Olen harrastanut hyvin vähän vedonlyöntiä elämäni aikana, ja vain yhden vedon kohdalla olen pitänyt sitä jossain määrin sijoittamisena, toki riskialttiina sellaisena. Kyseessä oli viime marraskuun USA:n presidentinvaalit. Olin ollut aiemmin kesällä ja alkusyksyllä unessa kun Pyysing toistuvasti kirjoitti, kuinka maailman edistyneimmät data-analyysit povasivat Bidenille huomattavasti todennäköisempää voittoa kuin kertoimet antoivat ymmärtää. Pyysingin näkemyksen mukaan Trump-uskovaisilta löytyi aina vaan lisää rahaa pitämään kertoimet väärinä.
Lopulta pari päivää ennen vaaleja lueskelin asiasta itse, ja toden totta, Nate Silverin sivusto 538, jota voi pitää johtavana auktoriteettina mitä tulee vaalien tilastoanalyyseihin, povasi Bidenille voittoa 90% todennäköisyydellä, ja kuitenkin hänelle sai kertoimen 1,55. Löin hänelle elämäni ylivoimaisesti suurimman vedon. Summa oli suunnilleen puolet siitä, mitä useimmiten sijoitan salkkuun tulevaan uuteen, todennäköisesti aika tylsään ja varmaan yhtiöön.
Valvoin koko vaaliyön, ja neljän jälkeen aamuyöllä vedonlyöntimarkkina siirtyi nopeasti siihen näkemykseen, että Trumpin voitto on 80%. Olin selvästi enemmän paskana kuin etukäteen ajattelin tässä epätodennäköisessä häviöskenaariossa olevani. Vedonlyöntifoorumeilla Trump-fanit ilkkuivat niin paljon kuin vain ehtivät näpytellä. Jokunen harva Biden-sijoittaja pystyi pitämään pään kylmänä, tutkimaan dataa ja toteamaan, että itse asiassa mitään kauhean odottamatonta ei ole vielä tapahtunut, Trumpin pitikin olla hyvin vahva vaalipäivän äänissä, ja markkinareaktio on itse asiassa järjetön. Itse olin jähmettynyt.
Seuraavana päivänä Biden nousi vedonlyönnissä ensin tasoihin ja illalla suunnilleen 80% suosikiksi. Jälleen dataa tutkimalla olisi voinut todeta, että Bidenilla on edelleen ylikerroin, mutta rajujen tunteiden vuoristoradan jälkeen ajatus hedgaamisesta oli niin vastustamaton, että löin jonkin verran Trumpia. Kuten tiedetään, Biden voitti, ja lopputuloksena sain takaisin 120% siitä mitä olin yhteensä kohteisiin laittanut.
Mitä tästä jorinasta voisi osakesijoittamiseen ottaa opiksi? Rinnastaisin vedon pieneen spekulatiiviseen kasvuyhtiöön sijoittamiseen tilanteessa, jossa itsellä on vahva usko ja jopa jotain dataa sen tueksi, että sijoitus on odotusarvoisesti hyvä. Sellaisiin joita Suomessa oli vielä muutama vuosi sitten ajoittain tarjolla ja joihin Mallisalkku hämmästyttävän hyvällä prosentilla iski kiinni.
Kohdallani ongelmana oli, etten ollut tarpeeksi rauhassa ja huolella miettinyt etukäteen, onko sijoitettava summa sellainen, jonka kanssa pystyn pysymään täysin tyynenä todella rajussakin vuoristoradassa. Koska betsi oli riskiprofiiliini nähden liian suuri, en pystynyt rauhassa analysoimaan tilannetta turbulenssin keskellä, vaan päädyin tekemään todella huonon ratkaisun lyömällä Trumpia alikertoimella rauhoittaakseni mieltäni. Sijoitettava summa olisi pitänyt mitoittaa niin, että sen menettäminen ei hetkauta. Näinhän menestyneet enkelisijoittajat toimivat.
Jokin aikaa sitten olin havaitsevinani jotain tämäntapaista virhettä Smart Eye -sijoittajien keskuudessa, kun muutaman kuukauden suunnilleen vaakalennon jälkeen tuli pikkuisen pehmeä osari, ja yhtäkkiä sijoittajapsykologia napsahti pelokkaaksi. Ostin ja myin -ketju täyttyi hetkessä Smart-myynneistä. Tuntui, että edes yhtiöön eniten perehtyneet eivät pystyneet pitämään päätä ihan kylmänä. Ovatko panoskoot linjassa omiin riskiprofiileihin, vai onko käynyt kuin minulle, että kohde vaikuttaa niin houkuttelevalta, että tulee sijoitettua riskialttiiseen kohteeseen enemmän kuin on valmis huonossa skenaariossa häviämään?
Ja vastapuolella, sillä voi joskus löytää tilanteita, joissa kurssi voi mahdollisesti kirmata kuin hevonen kevätlaitumella 
.