Sijoittamisen psykologia

@Mikael_Maijala loistavan hyvä nosto,

5. Muu rahan tarve

Yllä olevat neljä syytä liittyvät suoraan sijoittamiseen ja osakkeiden hinnoitteluun. Osakesijoittaminen on kuitenkin vain yksi osa sijoittajan elämässä. Vaikka monet osakesäästäjät tälle saattavat irvistääkin, niin joskus kannattaa myydä osakkeita ja investoida tarvittaessa muille elämän osa-alueille.

Elämässä elämä tulee usein eteen, halusi tai ei. Välillä lukee näitä ajatuksia, että perilliset saa sitä ja tätä, no kannattaa varmaan miettiä omaakin elämää, oli se jo tarpeeksi tai ei.
Aasinsiltana on myös helppo nähdä työelämänkokemuksen kautta nämä asiat, jotka toistuu lähes aina nuorella iällä huomattavan suurien salkkujen kanssa; ei ole perintösalkku vaan kovalla työllä tehty.

-Tosin se kovalla työllä tehty on aika harvassa: siinä opiskelujen ohella tehty; päivä sinne tänne töitä. Psykologisesti arvokkaampaa sanoa näin itsensä kannalta.
-
Taustalla suurissa salkuissa nuorilla esim.
-isovanhemmilta saatu muutama sata hehtaaria metsää ( eli ei sijoitusalkku perintönä, tätä voi jatkaa allaoleviin)
-kaksio tms kaupungista
-vanhemmat kustantaa opiskeluelämän, ihan jopa koiran hankinnan kokonaisuudessaan. Kuulostaa mitättömältä ei eläinten ystäville, mutta kaikkineen vakuutuksineen sen hankinta on nuorelle kallis paketti ruokineen päivineen. Siitä jäävä löysä on helppo laittaa indeksiin.
-Auto porukoilta, tyypillisesti joku melko pramea, vaikkakin vanhahko käytetty
-Täysi tuki ruokiin tms, jolloin rahat jää sijoituksiin
-Ei sosiaalisia ympyröitä, ei kokemuksia, ei kavereita. Samaan aikaan surullista, mutta moni tämän kohtalon kokee > ei viihdettä vaan rahaa pörssiin :pensive:
-Elämä tulee eteen, harrastuksia, lapsia, kodin ostoa yms
-Ehkä se suurin, eli romadusta. Finanssikriisiä, eurokriisiä, koronaa yms. Varmasti se kuukausisäästäminen on koetuksella kun pörssi laskee äkkiä kymmeniä prosentteja/euroja, onpa se sitten tuhansia, kymmeniä tai satoja salkussaan. Helppo mennä vaikeina aikoina muulle viihteelle, kun saa rahoilleen välittömän vastineen.
-Kun katsoo esim OPn sivuilla ikäryhmittäin omistetuimmat osakkeet, niin ei tarvitse olla älykkö jotta ymmärtää, ettei perus palkansaaja noilla osakkeilla tule koskaan varsinaisesti rikastumaan vaan huomattavan suurien salkkujen taustalla nuorilla on usein perintö ( "joka ei ole perintöä^), työelämässä onnistumisten kautta tai muu tuuri. Harva jaksaa pitää Appleja ja Microsofteja vuosikymmeniä, helpompi ajatus on nuorella ikää maksella asuntolainat ja mökit pois, ehkä päivittää se pihalla seisova autokin sähköön…
-Pankit ja välittäjät maistoi veren 2021 tienoolla kun sijoittamisen mainostaminen oli kaikkien aikojen huipussaan, ne ei tee hyväntekeväisyyyttä vaan bisnestä.
-Työelämän kautta tähän voisin laittaa lukemattomia oikean elämän juttuja, mutta pointin saa kiinni yltä jos osaa lukea

Meinasin tämän ajatuksen jättää kirjoittamatta kun foorumille tyypillisesti joku taas pahoittaa mielensä, mutta työelämästä tämä on loppuunsa aika huomattu kuvio :smile:
Ei tämä viesti ketään vähättele, mutta palauttaa helpommin maanpinnalle näitä alta 30 vuotiata, kenellä on aidosti ikäänsä nähden suuret salkut ja kerrotaan netissä omia juttujaan. Töissä tämän on nähnyt, että ehkä 1/100 siellä on oikeasti onnistunut jossain, taustalla on jotain muuta lähes aina.

