tehty; päivä sinne tänne töitä. Psykologisesti arvokkaampaa sanoa näin itsensä kannalta.
-
Taustalla suurissa salkuissa nuorilla esim.
-isovanhemmilta saatu muutama sata hehtaaria metsää ( eli ei sijoitusalkku perintönä, tätä voi jatkaa allaoleviin)
-kaksio tms kaupungista
-vanhemmat kustantaa opiskeluelämän, ihan jopa koiran hankinnan kokonaisuudessaan. Kuulostaa mitättömältä ei eläinten ystäville, mutta kaikkineen vakuutuksineen sen hankinta on nuorelle kallis paketti ruokineen päivineen. Siitä jäävä löysä on helppo laittaa indeksiin.
-Auto porukoilta, tyypillisesti joku melko pramea, vaikkakin vanhahko käytetty
-Täysi tuki ruokiin tms, jolloin rahat jää sijoituksiin
-Ei sosiaalisia ympyröitä, ei kokemuksia, ei kavereita. Samaan aikaan surullista, mutta moni tämän kohtalon kokee > ei viihdettä vaan rahaa pörssiin
-Elämä tulee eteen, harrastuksia, lapsia, kodin ostoa yms
-Ehkä se suurin, eli romadusta. Finanssikriisiä, eurokriisiä, koronaa yms. Varmasti se kuukausisäästäminen on koetuksella kun pörssi laskee äkkiä kymmeniä prosentteja/euroja, onpa se sitten tuhansia, kymmeniä tai satoja salkussaan. Helppo mennä vaikeina aikoina muulle viihteelle, kun saa rahoilleen välittömän vastineen.
-Kun katsoo esim OPn sivuilla ikäryhmittäin omistetuimmat osakkeet, niin ei tarvitse olla älykkö jotta ymmärtää, ettei perus palkansaaja noilla osakkeilla tule koskaan varsinaisesti rikastumaan vaan huomattavan suurien salkkujen taustalla nuorilla on usein perintö ( "joka ei ole perintöä^), työelämässä onnistumisten kautta tai muu tuuri. Harva jaksaa pitää Appleja ja Microsofteja vuosikymmeniä, helpompi ajatus on nuorella ikää maksella asuntolainat ja mökit pois, ehkä päivittää se pihalla seisova autokin sähköön…
-Pankit ja välittäjät maistoi veren 2021 tienoolla kun sijoittamisen mainostaminen oli kaikkien aikojen huipussaan, ne ei tee hyväntekeväisyyyttä vaan bisnestä.
-Työelämän kautta tähän voisin laittaa lukemattomia oikean elämän juttuja, mutta pointin saa kiinni yltä jos osaa lukea

Meinasin tämän ajatuksen jättää kirjoittamatta kun foorumille tyypillisesti joku taas pahoittaa mielensä, mutta työelämästä tämä on loppuunsa aika huomattu kuvio
Ei tämä viesti ketään vähättele, mutta palauttaa helpommin maanpinnalle näitä alta 30 vuotiata, kenellä on aidosti ikäänsä nähden suuret salkut ja kerrotaan netissä omia juttujaan. Töissä tämän on nähnyt, että ehkä 1/100 siellä on oikeasti onnistunut jossain, taustalla on jotain muuta lähes aina.

Paluu Mikael Maijalan artikkeliin, jokainen täällä elää loppuunsa itseään varten

[Sijoittaja-alokas]

Minulla ei ole isoa salkkua eikä vaurautta, mutta hienoa, jos nuorena jotkut ovat siinä itsenäisesti ovat onnistuneet.

On ison salkun omaavilla nuorilla erilaisia tarinoita, mutta toki keskimäärin se on tietysti niin, että he, joille on annettu enemmän ovat usein saaneet isommat salkutkin jnejne. Tosin aika harvoin tuolla nuoret huutelevat isoista salkuistaan, jos ovat sellaisen saaneet isoilta osin muiden avustuksella esim. vanhempien… tosin ei muutkaan huutele paitsi poikkeustapaukset (poikkeus vahvistaa säännön ) .

Joskus huomaan, että jotkut pahoittaa mielensä ja kiukustuvat, kun nuori on aidosti itsenäisesti omalla työllään saanut paljon aikaiseksi eikä ole vanhemmiltaan tai vanhemmaltaan sillä tavalla saanut, eli on ostanut lukiokirjansa, vaatteensa ja kaikkea muuta nuoresta lähtien. Monet peruskoulusta lähtien tehneet kesätöitä ja paljon töitä sekä kaikkea muuta siinä rinnalla. Siinä sitten joku kateellinen voi keksiä jonkun syyn asialle, mikä ei aina pidä paikkansa.

Nuori on opiskellut, tehnyt töitä jatkuvasti vähintään siinä taustalla niistä usein varmaan nauttienkin, harrastanut ja nähnyt kavereita – nauttinut elämästään omalla tavallaan sekä tehnyt paljon töitä ja saanut mukavan salkun alle 30-vuotiaana. Siitä joskus vähän kateellinen ja kiukkuinen voi melkeinpä suutahtaa – onhan se toki aika harvinaista tuollainen onnistuminen ja ehkä siksi se aiheuttaa kateutta.

