Ei vaan KalleH sotkee nyt asiat.
Hänen linkittämässään tekstissä lukee:
“The average equity investor earned a hair below 4.0% a year while the S&P deliver a bit more than 10%.”
Siis kyse ei ole siitä, että “Keskimäärin rahastosijoittajat tekivät jotain 2% tuottoa vaikka rahastot puskivat 10% per annum samassa ajassa.”
Rahastot siis eivät puskeneet sitä 10% tuottoa, vaan vertailuindeksi, tässä tapauksessa S&P. Problem solved.
@lazyway löysi jutun kyseisestä tutkimuksesta. Ulkomuistista käytin vääriä lukuja. Oikeat luvut 5.2% ja 9.85% mutta selitys sentään oli oikein.
Dalbar vertaili rahastosijoittajien ja indeksin tuottoja myös tuoreemmalla datalla. Vuosien 1996 – 2015 ajanjaksolla USA:n S&P 500 -osakeindeksin keskimääräinen vuosituotto oli 9,85 prosenttia. Tällainen pitkän aikavälin vuosituotto kelpaisi useimmille sijoittajille, sillä esimerkiksi yhdeksän prosentin vuosituotolla pääoma kaksinkertaistuu joka kahdeksas vuosi.
Keskimääräinen rahastosijoittaja ei kuitenkaan yltänyt samaan, vaan vuosituotto jäi alle 5,2 prosenttiin.
Miten on siis mahdollista että rahastosijoittajien riskikorjatut tuotot alittivat noinkin reilusti rahastojen tuotot?
Selitys on yksinkertainen: sijoittajat myivät rahasto-osuuksia sen jälkeen, kun markkinoilla yleisindeksi oli laskenut. Rahastosijoittajat myivät osuuksia selvästi sen jälkeen, kun institutionaaliset sijoittajat olivat myyneet. Vastaavasti rahastosijoittajat ostivat rahasto-osuuksia vasta sitten, kun indeksi oli jo noussut jonkin aikaa.
Rahastosijoittajat siis ostavat rahasto-osuuksia kalliilla ja myyvät halvalla.
Rahastosijoittajien alituoton ja markkinalle häviämisen tärkein syy ei ole rahastojen kulut. Tärkein syy alituottoon tulee sijoittajien psykologisista tekijöistä . Sijoittajien tunteista johtuvat käyttäytymisharhat selittävät tutkimuksen mukaan peräti 50 prosenttia alituotosta.
Muistan että se oli jollain Vartilla, mutta en tarkalleen millä.
Mutta lähteen muistan tarkalleen: JP Morganin charttipläjäys https://am.jpmorgan.com/content/dam/jpm-am-aem/global/en/insights/market-insights/guide-to-the-markets/mi-guide-to-the-markets-us.pdf
Otsikkoon viitaten.
Oma virheeni on ollut se että töitä on painettu liikaa. Uupumukseen saakka.
Kaikki on jäänyt työn varjoon.
Työmiehen selkänahasta revityt säästöt on sijoitettu, ja niiden hoitoon ei ole riittänyt aikaa ja jaksamista. Markkinat on jäänyt seuraamatta japarhaat mahdollisuudet käyttämättä.
Toki hävitty ei ole mitään. kaikki on tallella ja jopa tullut kasvua. tosin maltillista.
Mutta osta ja unohda on toteunut huolella. Olipa se siten strategiaa tai ei,
Toisaalta, jos uupuneena olisit käyttänyt vielä energiaa sijoitusten tai “menetettyjen mahdollisuuksien” seuraamiseen ja mahdollisesti murehtimiseen, se olisi saattanut pahimmillaan vielä syventää kuoppaa tai lisätä virheratkaisuja. Hienoa että olet havahtunut tilanteeseen ja toivottavasti olet saanut, tai saat jaksamisen paremmin hallintaan 
Seuraava on paitsi yleistä höpinää, myös kivuliaan henkilökohtainen tilitys. Tähän vakavaan virheeseen olen syyllistynyt. Samoin melkein kaikki muut tällä foorumilla ovat tähän syyllistyneet tai tulevat syyllistymään. Aika harva poikkeusyksilö tämän välttää. Suomessa esimerkiksi Kim Lindström on taitanut olla sellainen poikkeusyksilö vuodesta 1967 alkaen.
