Olen miettinyt pitkään, miten muotoilisin sijoitusstrategiaani. Sijoitusstrategiani on muuttunut ja kasvanut sen mukaan, kun olen lukenut muiden ajatuksia, sekä tutkinut ja oivaltanut mikä tekee tietyistä yhtiöistä parempia kuin toisista. Pääpiirteet strategiaani on varastettu muilta, lähinnä P.Fischeriltä ja Buffettilta, lisäksi olen hakenut vaikutteita monilta Invest like the best-podcastissä vierailleilta henkilöiltä ja paljon ideoita on tullut tämän foorumin jäseniltä (Iso kiitos!). Mitä enemmän luen ja tutkin, sitä enemmän strategia tuntuu jatkuvasti muuttuvan ja siksi sitä on ollut hankala laittaa sanoiksi. Yritän nyt kuitenkin seuraavassa muuttaa ajatukseni sanoiksi, jotta voin paremmin itsekin tukeutua siihen tulevaisuudessa.
Sijoitusstrategiani perustuu kahteen kysymykseen:
-Mitkä ovat omat kilpailuetuni?
-Mistä aihealueista tiedän jotain?
Kilpailuetuni:
Pitkäjänteisyys . On helppoa sanoa olevansa pitkäjänteinen sijoittaja, mutta kuten helposti voi huomata, pitkäjänteisyys unohtuu nopeasti, kun markkinat muuttuvat tai myötätuuli muuttuu vastatuuleksi. Niin pitkään, kun kurssit nousevat on helppoa olla pitkäjänteinen. Olen syyllistynyt tähän itsekin, mutta koen että olen parantanut pitkäjänteistä ajattelutapaani ja yritän ostaa sillä periaatteella, että haluan omistaa yhtiöitä vuosia, miksei vuosikymmeniäkin. Olen huono ajoittamaan ostoni, siksi ainoa todellinen etuni markkinoilla on miettiä pitkäjänteisesti, en käytä velkaa tai muuta vierasta pääomaa, eli vastaan vain itse itselleni päätöksistäni.
Muuttuminen. Evään heti perään edellä mainitun, sillä totean hyvin nopeasti perään, että olen myös valmis muuttamaan ajatuksiani ja tekemään nopeastikin siirtoja. Olen huomannut, että sijoittaessa sitä turvautuu helposti yksinkertaisiin aforismeihin ja käyttää niitä ”strategiana”. Maailma on kuitenkin kaikkea muuta kuin yksinkertainen ja siksi ”osta halvalla, myy kalliilla” yms sananlaskut ei ihan toimi niin helposti kuin voisi ensiksi kuvitella. Mikäli faktat muuttuvat, on oltava valmis reagoimaan. Pelkkä kurssilasku ei tietenkään ole syy myydä, mutta on myös kyseenalaistettava miksi muut eivät ole yhtä vakuuttuneita jostain keissistä kuin minä? Onko siihen hyvä syy? Hyvä esimerkki, möin Orthexit listautumispäivänä ja palautin ne takaisin seuraavan päivänä liki 10% kalliimpana. Typerää eikö? Ei minun mielestäni, sillä opin Inderesin raportista seuraavan päivän aikana jotain mikä muutti koko sijoituskeissiä mielestäni rutkasti positiivisempaan suuntaan ja sen turvin oli mielestäni perusteltua maksaa Orthexistä enemmän. On siis pidettävä terve skeptisyys omaan tekemiseen ja myönnettävä että virheitä sattuu. En menetä kasvojani kenenkään edessä jos epäonnistun, vaan vastaan vain itselleni. Pään työntäminen monttuun tulee kalliiksi, sitäkin olen kokeillut. Fakta on kuitenkin se, että potentiaaliset tuotot eivät katoa vaikka myynnin jälkeen poistaa osakkeen omalta seurantalistalta. Siksi on mielestäni tärkeää olla valmis muuttamaan nopeastikin omaa mielipidettään.
Nöyryys . Lähtökohtani on, että en luota vielä omaan itseeni. Teen omaa analyysiä ja pyörittelen numeroita, mutta olen harrastelija. Siksi en voi olettaa, että olisin yhtä taitava kuin ammattilaiset tai pitkään markkinoilla pyörineet. Tämän takia olen hajauttanut. Tiedän hajauttamisen haittapuolet, mutta uskon vahvasti, että mikäli keskittäisin, en osaisi poimia tarpeeksi laadukkaita ja riskiprofiililtaan sopivia yrityksiä, jotta voisin nukkua yöni hyvin. Siksi salkussani on tällä hetkellä 16 yritystä. Hajautan myös ostoni. Tämän teen siten, että aloitan aina pienillä seurantapositioilla. Näin pakotan itseni seuraamaan yhtiön raportointia ja pikkuhiljaa opin enemmän yrityksen liiketoiminnasta ja voin halutessani lisätä positiota. Tiedän myös, että transaktiokulut jäävät prosenttien luokkaan, mikä tuhoaa tuottoa, mutta uskaltaisin omassa tilanteessa väittää, että se tuhoaa vähemmän tuottoa, kuin mahdollisten isojen mokien realisointi.
En voi kuvailla itseäni early-stage sijoittajaksi, sillä olen epäileväinen. Odotan siksi mieluusti, että yhtiö pystyy esittämään muutakin kuin lupauksia ja olen valmis maksamaan tästä enemmän, koska pelkään etten osaa tunnistaa jyviä akanoista aikaisessa vaiheessa. Pidän jatkuvasti varalla 20-30% käteispositiota, jotta pystyn ostamaan kun markkinat tarjoavat tilaisuuksia. Tämäkin madaltaa tuottoa, mutta käteinen on palvellut minua hyvin ja uskon että tulee vielä hetkiä kun cashiä on hyvä olla. Yksi asia missä olen taas valinnut keskittää, on sijoituskohteiden sijainti. Sijoitan pelkästään kotimaisiin osakkeisiin, sillä uskon että siten minulla voi olla jonkinlainen etu ulkomaisiin sijoittajiin. Ulkomaille sijoitan rahastojen kautta, koska oma tuntemukseni ja aikani ei riitä ulkomaisiin yrityksiin tutustumiseen.
