Linkkaan tähän uudestaan tuon Elstatistikin, pohjoismaiden tuulivoiman NYKYtilanteen mukaan pohjoismaiden tasolla ei tuule aina jossain relevantissa määrin. Vaan variaation pohjoismaiden tasolla on huomattava.
Tietenkin jää auki voisiko tuulivoimaloiden sijainneilla ja korkeammilla korkeuksilla tasoittaa tilannetta.
Vesivoima on erinomaista säätöä, mutta sen määrän lisäämisessä on haasteensa.
Varastointiin ei oikein ole taloudellisia ratkaisuja nyt, ainakaan niitä ei ole ilmestynyt
Mikä tulee mieleen tuulettoman ajan ratkaisuksi voisi olla jokin tuulivoiman tuottajien velvoite tyynempiin aikoihin, esim kerätään tuulienergiasta pienehkö fee jolla tuulituottajat pitävät yllä jotain kapasiteettia jolla paikataan tyynempien aikojen energiavajetta ainakin osittain. Ei siis mikään valtiolle kerättävä veroluonteinen maksu.
Nykytilanne on kinkkinen siinä mielessä että tuulivoiman yleistyminen (mistä plussaa) ajaa entistä enemmän siihen, että tuulisempina aikoina energia on halpaa (mistä plussaa) mutta sellainen energia joka olisi tuulettomina aikoina käytössä on kallista koska sen käyttöaste laskee (mistä miinusta)
Suomeen rakennettu tuulivoima on keskittynyt voimakkaasti maan länsirannikolle. Sen vuoksi tuulivoimatuotanto on tällä hetkellä hyvin altis tuulen paikallisille vaihteluille. Fingrid kertoi, että myös siirtoyhteyksien rakentamisessa ollaan jäljessä nimenomaan länsirannikon yhteyksien osalta (…on muuten hyvin vaikea ymmärtää, miksi näin on käynyt).
Tuulivoiman rakentamisen monipuolistuessa lähivuosina tapahtuu kaksi asiaa. 1) Kapasiteetti kasvaa moninkertaiseksi ja 2) maantieteellinen jakauma monipuolistuu. Tästä on seurauksena tuulivoiman minimikapasiteetin kasvaminen (vähentää säätövoiman tarvetta) ja alueellisen tuulivoiman tuotannon aiheuttaman riskin pieneneminen (tuulen paikallisen vaihtelun merkitys pienenee).
Tuulivoiman tuotanto Suomessa on esim. tässä kuussa ollut →
Minimituotanto kasvaa jokaisen uuden tuulivoimalan myötä. Tuulivoimatuotannon maantieteellinen monipuolistuminen kasvattaa minimituotantoa. Parhaillaan tuulivoimaa on rakenteilla (nimellistuotannolla laskettuna) moninkertaisesti nykyiseen verrattuna.
Ei siis voi sanoa, että tuuli- ja aurinkovoiman lisärakentaminen korreloi säätövoiman tarpeen kanssa. Tuulivoima lisää merkittävästi säätövoiman tarvetta, mutta merkittävä ja monipuolinen tuulivoiman rakentaminen vähentää säätövoiman tarvetta. On kuitenkin selvää, että tuottajia pitäisi kannustaa säätövoiman lisärakentamiseen tavalla tai toisella – porkkanalla ja kepillä. Investointitukia pitäisi suunnata sinne, missä ne kehittävät tulevaisuuden ratkaisuja ja ratkaisevat ongelmia. 20-kertaisia tuottoja tekevät, suojatut, energiantuotantotavat olisivat hyvä kohde veroille, joilla tällaiset investoinnit maksetaan.
Tuulivoimaa pitää tarkastella koko Pohjoismaisen sähköntuotannon ja -markkinan mittakaavassa. Ylempänä ketjussa on linkkejä tutkimuksiin siitä tuuleeko Pohjolassa aina vai ei, joten siitä ei kannata lähteä väittelemään mielipiteiden pohjalta.
Tuulivoima on puhdas ja paikallinen energian tuotantotapa, joka korvaa ilmastoa ja ympäristöä tuhoavia, ja sotiinkin johtavia riippuvuuksia ylläpitäviä, fossiilisia polttoaineita. En pidä tuulivoimaa erityisen edistyksellisenä, sillä se oli yksi käytetyimpiä energian tuotantotapoja jo ennen sähkön keksimistä, myös Suomessa. Ihmiskunta on mennyt aina helpoin tapa edellä ja tehnyt isoja käännöksiä kehityksessä vasta massiivisten ongelmien edessä. Nytkin ollaan myöhässä, mutta onneksi tuulivoimasta on tullut vähitellen yksi kannattavimmista sähkön tuotantomuodoista – se on aina ollut paras motivaattori millä tahansa markkinalla.
