Sijoitusstrategiasi

Strategiani on yksinkertainen.
Pidän salkussani vain yhtiöitä, joiden kurssin uskon tuplaavan jollain aikavälillä. Yleensä tuo aikaväli on vuosi.

20 tykkäystä

Tässä ovat Helsingin pörssin parhaat laatuyhtiöt – Rankingin 20 kärkiosaketta ovat näyttäneet kovia kilpailuetuja ja tehneet pitkään tukevia tuottoja | Kauppalehti Tuolla olisi jos vain lista aukeaisi? :slight_smile:

Joku foorumilla kyseli minun sijoitusstragian perään (Olisikohan ollut @kylmajuoma ). Tässäpä se on kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Lähtökohtana on, että en tiedä mistään mitään ja fundamenttianalyysiin minusta ei ole → ETF sijoittaminen joka perustuu Fama-French 5 factor malliin + Momentum. Aikajänne >15v horisontti ja velkavivun maksimointi. Velkavivun käyttämiseen suosittelen lukemaan Lifecycle investing Nextoryssa kirjan.

Hieman pohjustusta ellei ole tuttua. Alkuperäinen kolme riskifaktorin portfoliomalli sisälsi Market beta (Rm - Rf) Pienyhtiö riskifaktorin (SmB) ja Arvoyhtiö riskifaktorin (HmL). Uudempi 5 faktorin malli sisältää näiden lisäksi myös Tuotto riskifaktorin (RmW) ja Investointi riskifaktorin (CmA).

Omassa sijoitussuunnitelmassani yritän maksimoida nämä riskifaktorit sekä myös Momentum faktorin jolloin pystyisin rakentamaan kunnollisen Risk Parity portfolion:

Risk parity in a nutshell

Risk parity is a portfolio allocation strategy that uses risk to determine allocations across various components of an investment portfolio. The risk parity strategy modifies the modern portfolio theory (MPT) approach to investing through the use of leverage.

The risk parity approach to portfolio construction seeks to allocate investment capital on a risk-weighted basis to optimally diversify investments, viewing the risk and return of the entire portfolio as one.

The risk parity approach builds off of modern portfolio theory (MPT) but allows for the use of leverage and short selling.

Risk parity requires a great deal of quantitative calculation, which makes its allocations more advanced than simplified allocation strategies.


Mitä siellä portfoliossa sitten on? Tällä hetkellä käytin opportunisesti hyväkseni pankkikriisin tuomaa pienyhtiöiden valuaatioiden lahtaamista ja vaihdoin momentum etf kokonaisuudessaan Invescon S&P600 small cap etf. Vipua on käytössä 50% ja sijoitusaste 150%

SMLK + ZPRV + ZPRX = 90% portfoliosta
JPGL Multifactor = 30% Portfoliosta
FLXE = 15% Portfoliosta
WTED = 15% salkusta.

Morningstar Xray:

kuva

Portfilion statistiikkaa ja tuotto-odotukset:

DM markets osalta regressioanalyysin tulokset:

EM Markets osalta regressioanalyysin tulokset:


Sijoituslainan vaikutus portfolio tasolla


Yhteenveto: Kyllä tällä portfoliolla ainakin osa-aika herraksi voi jättäytyä kun täyttää 50 =)

Disclaimer: En ole huolissani fund closure riskistä, koska verovähennettäviä luovustappioita tuli viime vuonna kerättyä rutkasti, joten ainakin vuoteen 2027 asti olen tämän suhteen turvassa. Siihen mennessä toivottavasti on jo auennut parempia ETF mahdollisuuksia myös meille EUROPOOR jengille.

Ps. oma päiväuni on Avantis Investors tuo markkinoille heidän markkinoiden parhaat SCV etf myös Eurooppaan ja voin sijoittaa Equal weighted metodilla näihin tuotteisiin Avuv AVDV AVES AVIV AVLV

Pss. Tuo onnistuisi jo nyt käyttämällä IBKR Put optioita.

43 tykkäystä

Allokaatio näyttää tällä hetkellä seuraavalta.

