Otetaan tilanne, jossa sinulla on 50 k€ omaa rahaa ja 10 k€ lainarahaa osakkeissa, ja haluat nostaa 10 k€.
Tilanne 1:
50 k€ omaa rahaa osakkeissa ja 10k € vipua. Otat lainaa toiset 10 k€ ja nostat sen pois.
Sinulla on nyt 50 k€ omaa rahaa osakkeissa, 10 k€ lainarahaa osakkeissa ja 10 k€ lainarahaa käteisenä.
Tilanne 2:
50 k€ omaa rahaa osakkeissa ja 10k € vipua. Myyt osakkeita 20 k€ ja nostat 10 k€ pois. Sinulla on nyt 40 k€ omaa rahaa osakkeissa, otat 20 k€ vipua ja ostat osakkeita. Nyt sinulla on 40 k€ omaa rahaa osakkeissa, 20 k€ lainarahaa osakkeissa ja 10 k€ omaa rahaa käteisenä.
Loogisesti sinulla on molemmissa tilanteissa 50 k€ omaa rahaa ja 20 k€ velkaa, mutta oma pääoma on eri paikoissa, minkä takia verottaja tulkitsee eri tavoin.
Eihän se olisi sijoituslainaa vaan kulutusluottoa, joten näin sen verottaja tulkitsisi.
Se mihin fyrkat käytät määrittää luoton laadun. Tässä verottajan ohje asiaan:
" Korko tuloverotuksessa
Korkoja voi vähentää verotuksessa vain, jos velka on tulonhankkimisvelka. Korkomenot vähennetään pääomatuloista. Vähennys tehdään sen kalenterivuoden verotuksessa, jona korot on maksettu. Yleensä vain verovelvollinen itse voi vähentää velkansa korot.
Mitä korkoja voi vähentää verotuksessa?
Lainan korkoja voi vähentää, jos kyseessä on tulonhankkimisvelka, joka kohdistuu veronalaisen tulon hankkimiseen. Tulonhankkimistoimintaa on esimerkiksi asunnon vuokraaminen, osakesäästäminen ja muu sellainen toiminta, jonka tarkoituksena on tuottaa veronalaista tuloa. Tulonhankkimisvelan korot vähennetään kaikista pääomatuloista täysimääräisinä."
" Kulutusluottojen korkoja ei voi vähentää
Kulutusluottojen korkoja ei voi vähentää verotuksessa. Velka on kulutusluotto, jos se on otettu elämisen rahoittamiseen tai muita henkilökohtaisia menoja varten. Kulutusluottoja ovat esimerkiksi kodin sisustamista, auton, veneen tai vapaa-ajan asunnon hankintaa varten otetut velat."
1.1.2023 mulla on ollut 500 000 € omaa ja 300 000 € lainattua rahaa kiinni osakkeissa (oma pääoma osakkeiden arvon mukaan laskettuna).
Tämän jälkeen 1.1.2023-1.8.2024 olen tallettanut lainoitetulle osakesäästötililleni 50 000 € palkkarahojani ja sijoittanut sen osakkeisiin.
1.8. 2024 mulla on näiden toimien ja nerokkaiden sijoitusvalintojen ansiosta 450 000 € omaa ja 300 000 € lainarahaa osakkeissa (oma pääoma osakkeiden arvon mukaan laskettuna). Lainasaldo siis pysynyt koko ajan samana, laskien vain kerta toisensa jälkeen hetkellisesti osakekauppoja tehtäessä.
Skenaario 1:
2.8. Myyn 50 keur hinnalla osakkeita lainoitetulta AOT:ltä → tilin miinussaldo hetkellisesti enää 250 keur
4.8. Nostan arvo-osuustililtä 50 keur → tilin miinussaldo takaisin 300 keur.
Olen siis skenaario 1:ssä säästänyt puolessatoista vuodessa 50 keur palkastani, käyttänyt sitä osakesijoituksissa ja sen jälkeen nostanut kertyneen säästön muuhun käyttöön. Onko nyt velasta 50 000 € muuttunut tulonhankkimisvelasta kulutusluotoksi, koska lainasaldo laski hetkeksi osakekaupan selvitysajan vuoksi? Entä, jos:
Skenaario 2:
Olenkin säästänyt kyseiset 50 keur toiselle, velattomalle arvo-osuustilille, jossa olen sijoittanut sen osakkeisiin, myynyt osakkeet ja nostanut sen keur myynnin jälkeen pois? Tällöin lainoitetun ao-tilin velkasaldo on pysynyt koko ajan 300 keurossa. Mikä on olennainen ero?
Skenaario 3:
Entä, jos olen säästänyt nuo 50 000 korkeakorkoiselle säästötilille ja nostanut sieltä pois? Kaikissa tapauksissa mulla on ollut koko ajan samat 300 000 € velkaa osakesäästötililläni (toki välillä muutaman päivän ajan muuttuva lainasaldo, kun olen tehnyt talletuksia, nostoja, ostoja ja myyntejä, mutta isommassa kuvassa velkasaldo on ollut koko ajan samassa 300 000 € limiitissä). Tässä skenaario 3 -tapauksessa osa sijoituksista on siis ollut “lainasijoituksessa” eikä osakesijoituksessa, olen lainannut rahaa yhdelle pankille korkoa vastaan, kun olen samalla parille muulle pankille velkaa. Talletuskorotkin ovat tässä tapauksessa samassa pääomatulojen ja -kulujen kokonaispotissa kuin lainan korot, rahat eivät siis ole lähdeverotuksellisessa pankissa.
