Vielä kerran tähän keskusteluun; luovuus on ihailtava hyve.
Kyllähän tuota voisi yrittää ennakkoratkaisuun. Mutta itse mieleltäni yksinkertaisena näen, että nyt kun lainsäätäjä ei ole periaatteita määritellyt (kuten arvopaperien luovutusten FIFOssa on) tahän paras lähtökohta on lähteä tapauskohtaisesti lainasopimuksesta ja yksilöllisistä olosuhteista liikkeelle. Vero-oikeus kun rakastaa siviilioikeudellisia käsitteitä ja juridista muotoa juuri sellaisena kuin ne ovat. Pahamaineinen veronkiertolauseke kelluu pitkälti omassa oikeustilassaan, ja on hieman eri asia.
Nordnetin ”limiittitilin” pellin alla, kuten sen itse käsitän ja josta tässä ollaan keskusteltu, lienee molemmille osapuolille erittäin kätevä tuote, joka koostuu arvo-osuustilistä, jonkinlaisesta rahatilistä, sekä lainasta. Lainan vakuutena ovat velallisen Nordnetin arvo-osuustilin arvopaperit ja mahdollisesti myös osakesäästötilillä olevat varat, tähän en osaa sanoa. Tämän voi joku korjata.
Olen olettanut ja oletan edelleen - ja tämä on taas täysin spekulaatiota - että Nordnetin lainasopimuksen ehdoissa määrätään vakuuden käytöstä jos velallinen sitä myy. Oletan, että on sovittu, että jos vakuutena olevaa omaisuutta myydään, eli vaikkapa TietoEvryn osakkeita, koska yhtiön aliarvostus ei taida koskaan purkaantua, myynnistä vapautuvat varat käytetään velan lyhennykseen. Tämänkin voi joku korjata.
Sen takia vierastan ajatusta jossa voimme valita taskuja vapaasti, vaikka se hyvältä tuntuisi. Jos sopimus siis sanoo, että vakuuksia myytäessä ensin tyhjennetään yhtä taskua, sitten toista, niin se on lähtökohta. Tai jos tilille tallennetaan uusia varoja, niin sama asia. Sinällään pelkillä uusilla talletuksilla ei yksinään ole väliä, vaan koko velkapääoma pysyy tulonhankkimisvelkana. Jos se sanoo jotain muuta niin siitä voisi olla hyötyä ja tapausta voisi yrittää lähestyä muilla tavoin. Mutta kyllä se purukumi katkeaa jos sitä liikaa venyttää.
Onko osingoissa sama ongelma, mietityttää. Kuten yllä oli kuvattu, haluaisin itse tässä tapauksessa lainsäätäjän (oletetun) tarkoituksen sekä oikeuskäytännön pohjalta olla sen verran optimisti ja ajatella, että emme olisi täysin jumissa juridisessa pakkopaidassa, vaan voisimme ne nostaa pois ilman vaikutusta velkapääomaan. Osingoissa ja muussa Nordnetin omaisuuden tuotoissa on se selvästi erottava tekijä, että ne eivät ensinnäkään ole sitä tuloa tuottavaa varallisuutta, jota velalla on hankittu. Toisekseen, niitä ei varmaankaan voida täysin samalla tavalla katsoa velan vakuudeksi. Tekisin omalla kohdalla osinkojen (ja muun tuoton) nostot kuitenkin nopeasti ja säännöllisesti, että ne on helppo osoittaa, enkä käyttäisi lainaa muuhun kuin arvopapereihin. Näyttövelvollisuus varojen käytöstä ja rahavirroista säilyy edelleen verovelvollisella. Eikä pelkästään tässä, vaan pääsääntö verotuksessa on, että taho jolla parhaat edellytykset näyttää asian laita, on se taho sen joutuu myös tekemään.
Valinnanvapaus ylettyy kuitenkin siihen, miten asiamme järjestämme. Voisiko tämäkin olla helpompaa ja lopputulos eri, jos rahoitus järjestetään juridisesti toisella tapaa. Vastaus on sata kertaa KYLLÄ!
Esimerkiksi @Forrest_Stonkin viestin pohjalta käsitän että OP:n lainasopimuksessa, jossa osingot maksetaan rahana käyttötilille eikä käytetä automaattisesti luoton lyhennyksiin, niitä ei liene tarvetta edes miettiä. Lisäksi jos verovelvollinen nostaa juridisesti täysin erillisen lainan, määrältään 50 000 euroa ja maksuaikana vaikkapa 5 vuotta annuiteetti, ja ostaa siellä arvopapereita, vaikkapa määrältään 50 000 euroa, niin samanlaista kiinteää juridista lukkoa omaisuuden myyntivoittojen ja lainapääoman välillä ei ole. Lienee ihan selvää että koko laina on sijoituslainaa (niin kauan kuin omaisuutta ei myydä ja siten varojen käyttötarkoitus muutu, sillä muistetaan nyt kuitenkin, että sillä on aina merkitystä).
Siinäpä niitä. Nämä on tosiaan vain yksi näkökulma, jolla itse menisin, mutta ei sido ketään eikä kenenkään kannata kuunnella. Palkatkaa asianajaja tai konsultti joka näkee sopimuksen ja kokonaiskuvan, tai kysykää Verohallinnolta. 
Mutta on pakko sanoa kun tätä sävyä paljon kuulee, että Suomen Verohallinto on kansainvälisesti asiallinen ja jopa asiakasystävällinen, joskin ajaa omaa varmasti oman kantansa loppuun asti jos rahalliset tai periaatteelliset intressit on riittävät. Ei se toki lohduta kun omat on rahat kyseessä.
