Martin Paasi on sanonut Rahapodissa useasti, mitä itsekin olen neuvoja pyydettäessä sanonut tutuille, että sijoittamisen aloittamisessa 80-90% kannattaisi laittaa indeksirahastoihin. Lopuilla tekee sitten mitä lystää. Itselläni tämä ei tällä hetkellä vielä toteudu (taitaa olla 60% indekseissä), mutta tuota kohti ollaan pyrkimässä.
Salkussa on viimeaikoina ottanut isoja osumia Marimekko, Neste, Fortum, Titanium ja Rinkulat on vielä pahasti miinuksella. Mutta isossa kuvassa osumat ovat olleet varsin pieniä, kun melkein kaikki indeksirahastot matkaavat hiljalleen koilliseen.
Jälkikäteen on tullut mietittyä, miten paljon tuo päätös on säästänyt hermoja sekä parantanut elämänlaatua.
Tsemppiä @Lokis ! Et ole yksin ajatustesi kanssa. Kyllä tässä nykymarkkinoiden ikiroudassa teknojättien ulkopuolella meno on ollut sen verran ankeaa, että toisinaan sitä suunnittelee itsekin osakepoiminnasta vetäytymistä. Se on sellainen jatkuva taistelu oman pään sisällä. Ellei nousu ala vielä tämän vuoden aikana, niin sitten taidan kyllä itsekin kerätä tappiot ja siirtyä täysin osinkopuolueesta indeksipuolueeseen.
Martin Paasi se jaksaa aina olla kyyninen talousasioissa, mutta ehkäpä hän on se joka on oikeassa, kun ei jaksa vaivautua indeksien ulkopuolella liikkumaan.
Perkasin nyt salkkua läpi ja viime vuoden aikana kävi vihdoin radikaali muutos. Rahastojen osuus salkusta on ensimmäistä kertaa isompi kuin suorien osakkeiden. Kuukausisäästösopimukset takaavat sen, että näin on myös jatkossa, sillä käytännössä kaikki sijoittamiseen yli jäävä raha menee suoraan rahastoihin (ei ole isosta kuukausipotista kyse). Isoja muutoksia omaan tulotasoon tuskin on tiedossa. Ainoa mahdollisuus, että osakkeiden paino nousisi takaisin rahastoja isommaksi on se, että nykyisten omistusten joukosta löytyy joku huippupoiminta. En usko poimijan kykyihini, sillä taistelen tuottotasoissa varmaan foorumin bottom 10% kanssa.
Mutta osa omaa eheytymisprosessiani on ollut siis se, että tunnustan huonommuuteni poimijana ja annan markkinoiden tehdä taikansa matalakuluisten indeksirahastojen kautta.
Suorissa osakkeissa itselle isoin miinus ainakin nykysalkussa -73% ja kyse oli silloin vielä omalle tasolle isohkolla painolla aikanaan ollut osake. Virhe siinä oli virheen myöntämättömyys. Tuon laskun jälkeen en ole siis vieläkään myynyt, mutta luulen, että rivi maksaa itsensä takaisin sillä, että se huutaa minulle jokaisen salkkutsekkauksen yhteydessä: “tämä on sun osakepoiminnan taso, kiinnostaako tehdä uusia osakepoimintoja vai valitsetko rahastot?”
Silti suorat omistukset pitävät mielenkiintoa yllä ja kannustavat oppimaan uutta, joten 100% rahastopaino tuntuisi jopa epämiellyttävältä. Ehkä joku 20/80-taso kelpaisi ja kun se on saavutettu, voisi hankinnat jatkossa tasapainottaa tuohon suhteeseen.
Ihan liiallinen Suomeen sijjoittaminen on varmaankin se suurin virhe. Sijoitukset on nyt Suomi-Ruotsi-Kanada-Espanja-Hollanti ja noista maista Suomi on kyllä todella iso murheenkryyni.