Tulkitsevatko tämän foorumin veroasiantuntijat, että joissain tapauksissa laina on muuttunut sijoituslainasta kulutusluotoksi, ja joissain tapauksissa ei? Tulkitseekohan verottaja samoin?
Mun tulkinnassa koko 300 keur on ollut koko ajan sijoituslainaa, riippumatta siitä, mitä muilla rahoillani olen tehnyt, mutta enhän mä ole kuin maallikko. Tämä on kuitenkin mulle ihan oikea, relevantti kysymys, johon toivoisin saavani oikean vastauksen. Meinaan nimittäin jonain päivänä ostaa sen Mersun, ellen sitten kumminkin päädy Audiin. EQE-SUV tai Q6. Ei niihin tuo 50 keur edes riitä. Bemarit ja Skodat ei nyt käy, niitä ei tartte mainostaa.
Ainakaan sijoitusasuntolainan vakuuksia ja ehtoja ei lähdetä yksipuolisesti pankin toimesta kyseenalaistamaan. Kunhan lyhennykset lyhenevät niin voi olla varsin huoleti. Limiitillä sijoittaessa ja osakkeiden toimiessa vakuutena on riskinä aina margin call, jos markkinat tulevat riittävästi alas. Tai jos lainanantaja alkaa muuttamaan ehtoja kuten vakuusarvoja.
Muuten olen samaa mieltä että ihmiset yliarvioivat osakesijoittamisen riskejä ja aliarvioivat asunto- ja sijoitusasuntolainan riskejä. Myös lainan suhteen, vaikka yllä mainittu margin call on ihan aito riski vivulla sijoitettaessa.
Minulta verottaja on kysynyt, että miksi katson lainan olevan sijoituslaina. Osoitin, mihin rahat olivat menneet ja homma oli sillä selvä.
Jäin tästä ja verottajan ohjeiden lukemisesta siihen käsitykseen, että verottaja seuraa sangen suoraviivaisesti (toki linja varmaan riippuu myös, että kuinka innokas/osaava/tiukka tms verottaja sattuu kohdalle) mihin rahat ovat menneet.
Eli yllä mainitussa skenaario 1:ssä merkitystä on sillä, että 4.8. nostetaan sijoituslainaa 50 KEUR ja rahat siirtyvät käteiseksi ja siitä sitten mersuun. Lainaa nostettu, ostettu mersu - > ei sijoituslaina. Se, että 2.8. on myyty osakkeita ja lyhennetty lainaa, niin sillä ei ole asian kannalta merkitystä. Verottajan näkökulmasta lainaa nostettiin 4.8 ja tällöin tämä osa lainasta ei ole tulonhankkimislainaa.
Skenaario 2: erillisellä velattomalla arvo-osuustilillä on 50 KEUR. Osakkeet myydään, rahat nostetaan ja ostetaan Mersu. Verottajan näkökulmasta Mersua ei osteta lainalla kun tässä ei nosteta lainaa.
Se, että toisella arvo-osuustilillä on limiittiä ja tällä lainalla on ostettu osakkeita ko. tilille, niin sillä ei ole merkitystä asiassa. Tämä laina on tulonhankkimislaina eikä Mersun osto vaikuta asiaan.
Skenaario kolme: Sama kuin skenaario 3, Mersu ostetaan omalla rahalla.
Osakesijoittajana asioita yleensä katsoo kokonaisvaltaisesti taloudellisesta näkökulmasta. Esimerkiksi taloudellisesta näkökulmasta skenaariot 1 ja 2 ova identtiset. Ainoana erona on se, että varallisuus on hajautettu kahdelle eri arvo-osuustilille yhden sijasta. Sijoittavan taloudellisen (kokonais)tilanteen arvioinnissa sillä ei ole mitään merkitystä.
Verotuksessa taas näillä seikoilla on merkitystä. Verotus on juridiikkaa, jossa tietyillä tapahtumilla/olosuhteilla on juridisia seuraamuksia. Kun tietyt tunnusmerkit täyttyvät (nostat lainaa ja ostat niillä osakkeita), niin tästä seuraa se, että kyse on tulonhankkimislaina. Sen jälkeen saat vähentää velan korot pääomatuloista.
Veroilmoitusta täyttäessä on hyvä pitää mielessä, että verottajan ei tarvitse perustella, että miksi laina ei olisi tulonhankkimislaina. Verottajan kysyessä sinun pitää osoittaa, että kyse on tulonhankkimislainasta. Jos et pysty tätä verottajan mielestä riittävästi osoittamaan, niin verottaja katsoo, että laina ei ole tulonhankkimislaina. Se millaista selitystä/dokumentaatiota tarvitaan, riippunee sekä tapauksesta että siitä millainen verottaja siellä niitä vastauksia tutkii.
Asuntolainan tapaus on sillai aika selvä, että laina on asunnon hankinnan tai rakentamisen yhteydessä nostettu, eikä sen saldo sen jälkeen kasva, ja lainan joutuu maksamaan pois, jos vakuuden tyyppi muuttuu. Lyhennyksiä ei ole pakko tehdä, jos lyhennysvapaa pankille sopii, tästäkin on kyllä kokemusta. Pankki on ilmoittanut verottajalle lainan tyypiksi asuntolainan, ja homma on selkeä. Toki itse paketoin omassa taloudessa nämä kaikki lainat ja omaisuusluokat samaan pottiin, kun ei mulla ole kuin yksi oikeudellinen persoona, johon omistusoikeudet ja velat kohdentuvat ja jolle kaikki summautuu samaan taseeseen. Eli käytännössä olen kyllä joskus ostanut sijoituslainalla auton ja asuntolainalla osakkeita, aina sen mukaan, mikä on kulloinkin ollut kokonaisedullisin vaihtoehto. Asuntolainan korko on nyt niin matala, että sitä olisi järjetöntä maksaa pois etuajassa, mutta kyllä mä nämä kaikki myös omassa taloushallinnassani paketoin samaan margin call -riskipakettiin, eli jos margin call uhkaa, realisoidaan omaisuutta just sieltä, missä sen realisointi on kivuttominta kokonaisuuden kannalta.