Nordnetin pääsalkku:

  • Handelsbanken USA Indeksi 50 %
  • Nordnet Suomi Indeksirahasto ESG 25 %
  • Nordnet Ruotsi Indeksirahasto ESG 25 %

Kokonaiskulut: 0,10%. Sijoitettava summa 1000€ / kk. Tavoite: Vahvan kivijalan rakentaminen indeksirahastoilla sijoitussalkun pohjaksi mahdollisimman matalilla kuluilla ajallisesti ja (riittävästi) maantieteellisesti hajauttaen.

Seligsonin hajautussalkku:

  • Aasia indeksirahasto 10 %
  • Eurooppa indeksirahasto 15 %
  • Kehittyvät markkinat 20 %
  • Pohjois-Amerikka 20 %
  • Global Brands 20 %
  • Global Pharma 15 %

Kokonaiskulut: 0,55%. Tavoite: Aasia ja kehittyvät markkinat sekä arvoyhtiöt mukaan salkkuun. Satunnaiset lisäostot ja tasapainotus tavoiteallokaatioon kerran vuodessa.

Pelisalkku:

Tavoite: Indeksin päihittäminen, missä luultavasti epäonnistun. Lue lisää pelisalkun yhtiöistä blogistani.

Pääperiaatteet:

  1. Keskittyminen Helsingin pörssin osalta pieniin tai keskisuuriin yhtiöihin, jotta tuotto ei ala heijastella indeksin tuottoa + kotikenttäetu;
  2. Sijoittaa toimialoihin, joita ymmärrän poikkeuksellisen hyvin (mm. Sampo);
  3. Megatrendeihin/kasvuyhtiöihin panostaminen (mm. Kempower, EV);
  4. Poikkeuksellisen hyvään bisnekseen sijoittaminen (mm. Apple, Sampo)
  5. Näkemyksen ottaminen, mikä käytännössä tarkoittaa mm. rajallista yhtiömäärää sekä riittävän suurta panostusta per yhtiö;
  6. Indeksiä korkeamman riskin ottaminen (Kiina-riski, kasvuyhtiöt), koska riski ja tuotto kulkevat käsi kädessä;
  7. Pitkäjänteisyys eli pidä voittajat “ikuisesti”, luovu luusereista;
  8. Paino kokonaissijoitusten osalta 105 - 110 % osakkeissa eli hallitun maltillisen velkavivun käyttäminen, jolla tavoitellaan indeksiä korkeampaa tuottoa;
  9. Markkinahäly (uutisointi) ei saa johtaa hötkyilyyn
  10. Osta enemmän silloin, kun on halpaa (painon nostaminen yli 100%)

Muut sijoitukset:

  • Kryptovaluutat osuus 5 % kokonaissijoitusvarallisuudesta. Spekulatiivinen, korkean riskin osa sijoituksia.
  • Oma asunto: Tavoitteena mahdollisimman vähän rahaa kiinni seinissä (ylimääräiset lyhennysvapaat ym.)
  • Puskuri kaikkina aikoina noin 10 000 euroa, jonka varat pidetään kiinni matalariskisissä kohteissa, joille kuitenkin saa jotain tuottoa. Tästä 1500 - 2000 euroa pankkitilillä.
25 tykkäystä

Jatkopohdintaa:

Historiallisesti tarkasteltuna tietyt sijoitusstrategiat ovat tuoneet ylituottoa yleisindeksiin nähden. Näitä ovat esimerkiksi pieniin arvoyhtiöihin sijoittaminen ja osinkoaristokraatteihin sijoittaminen.

Pienyhtiöiden ylituottoa on selitetty niiden erilaisella riskiprofiililla yleisindeksiin nähden. Eli riskit ovat suuremmat, mutta samalla on myös tuotto. Jos vatsa kestää heiluntaa, tämä on ollut hyvä strategia.

Osinkoaristokraattien ylituottoa on selitetty sillä, että vaikka pelkkä osinko on huono arvoyhtiöiden seulomisen mittari, on se kuitenkin tyhjää parempi, ja tällaisten jopa 25-50 vuotta osinkoaan nostamaan kyenneiden yritysten liiketoiminta on kiistatta vankan kivijalan varassa - vallihautojakin niillä todennäköisesti on.