Elstatistik tilastoi jo rakennettua tuulivoimatuotantoa, ei tuulen riittävyyttä.
Pitää siis muistaa se, että tuulivoimaa on rakennettu kannattavimmille alueille ja vahvasti keskittäen. Tuulivoiman keskittyminen esim. Suomessa yksipuolistaa tuulivoimatuotantoa ja altistaa sen riskeille (tuulen vähyys). Tanskassa, joka on käytännössä tuulivoiman ja tuontisähkön varassa, tuulivoimaa ei voi monipuolistaa.
Tuulivoiman rakentaminen on monipuolistumassa – ei pelkästään Suomessa – joten Elstatistik:in tilasto saattaa näyttää vähän toiselta parin vuoden päästä. Tai siihen ainakin pyritään.
Tuntuu, että tuuli- ja aurinkovoiman lobbaajien mielestä tehon vaihtelut ja säätövoima olisi ainoa ongelma. Heidän mielipide on että kyseinen ongelma ratkaistaisiin yksinkertaisesti sähkön varastoinnilla, esim. akustoilla.
Valitettavasti kyseisten energiantuotantomuotojen ongelma on myös sähköverkon inertia.
Aurinkovoimassa ei ole pyörivää massaa ja tuulivoima on verkkoon kytkettynä taajuusmuuttajan kautta, joten myös sekään ei kasvata verkon inertiaa.
Mitä enemmän on sähköntuotantomuotoja, jotka eivät tuo inertiaa verkkoon, niin äkilliset sähkönkulutus- ja tuotantomuutokset voivat aiheuttaa suuria taajuusmuuutoksia, ja todennäköisyys osittaisille tai kokonaisille verkon sähkökatkoille/pimentymiselle kasvaa.
Lisäys:
Vaikka kuulostan aurinko-/tuulivoiman vastustajalta, niin se ei ole totta.
Aurinko- ja tuulivoimalle on oma paikkansa, mutta en usko että niistä saadaan sellaista pelastajaa, kuin moni kuvittelee. Kyseisissä tuotantomuodoissa yksinkertaisesti on liian paljon rajoitteita: Tehon vaihtelut, säätövoima, inertia… Ja eivätpä ne myllyt erityisen kauniitakaan ole.
Tuo on Jan Blomgrenin videossa esitetty yksipuolinen väite, joka ei pidä edes paikkaansa. Massiivisia generaattoreita toki tarvitaan, mutta niistä ei ole sellaista puutetta tai ne eivät muodosta sellaista ongelmaa, kuin Blomgren videossaan väittää.
En ole täysin käsittänyt, miksi tuulivoima ja aurinkovoima on niin vahvasti politisoitu. Suomessakin Matti Putkosen puolue on keksinyt ties mitä, räjähtävistä lepakoista tuulivoimalan mikromuovipäästöihin, lobatakseen puhdasta energiaa vastaan.
Nyt pitäisi vihdoin olla selvää kaikille isänmaallisille suomalaisille, että mikä tahansa paikallinen energian tuotantotapa on suomalaiselle paras, oli sitten kyse tuulesta tai turpeesta.
Kommentti on hieman myöhässä, sillä tuulivoima on jo pelastaja, jota ilman ei pärjättäisi. Sitä voi tietenkin kysyä, miksi vaikkapa ydinvoimaa ei rakennettu lisää Pohjoismaissa ja miksi sitä on vain Suomessa ja Ruotsissa, mutta poliitikothan näitä asioita päättävät.
En ole katsonut mainitsemaasi videota, tai edes tiedä kyseistä henkilöä.
Valitettavasti inertia ei ole vain keksitty juttu, tai sellainen asia, että sen voisi sivuuttaa.
Nykytilanne on vielä siedettävä, ainakin Suomessa, mutta tulevaisuudessa tulee vielä ongelmia, mitä enemmän verkkoon kytketään voimalaitoksia, jotka eivät tuo inertiaa.
Mielenkiintoista ettei asiantuntijat näe tätä niin suurena ongelmana. Moniin ongelmiin on monenlaisia ratkaisuja ja aina se ei ole vanhan teknologian kopioiminen.
-Mutta todellisuudessa ei pyritä kuitenkaan lainkaan, tungetaan van lisääs pohjoispohjanmaalle:
“Oulun ja Raahen edustalla olevalle talousvyöhykkeelle sijoittuva Halla käsittää enintään 160 tuulivoimalaa, joiden vuosittainen sähköntuotanto on noin 12 TWh. Tuotanto kattaisi 18 prosenttia Suomen 2020 vuoden sähköntuotannosta (66 TWh).”
Nyt niitä rakennetaan jo muuallekin, mutta on totta, että Pohjois-Pohjanmaalla on iso keskittymä jo ennestään. Päätöksiä nykyisten ja rakenteilla olevien tuulivoimaloiden kohdalla on tehty jo aiempina vuosina.