En ole aiemmin tullut edes ajatelleeksi, että voisin verotuksellisista syistä joutua valitsemaan, minkä arvo-osuustilin osakkeet realisoisin, jos jonain pitkäksi venähtäneenä iltana tartteekin yllättäen fyrkkaa enemmän kuin taskusta löytyy. Mutta kun tätä nyt tässä on pyöritelty, niin ehkä ne rahat on fiksuinta nostaa velattomalta arvo-osuustililtä, niin ei ainakaan luulisi joutuvan verottajan epäreilun mielivallan kohteeksi. Hyviä pohdintoja, kiitos osallistujille.
Nämä on varmaan helpompia juttuja sosialistisen koulukunnan ihmisille, jotka ajattelevat, että kaikki omaisuus on yhteistä ja lainat ja verot jätetään muiden maksettaviksi, mutta tämmöiselle yksinkertaiselle insinöörisielulle näistä tulee monen rivin taselaskelma, jossa on plussia ja miinuksia, ja verot pitää yrittää saada tähdättyä oikeaan väliin.
Erittäin hyvä, selkeä, perusteltu vastaus. Noin se varmaan just menee. Olen joskus pähkäillyt, että luopuisin toisesta arvo-osuustilistä ja panisin kaikki samaan nippuun, niin olisi paremmin vakuuksia lainalimiitille. Näiden pohdiskelujen jälkeen taitaakin olla niin, että on hyvät perusteet pitää osakkeita ainakin kahdessa eri paikassa, niin verottaja pysyy tyytyväisenä, tai ehkä paremmin ettei itse koe tulevansa verottajan ryöstamäksi liian monessa kohtaa.
Juu, siis ei ole varsinaisesti vaikea ymmärtää, noinhan se menee. Mutta vaikka tuon ihan insinöörilogiikalla ymmärtääkin, on vaikea pitää sitä oikeudenmukaisena. Siis että jos velaksi juopottelun sijaan säästän sen kymppitonnin palkkatuloista ja talletan sen osakesäästötilille a tai b, aiemmin ottamani sijoituslainan kohtelu riippuu siitä, valitsenko talletuspaikaksi osakesäästötilin a vai b. Jos talletan säästämäni kymppitonnin kuukaudeksi a-tilille, sijoituslainasta kymppitonni muuttuu juopottelulainaksi, kun kuukauden päästä nostan saman rahan tililtä maksaakseni sillä vanhalle isälleni tekonivelleikkauksen. Jos taas talletan säästörahan samaksi kuukaudeksi tilille b, sijoituslainani pysyy sijoituslainana senkin jälkeen, kun nostan sen samaisen kuukauden päästä.
En osaa nähdä asiaa tai sen pähkäilyä mitenkään aggressiivisena, pikemminkin järkevänä pohdiskeluna. Tämän pohdinnan seurauksena ihan oikeasti talletan kuukausittaiset eläkesäästöni jatkossa b-tilille, kun muuten olisin tallettanut a:lle, kiitos siis hyvästä yhteispohdiskelusta. Ja pahoittelut, että se tuntui aggressiiviselta, se ei ollut tarkoitukseni.
Yhteenvetona, jos on lainalimiittiä käytössä, nosto arvo-osuustililtä on ei-sijoituslainaa. Vastaavasti käyttämällä limiitin nollassa (ja tekemällä nosto siinä vaiheessa) ja käyttämällä limiittiä uusiin osakeostoihin lainalimiitti on sijoituslainaa. Menikö oikein?
Vero.fi-sivulla lukee selkeästi, että tulonhankkimisvelka on sellaista, joka on otettu veronalaisten tulojen hankintaan. Veronalaisia tuloja voi tietysti hankkia muuallakin, kuin ko. arvo-osuustilin sisällä.
Kiitoksia keskustelusta ja vastauksista. Ymmärrän molempia näkökulmia tässä, vaatisi ehkä tosiaan sen verottajan ennakkopäätöksen tähän. Veikkaan, että moni kuitenkin vähentää nämä korot surutta sijoituslainana. Uskaltaako kukaan myöntää ja jos verottaja on kysellyt perään millainen perustelu on mennyt läpi?
Nordnethan ei erottele mikä euro on sinun ja mikä lainaa. Miksi sitä ei siis voi perustella että nostaa omaa pääomaa sieltä pois (sehän sieltä samalla vähenee ja saman verran tulee lainaa tilalle)? Velka pysyy sijoituksissa jotka myös toimivat lainan vakuutena. Nehän myös sieltä tarvittaessa pakkomyydään jos lainoitusarvot tulevat tarpeeksi alas.
Kuulostaa vain järjettömältä että ensin pitäisi realisoida salkku, nostaa X määrä pääomaa sieltä pois ja ostaa sama määrä velkavivulla takaisin niin silloin olisi sijoituslaina. Ylemmässä esimerkissä taas ei vaikka lopputulos sama.