Virhe on se että ajoittain ollaan markkinoista ja osakkeista liian kiinnostuneita ja ajoittain liian vähän kiinnostuneita.
Mr. Market tarjoaa joka päivä loputtoman määrän kertoimia. Se ei riipu siitä kuinka paljon tai vähän joku yksilö on sinä päivänä kiinnostunut osakkeista ja markkinoista.
Silloin kun sijoittaja on liian intensiivisesti kiinnostunut markkinoista, hänellä on pakottava tarve omilla rahoillaan joka hetki ottaa aktiivisesti kantaa johonkin Mr. Marketin kertoimienasetteluun.
The stock market is designed to transfer money from the active to the patient.
-Buffett
Silloin kun sijoittaja on liian vähän kiinnostunut markkinoista, häneltä saattaa jääda huomaamatta joitakin Mr. Marketin asettamia sijoittajan kannalta loistavia kertoimia.
Mitä tehdä jos markkina ja osakkeet kiinnostavat liikaa?
Pitää päättäväisesti ohjata itseään kaiken mahdollisen muun sillä hetkellä mielekkäämmän elämänsisällön pariin.
Mitä tehdä jos markkina ja osakkeet kiinnostavat liian vähän?
Ihan ekaksi kannattaisi yrittää hahmottaa onko taustalla joitakin esimerkiksi kyllästymisen, turhautumisen tai pettymyksen tunnelmia. Niitä voi usein rakentavasti käsitellä kunhan ne tunnistaa.
Tämä viimeisin ohje ei ehkä nyt tunnu kenestäkään ajankohtaiselta mutta nykyisten kuplien jälkeen se tulee ajankohtaiseksi. 
Toisaalta jos se jatkuva pörssin seuraaminen ei kiinnosta, turha sitä on pakollakaan tehdä. Saleillakin nähdään jokavuotinen tammikuuilmiö, kunnes hetken päästä siellä treenaavat vain ne samat vakionaamat kuin ennenkin.
Hyviä yhtiöitä indereksen perässä holdaamalla tai rahastosijoittamalla saa varallisuutta kasvatettua yhtä lailla, jos ei kiinnostus muuhun riitä.
Suora osakkeisiin sijoittaminen vaatii vahvaa vatsaa. Mutta rahastoihin sijoittaminen on kuin hybridiauto, ei oikein tiedä kumman ottaisi ja saa molempien huonot puolet ja vain osan hyvistä. Jokaista salkun rasahdusta ei kannata analysoida puhki, tärkeämpää on että seuraa yleisen tason otsikoita ja niiden taustoja. Varmaan moni myi paniikissa äskeisessä laskussa. Itse en ole myynyt isommissakaan, päinvastoin, tankannut jos on ollut vapaita pelimerkkejä. Jos osakkeilla haluaa rikastua, tärkeintä on oikea valinta ja sopiva hajautus osinkoihin ja riskillä kasvuun → sen jälkeen malttia.
Omana virheenä on ollut ehkä liiankin maltilliset liikkeet. Olisi pitänyt myydä KAIKKI hypelaput vuodenvaihteen jälkeen, jopa 20x on enää 6x.
Isoja virheitä on ollut myös jänistäminen ostonapilla. Pahin se, kun ruudulla oli x0 000 ja juuri ennen enteriä leikkasin nollan pois. “Nyt olisin jo hetken ollut eläkkeellä.”
Se ei pelaa, joka pelkää. Ei harmita, kun päätös oli oma. Mutta virhe on virhe, vaikka ei harmittaisikaan, koska tavoite on 
Olen tullut siihen tulokseen, että ostohetkeä tärkeämpi on myyntihetki. Ostetuista voi menettää vain 100%, mutta myydessä voi saada 999% ja vasta sitten raha on Rahaa.
Esimerkkejä siitä että joskus markkina ja osakkeet voivat kiinnostaa joitakuita liikaa:
John Kenneth Galbraith, The Great Crash 1929
No kai se kiinnostaa, jos on laittanut kaikki säästönsä pörssiin.
Virhe nähdäkseni ei ole se, että kiinnostaa liikaa, vaan se, että fomo-sijoittaa.
Edit. Liian isolla positiolla siis.