Edelleen pidän kyllä siitä, että salkku on kohtalaisen laaja, eli firmoja on paljon, enkä pidä sitä virheenä. Mutta painotukset on pielessä. Suomi on muistaakseni 0,3% koko maailman osakemarkkinoista, joten sillä tavoin sitä tulisi kohdella.
Aion sijoittaa jatkossakin, mutta Suomen suhteen pitää miettiä, että mihin suuntaan lähtisi. Yksi vaihtoehto voi jopa olla, että pudotan Suomen salkusta pois kokonaan. Pitänee miettiä.
Mä oon luullut, että ilman -100% ei voi edes sanoa harrastavansa sijoittamista
Tässä lainauksessa on 2 tosi tärkeetä oppia:
Position koko
Virheiden myöntäminen
Onneksi itse olen pitänyt hajautuksesta kiinni, muuten olisi mennyt rahaa.
Joskus sijoittamisen alkuaikoina mun suurin virhe oli bongailla twitteristä suosituisia ja ”hyviä”
analyysejä jostain random USA osakkeista, joilla saatiin -100% lukuja. Onneksi summat oli pieniä.
Ongin tänään ARM pikku lisäposition niin syöttäessä ostohintaa tuli pikkuvirhe näppäilyssä piti olla 123,32 mutta tulikin pikku näppivirhe ja ajatuskatko 124,32 ja siinä kun pitää toimia nopeasti niin kerkesi vain tulla, no pikku virhe eipä tuo kallis virhe ollut mutta henkinen kolaus sitäkin suurempi täydellisyyden tavoittelijalle
Tässä pohdiskelen mitä salkusta löytyvälle caselle saksalaiselle piikiekkofirmalle Siltronic AG:lle pitäisi tehdä, niin sopii ehkä tänne virheiden ketjuun. Sinällään rahallisesti virheellä ei ole isoa merkitystä, sijoituksen tulos osingot huomioiden n. 100 euroa miinuksella.
Ostin tätä ensimmäisen erän helmikuussa -22 kun kurssi alkoi dippaamaan global wafers -fuusion kariuduttua. Firma on sinällään laadukas, omaa hinnoitteluvoimaa ja on nakuttanut hyvää n. 30% EBITDA marginaalia, vaikka ei kovin konsolidoidun alan isoimpiin kuulukaan. Kertoimet näytti oikein houkuttelevilta, tein jopa DCF:n, joka sekin antoi hyvän tuotto-odotuksen. En vaan osannut ottaa huomioon yhtiön syklisyyttä ja ison tehdasinvestoinnin tuomaa kassavirran pudotusta.
Ostin kuitenkin kurssin laskiessa pari kertaa lisää, nyt vähän harmittaa ettei heinäkuussa -22, 68 eurosta, tullut poimittua enempää, tuolle erälle näyttää nättiä 19% CAGR:ia.
Vähän joko tai jäisikö odottelemaan hetkeksi, että puolijohdesykli alkaa kääntyä, vai myisikö pois plus miinus nolla tuloksella ja etsisi tuottoa muualta. Pidemmän aikavälin kysyntäajurit kuitenkin olemassa ja ovat vähän erikoistuneet alallaan. Jään vielä pohtimaan kunnes nuo lopulliset osariluvut tulee julki ja lasken casea uudestaan.
Itselleni tarinan opetus, että kotiläksyt pitää tehdä paremmin ja katsoa myös sitä kassavirtalaskelmaa, ei vain houkuttelevia kertoimia. Lisäksi toimialaan kannattaisi tutustua vähän paremmin, en tajunnut puolijohdeteollisuuden olevan varsin syklistä.
Kirjoitin viimeksi tuoreimmasta sijoitusvirheestä eli Teslasta. Tällä kertaa voisin avata ensimmäistä radikaalia ja ehkä yhtä kaikkein kivuliainta sijoitusvirhettä, joka totisesti meni metsään.
Case Quantafuel
Tiedättekö sen tunteen, kun kuvittelet löytäneesi varmuudella tulevaisuuden voittajan, eikä mikään voi seistä yhtiön maailmanvalloituksen tiellä? Allekirjoittaneelle se on tullut tutuksi kantapään kautta.