Toinen esimerkki: menee yks nolla vahingossa liikaa ja talletan sinne 10 000 euroa. Tajuan että ei perkule ja nostan 9000 euroa takaisin tililleni. Yhtäkkiä tämä 9000 euroa olisikin sitten muuttunut ei-sijoituslainaksi. Noh, ehkä tämä selitys voisi mennä verottajalle läpi tällaisenaan.
Menee myös astetta hankalammaksi matematiikaksi jos tuolta nostaa tilille fyffeä ja sitten pitäisi ruveta erottelemaan mikä korko kuuluu sijoituslainalle ja mikä ei.
ps. pätisikö sama myös sitten asuntolainojen kohdalla jos pitää lyhennysvapaita? Jää enemmän rahaa omaan käyttöön (vaikka siihen kaljaan), maksat näin ollen elinkaaren aikana enemmän korkoja joista osaa ei saisi vähentää. Onnea ja menestystä näiden laskemiseen.
Heitän jatkoksi vielä vähän löylyä kiukaalle. Jos ottaa toisesta pankista lainan, siirtää sen AOT:lle jolla on jo limiittiä käytössä, ostaa lainan määrällä osakkeita. Ostettiinko osakkeet siirretyllä lainalla vai menikö se sittenkin jo limiitin lyhentämiseen eli ei käy sijoituslainasta? Taitaa käydä kuitenkin.
Esimerkiksi osinkojen (mahdollisella lähdeverolla tai ennakonpidätyksellä vähennettynä) tai luovutusvoittojen verran olen siirtänyt pois eli nämä sijoituslainalla hankkimani tulot, samoin tilapäisten pääoman lisäysten jälkeen, kun olen lopulta myynyt vähintään vastaavalla summalla, olen siirtänyt pois.
Toki kiinnostaa onko kokemusta, että verottajallekin mennyt vastaavat läpi.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu tarvittaisiin esimerkkitapauksena ja sen antamat suuntaviivat. Se ei riitä, että joku soittaa verottajan neuvontanumeroon ja kysyy asiasta 1 lauseella (taustatietoja antamatta) verottajan kesätyöntekijältä. Pitäisi toimittaa asiaan perehtyneen asiantuntijan laatima, hyvin seikkaperäisesti perusteltu selvitys, johon sitten saa asiaankuuluvan vastauksen jos joku jaksaisi lähteä asiaa selvittämään.
Kokonaisharkintaa varmasti käytetään ainakin KHO:ssa. Esim. veronkiertopykälä kieltää myymästä osakkeita tappiolla nyt ja ostamasta täsmälleen samat osakkeet takaisin 1 minuutin päästä samalla hinnalla. Tämä tilanteessa, jossa et pysty kertomaan mitään järkevää syytä myynnillesi ja ainoa ilmiselvä syy on se, että halusit veroilmoituksellesi realisoida 10 000 euron tappion kuittaamaan mökkisi 10 000 euron myyntivoiton verot.
Kuitenkin erikseen on mainittu, että jos kyseessä on aktiivisesti toimiva henkilö esim. päiväkauppias, joka tavanomaisesti muutenkin myy ja ostaa osakkeita jatkuvasti edestakas, veronkiertopykälää ei sovelleta. On ollut uskottava perusteltu syy toimia näin.
Kuviteltu esimerkki:
Henkilöllä on 2 miljoonan euron osakesalkku, velkavipua käytössä hieman. Tilisiirtoja AOT:n ja pankkitilin välillä 100 per vuosi, velkavivun saldo muuttuu hieman joka päivä. Salkkuun tehdään koko ajan lisää talletuksia, välillä pieniä nostoja. Salkussa on 100 yritystä, jotka maksavat osinkoa yhteensä 250 kertaa vuodessa. Velkasaldo muuttuu siis ihan koko ajan. Pienen osan osingoista omistaja nostaa itselleen pankkitilille ja käyttää ruokakaupassa.
Jos tässä tilanteessa AOT:lta nostettu osinko 150 euroa, joka lisää salkun velkasaldoa ja käytetään ruokakaupassa, muuttuu kulutusluotoksi, ollaan kyllä mielenkiintoisessa tilanteessa. Verovelvollisen selvitys “olen nostanut osinkotuloa AOT:lta pankkitililleni” on kokonaisharkintaa käyttäen looginen ja hyvin perusteltu syy kun huomioidaan kaikki näkökulmat.
Tosiasia on uskoakseni, että Nordean, OP:n, Dansken ja muiden pankkien Private Banking -asiakkaat osa käyttää velkavipua ja nostavat kuitenkin osinkoja välillä ulos velkavivutetusta salkustaan. Jos tällaisen sijoituslainan koron vähennyskelpoisuus kiellettäisiin, asia koskee sitten varmaan 50 000 varakasta henkilöä ja kaikki isot pankit olisivat neuvoneet asiakkaitaan väärin.
Velkarahalla on ostettu osakkeita, sen jälkeen olen saanut osinkoja ja nostan ne AOT:lta pankkitililleni. Sillä ei ole merkitystä, että lainalimiitin velkasaldo on osingonmaksupäivänä pienentynyt pariksi tunniksi ennen kun olen nostanut osingon AOT:lta ulos. Tällä perustelulla eli tosiasioiden kertomisella lähtisin asiaa viemään eteenpäin jos tarvetta olisi.