Paluu Mikael Maijalan artikkeliin, jokainen täällä elää loppuunsa itseään varten :innocent:

9 tykkäystä

Minulla ei ole isoa salkkua eikä vaurautta, mutta hienoa, jos nuorena jotkut ovat siinä itsenäisesti ovat onnistuneet. :blush:

On ison salkun omaavilla nuorilla erilaisia tarinoita, mutta toki keskimäärin se on tietysti niin, että he, joille on annettu enemmän ovat usein saaneet isommat salkutkin jnejne. Tosin aika harvoin tuolla nuoret huutelevat isoista salkuistaan, jos ovat sellaisen saaneet isoilta osin muiden avustuksella esim. vanhempien… tosin ei muutkaan huutele paitsi poikkeustapaukset (poikkeus vahvistaa säännön :slight_smile: ) .

Joskus huomaan, että jotkut pahoittaa mielensä ja kiukustuvat, kun nuori on aidosti itsenäisesti omalla työllään saanut paljon aikaiseksi eikä ole vanhemmiltaan tai vanhemmaltaan sillä tavalla saanut, eli on ostanut lukiokirjansa, vaatteensa ja kaikkea muuta nuoresta lähtien. Monet peruskoulusta lähtien tehneet kesätöitä ja paljon töitä sekä kaikkea muuta siinä rinnalla. Siinä sitten joku kateellinen voi keksiä jonkun syyn asialle, mikä ei aina pidä paikkansa.

Nuori on opiskellut, tehnyt töitä jatkuvasti vähintään siinä taustalla niistä usein varmaan nauttienkin, harrastanut ja nähnyt kavereita – nauttinut elämästään omalla tavallaan sekä tehnyt paljon töitä ja saanut mukavan salkun alle 30-vuotiaana. Siitä joskus vähän kateellinen ja kiukkuinen voi melkeinpä suutahtaa – onhan se toki aika harvinaista tuollainen onnistuminen ja ehkä siksi se aiheuttaa kateutta.

Onhan toki niitä, jotka ovat saaneet paljon ja ihmisillä on eri lähtökohdat, mutta kyllä näitäkin nuoria on, mitkä ovat saaneet yllättävän paljon itsenäiseksi aikaiseksi nuorena… ja me, jotka ei siinä olla onnistuttu, niin ei meinata uskoakaan sitä. Omista kavereista löytyy näitä nuorena vaurastuneita – joku voi sitten olla siitä vähän harmistunut tai mielensä pahoittanut. :slight_smile:

Mutta tätä kaikkea voi miettiä näin:

Kateus voi toimia voimakkaana motivaattorina vaurastumisessa, jos sen kääntää rakentavaksi ajatteluksi esimerkiksi, kun näkee muiden menestyvän (esim. itseään nuoremman menestyvän), niin kateus voi herättää halun tavoitella samoja saavutuksia. Tämä voi kannustaa tekemään enemmän töitä, kehittämään uusia taitoja ja ottamaan sellaisia askelia, joita ei ehkä muuten harkitsisi. Sen sijaan, että kateus johtaisi katkeruuteen, mielensä pahoittamiseen tai muuta, niin se voi toimia lähtökohtana omien tavoitteiden asettamiselle ja toimintaan ryhtymiselle. Kateuden avulla voi tunnistaa, mitä todella haluaa, ja se voi auttaa suuntaamaan energian kohti omien taloudellisten unelmien saavuttamista.

Yllättävän vähän on varmaan kateellisia, yleensä sellaiset pitävät vain määräänsä enemmän ääntä ja… monesti kateelliset syyttävät ehkä muita kateudesta. Joillakin on todella erilaiset lähtökohdat eivätkä ole saaneet juuri mitään kuin jotkut toiset ja toivotaan heidänkin saavan tukea + apua, lisäksi jokainen voi itse auttaa sellaisia omalla tavallaan. :blush:

”Wau, olen kateellinen, miten sä onnistuit tuossa… kerro niin voin ottaa oppia…” Tällainen kateus voi viedä eteenpäin. :blush:

12 tykkäystä

Itseäni ärsyttää ehkä eniten se jos jotenkin esitetään että lopputulema olisi oman ahkeruuden ansiota, vaikkei täysin ole.

Tässä vuosien varrella esim. ollut juttuja joissa jollakin paljon sijoituksia ja sitten henkilö on perheyhtiön hallituksessa / johdossa tms. mutta tätä ei selvästi tuoda esiin. Toki voi olla myös median tietoinen tapa esittää asioita, että henkilöt olisi lukijoille samaistuttavia.

En ole kateellinen jos jollain on enemmän, eikä se että on vaikka perinyt rahaa poista sitä että voi myös äärimmäisen hyvin menestynyt sijoittaja. Mutta arvostan jos lähtökohdat tuodaan rehellisesti esiin.