Quantafuel on norjalainen yhtiö, joka pystyy kemiallisten prosessien avulla kierrättämään jätemuovin uudelleen käytettäväksi. Muoviahan maailmassa riittää ja Quantafuelilla oli ratkaisu ongelmaan. Liiketoimintamallikin oli tehty vuolemaan kultaa: yhtiö laskuttaisi vastaanotettavasta jätemuovista ja myisi kierrätetyn muovin eteenpäin. Tuottoa ennen ja jälkeen prosessin.
En valitettavasti saa enää Nordnetistä kurssigraafia esiin, mutta ostin ensimmäisen erän suunnilleen 60 NOK tasoilta vuonna 2021 (olisiko ollut noin 3-4% salkusta) ja lisäsin vielä pienesti 2022 lopulla noin 20 NOK pinnasta.
Miksi sitten en saanut kurssigraafia enää Nordnetistä? Long story short, yhtiö joutui investoimaan tuotantoonsa ja kassa hupeni hupenemistaan, samalla kun myyntiä ei vielä juurikaan ollut. Lopulta yhtiön kassa oli poltettu ja yhtiö delistattiin, kun Viridor osti yhtiön pois. Kun ensimmäiset uutiset rahojen loppumisesta tulivat, myin position pois 7 NOK hujakoilla. Takkiin tuli tästä kokemuksesta lähemmäs -90% tappiot alkuperäiselle ostoerälle ja -70% luokkaa myös lisäostoille.
Mitä opin tästä (toivottavasti)?
Pelkkä tulevaisuuden alalla toimiminen ei ole tae menestyksestä, vaan olisi pitänyt kriittisemmin tarkastella yhtiön taloudellista asemaa. Punaisia lippuja oli matkan varrella useita, mutta sivuutin kaikki nämä ja rohkaistuin jopa vielä ostamaan lisää.
Toivottavasti nämä olivat niitä kuuluisia oppirahoja ja en toista enää samoja virheitä, ainakaan samassa mittakaavassa.
Smart Eyen gap fillin kunniaksi pieni nosto arjesta; aina kun tulee gappia kuvaajiin ylös tai alaspäin, niin on hyvin suuri todennäköisyys että se käydään täyttämässä. Kun tätä osakeharrastusta tekee enemmän huvin kuin hyödyn takia, niin jostain syystä näitä ei vain jaksa merkkailla itselleen seurantaan ja hyödyntää arjessa.
Omalta seurantalistalta kolme esimerkkiä ihan suhteellisen lähiajoilta daily gapeista - ja niiden täyttymisestä:
Smart:
Stocka:
Incap:
Nämä olivat vielä ihan listan kärjestä, ja löytyi vielä paljon lisääkin ihan meidän omasta rakkasta hesulista. Joten ei tarvitse edes mennä merta edemmäs kalaan. Otan tästä myöhästyneen uuden vuoden lupauksen itselleni, että jos tulee gap niin se tulee automaattisesti seurantalistalle…
Oma arviointikyky meni kyllä pahasti metsään SMCI osalta tammikuussa 2023 (about punainen piste kuvassa). Kun tekee samoja juttuja työkseen, niin tulee yliarvioitua muiden tietämys.
ehkä tästä alkaa AI-hype, kun kaverit ja sukulaisetkin kyselee näistä
mieluummin lapio/hw puolella mukana kuin arvaamassa kuka menestyy sovelluksissa
tätä osaketta ei oltu vielä huomattu isommin
…mutta
kyllähän GPU:lle löytyy vaihtoehtoja
miksi kukaan isommin investoisi, kun pohjana on spesifi neuroverkkoarkkitehtuuri, jolta joku nokkela tutkija voi vetää maton alta; tarvitaankin kuokkia eikä lapioita
huomataan, että kyllähän AI-mallit pyöriikin vuodessa-parissa ihan kotikoneilla, eikä näihin tarvitse sen enempää investoida
miten kukaan ei olisi jo ChatGPT:n tullessa marras-/joulukuun vaihteessa tajunnut tätä osaketta; miksi minä osaisin nähdä potentiaalin paremmin kuin muut? Nousua oli kuitenkin joitain kymmeniä prosentteja, joten riskit huomioiden $90 täytyi olla ”oikea hinta” (tehokkaat markkinat jne.)