Onhan toki niitä, jotka ovat saaneet paljon ja ihmisillä on eri lähtökohdat, mutta kyllä näitäkin nuoria on, mitkä ovat saaneet yllättävän paljon itsenäiseksi aikaiseksi nuorena… ja me, jotka ei siinä olla onnistuttu, niin ei meinata uskoakaan sitä. Omista kavereista löytyy näitä nuorena vaurastuneita – joku voi sitten olla siitä vähän harmistunut tai mielensä pahoittanut.

Mutta tätä kaikkea voi miettiä näin:

Kateus voi toimia voimakkaana motivaattorina vaurastumisessa, jos sen kääntää rakentavaksi ajatteluksi esimerkiksi, kun näkee muiden menestyvän (esim. itseään nuoremman menestyvän), niin kateus voi herättää halun tavoitella samoja saavutuksia. Tämä voi kannustaa tekemään enemmän töitä, kehittämään uusia taitoja ja ottamaan sellaisia askelia, joita ei ehkä muuten harkitsisi. Sen sijaan, että kateus johtaisi katkeruuteen, mielensä pahoittamiseen tai muuta, niin se voi toimia lähtökohtana omien tavoitteiden asettamiselle ja toimintaan ryhtymiselle. Kateuden avulla voi tunnistaa, mitä todella haluaa, ja se voi auttaa suuntaamaan energian kohti omien taloudellisten unelmien saavuttamista.

Yllättävän vähän on varmaan kateellisia, yleensä sellaiset pitävät vain määräänsä enemmän ääntä ja… monesti kateelliset syyttävät ehkä muita kateudesta. Joillakin on todella erilaiset lähtökohdat eivätkä ole saaneet juuri mitään kuin jotkut toiset ja toivotaan heidänkin saavan tukea + apua, lisäksi jokainen voi itse auttaa sellaisia omalla tavallaan.

”Wau, olen kateellinen, miten sä onnistuit tuossa… kerro niin voin ottaa oppia…” Tällainen kateus voi viedä eteenpäin.

[Con4n]

Itseäni ärsyttää ehkä eniten se jos jotenkin esitetään että lopputulema olisi oman ahkeruuden ansiota, vaikkei täysin ole.

Tässä vuosien varrella esim. ollut juttuja joissa jollakin paljon sijoituksia ja sitten henkilö on perheyhtiön hallituksessa / johdossa tms. mutta tätä ei selvästi tuoda esiin. Toki voi olla myös median tietoinen tapa esittää asioita, että henkilöt olisi lukijoille samaistuttavia.

En ole kateellinen jos jollain on enemmän, eikä se että on vaikka perinyt rahaa poista sitä että voi myös äärimmäisen hyvin menestynyt sijoittaja. Mutta arvostan jos lähtökohdat tuodaan rehellisesti esiin.

Ja annan kyllä vähän isommat propsit sille, joka on oikeasti lähtenyt hyvin vaatimattomalta pohjalta liikkeelle.

[xlat]

Mietin tässä menneitä ja etenkin finanssikriisin aikaa. Oli aika jänniä ne omat tuntemukset kriisin edetessä. Se kriisi kun tuntui niin totaaliselta, oli yhtä syöksylaskua laajalla rintamalla. Tässä lyhyesti sen ajan tuntemuksia:

Alkuun, kun rysähti iski jonkin sortin paniikki, sitten sain itseni kasaan ja mietin että jotain pitäisi tehdä. Onnekseni syksyllä 2008 Warren Buffett julkaisi kuuluisan mielipidekirjoituksensa, jossa kehoitti ostamaan amerikkalaisia osakkeita. No, siitä innostuin ja siirsin sijoituksia muilta markkinoilta Yhdysvaltoihin. Vähän aikaa tuntui, että nyt asiat ovat hyvin.

Mutta lasku jatkui ja jatkui ja maaliskuussa 2009 alkoi iskeä jo epätoivo, että eivätkö kurssit ikinä nouse. Olin siinä kohtaa ihan törkeästi miinuksella niin prosenteissa kuin euroissakin, en ollut koskaan aiemmin ollut niin miinuksella. Jatkoin kuitenkin Yhdysvaltoihin sijoittamista uskoen että kyllä se siitä vielä toipuu.

Myöhemmin näki, että oman salkun pohjat olivat maaliskuussa 2009, yli puoli vuotta kriisin alkamisen jälkeen. Helpotuksen tunnetta tosin alkoi olla vasta alkuvuonna 2010, eihän sitä pohjaa tietenkään silloin tiennyt.

Oli varsin karu kokemus tuo ja se henkinen epämukavuus on jotain, mitä ei hevillä unohda. Itse olin aliarvioinut riskinsietokykyni totaalisesti. Kun semmoinen 50% lasku iskee oikeasti salkkuun ja vuosikausien säästöjä vastaava summa pyyhkiytyy aluksi rysäyksellä, sen jälkeen piinallisen hitaasti mutta varmasti salkusta niin pahalta se tuntuu.