Odetus-tulkinnan mukaan ilmeisesti tuo Onnenonkijan 9 donaa muuttuu kulutusluotoksi tuossa liikkeessä, lainasaldohan lisääntyy juuri sen verran, kun nostat rahan. Mun mielestä se on väärin, ja toivoisin, että verottajakin hyväksyisi tulkinnan, että sijoituslaina ei muutu kaljanjuontilainaksi, jos säästöt käyvät tilillä. Veikkaan, että verottaja hyväksyisi selityksillä lainan säilymisen sijoituslainana tuossa tapauksessa, mutta yhtä lailla veikkaan, että vaikeammaksi menisi, jos rahat ovat päivänkään pidempään tilillä, saati, jos on tehty mitään osakeostoja tai -myyntejä sinä aikana, kun vahinkotalletus on ollut tilillä. Eli pahoin pelkään, että Odetus on tässä pääosin oikeassa.
Itselläni on kaksi eri osakevälittäjää käytössä plus yksi välittäjien ohi itsenäisesti toimiva sijoitusrahasto. Pääosa sijoituksista on nyt Nordnetissa, ja siellä on vipuvartena myös isohko laina, jonka pois maksaminen olisi aika hankala operaatio, eihän se oikein toimi verotuksellisesti, että holdattavat osakkeet pitäisi käteisen nostoa varten realisoida hetkeksi. Niinpä aion näiden pohdiskelujen jälkeen jäädyttää toistaiseksi lisätalletukset Nordnetiin ja ostella jatkossa säästörahoilla sijoituksia lainoittamattomissa salkuissa. Tällöin voi tarvittaessa myös käyttää säästörahojaan ilman pöljiä veroseuraamuksia.
Mielenkiintoinen juttu, olen useaan kertaan miettinyt, että olisi fiksua keskittää kaikki yhteen paikkaan. Vaan eipä se taida niin ollakaan, hajautus taitaa olla fiksua tässäkin.
En kerennyt kaikkea lukea, mutta huomaan, että limitin käyttö ja Nordnetin sijoitusluotto tjs nimi sille vääristää asian käsittelyä. Luoton tyyppi ei määrity nostohetkellä vaan rahan käytön jälkeen. Ihan sama onko se Nordnetin liittitili, asuntoa vasten otettu vakuudellinen laina, vakuudeton kulutusluotto tai muu. Nordnetin sivullakaan ei puhuta enää muusta kuin lainan käyttämisestä sijoituksiin. Korkovähennysten kohdalla puhutaan kaupankäyntiluotosta.
Ainakin oman esimerkkini oli tarkoitus kuvata, että vaikka vivutettuun salkkuun siirretty laina lopulta kohdistuu tulon hankkimiseen, sekin välissä ensin vähentää käytössä olevaa limiittiä. Samoin toiseen suuntaan osingot ja myynnit ensin pienentävät käytössä olevaa limiittiä, mutta näiden pois siirtäminen AOT:lta ei tekisi käytössä olevasta limiitistä muuta kuin sijoituslainaa, jos limiitti on alun perin käytetty osakeostoihin. En tiedä onko nämäkin jo moneen kertaan jankattu täällä, mutta tarkensin nyt kuitenkin kun tuli kommentoitua.
Aloitan myyntipuheella, että minulla ei ole tähän vastausta enkä tunne asian verotuskäytäntöä. Itse asiassa en ole seurannut henkilöverotusta ammatillisesti pitkään aikaan ja jotain olennaista oikeuskäytäntöä (erityisesti julkaisematonta; julkaistut löytää usein helposti) voi hyvin olla jollain alan aidolla asiantuntijalla tiedossa.
Sen verran huomaan heti, että tähän ei välttämättä löydy yksiselitteistä vastausta. En siten suosittele ketään toimimaan tämän viestin pohjalta, vaan vähintään kysyä nimellään yksilöllistä ohjausta puhelimitse Verohallinnolta (josta voi saada hieman luottamuksensuojaa verotukseensa). Ainoa sitova päätös tulee tietysti ennakkoratkaisun kautta.
No nyt kun se on saatu alta, niin jos nyt huvin vuoksi (kaikilla on omat hupinsa) pohditaan tätä asiaa hieman. Nyt operoidaan siis tuloverolain 58 §:n alueella, jonka mukaan verovelvollinen voi vähentää velkojensa korot, jos velka kohdistuu veronalaisen tulon hankkimiseen (“tulonhankkimisvelka”). Nimestään huolimatta kyse ei ole luonnollisista vähennyksistä, vaan pääomatulojen yleisistä vähennyksistä.
Tämä on pitkähkö viesti, joten laitan muutaman alaotsikon. Johtopäätösten tulkinnat on hyvä ymmärtää, jos niitä haluaa haastaa. Siihen voi hyvin olla perusteet ja Verohallinto voi tulkita asiaa eri tavalla.
Taustaa
Aloitetaan nyt sillä ajatuksella, että Verohallinnon ohjeet on erittäin hyviä, ja niitä kannattaa seurata, niin pääsee helpolla. Mutta mitään oikeuslähteitä ne eivät ole, vaan hallinnollista (joskin usein todella laadukasta) ohjausta jota myös Verohallinto itse noudattaa verolakien tulkinnassa. Siksi niistä kannattaa usein aloittaa. Tällaiseen tapaukseen ei ole niissä ole otettu suoraan kantaa.