Ja annan kyllä vähän isommat propsit sille, joka on oikeasti lähtenyt hyvin vaatimattomalta pohjalta liikkeelle.

4 tykkäystä

Mietin tässä menneitä ja etenkin finanssikriisin aikaa. Oli aika jänniä ne omat tuntemukset kriisin edetessä. Se kriisi kun tuntui niin totaaliselta, oli yhtä syöksylaskua laajalla rintamalla. Tässä lyhyesti sen ajan tuntemuksia:

Alkuun, kun rysähti iski jonkin sortin paniikki, sitten sain itseni kasaan ja mietin että jotain pitäisi tehdä. Onnekseni syksyllä 2008 Warren Buffett julkaisi kuuluisan mielipidekirjoituksensa, jossa kehoitti ostamaan amerikkalaisia osakkeita. No, siitä innostuin ja siirsin sijoituksia muilta markkinoilta Yhdysvaltoihin. Vähän aikaa tuntui, että nyt asiat ovat hyvin.

Mutta lasku jatkui ja jatkui ja maaliskuussa 2009 alkoi iskeä jo epätoivo, että eivätkö kurssit ikinä nouse. Olin siinä kohtaa ihan törkeästi miinuksella niin prosenteissa kuin euroissakin, en ollut koskaan aiemmin ollut niin miinuksella. Jatkoin kuitenkin Yhdysvaltoihin sijoittamista uskoen että kyllä se siitä vielä toipuu.

Myöhemmin näki, että oman salkun pohjat olivat maaliskuussa 2009, yli puoli vuotta kriisin alkamisen jälkeen. Helpotuksen tunnetta tosin alkoi olla vasta alkuvuonna 2010, eihän sitä pohjaa tietenkään silloin tiennyt.

Oli varsin karu kokemus tuo ja se henkinen epämukavuus on jotain, mitä ei hevillä unohda. Itse olin aliarvioinut riskinsietokykyni totaalisesti. Kun semmoinen 50% lasku iskee oikeasti salkkuun ja vuosikausien säästöjä vastaava summa pyyhkiytyy aluksi rysäyksellä, sen jälkeen piinallisen hitaasti mutta varmasti salkusta niin pahalta se tuntuu.

Tämmöinen omakohtainen muisto tuli mieleeni, tuo finanssikriisi on henkisesti pahin paikka koko siltä ajalta, mitä olen sijoittanut (1998 alkaen). Mitään vastaavaa ei lähimainkaan ole ollut missään kohtaa.

34 tykkäystä

Vaurastuminen on maraton, jossa toiset starttaavat matkaan loppusuoralta ja toiset huonojen lähtökohtien myötä jopa takamatkalta. Silti esitetään, että kaikki lähtevät samalta viivalta.

Jo pelkästään aikakomponentin (korkoa korolle) takia jonkun 50 000 euron perinnön (suomalainen keskiarvo) tai ”lapsilisäsalkun” lapsena saaneen etumatka 0€ liikkeelle lähtevään on ihan massiivinen.

Ensimmäisen ei välttämättä tarvitse sijoittaa euroakaan lisää ollakseen eläkeiässä seitsemännumeroisissa luvuissa. Lisäksi on ihan täysin eri asia psykologisestikin lähteä tuplaamaan tuollaista 50k€ salkkua kuin aloittaa nollilta säästämään kiinteistä kuluista kymppejä johonkin rahastoon.

20 tykkäystä

Se ero juoksuun, että sijoittaminen ei ole kilpailu vaan paremminkin loputon luontopolku. Isolla pääomalla lähtevä aloittaa väliltä ja häneltä jää alku näkemättä. 0:sta aloittava näkee alunkin ja kun pääsee massikeisarin aloituskohtaan on huomattavasti kokeneempi ja viisaampi.

17 tykkäystä

Tässä on Antti Leinosen mielenkiintoinen jutun rahan psykologiasta. :slight_smile:

Raha ja terveys ovat yksiä harvoja asioita, jotka vaikuttavat elämäämme, vaikka ne eivät meitä kiinnostaisikaan. Näin kirjoittaa Morgan Housel kirjassaan Rahan psykologia.

Jokainen suhtautuu rahaan omista lähtökohdistaan, joka on rakentunut elinympäristön ja vallitsevan ajan mukaan. On tärkeä tunnistaa ja olla tietoinen, mistä omat käsitykset rahasta kumpuavat.