Vähän vanhojen muistelua. Näihin aikoihin Tecnotreella näytti kyllä huonolta ja myy-suositusta päällä. Rahoitin sitten fiksusti tappiot myymällä Valmetia n. 12,5 eurolla. Ei mee aina putkeen… Nyt jostain syystä olen karsastanut koko lappua, vaikka pitäisi ajatella järjellä - ei tunteella.
Tiedossa on että pörssit heiluvat 20 kertaa rajummin kuin fundamentit.
Tiedossa on että pitäisi olla optimistinen, ahne ja opportunistinen kun muut ovat pessimistisiä ja pelokkaita eivätkä näe mitään hyödyntämisen arvoisia mahdollisuuksia.
Tiedossa on että pitäisi olla pessimistinen, pelokas ja kieltäytyä näkemästä mahdollisuuksia kun muut ovat optimistisia, ahneita ja opportunistisia ja näkevät tilaisuuksia koko ajan.
Mainitut tilanteet on melko helppo identifioida ja pitäisi olla helppo toimia oikein. Miksi se kuitenkin käytännössä on niin vaikeaa?
Väittäisin että metsästäjä–keräilijä-heimon elämässä ei ole juurikaan mitään sellaista joka olisi sparrannut aivojamme siihen että olisi kapasiteettia ja tunnepuolen kykyä kontrata Mr. Marketia.
Useimmilla sijoittajilla sijoitustoiminnan taso on paras silloin kun odotukset ovat olleet maltilliset ja kaikki menee tasaisen tylsästi suurin piirtein odotuksien puitteissa.
Metsästäjä–keräilijä on ohjelmoitu tehokkaimmin punnitsemaan keskenään mahdollisuuksia ja riskejä silloin kuin olosuhteet ovat melko lähellä normaalia.
Kun mietitään kategoriaa unforced error, korkoa korolle palkitsee noiden välttämisen ihan yhtä lailla silloin kun salkku on viime aikoina kehittynyt mielettömän hyvin tai musertavan huonosti. Joka päivä on hyvä tilaisuus aloittaa tyhmyyksien välttäminen.
Kuitenkin mitä suuremmat viimeaikaiset windfall-voitot, sitä lepsummin sijoittajat pitävät huolta salkustaan ja sitä alttiimpia he ovat tekemään laiskoja virheitä.
Tämä johtuu siitä että metsästäjä–keräilijöillä ei ole juurikaan mahdollisuuksia varastoida poikkeuksellisen ylenpalttisen ajan hedelmiä (kuvaannollisesti ja kirjaimellisesti). Elämä on liikkuvaa, ja se mikä pystytään kantamaan asettaa rajat omaisuuden kerryttämiselle.
Ihmiselle ei ole luontaista kytätä pihinä että windfall-voitot pysyvät itsellä mahdollisimman suuressa määrin mahdollisimman suurella todennäköisyydellä.
Pääomamarkkinoilta tuttu ihmisen peruspiirre loss aversion tulee samaten metsästäjä–keräilijämenneisyydestämme.
Perusasetelma on että heimon jäsenet ovat suurin piirtein ok ruokitut mutta turvamarginaalia ei ole ja epävarmuus on yleensä suurta.
Se kun salkku menee inhottavasti mutta ei vielä katastrofaalisen tuntuisesti miinukselle vastaa sitä että metsästäjä–keräilijäheimon ravintotilanne heikkenee sen verran normaalin alapuolelle että ilman tilanteen paranemista kaikki ovat jatkossa vähintään jonkin verran aliravittuja ja heikoimmat kuolevat.
Meihin on noissa tilanteessa ohjelmoitu se että lisäämme riskinottoa salkunhoidossa tai ravintolähteiden etsimisessä. Yritämme palata takaisin perustilanteeseen: salkku vihreällä / heimon kaikki jäsenet saadaan ruokittua.
Tunnemme henkilökohtaisesti kaikki heimon jäsenet. Ei ole hyväksyttävää että jotkut kuolevat ravinnonpuutteeseen. Vielä pahempaa on jos kuolema osuu läheisimpiin ihmisiin.
