Kiitos kannustuksesta 
Ehkä sinusta tuleekin mentorini 
jos ongelmani on liika pelokkuus ja itseluottamuksen puute.
3 tykkäystä
Tämähän ei pidä kuitenkaan tutkimusten mukaan paikkaansa. Ihmiset onnistuvat rahastosäästämisenkin sössimään kun tunteisen valloissa myyvät pohjallla ja ostavat huipulla. Keskimäärin rahastosijoittajat tekivät jotain 2% tuottoa vaikka rahastot puskivat 10% per annum samassa ajassa.
Edit: oikeat luvut 5.2% vs 9.85%. Ei ihan niin raflaavaa.
8 tykkäystä
Jokin tässä logiikassa heittää. Kulut voivat olla 1-4%, mutta kenen omistuksessa ne rahastot olivat, kun 2% + 1-4% jättää 10% tuotolla 4-7% selittämättä. Minne tämä osuus meni, jos ei rahastosijoittajille? Toisille rahastosijoittajille? Mutta kun myös he kuuluvat siihen 2% voiton keskiarvoon.
1 tykkäys
Meneekö tässä nyt vertailut sekaisin? Osakerahastot puskee 10% mutta retail tunkee rahojaan johonkin korkorahastoihin joissa suurin prosentti on hallinnointikulussa?
Rahaston koko on 100 rahaa, se nousee 3-kertaiseksi, eli 300 rahaan, tällöin iskee myös sijoitusbuumi ja rahaston koko nousee 3 kertaiseksi (osuuksien määrä). Sitten lasketellaan takaisin 200 tasoille ja kaikki paitsi alkuperäiset ottavat -33% häviöt ja lopettavat sijoittamisen.
Lopputulos: rahasto tuottanut 100%. 100 omistajaa saanut 100% voitot, 600 omistajaa tehnyt 33% (200 rahaa) tappiota. Yhteensä sijoittajat saaneet 700 sijoitetulla rahalla 500 takaisin (-30%) eli vaikka rahasto tuplannut.
PS. rahasto-osuuksia voi tehdä lisää tai vähentää sitä mukaan kuin sijoittajia tulee ja menee, toisin kuin osakkeet.
6 tykkäystä
Otetaan esimerkin vuoksi kuluton indeksi rahasto. Rahasto tuottaa tasan indeksi verran mutta siihen sijoittavat voivat ostaa ja myydä sitä milloin vain. Jos aina ostetaan huipulta ja myydän pohjalta niin sijoittajat eivät saa samaa tuottoa kun indeksirahasto. Tähän kun yhdistää faktan että sijoittamisen suosio aina kasvaa markkina ollessa korkealla ja laskee kun lasketellaan niin soppa on valmis.
En löytänyt tähän hätään oikeaa kaavio eikä luvut varmaan ihan noin raflaavia ollut. Mutta nämä on saman suuntaisia.
https://www.google.fi/amp/s/seekingalpha.com/amp/article/4108688-investor-returns-vs-market-returns-failure-endures
@Verneri_Pulkkinen jossain videollasi oli tälläinen kuvaaja. Muistatko sen lähdettä?
7 tykkäystä
Sijoitusvirheitä listattuna:
Heeros, kasvu näytti vahvalta, yhtiö listautui ja kasvu pysähtyi kuin seinään
Robit, kasvu näytti vahvalta, se hyytyi, eräs kvartaali-video näytti kummeli-sketsiltä
Fellow Finance, kasvu näytti vahvalta, se alkoi yskiä
Yhteistä näillä kaikilla sijoitus-virheillä on ollut se, etten ole ostanut parasta tuotetta/kilpailua-etua, vaan kasvunäkymää ja prosentteja. Ainahan tämä lähestyminen ei tietenkään mene metsään ja kasvu jatkuu.
9 tykkäystä
Ei vaan KalleH sotkee nyt asiat.
Hänen linkittämässään tekstissä lukee:
“The average equity investor earned a hair below 4.0% a year while the S&P deliver a bit more than 10%.”
Siis kyse ei ole siitä, että “Keskimäärin rahastosijoittajat tekivät jotain 2% tuottoa vaikka rahastot puskivat 10% per annum samassa ajassa.”
Rahastot siis eivät puskeneet sitä 10% tuottoa, vaan vertailuindeksi, tässä tapauksessa S&P. Problem solved.
2 tykkäystä
@lazyway löysi jutun kyseisestä tutkimuksesta. Ulkomuistista käytin vääriä lukuja. Oikeat luvut 5.2% ja 9.85% mutta selitys sentään oli oikein.