Lisäksi mädät omenat jäävät salkusta pois, jos sijoittaa pelkkiin aristokraatteihin. Toisaalta aristokraattien arvostukset ovat yleensä myös tapissa eli nousevasta osingosta joutuu maksamaan kovaa preemiota. Samalla tavalla myös yleisindeksistä luuserit putoavat aikanaan pois, sillä ominaisuus on sisäänrakennettu indeksisijoittamiseen.

Oikeastaan syy siihen, miksi en ole lähtenyt pienyhtiö-/arvoyhtiösijoittamiseen voimakkaammin mukaan on se, että mikään ei takaa, että aiempina vuosikymmeninä ylituottoa tuonut strategia tuo sitä myös tulevaisuudessa. Pikemminkin asia on täysin päinvastoin: tällaisilla ylituotoilla on tapana korjaantua ajan saatossa.

Siten pörssissä ei ole helppoa tehdä ylituottoa vuosikymmenestä toiseen, sillä kun joku löytää jonkin voitokkaan strategian, tulee apajille pian muitakin. Mikä esimerkiksi takaa, ettei 2030-luvulla Helsingin pörssin pienyhtiöiden seuranta ole jo tehokasta, esimerkiksi tekoälyyn pohjaavien algoritmien myötä, vaikka sieltä nyt voi vielä kotikenttäedun turvin löytää ylituottoa.

Ylituottoa hakevan sijoittajan täytyy siis kyetä jatkuvasti uudistumaan ja päivittämään sijoitusstrategiaansa, sillä se mikä toimi ennen ei todennäköisesti toimi enää tulevaisuudessa. Tästä aiheutuu kuluja ja omaa aikaa pitää olla käytettävissä paljon.

9 tykkäystä

Selvittelin hieman mistä oman “buy-and-hold” tyylisen salkun jonkinasteinen ylituotto on muodostunut viimeisen 10v aikana. Tässä ei tietysti ole täydellinen kuva, mutta jotain kertonee.

Oheisessa graafissa on suurimmat osakepositiot suuruusjärjestyksessä vasemmalta alkaen. Pystyakselilla on osakkeen annualisoitu kokonaistuotto, osingot sisältäen (miinus osinkoverot).

Koko sijoitusvarallisuudelle olen saavuttanut 9,38% annualisoidun tuoton euroissa. Samaan aikaan vertailuindeksi on tuottanut 8,58% annualisoituna.

Merkittävimmät ylituottoa tuoneet positiot salkussa tällä hetkellä:

  • Qt Group: Position hankinta tuurilla ajoittaen koronakuopasta, Inderesin analyysin perusteella.
  • Novo Nordisk: Yksi pitkäaikaisimpia omistuksiani. Selvää on että hankinta ei perustunut omaan yhtiöanalyysiin vaan mahdollisesti Oldenburgin kirjoituksiin. Kultajyvä.
  • Abbvie ja Bristol Myers: Seeking Alphan kirjoitusten perusteella ostettuja. Tässä merkittävää oli että uskalsin ostaa riittävän isot positiot.
  • Talenom: Position hankinta tuurilla ajoittaen koronakuopasta, Inderesin analyysin perusteella
  • Titanium: Mukana isohkolla positiolla annista lähtien, Inderesin analyysin perusteella
  • Revenio: Position hankinta tuurilla ajoittaen koronakuopasta, Inderesin analyysin perusteella

Johtopäätös on - ei mikään yllätys - että tähän mennessä saavuttamani ylituotto on syntynyt pitkälti tuurilla ja muiden tekemien analyysien perusteella. Selvää onkin että omat analyysikyvyt ei mitenkään olisi tätä tuottotasoa mahdollistaneet, ja mielelläni maksankin analyyseistä muille.

