En ole tätä vakavasti harkinnut. Norjan pörssi on tällä hetkellä historiallisilla mittareilla aika edullinen (tai oli kun viimeksi katsoin) ja joku muukin taisi kehua norjalaisia pienyrityksiä, mutta se meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Näihin pitää kyllä ehdottomasti tutustua. Iso kiitos suosituksesta.
Valuuttariskejä en osaa yhtään arvioida. Pohdinta menee mulla aina semmoiseksi toisaalta-toisaalta pallotteluksi eikä etene mihinkään.
Mallisalkkuosto ei ole fiksua. Niissä on monessa jo myy-, tai vähennäsuositus. Samat heebot ostavat muita osakkeita joissa suositus on osta. Mallisalkku on näyte perustamisajankohdan osaamisesta.
Mitään tuotetta ei voi tehdä enempää kuin markkinat vetävät. Ei edes sähköä, tai hissejä. Eikä edes kännyköitä.
OST on upea juttu, koska se antaa mahdollisuuden vaihtaa kelkasta junaan, eikä tarvitse antaa verojen olla tuottojen jarruna. Uusien sijoittajien kannattaa omaksua heti tämä. Kaikki vanhat jäärät eivät yhäkään älyä myydä negarista, koska verot ja kulut. Turskan holdaamisessa on entistä vähemmän järkeä.
Uusi systeemi tekee mahdolliseksi osinkokalastuksen, eli ottaa osinko, myydä possa ja ostaa uusi osinko jne. Siinä voi olla nopealle piensijoittajalle pieni etu, jos kyllä holdarillekin, riippuen miten robotit ja muu markkina peliä pelaavat. Largella kurssin reagointi on erilainen kuin pikkuyhtiöiden kanssa. Hyvää osinkoa maksavan yhtiön kurssi saattaakin dipata jo hiukan ennen osingon irtoamista, kun se reaalielämässä dippaisi irtoamisen yhteydessä osingon verran. Entisellä veromallilla kuuma osake ei juuri dipannut. Jatkossa laskevaan markkinaan omia osakkeita ostava yhtiö ei ole yhtä houkutteleva kuin hyvää osinkoa maksava yhtiö.
Tämä on ihan toimiva strategia. Suomalaiset on osinkohullua kansaa. Osinkoosakkeet tuppaavat nousemaan yllättävän paljon ennen oingon irtoamista, usein enemmän kun itse osinko ja laskemaan osingon irtoamisen jälkeen vähemmän kun itse osinko. Eli ostamalla pari viikko ennen osinkoa ja myymällä irtoamisen jälkeen heti pitäisi jäädä osingon verran voitolle säännöstään.
Verneri otti esille mielenkiintoisen teeman käyttää aikaa alas istumiseen ja miettimiseen tehdessä sijoituspäätöksiä. Tähän liittyen, haluan omat pohtimiset tuoda esille aiheeseen liittyen.
Olen alkanut sijoittamisessa ja jokapäiväisessä elämässä antaa aikaa ja haalia rauhallisuutta päätösten teoissa ja systemaattisesti olen ajanut tätä ajattelua eteenpäin. Jos joku ihmetteli “mitä sinulla on salkussa” -ketjun viestissäni, mitä hain takaa presidentti Mauno Koiviston rauhallisuudella, viittasin hänen ajatuksiin eräästä vanhasta haastattelusta (Ylen henkilökuva, 1988).
“Minä pidän rauhallisista ihmisistä, jotka vaativat aikaa. Joskus toki on kiirehdittävä, jos aikaa ei ole. Mutta jos on aikaa, on tärkeää, että mietitään ja keskustellaan kunnolla. Minä pidän rauhallisuudesta.”
Mitä jos tuommoista ajattelua alkaa tosiaan tuomaan omaan sijoittamiseen? Harkitset osakkeen myymistä, mutta päätätkin oikeasti miettiä yön yli jos ei kiirettä ole myynnille, miksei vaikka kaksin. Kummasti alkaa toistot sijoittamisessa varmasti paraneen, epäilisin. Toistot ehkä vähenee, mutta paranee. Miksei tätä sovella myös muuallakin elämän eri alueilla.
Myönteisyys tämmöisinä aikoina on enemmän kuin hedelmällistä, eritoten sijoittamisessa. Kuuluisa lause samalta herralta:
”Ellemme varmuudella tiedä kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin”.