Sen vuoksi katsotaan ensin nopeasti vero-oikeutta yleisesti. Se on oikeudenala, jossa laillisuuden periaate (legalismi) on päälähtökohta. Eli mitä laissa kirjaimellisesti lukee, sillä sanamuodolla mennään. Tällaisen tulkintatavan rinnalla voidaan tehdä niin sanottua realistista tai joustavaa tulkintaa, mikä on usein välttämätöntä; maailmaa muuttuu nopeasti, verolait hitaasti. Verotuksessa sanamuoto on aina ensimmäinen, sanoaahan se perustuslakikin. Tulkinta aloitetaan aina sanamuodosta. Sen puitteissa voidaan hakea joustoa sieltä, missä riittävää vastaavuutta asiaan löytyy. Tässä kysymyksessä joustavampi tulkinta lienee tarpeellista, koska lainkohdassa puhutaan vain “tulonhankkimisvelasta”.
Joskus vero-oikeudesta on tunnistettu myös in dubio contra fiscum periaate, jonka mukaan epäselvissä tapauksissa asia ratkaistaan verovelvollisen eduksi. Tähän antaa tukea VML 74 §. Omien kokemusten mukaan painoarvo ei toki suuren suuri ole, mutta voitaisiin ajatella, että jos verovelvollisen edun mukainen ratkaisu on hyväksyttävissä sekä sanamuodon että realistisen tulkinnan puitteissa, sille voisi antaa painoarvoa. Tässä tapauksessa Suomeksi sanottuna: ei tehdä kärpäsestä härkästä, jos asiaa voitaisiin aidosti tulkita usealla tavalla. Tämä ei viittaa siihen, että jos et itse tiedä tai naapuri ei tiedä, niin asia ratkaistaan eduksesi, vaan kaikki relevantit tiedot pitää olla käytössä.
Mainitaan vielä selvyyden vuoksi, että substance-over-form periaate jota vaikkapa kirjanpidossa paljon käytetään, ei ole verotuksessa kovin kovassa huudossa, vaan liiketoimien juridinen muoto on ehdoton kuningas. Verohallintohan voi sitä sitten ohittaa juridista muotoa VML 28 §:ää soveltamalla, mutta verovelvolliselle vastaavaa oikeutta ei ole suotu. Tässä se liittynee eniten lainasopimukseen, joka on käsittääkseni Nordnetin vakuudellinen lainasopimus, minkä ehtojen puitteissa limiittiä käytetään ja maksetaan takaisin.
Oikeuslähteet
Tärkeitä oikeuslähteitä ovat verotuksessa tietysti lainsäädäntö, sen esityöt, sekä oikeuskäytäntö.
Lainkohdan taustaan voi mennä sen verran, että nykyisessä tuloverolaissa (1535/1992) luovuttiin velkojen laadullisista rajoituksista, joita siellä ennen käsittääkseni oli. Nyt lakipykälä on rakennettu sen ympärille, että velan tulee kohdistua veronalaisen tulon hankkimiseen, niin sen korko on vähennyskelpoinen. Lain esitöiden tasolla ei tämän tason kysymykseen vastata, joskin huomioitavaa on, että VM:n mietinnössä (VaVM 74/1992 vp) odotetaan vähennyskelvottoman koron ja tulonhankkimiseksi otetun lainan koron välille tulkintaongelmia. Ihan oikeaan se osui, vaikka mitään hirveää määrää kirjoituksia ja tapauksia ei tämän aiheen ympäriltä löydy.
Kurkataan silti millaista julkaistua oikeuskäytäntöä asiasta on vuosien varrella kertynyt. Tärkeimmät asiaan liittyvät ratkaisut lienevät KVL 310/1993, jonka mukaan alkuperäisen lainan uudelleen rahoittanut laina seuraa alkuperäisen lainan käyttötarkoitusta. KHO 1999 T 2035, jossa laina, jolla rahoitettiin takausvastuu (panttina vakituinen asunto), ei ollut asuntovelkaa. KHO 2003 T 2181, jossa velan käyttötarkoitus muuttui, kun lainalla rahoitettu ensiasunto myytiin ja rahoilla ostettiin uusi asunto. Jäljelle jäänyt laina katsottiin kohdistuvan uuteen asuntoon. Ihan kuuhun ei näillä mennä mutta ehkä jotain linjoja voidaan yrittää löytää.
Tietysti oikeuskirjallisuus on hyvä lueskella läpi. En nyt niitä tähän erityisemmin lainaa, mutta erityisesti henkilöverotuksen legendojen Timo Räbinä ja Matti Myrskyn teoksista löytyy tiiviit, mutta selvät korkomenojen vähennysoikeutta koskevat kohdat. Mitään suoraa vastausta sieltä ei tarjottu vaan yleisiä periaatteita.
Tosiseikat
Nyt puhutaan mitä ilmeisemmin Nordnetin sijoituslainasta. Jos nyt ymmärrän oikein, kyse on itseasiassa lainasta, jonka vakuutena on verovelvollisen sijoituksia. Myös Nordnet tiedostaa, että lainaa voidaan käyttää muihin tarkoituksiin (ja hienosti neuvoo tarkkuuteen oheisessa ohjeessa).
Jos ymmärrän oikein, lainan erityispiirteenä on se, että teknisesti verovelvollisen tili on aina joko “varojen” tai “velkojen” puolella. Eli et saa valita, lyhennätkö lainaa, vaan jos olet luoton puolella, niin aina kun talletat lisää pääomaa ja/tai saat tuottoja sijoituksista, ne käytetään teknisesti luoton lyhennyksiin.
Käsittääkseni kyse on yksittäisestä lainasopimuksesta. Eli käytännössä limiitin nostot ja maksut tehdään yksittäisen sopimuksen puitteissa, eikä kyseessä ole erillisistä juridisista lainoista.