image

Kaiken kaikkiaan salkussa on lähemmäs 50 osakepositiota. Pienten positioiden tarkoitus on tuottaa osinkovirtaa enkä mitenkään aktiivisesti “seuraa” näitä pikkupositioita. Pyrin pitkässä juoksussa siihen että viisi merkittävintä osakepositiota muodostaisivat puolet salkun arvosta “keskitettyä laatuyhtiöstrategiaa” mukaillen - tosin parhaimmillaan ne ovat olleet noin 40% tähän mennessä. Ei ole sanottu että koskaan pääsen tuohon 50%:iin koska se edellyttäisi myös vahvempaa näkemyksen ottoa. Salkun kehitysvaihe (ja oma ikä) on sellainen että pyrin salkun riskitasoa toisaalta myös pikku hiljaa laskemaan. Siksikin olen tyytyväinen tähän laajahkoon hajautukseeni, kun se vieläpä (tähän saakka) on yhdistynyt lievään ylituottoon ja kohoavaan osinkovirtaan. :cowboy_hat_face:

36 tykkäystä

En ole huomannut että ketjussa olisi pohdittu tavoiteasetantaa annualisoidun tuoton näkökulmasta juurikaan? Suorissa osakesijoituksissa on se etu että asiaa joutuu osakeanalyysin yhteydessä miettimään, siinä missä indeksisijoittaja on jo lähtökohtaisesti tyytynyt indeksituottoon.

Olettaisin että ylituoton saavuttamisessa tuottotavoitteen asettaminen on aika oleellinen asia. Oma tuottotavoitteeni on alusta lähtien ollut 10% (toteutunut annualisoitu tuotto on heilunut välillä 6% - 12%). Muistelen että Random Walker on maininnut omaksi tavoitteekseen 12%.

Olen miettinyt että pitäisikö itsekin asettaa tavoitteeksi 12%, niin siihen pääsemisellä voisi sitten olla enemmän toteutumismahdollisuuksia…toisaalta analyysoinnin ja portfoliokoostumuksen haasteet tulee äkkiä vastaan, joten saattaa olla itselleni liian kova tavoite.

Tuossa edellisessä viestissäni (joka oli kirjoitettu aitoon “humble bragging” henkeen :grinning: ) korostin ehkä vähän liikaakin tuurin ja ajoittamisen merkitystä tuotoille: Nimittäin jos strategiassaan onnistuu estämään suuret menetykset (esim. sijoittamalla laatuyhtiöihin pääsääntöisesti), niin silloin huolellisesti hajautettuun salkkuun osunee aika väistämättä myös kultajyviä → ylituottavia positioita on kuitenkin jo useampia osunut tuohon omaan esimerkkiini.

3 tykkäystä

Selasin keskustelua jonkun verran ylöspäin - paljon löysin keskustelua hajautuksesta eri instrumentteihin ja keskustelua esimerkiksi osakkeiden painosta kokonaisomaisuutta katsoessa.

Yritän laatia (ja kirjoittaa) itselleni sijoitusstrategiaa, ja yksi kysymys jota itse mietin ja johon liittyen en ainakaan omalla hätäisellä selailulla löytänyt keskustelua on osakekohtainen paino koko osakesalkusta. Tämä tietenkin liittyy suoraan myös osakeomistusten määrään.

Mikä teidän mielestä on minimi- tai maksimiprosenttimäärä osakesalkusta/kokonaisomaisuudesta joka voi olla kiinni yksittäisessä osakkeessa? Kaikilla tietenkin tämä vaihtelee useastakin muuttujasta riippuen, mutten nyt itselleni osaa edes lähtökohtaa asettaa. Kaipaisin tähän ehkä etenkin näkemyksiä muilta, tämä varmasti auttaisi minuakin muodostamaan omia ajatuksia ja strategioita.

