Oma sijoitusstrategiani nojaa vahvasti riskien tunnistamiseen. Olen onnekas kun en tunne mitään “fear of missing outia” - saavat muut ihmiset tehdä rahaa kryptoilla ja hypeosakkeilla minun puolesta, ne eivät ole minua varten. Olen tutkinut neljä omistamaani yhtiötä perin pohjaisesti. Kaikki ne ovat perinteisillä tunnusluvuilla mitattuna vieläkin varsin edullisia, enkä tunnista kuplaa missään niistä. Samalla kun katson keskiverto-pörssiyhtiötä täällä Suomessa, niiden hinnat ovat lähes poikkeuksetta pöyristyttävän korkeita. Nopealla screenauksella 114 Helsingin pörssin yhtiöstä vain 19:sta on P/E alle 15 laskettuna viimeisen 12kk tuloksesta. 45:llä on P/B alle 2,5. Nämä ovat sellaisia kriteerejä, joita voi pitää järkevän sijoituksen reunaehtoina. Jätin finanssisektorin yhtiöt pois laskuista niiden erilaisen bisnesmallin vuoksi.
Ei kai ole epäselvää, että pörssi on kallis. En vain ymmärrä näitä arvostuskertoimia. Miten joku yhtiö joka ei kasva ollenkaan hinnoitellaan P/E 30 ja toinen samanlainen P/E 10? Entä jos yhtiö kasvaa hyvällä oman pääoman tuotolla, mutta kasvavalle tulokselle lätkäistään aina P/E kymppi kertoimeksi? Toisella kasvuyhtiöllä tuloksen kasvaessa korkeat kertoimet kasvavat entistä korkeammaksi. Mitä jos yhtiön tulos heittelehtii valtavasti vuodesta toiseen, eikö sen pitäisi olla riskinen ja siksi korkea tuottovaatimus?
Markkinoiden tehokkuus kärsii shorttaajien puutteesta. Kaikkia osakkeita ei edes voi shortata. Pörssi “valuu” ylöspäin lisäsijoitusten saapuessa rahastoihin. Teemarahastot voivat muuten olla tärkeä tekijä tiettyjen sektorien kuplaantumiseen. Voi kuvitella että joku jenkkilän blue chippi on kaikissa “large cap”, “osingon kasvattaja”, “esg”, “liikevaihdon kasvu”, “kilpailuetu” faktoreissa mukana. Jospa alhaista P/E:tä ennustaa tehottomilla markkinoilla väliinputoaminen näistä faktorirahastoista. Pankin eivät paljon muusta puhukaan kuin hajauttamisesta ja säästämisen säännöllisyydestä. “Voittajat” saavat enemmän sijoittajien rahoja kun “häviäjät” myydään pois. Näistä tulee itseään toteuttava ennuste.
Pitääkö mahdollisesta kurssilaskusta olla huolissaan? Jos sijoitukset on tehty fundamenttien perusteella niin minusta ei. Olen enemmän huolissani niistä joille jäisi käteen kalliilla ostetut heikot yhtiöt, jotka eivät omalla liiketoiminnallaan pysty sijoittajien kärsimiä tappioita kuromaan umpeen. Romahduksessa kaikki osakkeet tulevat alas, vaikka olisi hyvä ja halpa osake. Huomaan mielessäni dilemman: järjellä voi laskea break-even pisteet myyntien järkevyyden mittaamiseksi, mutta tunne sanoo että haluan pitää yhtiöt enkä tule koronakuopan veroista paikkaa näkemään niin kauan kuin rahapolitiikka pysyy samana.