11 tykkäystä

Oli tosiaan mielenkiintoinen juttu lukea läpi, kiitos @Sijoittaja-alokas linkityksestä. :slight_smile:

Tuon luki läpi ihan ajatuksen kanssa ja siinä kävi miettimään, miten oma suhtautuminen rahaan ja sen mahdollisuuksiin on muuttunut tyystin siitä, mitä minulle opetettiin ja miten sitä lapsuudessa kotona käytettiin. Kun lapsuudessa raha pitkälti oli sitä “tili tuli, tili meni” -käyttäytymistä ja jokalauantaista lottoamista ilman säästämistä, niin tottakai otin saman tavan haltuun viikkorahoista lähtien pitkälle aikuisikään asti.

  • “Jokainen suhtautuu rahaan omista lähtökohdistaan, joka on rakentunut elinympäristön ja vallitsevan ajan mukaan. On tärkeä tunnistaa ja olla tietoinen, mistä omat käsitykset rahasta kumpuavat.”

En koe rahaa enää pelkästään kulutusvälineenä, vaan ymmärsin, että kyllä se raha kasvaa puussa niin halutessaan. Ne lapsuudessa omaksutut lähtökohdat saivat jäädä ja tilalle tulla uutta, järkevämpää ja terveempää rahallista ajattelua. Siksi istutin vuosia sitten pikaisen peilikaappipalaverin päätteeksi ikään kuin sen sijoituspuun ja ryhdyin hoitamaan sitä lähtötilanteen ollessa 0 €. Nyt se puu on vakaa ja hyvin juurtunut, lehtienkin määrä kasvanut vuosi vuodelta. Oppirahat kärsitty, sijoittamisen perustaidot opittu ja oma riskitaso ymmärretty jo sijoittamisen alkumetreillä, joten puunhoito sujuu jatkossa rutiinilla mallikkaasti.

Uskon, ettei rahakäyttäytyminen ja taloudenhallinta ole periytyvää, vaikka niin voisi luulla. Heikot tai huonot taloustietämyksen lähtökohdat pitäisi ennemmin motivoida vanhempana pääsemään irti aiemmin opitusta ja sijoitusmyönteinen nykyaika mahdollistaa sen mielestäni hyvin. Itselläni tämä onnistui kivuttomasti.

  • “Viime kädessä rahan merkityksenä on ostaa vapautta. Ylijäämäinen ja vakavarainen henkilökohtainen talous tuo mielenrauhaa vaikeina aikoina. Oman ajan hallinta, kenen kanssa, milloin ja missä ajan viettää, lisää onnellisuutta kummasti.”

Allekirjoitan täysin tuon, että vauraudella ja taloudellisella pelivaralla saa vapautta, se lisää onnellisuutta ja takaa hyvät yöunet. Olin vapaa, onnellinen ja hyvä nukkuja jo ennen sijoittamisen aloittamistakin, mutta kasvavan varallisuuden turvin kaikki mainitut osa-alueet ovat saaneet omat XP-lisäpointsit.

15 tykkäystä

Herätelläänpä vanhaa ketjua. Ajattelin kirjoittaa vähän sijoittamiseen liittyvästä psykologisesta ongelmasta, joka koskettaa todennäköisesti monia muitakin täällä.

Tunnistan itsessäni mm. seuraavia piirteitä, kun avaan salkkuni Nordnetissa stressaantuneessa mielentilassa:

  • sijoitusten kehityksen pakonomainen seuraaminen
  • impulsiivinen ostelu/myyminen ja myöhemmin katumapäälle tuleminen
  • ärtyneisyys puolison keskeyttäessä
  • indeksin jahtaaminen

Kun riittävän kauan toimii impulsiivisesti, niin jossain vaiheessa riskit yleensä realisoituvat. Näin kävi helmikuussa. Viime keväänä kävi jo läheltä piti -tilanne Microstrategyn kanssa. Silloin vältin isommat tappiot täpärästi myymällä osakkeeni lähes kurssihuipulla. Nyt ei käynyt yhtä hyvin.

Laitoin 25 % omasta pääomasta Himsiin muutamassa erässä lähellä kurssihuippua. Huipulta osake tulikin -50 % alas viikon sisällä. Eilen leikkasin omistukseni puoleen, koska pääni ei kestä seurata tällaista menoa. Himsihän on periaatteessa voittoa tekevä ja vähävelkainen verkossa toimiva kulutushyödykefirma, jolla on valtava kokonaismarkkinapotentiaali. Osake sen sijaan muistuttaa noppaa kasinopöydässä. On vaikea sanoa, onko kurssi puolen vuoden päästä -50 % vai +100 % nykytasosta.

Hims ei kuitenkaan ole asian ydin. Ydin on siinä, että pörssiyhtiöiden osakkaat on vedetty mukaan kasinoon. Moni jopa aivan tietämättään.