Kysymyksenasettelu
Selvää on, että tässä kyse on TVL 58 §:n mukaisesta velasta, jonka korot on vähennyskelpoisia sikäli kun velka on tulonhankkimistarkoituksessa nostettu. Eli jos velka on käytetty esimerkiksi osakkeiden ostamiseen, kuten Nordnetin tapauksessa varmasti usein on.
Selvää on - kuten täällä on jo ansiokkaasti todettu - että vähennysoikeutta määritettäessä lainan todellinen käyttötarkoitus ratkaisee. Lainaan tähän suoraan T. Räbinää (2019), kun enpä tätä sen paremmin osaa itse tiivistää:
Velan korkoja käsitellään verotuksessa eri tavoin riippuen siitä, mikä on lainan käyttötarkoitus eli mihin laina kohdistuu. Lainan käyttötarkoitus määräytyy sen perusteella, mihin lainana nostetut varat on käytetty. Verovelvollisen on esitettävä tästä selvitys. Ratkaisevaa on velan syntyperusteen ja velan käytön välinen ajallinen ja asiallinen yhteys. Jos velan käyttötarkoitus muuttuu, myös velan koron verokohtelu saattaa muuttua.
Epäselvä kysymys meillä liittynee nyt velan käyttötarkoitusten muutoksiin. Aito käyttötarkoitus, kun rahavirrat Nordnetillä menee miten menee. Se on hankala, koska analogiaa ei voi oikein käsittääkseni hakea muualta tuloverolaista (tulolähdejakoa voisi koettaa, mutta ei nyt riitä aika). Ehkä parhaat lähtökohdat on nyt (1) vero-oikeuden yleisten oppien ohella (2) lainsäätäjän tarkoitus, jolla on esitöiden pohjalta selvästi tarkoitettu saattaa aidosti tulonhankkimiseen käytettyjen lainojen korkomenot vähennyskelpoisiksi. Meillähän on nyt selvästi juridisesti vain yksi lainasopimus (Nordnet) eikä taustaan suoraan soveltuvaa oikeuskäytäntöä ole, mutta konteksti huomioiden (3) tykkään erityisesti ratkaisusta KVL 310/1993. Siitä voidaan johtaa ajatus, että myös velkasummat joilla ei oltu suoraan ostettua asuntoa vaan maksettu siihen liittyviä lainoja pois, voitiin katsoa asuntolainaksi. Lähtökohta on varmasti välitön yhteys, jossa laina nostetaan → varallisuutta ostetaan, mutta se ei ole kiveen kirjoitettua.
Mainitaan nyt vielä, että jos yksittäisellä velalla on useita käyttötarkoituksia, joista kaikki eivät oikeuta korkojen vähennysoikeuteen, tulee laina jakaa käyttötarkoitusten mukaisessa suhteessa vähennyskelvottomaan ja vähennyskelpoiseen osaan. Tämä voisi hyvin olla relevantti Nordnetin lainassa, jota voi nostaa myös muihin tarkoituksiin.
Pohdinnat
Näistä lähtökohdista rakentaisin asiaa seuraavasti (lainaan yllä olevaa keskustelua):
Nämä taitaa itseasiassa olla samat johtopäätökset kuin @Turisti6 yllä, mutta pidemmällä saatteella.
Kysymys on hyvä käsitellä erillisenä muista skenaarioista. Pitäisin tässä johdonmukaisena ajatusta, että olet myynyt 50 000 euroa alkuperäisen lainan kohteena olevista varoista. Varat on käytetty lainan lyhennykseen.
Sen jälkeen olet nostanut 50 000 euroa lisää velkaa. Tämän velan verokäsittely riippuu siitä, mihin rahat käytät. Jos ostat sillä uusia arvopapereita (tai käytät sen muuhun tulonhankkimistoimintaan), ei ole syytä, miksei kyse olisi jälleen tulonhankkimisvelasta. Jos käytät summan sen nostettuasi elantomenoihin, lienee hyvä oletus, että selvää ajallista tai asiallista yhteyttä velan syntyperusteen ja velan käytön välillä ei osakkeisiin ole.
What happens in Vegas, stays in Vegas. Tai tässä tapauksessa what happens in toisella AOT, stays in toisella AOT.
Näillä tapahtumilla ei ole mitään yhteyttä 300 000 euron velkaan ja sillä ostettuihin varoihin. En näe miksi tapahtumilla olisi vaikutusta lainan korkojen vähennyskelpoisuuteen.
Tässä taitaa olla jälleen kyse täysin erillisistä säästetyistä varoista, joilla ei ole yhteyttä Nordnetin 300 000 euron velkaan tai sillä hankittuihin arvopapereihin. Säästötilin verotus pitäisi ratkaista erikseen.
Tähän ei Verohallinnon ohje taida ottaa kantaa, mutta nähdäkseni KVL 310/1993 pohjalta uuden lainan käyttötarkoitus voidaan rinnastaa alkuperäiseen lainaan. Osakkeita ei alunperin tietenkään ostettu uudella lainalla, mutta riittävä yhteys on olemassa. Tätä tulkintaa tukee oikeuskirjallisuus (Räbinä 2019):
“Jos verovelvollinen ottaa vanhan lainan lyhennysten tai koron maksamiseen uuden lainan tai vaihtaa luottolaitosta ja siinä yhteydessä maksaa uudella lainalla vanhan lainan pois, uuden lainan käyttötarkoitusta pidetään samana kuin vanhankin lainan käyttötarkoitus oli (KVL 310/1993).”