Arvo vs. Kasvu . Olen yrittänyt löytää tasapainon arvon ja kasvun välillä. Olen mieluummin osittain oikeassa, kuin kokonaan väärässä. Mielestäni salkku, joka sisältää pelkästään jompaa kumpaa ei ole hyvin hajautettu. On kuitenkin otettava huomioon, että toinen voi nopeastikin kadota muodista, odottamattomista syistä. Siksi salkussani on niin kasvua kuin arvoa. Lisäisin tosin, että arvosijoittaminen minulle ei tarkoita sitä, että etsisin todella matalia arvostuskertoimia. Sen sijaan, etsin laatua, jota ei kyllin vielä arvosteta, esimerkkinä aloitin Tokmannin ostot noin vuosi sitten.
Ostaminen . Koko korona-ajan olen yrittänyt oppia maksamaan laadusta. Hitaasti mutta varmasti olen sopeutunut siihen ajatusmalliin, että korkeampi hinta voi olla oikeutettu, jos liiketoiminta on sen arvoista. Kuuntelin hetki sitten kun David Gardneria haastateltiin ja hän totesi, että kun jokin on ”over valued” voi itse asiassa olla erinomainen hetki tutkia yritystä tarkemmin. Hänen mielestä koko termi on naurettava. Oma ajatukseni on, että ostan kun eteeni tulee yritys jolla on kilpailuetua, hyvä tuote ja minun järkeeni käypä bisnesmalli. Mikäli en opi seurantajakson aikana ymmärtämään mistä rahat tulee, siirtyy yritys aika nopeasti myyntiin. Mittaan kilpailuetua ROE:n ja marginaalien avulla. Pidän yrityksistä joilla on matala velka ja uskottavat tavoitteet. Tässä taktiikassa ei ole mitään omaperäistä tai uniikkia, vaan tämä on surutta muilta kopioitua, mutta vaikuttaisi toimivan.
Myyminen. Mielestäni myyminen on kaikkein vaikeinta sijoittamisessa. Yritän pitää salkun 10-16 osakkeessa ja tämä tarkoittaa että mikäli löydän houkuttelevampia sijoituskeissejä, myyn pois jotain salkustani. Yritän parhaani mukaan aina myydä heikoimmat yritykset salkusta, tai vaihtoehtoisesti sen yrityksen mistä tiedän vähiten, mutta sen arvioiminen ei ole helppoa. Tällä en tarkoita sitä että myyn ne mitkä ovat eniten pakkasella, vaan ne jotka mielestäni sisältävät vähiten laatua. Asia minkä kanssa yritän taistella on se, etten harkitsisikaan laadukkaiden yritysten myyntiä, vaikka positiot kasvaisi. Yritän aina miettiä asiaa siten, että onko minulla tosiaan kykyä arvioida milloin yhtiö on päässyt täyteen potentiaaliinsa? Tuskin. Myymisessä olen tehnyt pari turhaa virhettä, mm. möin Reveniot 40€, koska yhtiö oli mielestäni näkymiin nähden kallis…mutta näkymät muuttuivatkin positiivisemmaksi ja palautin osakkeet kympin kalliimmalla takaisin. Markkina on harvoin tyhmä.
Osingot: Suhtaudun osinkoihin kaksijakoisesti. Pidän ajatuksesta, kun AOT:lle kilahtaa rahaa, mutta samalla harmittelen, että ehkä yhtiö olisi pystynyt kumuloimaan tuottoa huomattavasti tehokkaammin kuin minä, mikäli olisi jättänyt osingot maksamatta. Aloittaessani sijoittamisen, harhauduin muutamaan osinkoansaan ja siitä oppineena olen laskenut osinkojen merkitystä omissa kirjoissani. Riippuu toki paljon myös yrityksestä, kaikki yritykset eivät tarvitse investoida merkittävästi ja silloin voi olla parempi jakaa tuotot omistajille, jotta ei johdolle synny painetta “tehdä rahoilla jotakin”. Eli aika yhtiökohtaisesti mietin, onko yhtiön osinkostrategia minun maailmankuvaani sopiva.
Mistä aihealueista tiedän jotain?
Tämä on helppo, olen pääosin sijoittanut kuluttajatuotteita tuottaviin yhtiöihin ja teknologia firmoihin. Näiden lisäksi olen ottanut salkkuun pari finanssialan yritystä, ja Fortum on outolintuna joukossa. Uskon, että kuluttajatuotteita minun on helpoin arvioida aloittelijan taidoillani. Teknologia on iso loikka haastavampaan suuntaan, mutta uskon että oma mielenkiintoni mm. pelimarkkinaan voi tässä olla vahvuus. Tämä on ehkä enemmän learning by doing kategoriaan menevä, sillä teknologia tuntemuksessani on paljon aukkoja, mutta yritän täyttää niitä lukemalla.
Tässä oli mielestäni ne pääkohdat, jotka ohjaavat eniten tekemistäni markkinoilla. Minulle ei ole oikein toiminut sellainen, että määritän liian tarkat ehdot siitä mitä voin ja en voi tehdä markkinoilla, sillä haen edelleen itseäni sijoittajana. Kyse on enemmänkin kehittyvästä ajatusmallista joka muuttuu ja elää ajan mukana .