Tämmöinen omakohtainen muisto tuli mieleeni, tuo finanssikriisi on henkisesti pahin paikka koko siltä ajalta, mitä olen sijoittanut (1998 alkaen). Mitään vastaavaa ei lähimainkaan ole ollut missään kohtaa.

[miljonaariksi]

Vaurastuminen on maraton, jossa toiset starttaavat matkaan loppusuoralta ja toiset huonojen lähtökohtien myötä jopa takamatkalta. Silti esitetään, että kaikki lähtevät samalta viivalta.

Jo pelkästään aikakomponentin (korkoa korolle) takia jonkun 50 000 euron perinnön (suomalainen keskiarvo) tai ”lapsilisäsalkun” lapsena saaneen etumatka 0€ liikkeelle lähtevään on ihan massiivinen.

Ensimmäisen ei välttämättä tarvitse sijoittaa euroakaan lisää ollakseen eläkeiässä seitsemännumeroisissa luvuissa. Lisäksi on ihan täysin eri asia psykologisestikin lähteä tuplaamaan tuollaista 50k€ salkkua kuin aloittaa nollilta säästämään kiinteistä kuluista kymppejä johonkin rahastoon.

[Jukka7]

Se ero juoksuun, että sijoittaminen ei ole kilpailu vaan paremminkin loputon luontopolku. Isolla pääomalla lähtevä aloittaa väliltä ja häneltä jää alku näkemättä. 0:sta aloittava näkee alunkin ja kun pääsee massikeisarin aloituskohtaan on huomattavasti kokeneempi ja viisaampi.

[Sijoittaja-alokas]

Tässä on Antti Leinosen mielenkiintoinen jutun rahan psykologiasta.

Raha ja terveys ovat yksiä harvoja asioita, jotka vaikuttavat elämäämme, vaikka ne eivät meitä kiinnostaisikaan. Näin kirjoittaa Morgan Housel kirjassaan Rahan psykologia.

Jokainen suhtautuu rahaan omista lähtökohdistaan, joka on rakentunut elinympäristön ja vallitsevan ajan mukaan. On tärkeä tunnistaa ja olla tietoinen, mistä omat käsitykset rahasta kumpuavat.

Rahan psykologian lyhyt oppimäärä

[Shinjuku-mies]

Oli tosiaan mielenkiintoinen juttu lukea läpi, kiitos @Sijoittaja-alokas linkityksestä.

Tuon luki läpi ihan ajatuksen kanssa ja siinä kävi miettimään, miten oma suhtautuminen rahaan ja sen mahdollisuuksiin on muuttunut tyystin siitä, mitä minulle opetettiin ja miten sitä lapsuudessa kotona käytettiin. Kun lapsuudessa raha pitkälti oli sitä “tili tuli, tili meni” -käyttäytymistä ja jokalauantaista lottoamista ilman säästämistä, niin tottakai otin saman tavan haltuun viikkorahoista lähtien pitkälle aikuisikään asti.

• “Jokainen suhtautuu rahaan omista lähtökohdistaan, joka on rakentunut elinympäristön ja vallitsevan ajan mukaan. On tärkeä tunnistaa ja olla tietoinen, mistä omat käsitykset rahasta kumpuavat.”

En koe rahaa enää pelkästään kulutusvälineenä, vaan ymmärsin, että kyllä se raha kasvaa puussa niin halutessaan. Ne lapsuudessa omaksutut lähtökohdat saivat jäädä ja tilalle tulla uutta, järkevämpää ja terveempää rahallista ajattelua. Siksi istutin vuosia sitten pikaisen peilikaappipalaverin päätteeksi ikään kuin sen sijoituspuun ja ryhdyin hoitamaan sitä lähtötilanteen ollessa 0 €. Nyt se puu on vakaa ja hyvin juurtunut, lehtienkin määrä kasvanut vuosi vuodelta. Oppirahat kärsitty, sijoittamisen perustaidot opittu ja oma riskitaso ymmärretty jo sijoittamisen alkumetreillä, joten puunhoito sujuu jatkossa rutiinilla mallikkaasti.

Uskon, ettei rahakäyttäytyminen ja taloudenhallinta ole periytyvää, vaikka niin voisi luulla. Heikot tai huonot taloustietämyksen lähtökohdat pitäisi ennemmin motivoida vanhempana pääsemään irti aiemmin opitusta ja sijoitusmyönteinen nykyaika mahdollistaa sen mielestäni hyvin. Itselläni tämä onnistui kivuttomasti.

• “Viime kädessä rahan merkityksenä on ostaa vapautta. Ylijäämäinen ja vakavarainen henkilökohtainen talous tuo mielenrauhaa vaikeina aikoina. Oman ajan hallinta, kenen kanssa, milloin ja missä ajan viettää, lisää onnellisuutta kummasti.”

Allekirjoitan täysin tuon, että vauraudella ja taloudellisella pelivaralla saa vapautta, se lisää onnellisuutta ja takaa hyvät yöunet. Olin vapaa, onnellinen ja hyvä nukkuja jo ennen sijoittamisen aloittamistakin, mutta kasvavan varallisuuden turvin kaikki mainitut osa-alueet ovat saaneet omat XP-lisäpointsit.