(Mikäli tämä ei kuulu tähän ketjuun vaan johonkin kysy/vastaa ketjuun voi sen siirtää sinne)

Vaikka oma strategiani hakee vielä uomiaan, niin rajanvetona on silti ollut:

  • positiolla täytyy olla merkitystä lopputuloksen kannalta, eli tarvitaan jokin alaraja position koolle (yleensä luokkaa 3-5 prosenttia sijoitettavasta varallisuudesta). Ei se oikein lämmitä tässä vaiheessa sijoitusuraa, jos löytää sen unelmakohteen ja sijoittaa prosentin salkusta siihen.
  • jos position koko ylittää 15 prosentin rajan sijoitusvarallisuudesta, niin en osta enää lisää. Okei, tällä tavoin voi varmasti jättää tuottoja pöydälle, mutta se myös pakottaa hankkimaan vähintään kuuden osakkeen hajautuksen (ja luultavasti paljon laajemmankin). En kuitenkaan pakkomyy osakkeita, vaikka prosenttiosuus salkusta nousisi liiaksi asti.
7 tykkäystä

0 - 50% toimii Juurikki. 10-20 % sanoo Juurikki.

9 tykkäystä

Mikä teidän mielestä on minimi- tai maksimiprosenttimäärä osakesalkusta/kokonaisomaisuudesta joka voi olla kiinni yksittäisessä osakkeessa?


N.10 % maksimi, tosin Nordean paino on n. 15 %. Eikä sitä nyt tuon takia ole tullut vähenneltyä kun hyvin menee. Salkussa n. 60 yhtiön osakkeita, pienet lisäostot eivät juuri vaikuta suhteellisiin osuuksiin.

1 tykkäys

Riippuu siitä kuinka paljon kestät riskiä. Hajautuksella pyritään suojatumaam virhesijoituksen aiheuttamalta pääoman menetykseltä.

Itellä max 5% ja minimi riippuu millä hinnalla osto ja myyntikulut pysyy tuossa 0,2% tietämissä.

Kannattaa myös ymmärtää osakkeittesi keskinäinen korrelaatio. Ei auta vaikka olisi 100 firmaa salkussa jos ne on samalta sektorilta ja tämän sektorin firmat alkavat mennä joukolla konkurssiin tai valuaatiot romahtavat Esimerkkejä OffShore drilling 2010 luvulla, Teknot 2000 luvulla ja viimeaikoina US pikkupankit.

Esim Kullankaivaja, öljy/maakaasu firma, terästehdas ja Microsoft tarjoavat jo kohtuullista hajautusta. Ideaalisesti haluat nähdä tuossa taulukossa negatiivisia korrelaatioita. Tämä siis jos tavoitteena riskin minimointi.

6 tykkäystä

Berkshire Hathawayn portfoliossakin on tyyliin 75% viidessä puulaakissa. Jostain muistelisin et Warren Buffett sano että alle 7 omistusta olis sellainen hyvä määrä. Jos on enemmän niin et luota fimoihisi etkä tiedä mitä teet ja jos vähemmän niin vola voi olla melko isoa. Se voi olla psykologisesti ihmiselle haastavaa. Hajauttamalla menetät tuotot, tosin voit pienentää riskejä.

5 tykkäystä

Itselläni on tietyt tavoitteet maantietelliseen jakaumaan, toimialaan ja yksittäisiin osakepainoihin, mutta tilanne elää koko ajan ja salkkku ei ole valmis. Tällä hetkellä Suomi-osakkeiden osuus on yli 60 %, kun tarkoitus pitää se maksimissaan 50% jatkossa. Yksittäinen osakepaino Nokialle taas on yli 17 % mikä on täysin poikkeava, koska muilla osakkeilla painot ovat n. 5 %:n luokkaa.Tavoitteena on myös pitää salkussa aina 30 eri osaketta.

3 tykkäystä

Hajautus on itselle ollut tuo yksi iso kysymysmerkki jo oikeastaan koko sijoitusurani (2v) ajan. Eikä siihen oikein tunnu löytyvän mitään yksiselitteistä sääntöä. Hajauttaminen kannattaa, mutta kuinka paljon? Ja onko merkitystä rahamäärällä jota sijoittaa?

No itse olen nyt kokeillut kaikenlaista ja uutena strategiana, jonka ajattelin tänä vuonna toteuttaa, on yksi firma per sektori. 11 sektoria ja jokaisesta 1 firma, joka on omasta mielestäni se sektorin paras firma. Katsotaan sitten vaikka vuoden päästä, että miten kävi.