shorttirapsa käänsi lopullisesti pään; ei tälläseen hämärään yhtiöön uskalla sijoittaa, ja NVDA olikin jo hinnassaan stratosfäärissä ()
Luonnollisesti myöhemmin ei voinut enää hypätä kelkkaan, kun olisi pitänyt ostaa silloin kun tätä ostopäätöstä mietin. Edelleen kuitenkin muistuttelee olemassaolostaan ”Osta” -watchlistilla, johon sen aikanaan lisäsin
SMCI:n tuotot lähivuosina ovat olleet aivan omalla tasollaan ja kuplat voivat paisua paljon pidempään kuin kukaan osaa odottaa. Silloin ei ole apua fundamenttianalyyseistä tai lyhytjänteisistä teknisistä analyyseistä. Tekoäly on ajan rahakkain megatrendi ja firmoille ollaan valmiita lainaamaan rahaa jopa negatiivisella korolla. Myymällä SMCI:n löin samalla kertaa vetoa historiaa, ihmisluontoa ja megatrendiä vastaan.
SMCI:n myyminen on harmittanut melkoisesti, sillä toimintaani ohjasi äkillisen kurssilaskun laukaisema menetyksen pelko. Toki rationalisoin myyntini myös paisuneilla arvostuskertoimilla. Suurimmat euromääräiset tuotot olen menettänyt vuoden sisään myymällä menetyksen pelon takia sekä nouseviin että laskeviin kursseihin. SMCI, Nvidia, Align Technology ja Hexatronic ovat olleet suurimmat virhearviot. Kaikissa tapauksissa, joiden muistan menneen stop lossiin, kurssi on korjannut muutaman kuukauden sisään ylöspäin. Niissä tapauksissa, joissa myyntipäätös on ollut intuitiivinen eikä mekaanisesti päivän kurssireaktioon perustuva, track record on ollut huomattavasti parempi.
Stop lossit toimivat toki tilanteessa, jossa jokin äkillinen tapahtuma romahduttaa kurssin täysin. Puhutaan vaikka 40 % päivätiputuksesta. Mutta stop losseja ei ehkä kannata alkaa asettaa siinä vaiheessa, kun menetyksen pelko hiipii sisään. Kun niitä käyttää, niiden olisi hyvä olla osa alkuperäistä sijoitussuunnitelmaa eikä jälkijunassa asetettuja reaktioita viime aikojen markkinakohinaan.
Sama pätee toki nouseviinkin kursseihin. Minulla oli ajatuksia myydä SMCI 1000 dollariin, mutta en ollut asettanut etukäteen toimeksiantoa. Markkinan röyhkeys pääsi yllättämään.
Mr. Market dumppaa nesteet surutta laitaan ja menee all-in Harvia. Arvostuskertoimista viis. Itsehän olen nerokkaasti kevennellyt Harviaa ja siirtänyt rahoja enimmäkseen Nesteeseen. No, enpä omista vieläkään kristallipalloa. Ehkä järki vielä voittaa, kunhan vaan jaksaa odotella. Tai sitten ei, mene ja tiedä. Kempowerin osakkeellakin on ollut hieman vastatuulta viime viikkoina. Mukavasti tuottaneet Orthex ja Lindex tuovat lohtua, ehkä Keskokin, joka on mulla plussalla. Ja pian tulee niitä osinkoja. Harvia jatkaa salkkuni isoimpana jäätävän kurssinousun myötä, enkä “uskalla” keventää enempää. Milloinkahan sitä oppisi vähentämään kurssien tuijottamista ja lopettamaan turhan veivaamisen? Olen missannut tuhansien eurojen tuoton sen takia. Nyt salkkuni tuotto on YTD ±0.