Tämä voisi tosiaan olla ahtaasti tulkittuna ongelma.
Mutta itse ajattelen, että jos meillä on: juridisesti helposti yksilöitävä Nordnetin laina (esimerkiksi 50 000 euroa) ja edelleen omistuksessa sillä ostetut arvopaperit (samat 50 000 euroa), ja niillä on selvä ajallinen ja asiallinen yhteys velan syntyperusteen ja velan käytön välillä, on vaikea nähdä, että osinkojen nostaminen ja vapaa käyttö olisi ongelma ilman että se vaikuttaa lainapääomaan. Asiaa helpottaa se, jos Nordnetin lainaa ei ole tosiasiallisesti käytetty muuhun kuin arvopapereihin.
Toki pientä kirjanpitoa se voi vaatia että voi näyttää asian toteen.
Sama mielipide kuin yllä. Toki verovelvollisella on näyttövelvollisuus velan syntyperusteen ja velan ajallisen ja asiallisen yhteyden osalta.
Siinäpä noita ajatuksia. Toistan, että en suosittele ketään toimimaan tämän viestin pohjalta, vaan vähintään kysymään nimellään yksilöllistä ohjausta puhelimitse Verohallinnolta. Ainoa sitova päätös tulee ennakkoratkaisun kautta.
Kiitos, asiantuntevalta vaikuttavaa pohdiskelua. Omalta osaltani voin vahvistaa, että kyse on nimenomaan Nordnetin luottolimiitistä. Verottajan suhtautumisesta asiaan on vain sen verran kokemusta, että Nordnet kyllä ilmoitti lainan ja sen korot verottajalle, mutta verottaja piti kyseistä lainaa oletusarvoisesti muuhun tarkoitukseen nostettuna lainana. Esitäytetyssä veroilmoituksessa velan korkoja ei siis ollut vähennetty tulonhankkimiskuluina. Korot kuitenkin hyväksyttiin enemmittä selityksittä vähennyksiin, kun ilmoitin veroilmoituksessani Nordnetin lainan olevan yksinomaan tulonhankkimiseen käytetty.
Jos en ihan väärin muista, en ole kertaakaan nostanut rahaa Nordnetin arvo-osuustililtä sen jälkeen, kun otin luottolimiitin käyttöön. Ennen tätä keskustelua olin kuitenkin olettanut olevan itsestäänselvää, että voisin myydä osakkeita ko. tililtä ja ostaa niillä rahoilla auton, ja se ei vaikuttaisi lainakorkojen vähennettävyyteen. Enhän omasta mielestäni olisi myynyt lainarahalla vaan omilla säästörahoillani ostettuja osakkeita, kun nimenomaan oma pääoma tilillä laskee tämän operaation jälkeen, ja lainasaldo ei muutu kuin hetkellisesti suuntaan ja toiseen, aivan kuten se tekee myös osinkojen ja osakekaupankäyntien yhteydessä.
Tämän keskustelun jälkeen pidän siunauksellisena sitä, että sijoituksia on useammassa eri paikassa, ja lainalimiitti on käytössä vain yhdessä. Vähän ylimääräistä jumppaa tulee, jos haluaisin vaikkapa myydä firman Aatami osakkeet ja ostaa niillä rahoilla auton, mutta Aatamin osakkeet olisi Nordnetissä. Myisin ne Aatamin osakkeet joka tapauksessa, mutta ostaisin tilalle Nordnetiin Beetamia. Beetamia ostaisin, koska joutuisin myymään Beetamin osakkeet toiselta (lainoittamattomalta) tililtä, vaikka haluaisin pitää Beetamin salkussa. Beetamin myynnistä saaduilla rahoilla ostaisin auton. Verotuksellisesti tämä tietysti voisi olla epäedullinen ratkaisu riippuen realisoituvista luovutusvoitoista. Laina kuitenkin pysyisi sijoituslainana, ja salkkujen yhteissisältö vähenisi vain sen Aatamin osalta, jotka Nordeasta realisoin. Eli omasta katsontakannastani olisin nimenomaan myynyt ne Aatamin osakkeet Nordnetista ja ostanut niillä rahoilla auton. Beetamikaupat edestakaisin olisivat vain verottajan tyydyttämiseksi. Tämä tuskin kuitenkaan johtaisi epäilyyn verovälttelystä, vai johtaisiko, jos olisin tehnyt Beetamin ostot ja myynnit samana päivänä?
Tämä oli itse asiassa ihan hyvä hetki minulle tajuta tämä asia, kun salkkuihin on tarkoitus vielä syytää lisää palkkasäästöjä - täytyy huolehtia, että tarpeellinen käyttövarallisuus löytyy aina lainoittamattomista kohteista. Nordnet saa hautua lainoineen eläkkeelle saakka ilman nostoja. Verottaja lupasi aiemmin eräästä toisesta asiasta kysyessäni, että “me kyllä katsotaan sun tilit, ja jos sinne tulee vuokratuloilta näyttäviä tuloja, ne menee verolle”. Eli ainakin antoivat ymmärtää, että tilitapahtumien tsekkaaminen on hyvin arkipäiväistä, jos verottajaa yhtään sattuu joku juttu kiinnostamaan tai epäilyttämään. Näin ollen selitysten täytyy varmastikin kestää kriittinen tarkastelu, jossa verottaja olettaa, että veroalamainen yrittää pimittää itsellään osan niistä rahoista, jotka kuuluvat valtiohallinnon käyttöön.