Olen myös monta kertaa miettinyt, että tekisi oman “rahaston” eli olisi firmoja esim. 50-100kpl, mutta en nyt suoraan osaa sanoa, että onko tämä fiksua. Sanoisin, että ehkä ongelmaksi kuitenkin jää tuotto. Noin suuressa hajautuksessa ja esim 100e-500e per positio, niin vaikka olisi ostettu 1% kuluillakin, niin meneekö se tuotto sitten kuluihin yms?

No tämä on kuitenkin minulle se ehkä mielenkiintoisin osakepoiminnan aihepiiri, mikä on riittävä hajautus?

Itse nyt kokeilen seuraavaksi tuota firma per sektori toimintaa, sekin on varmaankin ihan asiallinen sijoitusstrategia.

1 tykkäys

Alle vuoden sijoittaneen ajatuksia, joten suhtaudu varauksella.

Oon kuunnellut viime aikoina äänikirjoina ihan hemmetisti sijoituskirjoja. Yksiselitteistä vastausta ei niiden mukaan taida olla. Pääsuuntaus on, että hajauttaminen kannattaa aina, MUTTA joidenkin neuvojen mukaan etenkin sijoittamisuran ALUSSA, JOS summat ovat pieniä liika hajauttaminen voi olla jokseenkin tyhmää. Laittaa satasen sinne, toisen tänne ja jos joku lähteekin kiittämään on tuotto euroja tai pari kymppiä. Alussa voi MIELESTÄNI ottaa vähän riskiä. Jos häviää, niin häviää vähän. Eri asia, sitten kun pelataan isommilla rahoilla.

Esimerkiksi itellä Kempowerin osuus peräti 44.1% salkusta. Jos uskoo tietävänsä mitä tekee, niin antaa mennä vaan. Realistisesti tuo saattaa tulla alas vaikka kuinka, mutta oma uskoni ja luottoni on niin kova firman tekemiseen, ettei tunnu missään vaikka tuo onkin melkein puolet koko salkusta. Toivottavasti kohta vielä enemmän.

Oma tarkoitus on ostella ja lisäillä muita lisää ja sillä tavoin vähän pienentää yksittäisen osakkeen osuutta. Kyllä ketuttaisi, jos olisin pikku hiluillani hajauttanut ja sopinut itseni kanssa jonkin prosenttimäärän/ sijoitus. Esim. Jos olisin laittanut vaikkapa 50€ Kemppiin, niin voisin todeta nyt kuin Li Andersson vaalivalvojaisissa. On mahdollista, joskaan ei todennäköistä, että Kemppi kusee täysin ja menetän kaikki. Tähän en tosin usko.

Yllä oleva on tosiaan tämmösen college-housuisen, keskivartalolihavan, fundista aivan liian vähän ymmärtävän aloittelevan piensijoittajan ajatuksia. Voin olla TÄYSIN väärässäkin. Aika näyttää miten käy🙂

6 tykkäystä

1 % kulu on yhtä suuri ostipa sitten yhtä firmaa tai kymmentä firmaa. Tämä on prosenttiosuuksien hyöty. Esimerkiksi OP:n osakekaupankäynnin hinta oli ennen suurempi 8 eurosta ja 0,18 % kauppahinnasta. Tämä tarkoitti että minimoidakseen kaupankäynnin kustannukset olisi pitänyt ostaa 4444 eurolla osakkeita yhdellä kertaa, kun lasketaan sekä oston että tulevan myynnin kustannukset.

Hajautuksen mielekkyys riippuu myös omasta riskinsietokyvystä. Jos 44.1 % salkusta on Kempowerissa niin miltä se tuntuisi jos Kempower ei yltäisikään kasvutavoitteisiin ja osake (ja oma varallisuus) tulisi alas kuin kivi? Suuri painotus on vahva kannanotto sen puolesta, että uskoo yhtiön olevan hyvä sijoitus sen nykyisillä hinnoilla. Tällä on merkitystä, koska yleensä suuret positiot on seurausta osakkeen voimakkaasta kurssinoususta. Olisiko sijoitussuunnitelman mukaista laittaa 44.1 % sijoitusvarallisuudestaan kerralla uuteen sijoitukseen?