Dalbar vertaili rahastosijoittajien ja indeksin tuottoja myös tuoreemmalla datalla. Vuosien 1996 – 2015 ajanjaksolla USA:n S&P 500 -osakeindeksin keskimääräinen vuosituotto oli 9,85 prosenttia. Tällainen pitkän aikavälin vuosituotto kelpaisi useimmille sijoittajille, sillä esimerkiksi yhdeksän prosentin vuosituotolla pääoma kaksinkertaistuu joka kahdeksas vuosi.
Keskimääräinen rahastosijoittaja ei kuitenkaan yltänyt samaan, vaan vuosituotto jäi alle 5,2 prosenttiin.
Miten on siis mahdollista että rahastosijoittajien riskikorjatut tuotot alittivat noinkin reilusti rahastojen tuotot?
Selitys on yksinkertainen: sijoittajat myivät rahasto-osuuksia sen jälkeen, kun markkinoilla yleisindeksi oli laskenut. Rahastosijoittajat myivät osuuksia selvästi sen jälkeen, kun institutionaaliset sijoittajat olivat myyneet. Vastaavasti rahastosijoittajat ostivat rahasto-osuuksia vasta sitten, kun indeksi oli jo noussut jonkin aikaa.
Rahastosijoittajat siis ostavat rahasto-osuuksia kalliilla ja myyvät halvalla.
Rahastosijoittajien alituoton ja markkinalle häviämisen tärkein syy ei ole rahastojen kulut. Tärkein syy alituottoon tulee sijoittajien psykologisista tekijöistä . Sijoittajien tunteista johtuvat käyttäytymisharhat selittävät tutkimuksen mukaan peräti 50 prosenttia alituotosta.
6 tykkäystä
Muistan että se oli jollain Vartilla, mutta en tarkalleen millä.
Mutta lähteen muistan tarkalleen: JP Morganin charttipläjäys https://am.jpmorgan.com/content/dam/jpm-am-aem/global/en/insights/market-insights/guide-to-the-markets/mi-guide-to-the-markets-us.pdf
7 tykkäystä
Otsikkoon viitaten.
Oma virheeni on ollut se että töitä on painettu liikaa. Uupumukseen saakka.
Kaikki on jäänyt työn varjoon.
Työmiehen selkänahasta revityt säästöt on sijoitettu, ja niiden hoitoon ei ole riittänyt aikaa ja jaksamista. Markkinat on jäänyt seuraamatta japarhaat mahdollisuudet käyttämättä.
Toki hävitty ei ole mitään. kaikki on tallella ja jopa tullut kasvua. tosin maltillista.
Mutta osta ja unohda on toteunut huolella. Olipa se siten strategiaa tai ei,
40 tykkäystä
Toisaalta, jos uupuneena olisit käyttänyt vielä energiaa sijoitusten tai “menetettyjen mahdollisuuksien” seuraamiseen ja mahdollisesti murehtimiseen, se olisi saattanut pahimmillaan vielä syventää kuoppaa tai lisätä virheratkaisuja. Hienoa että olet havahtunut tilanteeseen ja toivottavasti olet saanut, tai saat jaksamisen paremmin hallintaan 
15 tykkäystä
Seuraava on paitsi yleistä höpinää, myös kivuliaan henkilökohtainen tilitys. Tähän vakavaan virheeseen olen syyllistynyt. Samoin melkein kaikki muut tällä foorumilla ovat tähän syyllistyneet tai tulevat syyllistymään. Aika harva poikkeusyksilö tämän välttää. Suomessa esimerkiksi Kim Lindström on taitanut olla sellainen poikkeusyksilö vuodesta 1967 alkaen.
Virhe on se että ajoittain ollaan markkinoista ja osakkeista liian kiinnostuneita ja ajoittain liian vähän kiinnostuneita.
Mr. Market tarjoaa joka päivä loputtoman määrän kertoimia. Se ei riipu siitä kuinka paljon tai vähän joku yksilö on sinä päivänä kiinnostunut osakkeista ja markkinoista.
Silloin kun sijoittaja on liian intensiivisesti kiinnostunut markkinoista, hänellä on pakottava tarve omilla rahoillaan joka hetki ottaa aktiivisesti kantaa johonkin Mr. Marketin kertoimienasetteluun.
The stock market is designed to transfer money from the active to the patient.
-Buffett
Silloin kun sijoittaja on liian vähän kiinnostunut markkinoista, häneltä saattaa jääda huomaamatta joitakin Mr. Marketin asettamia sijoittajan kannalta loistavia kertoimia.
Mitä tehdä jos markkina ja osakkeet kiinnostavat liikaa?