Myös Warren Buffett on jakanut näkemyksiään aiheesta, edellisen kerran viime vuonna:

En ole pitänyt itseäni uhkapelaajana. Olen ajatellut, että uhkapelaajat häviävät rahansa noppapöydässä tai vivuttavat itsensä vararikkoon johdannaisilla. Salkkuni on sijoitushistoriani aikana tuottanut yli +10 % per vuosi, joten miten voisin olla uhkapelaaja? Mutta. Eihän taitotasolla ole mitään tekemistä uhkapelaamisen kanssa. Kyse on siitä, että tietynlaisen geneettisen/ympäristötekijöihin liittyvän alttiuden omaava ihminen astuu sisään kasinoon ja jää koukkuun. Mekanismi on samankaltainen kuin alkoholismissa. Yhdessä tutkimuksessa 73 % uhkapelaajista oli myös alkoholiriippuvaisia:

https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/B9780128131251000544

Ongelma ei koske vain osakemarkkinoiden hinnoittelua. Sijoittajan kannalta tärkeämpi tekijä yhtälössä lienee kaupankäyntialusta. Aloin pohtimaan, että mikä Nordnetissa oikein ajaa minut tekemään huonoja valintoja. Päädyin seuraavaan listaan.

Ensimmäinen ominaisuuksista liittyy indeksivertailuun. Kun vertaan suoriutumistani indeksiin ja huomaan olevani häviöllä, tämä vaikuttaa kielteisesti tunteisiini. Ja kielteisten tunteiden vallassa olen taipuvaisempi tekemään impulsiivisia, huonoja päätöksiä. Ja mitä useammin vertailua teen, sitä negatiivisemmaksi oloni muuttuu. Indeksin voittaminen yhtenä päivänä taas ei tunnu oikein miltään, joten jatkuvalla vertailulla voi vain hävitä.

Indeksivertailu on pidemmälläkin ajanjaksolla huono mittari, jos salkku elää eri sykliä suhteessa laajempaan markkinaan ja/tai salkun paino on kasvuyhtiöissä. Tässä tapauksessa vuosikin on liian lyhyt vertailuaika, jotta voisi vetää johtopäätöksiä sijoitusvalintojen onnistumisesta pitkällä tähtäimellä.

Toinen ominaisuus liittyy punaisen ja vihreän värin käyttöön salkussa. Voidaan olettaa, että vihreällä värillä viestitään tässä yhteydessä jotain myönteistä ja punaisella värillä jotain kielteistä. Värejä katsellessa unohtuu, että toisen sijoittajan punalaput voivat olla omia viherlappuja ja päinvastoin, eli väri riippuu ostoajankohdasta. 50 euron lappua 25 eurolla ostanut tuntee erilaisia tunteita kuin samaa lappua 75 eurolla ostanut.

Yksittäisen piensijoittajan tunteilla ei kuitenkaan ole vaikutusta siihen, miten yhtiön liiketoiminta tulee kehittymään jatkossa. Ostohintaa olennaisempi seikka on, montako omistusosuutta salkusta löytyy.

Kolmas ominaisuus on Nordnetissä osakkeiden yhteydessä näytettävät somekommentit. Jos salkun avaaminen ei ole vielä aiheuttanut kielteisiä tunteita, niin viimeistään Shareville-kommenttivirran lukeminen saattaa sen tehdä. Somen yhdistäminen samalle sivulle osto/myyntitoimeksiantojen tekemisen kanssa on vähintäänkin vastuutonta, tiukemman sääntelyn ilmapiirissä se olisi rikollista. Esimerkiksi Robinhood on hävinnyt oikeudessa alustansa pelillistämiseen liittyvän tapauksen:

En näe paljoakaan eroa kaupankäyntialustan pelillistämisen ja ”somellistamisen” välillä. Sijoittajien on kyettävä tekemään päätöksiään mahdollisimman rauhallisesta mielentilasta käsin, tämä on sekä yksilön että yhteiskunnan etu. Tähän yhtälöön eivät sovi toimeksiantosivulla sijoittajan silmille lävähtävät yhtiöiden kurssinousujen hurraukset ja kauhistelut tai käyttäjien toisilleen laukomat solvaukset.

Neljäntenä ovat päivätreidausominaisuudet. Yli 90 % päivätreidaajista häviää rahaa, joten on kummallista, että päivätreidaus ei vaadi edes tietämystestin suorittamista. Sijoittajalla ei ole tarvetta reaaliaikaisesti päivittyvälle kurssidatalle tai mahdollisuudelle ostaa ja myydä samaa osaketta saman päivän aikana. En olisi ehkä alkanut päivätreidaamaan, jos olisin ymmärtänyt siihen liittyvät todennäköisyydet etukäteen. Koronakeväänä itsehillintä petti paineen alla ja addiktoiva nolla/miinussummapeli vei ensimmäistä kertaa mukanaan.