Hajauttamisen ongelma tältä kantilta on se että vähentäisi painoaan voittavissa yhtiöissä ja lisäisi panoksia yhtiöihin joiden liiketoiminta on vaikeuksissa. Minulle on tärkeintä hajauttamisen sijaan ymmärtää yhtiöiden liiketoiminta ja arvostustasot. Myyn kun tuotto-odotus heikentyy ja ostan kun tuotto-odotus on muuttunut huokuttelevaksi. Tämä on asia jota monet ei ymmärrä. Kurssi voi nousta siksi että firman liiketoiminta kasvaa ja osake on hinnan noususta huolimatta oikein hinnoiteltu. Kun firman liiketoiminnan näkymät yhdessä kurssin kanssa romahtavat, sijoittajia harmittaa, mutta uudessakin tilanteessa voi olla että osake on yliarvostettu, oikein arvostettu tai aliarvostettu. Virhe on se kun oma ostohinta (menneisyyden päätös) vaikuttaa ilman perusteita nykyisiin päätöksiin.

8 tykkäystä

Warren Buffet ei ole ainoa, joka on todennut suppean salkun olevan ok, jos siis tiedät mitä teet. Esim. William O’Neil totesi aikanaan ihan samaa firmojen lukumäärästä.

Satojen tuhansien salkkuun joku 6-7 osaketta on ihan ok, jos siis tiedät mitä teet ja tarkoitus on peitota indeksit. Ja jos aikaa ei tosiaan ole firmojen seuraamiseen eika optimaaliseen kaupankäyntiin ja keskimääräinen tuotto on ok, niin sitten nuo indeksirahastot ovat ideaali peliväline.

Omassa salkussa on kerrallaan noin 10 laatuosaketta, joita “omasalkunhoitajana” seuraan “joka päivä” (uutiset/funda/ta jne.). Tuo 10 on itselle sopiva hajautus ja saan sillä hyvät yöunet.

4 tykkäystä

Toinen hajautukseen liittyvä strategia on salkun tasapainoitus. Jos halutaan pitää salkku suurinpiirtein tasapainossa per firma, niin jossain vaiheessa myyntejä ja/tai ostoja pitää tehdä lisää. Jos mietitään tuota Kempower asiaa ja 44% salkusta olisi yhtä ja samaa firmaa ihan vain kurssinousun takia, niin sitten salkku ei ole enää tasapainossa ja miten se korjataan?

Jos myyt Kempoweria pois salkusta tasapainotuksen vuoksi, niin rankaiset samalla firmaa siitä, että sillä menee hyvin. Jos ostat lisää sitä huonointa osaketta, niin palkitset sitä, että sillä menee huonosti.

En ole tähänkään tietoon juurikaan törmännyt missään suomenkielisessä julkaisussa, joten olisi mielenkiintoista tietää, miten muut keskustelijat ratkaisisivat tämän ongelman? Vai onko se edes ongelma?

4 tykkäystä

Osuit naulan kantaan @itarumaa . Jos myy hyvin noussutta firmaa niin siinä vain rankaisee menestyksestä. Olisi aika absurdia tehdä noin.

Minulla on sellainen strategia että en ikinä myy voitollisia osakkeitani vain sen takia, että kyseisen firman painoarvo nousee liian korkeaksi salkussani.

Aloitin sijoittamaan tuolla 2008/2009 tienoilla ja esim. Neste ja Metso ovat nousseet aika hävyttömän paljon sen jälkeen suhteessa sijoitettuun rahasummaan. Näistäkin olisi jäänyt meheviä tuottoja saamatta jos olisin noudattanut orjallisesti jotain “yksi positio saa olla enintään 10% salkun arvosta”-ohjenuoraa.

Tykkään itse enemmän ajatella asiaa siltä kantilta, että kuinka paljon olen itse sijoittanut yhteen yhtiöön suhteessa kaikkiin tehtyihin sijoituksiin. Minua ei esimerkiksi ahdista yhtään, että Sammon osuus sijoitetusta pääomastani on 24% mutta BABAan ja vastaaviin en halua laittaa liian paljoa rahaa kiinni.

12 tykkäystä