Ulkomaisia osakkeita en edelleenkään osta kulujen ja tiedon puutteen takia, joten niiden suhteen on turha jossitella (bitcoinista puhumattakaan).
Leikkasin viime vuoden loppupuolella tappiolla olevia osakkeita pois. Tein nyt pientä tilanne vertailua, olisiko kannattanut. Syksyllä lähti mm. 2020 bulkers pitkän mörninnän jälkeen pois juuri ennen 50% korjausta ylös. Myytyjen tilalle hankitut ovat kyllä plussalla, mutta kokonaisuutena tuottoero on jopa häkellyttävän suuri kun vertaa pois myydyt vs. tilalle hankitut kyseisellä ajanjaksolla, yli 35 %-yksikköä.
Ylipäätään 2 viime vuoden aikana oikein mikään myynti ei ole ajoittunut hyvin, vaikka tilalle olisikin hankkinut jonkin mielestäni perustellut kohteen. Jossittelu on turhaa, mutta huonoissa myynneissä olen menettänyt salkkuni tuottoina kymmeniä prosentteja. Voi käydä katsomassa salkun tuotto puolelta mun parin viime vuoden aikaista sukellusta. Salkkujen tuotto-% - #3429 käyttäjältä Lafe
Kun käy vähän kauppaa ja sattuu myymään sillä hetkellä tappiolliset, mutta jatkossa voittavat osakkeet, näyttää tuottokäyrä juuri tuolta. Ilman tyhmyyttäni olisin selvinnyt tästäkin ajanjaksosta kohtuu kuivin jaloin. Pieniä rahoja, mutta jotenkin tuon perkaaminen saa jopa lamautumaan. Miten voi tehdä kaiken niin järjestäen väärin? Tämä on tosiaan yksi syy, miksi nostan indeksirahastojen painoa jatkuvasti suuremmaksi. Osaajilla tuntuu olevan myös tuuri puolella, itsellä puuttuu sekä osaaminen että tuuri. Pakko siis opiskella ja harjoitella lisää.
Myyntien “oikea” ajoittaminen on todella vaikea pähkinä. Vaikeaa se on sekä tappiollisten että voitolla olevien osakkeiden myynnin suhteen. Parhaat laskelmat käyvästä arvosta ovat nekin parhaimmillaankin pelkkiä valistuneita arvioita. Olen myös tässä miettinyt, oliko viime vuoden tappiollisten omistusten myyminen sittenkään paras liike, vaikka sitten varat sijoitinkin lyhyellä tähtäimellä paremmin tuottaviin osakkeisiin. Tappiot siinä tuli kuitenkin lunastettua ja potentiaaliset tulevat osingot menetettyä, kun ei enää jaksanut katsoa yli kaksi vuotta jatkunutta matalaa arvostusta. Kuitenkin vuosien pidolla se arvostuskin lähtee useinmiten lopulta nousuun, kunhan yhtiön fundamentit tuottaa tulosta. Kyllä se tuppaa arvostuksessakin aikanaan näkyä, vaikka siihen voikin joskus kulua vuosia.
Nämä on vaikeita juttuja, mutta vaikka olisi maksanut nykymarkkinahinnassa ylihintaa jostakin yhtiöstä niin välttämättä se tappiolla myyminen ei luovuttaminen ei ole pitkällä aikavälillä järkevin siirto. Mutta ihan yhtälailla niitä myyntivoittoja on toisinaan uskaltauduttava lunastamaan. Siinäkin tulee usein rumaa jälkeä salkkuun, jos ei osaa myydä voitolla olevia lappuja pois ennenkuin alan buumit menevät ohi ja arvostukset romahtaa pahimmillaan kymmeniä prosentteja.
Melkein itselleni sanoisin, että kannattaa ennemminkin harkita myös niiden vihreiden lappujen myymistä kuin tappiolla olevien. Hilloa tässä on kuitenkin tarkoitus tehdä. Isosti voitolla olevien rivien katselu ruudulta lämmittää mieltä, mutta voitto ei ole voittoa ennenkuin sen on muuttanut rahaksi.