Summa summarum, käyttöliittymän suunnitteluvalinnat saattavat käyttäjän ajattelemaan lyhytjänteisesti ja subjektiivisesti, ruokkivat ryhmäajattelua ja mahdollistavat uhkapelaamisen aloittamisen puolivahingossa.

Vaihtoehtoja pohdiskellessani avasin eilen arvo-osuustilin Osuuspankkiin. Käyttöliittymä on kömpelö eikä sivustoa tee mieli käyttää yhtään pidempään kuin tarpeen, mutta sehän on sijoitustuottojen kannalta positiivinen asia. Nordnet sen sijaan vaikuttaa olevan suunniteltu niin, että käyttäjien ruutuaika ja kaupankäyntiaktiivisuus saadaan maksimoitua.

Ongelma on toki paljon kaupankäyntialustoja laajempi. Keinoja, joilla alustojen käyttäjiä manipuloidaan, on kuvattu tarkasti Perttu Pölösen 2023 julkaistussa kirjassa:

Jos riittävän moni tiedostaa nämä asiat ja vaatii muutosta tai äänestää jaloillaan, niin ehkä tähän touhuun saadaan jossain vaiheessa jotain järkeä.

44 tykkäystä

Sijoittamisen tarkoituksena minulle on tehdä rahaa lyhyellä aikavälillä, joten sitä nykyään teen. Ymmärsin, että sen monimutkaisemmasta asiasta ei ole kyse. Oivalluksen jälkeen myös kaikki stressi katosi sen sileän tien. Sanoisin, että monelle sijoittaminen aiheuttaa stressiä sen takia, että ei ole ymmärrystä siitä, mitä sillä sijoittamisella oikeasti haluaa tavoittaa. Sitten kun toimit vastoin omaa näkemystä, niin siitä seuraa ristiriita, joka kaivertaa mieltä.

4 tykkäystä

Nordnet tms alustat tienaavat sillä, että kauppoja tehdään mahdollisimman paljon…joten….

2 tykkäystä

Minulla on taipumus samanlaiseen käytökseen. Noin 10 vuotta on jo mennyt sijoittamisen dopaaminihuuruissa. Vasta viimeiset pari vuotta olen alkanut toipua ja nyttemmin jo paljon paremmassa jamassa tekemään pitkäjänteisiä sijoituksia.

Oma kokemus on se, että jos olisin sinun saappaissa ja siirtyisin Op:lle, niin hyvin varmasti palaisin takaisin spekuloimaan Nordnetiin. Itseasiassa näin olen tehnytkin jo OP - Nordnet välillä. Vain todella syvällinen oman toiminnan analysointi ja tunteiden seuraaminen voi auttaa niin, että tajuaa korvata tämän addiktoivan asian jollain vähemmän haitallisella.

Itsellä se tarkoittaa sitä, että tiedostan jatkuvasti taipumukseni hakea jännitystä ja vauhdikkaita tilanteita ja joko päätän olla toimimatta sen mukaan ja/tai ohjaan sen muualle. Elikkä sijoitusten miettiminen täysin minimiin, toinen harrastus tilalle esim. videopelit tai miksei vaikka joku extremeurheilu voisi olla hyvä meille?

Itsellä sijoitukset menee automatisoidusti Seligsonin rahastoon. Olet oikeassa että Nordnet erityisesti kannustaa aktiivisuuteen, mutta voin kertoa, että ei se rauhallisempi alusta auta. Olen vaihtanut Seligsoninkin palvelussa jo miljoonalla eurolla rahastoa (merkinnyt ja lunastanut = treidausvoluumi) parin vuoden aikana. Jos lasketaan Nordnetin veivaus niin puhutaan varmasti ainakin kaksinkertaisesta summasta. :grin::wink:

Tällä hetkellä menee hyvin ja tuntuu että olen päässyt jo pitkälle oman käytöksen hallinnassa, mutta edelleen on oltava todella tarkkana, sillä koko portfolio voi lähteä myyntiin ja vaihtoon hyvin helposti ulkoisten triggereiden ansiosta, tiedän sen ja seuraan tilannetta.

Edit. Ongelma aktiivisen sijoittamisen korvaamisessa muilla harrastuksilla itselleni on se, että juuri mikään asia ei ole yhtä koukuttavaa, kuin nopean rahan tekeminen muutaman napin painalluksella. Siksi se vetää niin helposti takaisin ja siksi peliriippuvaisen on noudatettava erityistä tarkkaavaisuutta.