Pitää päättäväisesti ohjata itseään kaiken mahdollisen muun sillä hetkellä mielekkäämmän elämänsisällön pariin.
Mitä tehdä jos markkina ja osakkeet kiinnostavat liian vähän?
Ihan ekaksi kannattaisi yrittää hahmottaa onko taustalla joitakin esimerkiksi kyllästymisen, turhautumisen tai pettymyksen tunnelmia. Niitä voi usein rakentavasti käsitellä kunhan ne tunnistaa.
Tämä viimeisin ohje ei ehkä nyt tunnu kenestäkään ajankohtaiselta mutta nykyisten kuplien jälkeen se tulee ajankohtaiseksi.
46 tykkäystä
Toisaalta jos se jatkuva pörssin seuraaminen ei kiinnosta, turha sitä on pakollakaan tehdä. Saleillakin nähdään jokavuotinen tammikuuilmiö, kunnes hetken päästä siellä treenaavat vain ne samat vakionaamat kuin ennenkin.
Hyviä yhtiöitä indereksen perässä holdaamalla tai rahastosijoittamalla saa varallisuutta kasvatettua yhtä lailla, jos ei kiinnostus muuhun riitä.
13 tykkäystä
Suora osakkeisiin sijoittaminen vaatii vahvaa vatsaa. Mutta rahastoihin sijoittaminen on kuin hybridiauto, ei oikein tiedä kumman ottaisi ja saa molempien huonot puolet ja vain osan hyvistä. Jokaista salkun rasahdusta ei kannata analysoida puhki, tärkeämpää on että seuraa yleisen tason otsikoita ja niiden taustoja. Varmaan moni myi paniikissa äskeisessä laskussa. Itse en ole myynyt isommissakaan, päinvastoin, tankannut jos on ollut vapaita pelimerkkejä. Jos osakkeilla haluaa rikastua, tärkeintä on oikea valinta ja sopiva hajautus osinkoihin ja riskillä kasvuun → sen jälkeen malttia.
Omana virheenä on ollut ehkä liiankin maltilliset liikkeet. Olisi pitänyt myydä KAIKKI hypelaput vuodenvaihteen jälkeen, jopa 20x on enää 6x.
Isoja virheitä on ollut myös jänistäminen ostonapilla. Pahin se, kun ruudulla oli x0 000 ja juuri ennen enteriä leikkasin nollan pois. “Nyt olisin jo hetken ollut eläkkeellä.”
Se ei pelaa, joka pelkää. Ei harmita, kun päätös oli oma. Mutta virhe on virhe, vaikka ei harmittaisikaan, koska tavoite on 
Olen tullut siihen tulokseen, että ostohetkeä tärkeämpi on myyntihetki. Ostetuista voi menettää vain 100%, mutta myydessä voi saada 999% ja vasta sitten raha on Rahaa.
9 tykkäystä
Esimerkkejä siitä että joskus markkina ja osakkeet voivat kiinnostaa joitakuita liikaa:
John Kenneth Galbraith, The Great Crash 1929
10 tykkäystä
No kai se kiinnostaa, jos on laittanut kaikki säästönsä pörssiin.
Virhe nähdäkseni ei ole se, että kiinnostaa liikaa, vaan se, että fomo-sijoittaa.
Edit. Liian isolla positiolla siis.
9 tykkäystä
Vähän vanhojen muistelua. Näihin aikoihin Tecnotreella näytti kyllä huonolta ja myy-suositusta päällä. Rahoitin sitten fiksusti tappiot myymällä Valmetia n. 12,5 eurolla. Ei mee aina putkeen… Nyt jostain syystä olen karsastanut koko lappua, vaikka pitäisi ajatella järjellä - ei tunteella.
27 tykkäystä
Tiedossa on että pörssit heiluvat 20 kertaa rajummin kuin fundamentit.
Tiedossa on että pitäisi olla optimistinen, ahne ja opportunistinen kun muut ovat pessimistisiä ja pelokkaita eivätkä näe mitään hyödyntämisen arvoisia mahdollisuuksia.
Tiedossa on että pitäisi olla pessimistinen, pelokas ja kieltäytyä näkemästä mahdollisuuksia kun muut ovat optimistisia, ahneita ja opportunistisia ja näkevät tilaisuuksia koko ajan.
Mainitut tilanteet on melko helppo identifioida ja pitäisi olla helppo toimia oikein. Miksi se kuitenkin käytännössä on niin vaikeaa?
Väittäisin että metsästäjä–keräilijä-heimon elämässä ei ole juurikaan mitään sellaista joka olisi sparrannut aivojamme siihen että olisi kapasiteettia ja tunnepuolen kykyä kontrata Mr. Marketia.