Tuollainen yhdelle alueelle rakentaminen ei ole ongelmatonta. Hyvä, että tuulivoimaa tulee lisää, mutta pitäisihän tämän jotenkin olla jonkun tahon hanskassakin. Vaikuttaa siltä, että näin ei ole.
Miksi tästä pitäisi erityisemmin keskustella, jos ja kun tämä ei ole ongelma?
Fingrid:
Tällä hetkellä pienen inertian tilanteessa taajuuden muutoksia hallitaan niin, että rajoitetaan tähän johtavan mahdollisen tehomuutoksen suuruutta. Käytännössä tämä on kuluneena kesänä toteutettu niin, että pohjoismaisen sähköverkon suurimman voimalaitoksen, Ruotsin Oskarshamn 3 -ydinvoimalan tuotantotehoa on pienennetty 100 MW, kun inertia on laskenut liian alas.
Kyse on Fingridinkin mukaan enemmän siitä, miten tätä sähköverkon ominaisuutta halutaan hallita tulevaisuudessa – ei siitä, että se olisi ratkaistava ongelma.
Tuossa @Sisu1 linkkaamassa 2018 Fingrid esityksessä hyvin selkeästi nostettiin esille parhaana ratkaisuna nopea häiriöreserviä (näkivät siinä fyysisen inertian kalleimmaksi vaihtoehdoksi). Käsittääkseni tähän suunta on menty ja nyt on mahdollista myydä tuota reserviä Fingridille. Eli jos omistaa riittävää akkukapasiteettia, tästä voi osan myydä Fingridille joka sitten alkaa käyttämään sitä häiriöreservinä. Tällaisen käsityksen olen saanut tuntematta aihetta sen kummallisemmin.
Eli tuo inertia voi olla synteettistä emmekä tarvitse noita pyöriviä massoja ihan niin paljoa kuin osa keskustelijoista antaa ymmärtää.
Ohessa yksinkertainen ratkaisu sähkömarkkinan nykyisiin heikkouksiin. Eli vara-/huippuvoima rahoitettaisiin muitten eli ‘halpojen’ energiamuotojen feellä, ei siis pelkästään varioivaan tuulee kohdistuvalla feellä.
Espanjaanhan otettiin tällainen malli käyttöön, siinä kerätään fee jolla kuitetaan kalliin kaasusähkön ylimääräiset kulut. Näin kuluttajat eivät joudu maksamaan kaikesta sähköistä järjettömiä huippuspottihintoja kuten Suomessa.
Vedyn varastointi on kallista, koska vety on niin pienimolekyylistä, että tuppaa tulemaan vuotoa. Samasta syystä vedyn kuljetus putkia pitkin on kallista.
Kun sähkö muutetaan vedyksi, katoaa energiaa lämmöksi. Kun vetyä muutetaan johonkin helpommin varastoitavaan suurempimolekyyliseen muotoon, katoaa energiaa lämmöksi. Kun vety muutetaan sähköksi, oli keino oikeastaan mikä hyvänsä, katoaa energiaa lämmöksi.
Tarkkoja prosentteja en muista, vaan eiköhän ne netistä löydy, kun jaksaa etsiä.
Kas, Fortumin sivuiltahan se sattuikin ihan vahingossa löytymään: “Kun vetyä tuotetaan elektrolyysillä, hyötysuhde on tällä hetkellä 60–70 prosenttia, eli noin kolmannes käytetystä sähköstä menee hukkaan lämpönä. Kun vedystä tuotetaan sähköä kaasuturbiinilla tai polttokennolla, hyötysuhde on 40–55 prosenttia. Näin ollen kokonaishyötysuhde prosessissa sähköstä vedyksi ja takaisin sähköksi on 24–38 prosenttia.”
Niin tosiaan niistä mielipiteistä ja tosiasioista: Viitattu Elstatistikin tilastohan osoittaa, että Pohjoismaiden tasolla tuulen riittävyys on satunnaisesti osuneenakin kuukautena katastrofaalinen. Eli ero minimin ja maksimin välillä on suuruusluokkaa 6. Eikä se edes ole lähelläkään pahinta tilannetta. Ei tosiaan tarvitse enää väitellä, sillä totta vieköön on ilmiselvää, että “jossain aina tuulee” ei pidä paikkaansa missään käytännöllisessä merkityksessä.
Riskienhallintamielessä täytyy sitten pohdiskella myös sitä tilanetta, että mitä voi tapahtua tammikuun kaikkien pahimpien paukkupakkasten aikaan. Olisikohan joku aktiivisempi kaivanut jo jostain säätilastosta, että mikä on pahimman tuulettoman pläkän kestoaika täällä kylmässä Pohjolassa?