33 tykkäystä

Juu en oikein itsekään usko, että OP:hen vaihtaminen ratkaisisi ongelmaa pysyvästi. Tokihan salkun voisi jakaa näin useampaan osaan. Silloin ei olisi niin helppo tuijottaa kokonaistuottoja. Tietenkään tällainen ratkaisu ei olisi yhtä tehokas kuin jos osakekirjat saisi jemmattua ihan fyysisesti esim. pankkiholviin, josta niiden realisoiminen ei onnistuisi hetken mielijohteesta.

Uudet harrastuksetkin auttavat vain kunnes ne rutinisoituvat ja siirtyvät taka-alalle. Viime vuonna innostuin polku/ultrajuoksusta ja nyt on vajaa vuosi tavoitteellista harjoittelua takana. Kesä ja syksy menivät uusiin treenijuttuihin syventyessä ja välillä lipsahti ylikunnonkin puolelle. Sijoitusjutut jäävät varmasti taas kesän myötä taka-alalle. Dopamiinihuuruissani hypin säännöllisesti intensiivisen kiinnostuksen kohteideni välillä ja jätän asioita monesti myös kesken.

Keskiviikkona tein tietoisen päätöksen olla tarkastamatta salkkuani tai pörssikursseja kertaakaan. Sen sijaan lähdin iltapäivällä rymyämään muutamaksi tunniksi metsään. Illalla sitten saunomista ja musiikin kuuntelua. Ajatus alkoi liitää kaikkiin ihmeellisiin mahdollisuuksiin mitä elämässä on tarjolla. Oloni oli lähes vastakohta sille, millaisessa tilassa kirjoitin tänne tekemääni avausta. Elämä voi tuntua todella hyvältä, kun osaa elää oikein.

Eilen taas palasin vanhaan ja kävinkin sitten aivan liian kovilla kierroksilla, jotain olisi nyt tehtävä. Viimeksi korona-aikana tein parin viikon irtiottoja mediasta. Nyt kun maailmanpolitiikka on jälleen sakeimmillaan moneen vuoteen, voisin tehdä samanlaisen tempun, mutta pistää vielä vähän paremmaksi. Ei somen lukemista, ainuttakaan verkkouutista tai salkun/pörssikurssien tarkastusta ennen kuin 1.4. Ainut some minkä sallin itselleni, on mainosblokatut Youtube-kanavatilaukset ja nekin vain puolison kanssa iltasella yhdessä katsoessa. Homma startataan kunnolla käyntiin viikonloppuna kylpyläreissulla. Muuten aion keskittyä ainakin oleiluun, treenaamiseen, ulkoiluun, kirjojen lukemiseen ja musiikin kuunteluun. Houkuttaisi myös lähteä kiertämään laavuja lähimaastoihin, kun tulin tietoiseksi tuollaisesta laavu.org-sivustosta katseltuani Ali Leiniön uusimman retkivideon Tubesta.

Toivon mukaan maailmanmeno on hieman rauhoittunut sitten kun palaan ”sivistyksen” pariin.

18 tykkäystä

Muistan kuinka ryhdyit all in Global Top 25 Brands rahastosijoittajaksi.
Oletko siis sen jälkeen vaihtanut strategiaa, vai onko portfolio edelleen all in Top Brands?

Itseäni on vaivannut voimakkaasti historiassa sama osakkeiden swingailuvietti, mutta rahastoissa olen tyynen rauhallinen. Eihän ne liiku samaan tapaan ryntäillen kuten yksittäinen osake, joten where is the point of hassle?

Yhtä kaikki, jatkuva sähläys tuhoaa lähes pomminvarmasti pitkäjänteisen rahasto-/osakesäästäjän tuottoja, ja siitä on suurta viisautta pyrkiä eroon.

7 tykkäystä

On se tainnut vaihtua toiseen strategiaan sillä välillä ja sitten taas takaisin kenties useammin kuin kerran, riippuu ajankohdasta. Uuden strategian ja salkun suunnittelu ja muodostaminen on nimenomaan se dopamiinia erittävä aktiviteetti, joka estään pitkäjänteisen holdauksen. On paljon kivempaa tehdä jotain, kuin olla tekemättä mitään.

