Tämä on minusta erittäin tärkeä huomio. Mikä on riskipreemio? Mikä on osakemarkkinoiden tuotto? Riskittömien korkojen ollessa nollassa rahat siirtyvät riskisempiin omaisuuslajeihin, kuten high-yield roskalainoihin ja osakkeisiin. Näillä pyritään korvaamaan riskittömien vaihtoehtojen kuihtuvia tuottoja. Yleinen käsitys on, että 5 % osakkeista on ihan hyvä kun pankkitililtä ei saa mitään. Sehän on kuin ilmaista rahaa.
Otetaan kuitenkin nämä high-yield lainat esimerkiksi. Vakuudeton kulutusluotto kuluttajalle. 10 % korko. Kuka ottaa tämän lainan? Se, jonka luottokortti on jo tapissa, koska luottokortin käyttäminen on paljon helpompaa kuin lainan hakeminen. Luottokorttiin on haettu jo saldon nostoa, jota pankki ei ole enää myöntänyt. Siispä kuluttajan katse on kääntynyt kulutusluottoihin. Järkevä kuluttaja ei ota korkeakorkoista lainaa, joten tämän kuluttajan taloudenhallinta on retuperällä. Hänellä ei ole myöskään antaa mitään arvokasta omaisuutta vakuudeksi, jolla voisi laskea velan hintaa. Positiivisena reunaehtona voi pitää, että kuluttajan työllisyystilanne on nyt hyvä. Hänelle markkinoidaan lainaa lupauksella että päätös tulee minuutissa eikä mitään entisiä velkoja kysellä. Laina saadaan, se kulutetaan ja sitten kaikki romahtaa. Maksurästejä tulee niin paljon ettei karhukirjeitä edes tee mieli avata. Samaa roskaa se kaikki on, eikä rahaa ole ollenkaan. Tuomioistuimessa vuosien päästä henkilö julistetaan varattomaksi, velkoja lyhennetään jonkun aikaa ja loput annetaan anteeksi.
Nyt kun olen maalannut tällaisen kuvan, onko tuo 10 % korko kulutusluottoon sijoittavalle ilmaista rahaa?
Jos markkinat ovat tehokkaat, portfolioteorian mukaan tuottoa voi kasvattaa vain riskiä kasvattamalla. Osake kimpoaa hurjaa vauhtia kuopasta pinnalle, koska se oli joku tappiollinen velkasaneerauskandidaatti ja keskuspankit lupasivat että pidetään nämäkin pystyssä. Tuotto on vain korvaus riskistä. Kun tuotosta vähentää riskin, päädytään odotusarvoisesti nollaan. Negatiivisen tapahtuman piti tapahtua, mutta se ei tapahtunutkaan, joten sijoittaja tienasi rahaa. Yhtiöstä piti tulla maailman valtias, mutta liiketoiminta kehittyikin vain keskikokoiseksi yhtiöksi. Sijoittaja kärsi tappion. Osakemarkkinoilla alfa on erotus odotusten ja toteutuneen välillä.
Jotta sijoitusmarkkinoilla voisi menestyä, hankinnan pitäisi perustua johonkin seikkaan, joka on sekä pysyvä (kutsutaan tätä kilpailueduksi) että piilossa muilta sijoittajilta. Olisi naurettavan helppoa vain ostaa Amazonia, Applea, Microsoftia ja muita hyvänä pidettyjä yhtiöitä jos pelkällä hyvään yhtiöön sijoittamisella rikastuisi. Hyvyys on jo hinnoissa. Sijoittajan hybris saa uskomaan että on helpompaa tehdä Warren Buffettin työ kuin Bill Gatesin työ.
Mutta osakemarkkinathan ovat historiallisesti tuottaneet 6-8 %? Peräpeiliin katsomisessa on se ongelma, että peräpeili on kirkas ja tuulilasi sumuinen. Kaikista mahdollisista kehityskuluista valikoitui se jonka me tunnemme. Siksi on turha sanoa että hevoskärryjen Yhdysvallat on hyvä sijoituskohde. Miksi se, eikä Puola, Brasilia, Venäjä tai Kiina?
Jotta kurssitaso kestäisi, kurssitason oikeuttavien reunaehtojen pitäisi kestää. Keskuspankit pitävät ikuisesti korot nollassa ja pumppaavat markkinoille satoja miljardeja koska wealth effect on se inflaatiota aiheuttava tekijä. 10 vuoden rahapolitiikan evidenssi osoittaa ettei näin ole, mutta keskuspankkien pitäisi silti jääräpäisesti pitää strategiansa ennallaan. Kun rahapolitiikka joskus muuttuu, entiseen ei ole paluuta. Samaan jokeen ei voi astua kahdesti.