Useimmilla sijoittajilla sijoitustoiminnan taso on paras silloin kun odotukset ovat olleet maltilliset ja kaikki menee tasaisen tylsästi suurin piirtein odotuksien puitteissa.
Metsästäjä–keräilijä on ohjelmoitu tehokkaimmin punnitsemaan keskenään mahdollisuuksia ja riskejä silloin kuin olosuhteet ovat melko lähellä normaalia.
Kun mietitään kategoriaa unforced error, korkoa korolle palkitsee noiden välttämisen ihan yhtä lailla silloin kun salkku on viime aikoina kehittynyt mielettömän hyvin tai musertavan huonosti. Joka päivä on hyvä tilaisuus aloittaa tyhmyyksien välttäminen.
Kuitenkin mitä suuremmat viimeaikaiset windfall-voitot, sitä lepsummin sijoittajat pitävät huolta salkustaan ja sitä alttiimpia he ovat tekemään laiskoja virheitä.
Tämä johtuu siitä että metsästäjä–keräilijöillä ei ole juurikaan mahdollisuuksia varastoida poikkeuksellisen ylenpalttisen ajan hedelmiä (kuvaannollisesti ja kirjaimellisesti). Elämä on liikkuvaa, ja se mikä pystytään kantamaan asettaa rajat omaisuuden kerryttämiselle.
Ihmiselle ei ole luontaista kytätä pihinä että windfall-voitot pysyvät itsellä mahdollisimman suuressa määrin mahdollisimman suurella todennäköisyydellä.
Pääomamarkkinoilta tuttu ihmisen peruspiirre loss aversion tulee samaten metsästäjä–keräilijämenneisyydestämme.
Perusasetelma on että heimon jäsenet ovat suurin piirtein ok ruokitut mutta turvamarginaalia ei ole ja epävarmuus on yleensä suurta.
Se kun salkku menee inhottavasti mutta ei vielä katastrofaalisen tuntuisesti miinukselle vastaa sitä että metsästäjä–keräilijäheimon ravintotilanne heikkenee sen verran normaalin alapuolelle että ilman tilanteen paranemista kaikki ovat jatkossa vähintään jonkin verran aliravittuja ja heikoimmat kuolevat.
Meihin on noissa tilanteessa ohjelmoitu se että lisäämme riskinottoa salkunhoidossa tai ravintolähteiden etsimisessä. Yritämme palata takaisin perustilanteeseen: salkku vihreällä / heimon kaikki jäsenet saadaan ruokittua.
Tunnemme henkilökohtaisesti kaikki heimon jäsenet. Ei ole hyväksyttävää että jotkut kuolevat ravinnonpuutteeseen. Vielä pahempaa on jos kuolema osuu läheisimpiin ihmisiin.
Tämä riskinotto on erilaista kuin euforisen markkinatilanteen riskinottoa. Euforisessa tilanteessa riskinotto on leppoisaa ja lepsua; kun salkku on ikävästi mutta ei katastrofaalisesti miinuksella, riskinotto on sellaista että puristetaan nyrkkiä taskussa ja vannotaan että kampean plussalle vaikka väkisin.
Jos verrataan tilanteita joissa salkku on tietyn verran voitolla tai vastaavan verran tappiolla, psyyke on herkemmässä ja virittyneemmässä tilassa silloin kun etumerkki on miinus.
Entäpä tilanne jossa luonnehdinta ei ole että salkku on inhottavasti miinuksella vaan katastrofaalisen tuntuisesti turskalla?
Romahduksen jälkeen kysymys sijoittajan mielessä on se menetänkö kaikki. Tätä vastaa metsästäjä–keräilijä-heimolla akuutti luonnon- ja/tai ravintokatastrofin näkymä tai että naapuriheimo on tulossa teurastamaan meidät kaikki.
Noissa tilanteissa meidät on ohjelmoitu siihen että yritetään pelastaa heimon jatkuvuus – jos vaikka sitten rajusti karsiutuneella pääluvullakin – hinnalla millä hyvänsä.
Tällaista äärimmäistä pelastetaan heimon geeniperinnön jatkuvuus hinnalla millä hyvänsä -hakuista toimintaa vastaa paniikkimyynnit romahduksen jälkeen. Verissä päin jatketaan eteenpäin, pääasia että ihan kaikkea ei menetetä.
40 tykkäystä
Suurin virhe oli sijoittaa ensimmäiset säästöni 10000 mk IT ym. rahastoihin juuri ennen IT kuplan puhkeamista vuosituhannen vaihteessa. Kesti yli 15v että pääsin omilleni.
86 tykkäystä