5 tykkäystä

Tätä mieltä olen ollut itsekin jo pitkään. Sijoittamisen alkuaikojen mokailut, tietämättömyydet ja oppirahat opetti sen, että aika ja ajallinen lisäily on kavereina ainoa oikea vaihtoehto meikäläiselle. Vieläpä kun olen sisäistänyt kansankapitalismin aatteen, niin haluan myös pysyä tyytyväisenä omistajana pitkään. Ei tarvetta pyrkiä maksimaaliseen tuottoon vuosittain, voittaa indeksejä tai tehdä paniikkimyyntejä edes voitolla, kun sijoitussuunnitelma on selkeä, pitkäjänteinen ja riskillisesti vakautettu “Hesuli feat. Indeksirahastot”.

Tykkään ihailla salkkujani päivittäin OP-mobiilissa, ihan jopa nollasta aloittaneen suurella ylpeydellä, eikä se haittaa, vaikka ne sieltä vaikkapa pari kymppitonnia rymisten alas tulisikin. Aina voin lohduttautua ajatuksiin, että en ole tilanteessa yksin, isoimmat omistajatkaan eivät panikoi ja että yleisestikin laskut kuuluu asiaan. Näen vain mahdollisuuksia, jossa aika korjaa tilanteen.

Sijoittaminen on minulle yllättävänkin tylsä harrastus monen muun menevämmän ohessa, enkä ota tätä liian tosissani. Kun en ole ammattilainen, eikä tarvitse osata ammattimaisesti, niin tätä voi harrastaa levollisin mielin jopa, vaikka kuusinumeroisissa luvuissa pyörinkin, välittämättä maailman hulluudesta ja epävarmasta tulevaisuudesta. Tykkään elää hetkessä ja sijoittaa tulevaisuuteen, mitä ikinä se tuokaan.

4 tykkäystä

Itse en halua tehdä mitään kun Seligsonin rahastosalkun kehitys näyttää tältä (ylempi kuva), osakesalkulla (alempi kuva vuoden takaa) meno oli rahastoihin verrattuna silkkaa extremeä ja liipasinsormi oli herkässä.

Rahastot on silkkaa zeniä. Kelluvaa rentoutta. En halua, enkä koe pienintäkään tarvetta vahtia yhtään.
Tasasaiseen tahtiin lisää osuuksia kassiin niin kiitos seisoo lopussa.

5 tykkäystä

Minulla on ensimmäistä kertaa “sijoittajaurallani” (jota on takana jo 27 vuotta) runsaasti käteistä salkussa. Aiemmin olen ollut puhtaasti osakesijoittaja täydellä osakepainolla, vasta viimeisen parin vuoden aikana olen alkanut keventelemään osakepainoa. Olen vähentänyt painoa erityisesti USA:sta, tehnyt kokonaan exitin Vietnamista ja hiukan muutenkin kevennellyt sijoituksiani. Ei vaan ole tuntunut hyvältä markkinoilla, etenkään indekseissä.

Kovin pitkään käteisen kanssa ei kuitenkaan viitsisi olla, pitää saada “sijoitusmoodi” päälle ja alkaa laittamaan rahaa markkinoille. Helpoin tapa olisi ostaa indeksirahastoja ja sitä kautta olla mukana markkinoilla mutta indeksien sisältö ei tällä hetkellä houkuttele (ainakaan USA:ssa).

Osakepoiminnassa taas olen liian nirso, kun en löydä oikein mitään, mihin sijoittaa. Toki tämä nirsous on pelastanut monilta todella isoilta tappioilta, kun olen hylännyt tutkimiani yhtiöitä ja katsonut myöhemmin niiden kurssikehityksiä useiden kymmenien prosenttien miinuksista jopa konkurssiin saakka.

Sijoittaminen tuntuu muuttuvan aina vaan vaikeammaksi, mitä kauemmin on ollut markkinoilla. Alkuvuosina sitä osteli vähän mitä sattuu todella löyhin perustein, nykyään pitkien pohdintojen jälkeen ei oikein saa ostettua mitään. Outo harrastus tämä sijoittaminen, kun kokemus ei helpota tekemistä vaan päin vastoin vaikeuttaa päätöksentekoa.

27 tykkäystä

Saisinko ehdottaa pelastajaamme ja vapahtajaamme Seligsonin Top 25 Global Brandsia? :stuck_out_tongue_winking_eye:

1 tykkäys

Brands on ollut mielessäni useasti ja saattaa olla että päädyn sen omistajaksi “väkisin” Phoebus-rahaston salkunhoitajan Anders Oldenburgin eläköityessä, nimittäin Anders on väläytellyt jatkoksi Phoebuksen sulauttamista Brands-rahastoon.

(Brands on tuottanut varsin hyvin, melkein omien Nordnet-sijoitusteni verran ja selvästi paremmin kuin Phoebus).

3 tykkäystä