Jos uskoit maailmanlopun tulevan, kun koronasta alettiin uutisoida, auttoiko se sinua sijoittamisessa mitenkään? Jos näet jatkuvasti mörköjä osakemarkkinoilla, tuskin pystyt kauhean rationaalisia ratkaisuja tekemään. Sen sijaan, jos uskoit keväällä elämän jatkuvan myös koronan jälkeen, varmaan myös pohjilta ostaminen oli luonnollisempaa. Yleensä asiat kuitenkin tahtovat järjestyä ihan hyvin, sanoo Manu.
Tämmöistä ajattelua ainakin itse pyrin suosimaan osana sijoitusstrategiaa. Useinhan se suurin riski on sijoittaja itse ja ne viat tuppaa löytymään sieltä korvien välistä. Vaikken mikskään sijoituspyhimykseksi pyrikään, uskon, että rauhallisuus ja suuri määrä ajatuksia suhteessa vähäisiin, harkittuihin tekoihin on todella tuottavaa, sijoittamisessa kuin elämässä muutenkin. Ei minulla muuta nyt. PS. Maunon ajatuksia on hauska lukea/kuunnella jos elämä rupee stressaamaan aivan liikaa. Oliskohan Manu ollut hyväkin sijoittaja…
Olen samaa mieltä aikalailla kaikesta, mitä kirjoitit. Haluaisin kuitenkin alleviivata yhtä pointtia.
Pohtiminen ei aina tarkoita hitautta vaan päinvastoin. Charlie Mugner sanoo: “An opportunity comes to the prepaired mind.”
Eli kun mietit asioita tarpeeksi etukäteen, olet valmis ja nopea, kun tilaisuus koittaa. Hän, joka ei pysähdy miettimään, tunnistaa esimerkiksi hyvän ostopaikan aina jälkikäteen. Kun pohjatyöt on tehty hyvin, on vain ajan kysymys, milloin tilaisuus nostaa päätään.
Tätä kysymystä lienee fiksua käsitellä tässä ketjussa 
@terva_xyz voit perään jakaa omia näkemyksiä aiheesta, mutta tarttuisin ehkä aluksi siihen näkökulmaan, että treidaamalla riskit on lähtökohtaisesti (jos on homma hallussa!) aikalailla täysin omissa käsissä. Riippuen toki treidaustyylistä, niin treidaajalla hyvin usein markkina-altistus on selvästi paljon pienempää keskimäärin kuin pidempiaikaisella sijoittajalla (jos ei oleteta tässä tilanteessa merkittäviä shorttipositioita tälle pidempiaikaiselle sijoittajalle). Tämä on pitkällä aikavälillä erittäin tärkeää, koska sillä minimoidaan omasta toiminnasta osiksi riippumatonta riskiä (lue: markkinariskiä) 
@RahatonMies Hyvä kysymys!
Tuli tosiaan roiskittua liian isoilla panoksilla ja välillä liian pienillä riski-tuottosuhteilla. Vaikka nyt onnistuin ja voitin hurjasti, niin todennäköisyys voittoputken katkeamiselle nousee nooeasti jos jatkan samalla tiellä.
Ensisijaisesti pienennän nyt panoskokoa ja opettelen tekemään pienemmällä riskillä tasaista tulosta (toivottavasti) jatkuvasti. Tässä vaiheessa tavoite on tosiaan pienehkö kassaan nähden. MUTTA, kun saan strategiat kohdilleen niin toki tulen nostamaan panoksia ja tuottotavoitetta selvästi.
Nnnnnnnmuuutoslepätekstiinploop
Oletetulla miljoonan salkulla esim. 5% osingoillakaan ei vielä kovin leveää elämää vietetä, joten olen muodostamassa taktiikkaa jolla lopulta päihitetään “Sammon holdaaminen” ja voi vähän kivoja lelujakin hankkia leivän ja veden lisäksi 
Ja tosiaan verovelkojen jälkeen ei kyseessä ole läheskään miljoonasalkku, joten vielä pitää “harrastaa” sijoittamista hetki
No joo, tietysti unohdin verot 
Joka tapauksessa todella kova tulos!
Jos on velaton kämppä alla niin tuo ¨40K€ osinkoja käteen vuodessa mahdollistaa kyllä varsin hyvän elämänlaadun, ei nyt mitään Ferrareita tms mutta voi miettiä että tuo 40K€ käteen vastaa karkeasti 5K€ brutto kk-tuloja eikä tartte lyhentää asuntolainaa.
Jos teit voittoa 900k. Tästä 34% veroa pois. Eli aivan jäätävät tuotto% olet tehnyt jos ei ole vielä miljoonasalkkku. Ellei sitten ollut vipua paljon apuna.