Wulffin kanssa tuli näin jälkikäteen töpeksittyä oikein huolella.
Tuli 3.5-4€ tasoilta ostettua ja roikuttua alavireisessä kurssissa mukana negariin, jossa sitten rysäytettiin jonnekin 1,7€ tasoille. No sinne pohjille tietysti myynti, ja sieltä kurssi noussut tähäb päivään jo ihan rapeat 60-70%.
Oikein oppikirjaesimerkki täydellisestä hönöilystä.
Ei …tana näin
On tullut muutan vuoden aikana tehtyä useita virheitä, mutta onnekseni olen dokumentoinut omaa ajatteluani ostohetkellä ja myyntihetkellä. Yhteenvetona voi sanoa, että olen saanut hyvän idean miksi jonkun yhtiön kurssin pitäisi korjata 20-40% ylös. Sitten vaan ostamaan ja tämän jälkeen olen pitänyt keskimäärin 3-6kk. Usein ollaan tultu sen 10-15% vielä alas ostohetkeltä, jonka jälkeen paperikädet ovat usein pettäneet. Jälkeenpäin voidaan todeta, että yli puolet kerroista alkuperäinen teesi on toteutunut pidemmällä noin 6-12kk aikajänteellä ostosta. Johtopäätös on, että suurin virheeni on ollut myynti liian aikaisin.
Oman mielenterveyden takia olen suosinut viimeiset 1,5v hyvien suorittajien ostamista säännöllisesti ja olen jättänyt myymisen lähes kokonaan pois
Virheitä on tehty. HK Scan. Myin kaikki pois suorastaan juhlavalla tappiolla, kun en vain näe nousua suosta. Iso erä tuli ostettua 14 vuotta sitten. Hinta oli korkea mutta jotenkin vain pikkusokea usko suomalaiseen ruokaan vei minut ostonapille. Sormihalvaus olisi silloin ollut toivottava…tai koneen hajoaminen…tai…tai…
Toisena vaihtoehtona oli Atria, jota nykymenon valossa olisi kannattanut ostaa.
Mutta…mitäpä näistä. En varmaankaan ole ollut enkä ole ainoa Hk:n turskatiskillä…
Eihän tuo Atriankaan kurssikäyrä ainakaan Googlen datalla näytä hääviltä? Kurssi mataa samalla tasolla kuin 2015 huhtikuussa ja 14 vuodessa lukema on ~20% pakkasella. Toki huippuostos, jos vertaa HK Scanin -83%.
Tunnistan, että myynnin ajoittamisen vaikeus on vallitseva ilmiö omissa sijoitusvirheissäni. Ainakin oli, vaikka tietynlaista kärsimättömyyttä ja lyhytnäköisyyttä sijoittamisessani edelleen tunnistan. Vaikuttaa siltä, että itselläni on huomattavasti helpompaa katsoa pitkälle, analysoida ja löytää tulevaisuudessa pärjääviä yrityksiä ostovaiheessa, kun taas sitten notkahduksen kohdalla unohtuu tuo kauemmas katsominen ja alkaa epäilemään koko ostopäätöstään. Suomi-osakkeet on ainoita, joita olen myynyt ja useita (ainakin tässä kohtaa tarkasteltuna) oikeaan aikaan, mutta sitten vaikkapa Harvia on hyvä esimerkki aivan liian hätiköidystä toiminnasta. Ostin sitä huipuilla (n. 50 hintaan) ja luovuin viime syksynä puoleen hintaan ajatellen että “Ei tämä tästä enää ikinä mihinkään nouse, miksi nousisi? Ei maailmaa niin paljoa kiinnosta enää mikään saunominen…” 1.5 vuotta kärvistelin ja sitten usko loppui. Tunnistin itsessäni ärsyttävän piirteen, että kun päähän oli iskostunut ajatus, että tästä osakkeesta pitää luopua, niin sitten en enää Harviaan liittyen “muuta nähnytkään” kuin niitä seikkoja ja trendejä, jotka puoltavat luopumista.