Tämä riskinotto on erilaista kuin euforisen markkinatilanteen riskinottoa. Euforisessa tilanteessa riskinotto on leppoisaa ja lepsua; kun salkku on ikävästi mutta ei katastrofaalisesti miinuksella, riskinotto on sellaista että puristetaan nyrkkiä taskussa ja vannotaan että kampean plussalle vaikka väkisin.
Jos verrataan tilanteita joissa salkku on tietyn verran voitolla tai vastaavan verran tappiolla, psyyke on herkemmässä ja virittyneemmässä tilassa silloin kun etumerkki on miinus.
Entäpä tilanne jossa luonnehdinta ei ole että salkku on inhottavasti miinuksella vaan katastrofaalisen tuntuisesti turskalla?
Romahduksen jälkeen kysymys sijoittajan mielessä on se menetänkö kaikki. Tätä vastaa metsästäjä–keräilijä-heimolla akuutti luonnon- ja/tai ravintokatastrofin näkymä tai että naapuriheimo on tulossa teurastamaan meidät kaikki.
Noissa tilanteissa meidät on ohjelmoitu siihen että yritetään pelastaa heimon jatkuvuus – jos vaikka sitten rajusti karsiutuneella pääluvullakin – hinnalla millä hyvänsä.
Tällaista äärimmäistä pelastetaan heimon geeniperinnön jatkuvuus hinnalla millä hyvänsä -hakuista toimintaa vastaa paniikkimyynnit romahduksen jälkeen. Verissä päin jatketaan eteenpäin, pääasia että ihan kaikkea ei menetetä.
Suurin virhe oli sijoittaa ensimmäiset säästöni 10000 mk IT ym. rahastoihin juuri ennen IT kuplan puhkeamista vuosituhannen vaihteessa. Kesti yli 15v että pääsin omilleni.
Joskus tuntuu, että pelkkä myötätunnon osoitus klikkaamalla ei ihan riitä. Imaginäärinen halaus sinulle, Aku1
Hienoa että kuitenkin jatkoitte sijoittamista, varmasti myöhemmät onnistumiset ovat jo hyvin kompensoineet epäonnisia kauppoja tuolloin.
Vuosituhannen vaihde oli hyvin poikkeuksellinen ajanjakso pörssissä enkä itse ollut vielä markkinoilla, joten kiinnostaisi kovasti kuulla, jos Akulla ja Punikilla on vielä jotain muistoja jakaa siitä 
Näkyikö huuma esimerkiksi työpaikalla, lähipiirissä tms.?
Sijoittamisen aloitin uudelleen vasta vuonna 2019. Säästöt pidin 2010 luvulla visusti pankkitilillä, ja missasin pitkän nousumarkkinan. Joten se taisi olla vieläkin suurempi virhe. V.2020 kun tuli korona dippi, ajattelin näinkö tässä taas kävi…onneksi tällä kertaa en lopettanut siihen vaan olen nyt jatkanut sijoittamista ihan hyvällä menestyksellä.
Vaatii todellista tahdonvoimaa alkaa rakentamaan kaikkea alusta sen jälkeen kun kaikki on mennyt. Hatunnosto 
Hyppäsin vasta kyytiin, kun sinä jo suuntasit muualle. Tuo viimeinen myynti oli aika nappiajoitus taas. Koko muu salkku on tullut sen myynnin jälkeen alas, mutta Qt olisi vähän paikannut tilannetta 
Lukekaa hintaa ja tehkää huonoja osakepoimintoja…
Eiku… lukekaa analyysiä ja tehkää hyviä osakepoimintoja… Vai miten se meni😊
Virheet kuuluu asiaan, muistakaa se! Niissä on se hyvä puoli, että niistä voi oppia, jos on riittävän kypsä ja kyvykäs reflektoimaan omaa toimintaa.
Virheisiin sortuu kaikki ajoittain. Suomen valtio on hassannut miljardeja rahojamme 20v aikana ja siellä pitäisi olla ammattilaisia esim. Solidiumissa töissä.
Itsellä suurin virhe edelleen tänäkin vuonna on ollut katsoa hintaa ja fomottaa. Sitä ei pitäisi koskaan sortua tekemään. Ennemmin ottaa kaljan/teen ja pohtii asiaa rauhassa ennen kuin hosuu! Osakkeita ehtii aina ostaa!
Jatketaan ja opitaan! Hyvä tästä tulee.