Vähän tähän liittyen suosittelen lukemaan Hans Roslingin kirjan “Faktojen maailma”. Siitä vähän näkökulmaa maailman menoon. Kirjan lukemisen jälkeen ainakin itse tajusin, että kuinka turhaa oikeastaan on seurata ajankohtaisia uutisia, koska ne ovat enimmäkseen negatiivisia ja maalaavat maailmasta hyvin negatiivista kuvaa vaikka kehitys on päinvastoin koko ajan menossa parempaan suuntaan. Lyhyellä aikavälillä toki maailma voi mennä huonompaan suuntaan jos esim. syttyy sota, mutta sodatkin loppuvat ja pitkällä aikavälillä (> 10 vuotta) maailma muuttuu keskimäärin parempaan suuntaan, mutta tällaista kuvaa et kyllä uutisia seuraamalla saa.
Itse esim. korona-ajan alettua lopetin käytännössä kokonaan lähes kaiken koronaan liittyvän uutisoinnin seurannan, koska ensinnäkin koin uutisoinnin olevan kovin yksipuolisen negatiivista (raportoitiin esim. hurjalta näyttäviä absoluuttisia numeroita kuolemista, jotka eivät kerro mitään) ja koin että tämä on vuodessa tai kahdessa ohimenevä “ilmiö”, joten sen informaatioarvo ei minulle ole kovin arvokasta vs. se negatiivisuus mitä siitä saan. Koin lisäksi, että korona-uutisiin ja koronasta hyötyvien osakkeiden etsimiseen käytetyn ajan voisin käyttää paremmin esim. tutkimalla potentiaalisia osakkeita ostettavaksi pitkään salkkuun. Tämä korona-uutisten seurannan lopettaminen tosin tarkoitti, että esim. YLEn tv-uutisia en ole katsonut aktiivisesti varmaan vuoteen, koska niissä ei juuri muusta hössötetty kuin koronasta. Toki en täysin pimennossa koronasta ollut, pakostakin sitä otsikkotasolla tuli seurattua kun luin muita uutisia.
Mutta pääpointtini tässä oli se, että korona-ajan uutisointi on varmasti vain entisestään vahvistanut ihmisten vääristynyttä negatiivista kuvaa maailmasta, joka yksittäisen sijoittajan näkökulmasta on huono, koska tähän mennessä on aina kannattanut betsata sen puolesta että maailma menee koko ajan parempaan suuntaan ja kurssit nousevat aina uusiin ennätyksiin pitkällä aikavälillä. Tämä ei mikään suositus ole, että aina kannattaa sijoittaa arvostustasoista välittämättä, vaan lähinnä miten suhtautua tulevaisuuden näkymiin ja uutisointiin kun on negatiivisuutta ilmassa kuten näinä aikoina on. Kyllä itsekin pyrin vähän ajoittamaan markkinoita ja kauhomaan dipeistä halvalla osakkeita, mutta näillä opein voin tehdä ostoja isoista dipeistä paremmalla mielellä.
Olen omaan sijoitussuunnitelmaanikin kirjannut kohdan “Tiedonhankinta / uutisiin suhtautuminen”, johon olen listannut pari kohtaa tähän liittyen, jotta muistaisin ne aina kun sijoitan tai ainakin kun seuraavan kerran markkinoilla on negatiivinen näkymä:
Tuostapa tuli mieleen joku ikivanha tilastotieteen kirja, millä selvenettiin mainiosti tilastojen lukemista. Kyseissä kirjassa oli mm. tilastojen avulla todettu, että turvallisinta ajaa on jeesusperkeleen kännissä yli 200 kmh’n vauhtia lumipyryssä hyvin kapealla ja jäisellä tiellä. Yksikään kaikki ehdot täyttävä ei ollut joutunut onnettomuuteen havainnointivälillä.
Jos olisi velaton kämppä, niin kyllähän sitten 40k käteen jo elelisi komiasti. Btw kun mainitsin “lelujen” hankkimisen, niin ei todellakaan niitä ferrareita olisi tulossa. Itseasiassa yritän elää perisuomalaiseen tapaan niin ettei hyvätuloisuus liikaa näkyisi. Ehkä vähän “parempaa seppälää” tms. kuitenkin…
Oli pientä vipua alkuvuonna ennen koronaa mutta hankkiuduin eroon kun alkoi näyttää pahalta. Käytännössä vipua ei ole ollut mukana kuin ehkä 50-100k€ tuotossa (toki sitten vivulla hankitulla tuotolla on tehty lisätuottoa…)
Suomesta löytyy runsaasti alueita, joista on varsin helppoa löytää kämppä josta ei suurimmalle osalle ole ongelmia olla asuntovelaton.
Tunnen muutaman pienituloisen, joilla jää säästöön joka kuukausi. Osa eläkeläisiä ja pari koroilla / vuokratuloilla ja satunnaisilla töillä eläviä. Yksi asuu yksinään maataloa, johon teki isot laajennukset -60 ja -70 luvuilla, mutta kukaan ei jatkanutkaan. Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot. Eikä edes tarvitse olla saita tai kiusata itseään. 1-2x viikossa kirkonkylällä kaupassa, muuten elelee sovussa luonnon kanssa omalla aikataulullaan. Toisaalta tunnen ison asuntovelan kanssa eläviä, epävarman työpaikan omaavia, joiden täytyy kuluttaa ihan vain naapureiden ja tavan takia. Siis, halvallakin/edullisestikin voi asua ja elää, se on oma valinta. Strategia mulle kaikki nopeasti ja heti vai tasainen kassavirta ja vähemmän epävarmuutta. Otsikkoon: strategia on hajautus molempiin.
Minä ainakin olen pitänyt kulut kohtuullisina, jos tietty raja ylitetään tuloissa, niin sitten ei ole väliä enää, mutta vielä ei ole valmista.
Olishan joku oma pikku saari kallavedeltä kiva kanotointi tukikohta, minne meloa.
Hyväntekeväisyyttäkin voisi harjoittaa.
Olen alkanut jo pohtimaan verotehokasta exit strategiaa. Usein haaveillaan täysin osingoilla elämisestä ja aloinkin pohtimaan tätä verotehokkuuden kannalta. Lähestyn ongelmaa hieman teoreettiselta näkökulmalta ja oletan nykyiset verolait ja että omistukset on yli kymmenen vuotta olleet salkussa.
Oletetaan osinkosalkku mikä tuottaa 50tuhatta euroa osinkoja vuodessa. Osinkoja verotetaan 85% mukaan eli tästä menee pääomaveroja 42500eurosta. Pääomavero on 30% 30000asti ja 34% siitä ylöspäin. Eli veroja menee 0.3 x 30000e + 0.34 x 12500e = 13250 eli 26.5% efektiivinen vero. Nettona 36750 euroa.
Oletaan täysin osinkosalkkua vastaava rahasto mikä uudelleen sijoittaa osingot. Vuodessa lunastetaan rahastoa 50tuhannen euron edestä. Oletetaan yli 150% tuotto joten käytämme 40% hankintameno-olettamaa eli pääomatulo on 60% eli 30tuhatta euroa. Tästä menee 30% veroa eli 9000 tai 18% efektiivinen vero. Jos arvonnousua on vähemmän verojen osuus pienempi, tämä siis maksimi. Nettona 41000euroa.
Eli rahastosalkulla voisi elää 11.6% leveämmin tai lunastaa 5183euroa vähemmän jolloin pääse nauttimaan varmemmasta korkoa korolle ilmiöstä myös eläkepäivinä. Jos vuosittain nostaa ulos vain osinko% verran niin ei laskuaikanakaan rahasto itseasissa pienene jos ajattelee absoluttiisten osakkeiden määrän mukaan.
Teoriatasolla helppoa. Nyt pitää vielä hioa suunnitelman implementointia. Näkeekö kukaan mitään ajatusvirheitä?
Tämä on muuten hyvä, mutta sitten kun tulee vuosia joissa osakkeiden arvo romahtaa vaikkapa 30%. Indeksimies joutuu myymään suhteessa enemmän tai elämään pienemmillä tuloilla.
Tähän on myös välimallin ratkaisu. Seligsonin rahastot voi vaihtaa milloin vaan kasvuosuudesta tuotto-osuudeksi ilman veroseuraamuksia.
Tuossa ylläolevassa esimerkissä koska rahaston oletettiin olevan osinkosalkkua vastaava. Dipissä rahasto uudelleen sijoittaa oingot tuohon dipanneeseen markkinaan. Eli vaikka joutuu myymään 2000kpl Sampoa niin rahasto ostaa saman verran Sampoja tilalle.
Lunastukset myös ajallisesti hajautetaan ympäri vuoden. Ja verojen maksuunkin saa vuoden lisäaikaa verratuna osinkojen ennakkoperintään.