Tilinpäätös
Kuusi vuotta sitten presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen vaalipäivänä jännitettiin, meneekö Niinistö historiallisesti heti läpi. Gallupit olivat hieman ristiriitaisia; joissakin Niinistöllä oli käsittämätön yli 60 prosentin kannatus, toisissa hän jäi alle viidenkymmenen. Vaaliviikolla Iltalehden Accuscore — joka oli saanut vuonna 2015 mainetta arvioidessaan hyvin tarkasti eduskuntavaalien tuloksen — ennusti Niinistölle 49% kannatusta.
Klo 20 Niinistö kuikuili ennakkoääniä, ja nähdessään lukeman 64% sanoi: ”Joo.” Se oli siinä.
Aamuyöllä vaalivalvojaisten jatkobaarin meno alkaa jo väsähtää. Kulmapöytään on jäänyt nuokkumaan poliitikkoja bongaamaan saapunut politiikanharrastaja. Olo on turta, vaaleissa ei ollut mitään epäselvyyttä voittajasta siitä lähtien kun Niinistö ilmoitti kevätkesällä jatkohaluistaan. Hän vetää povitaskustaan muistivihon ja kirjoittaa ylälaitaan: 2024?
Niin, mitä Niinistön jälkeen? Kokoomuksesta vahvimmalta nimeltä vaikuttaa tässä vaiheessa Helsingin pormestari Jan Vapaavuori. Hävittyään katkerasti puheenjohtajavaalin 2014 hän meni investointipankkiiriksi Niinistön tavoin. Pormestarin paikka sopii jatkoksi, saa olla johtaja näkyvällä paikalla mutta kuitenkin sopivasti sivussa valtakunnanpolitiikasta. Vuonna 2016 ilmestyneen muistelmateoksen ”Puolivallaton Suomi” nimessäkin on aromeja Niinistön legendaarisesta puolivallattoman leskimiehen luonnehdinnasta. Vapaavuoren nuoruuden toilailut nousisivat tietenkin esiin, mutta niistä saisi kasvutarinaa sopivan tunteellisilla puheilla.
Kokoomuksen nykyinen puheenjohtaja Orpo tuskin tulee olemaan kiinnostunut presidenttiehdokkuudesta, vielä vähemmän hyvin epäsuositut ex-puheenjohtajat Katainen ja Stubb, joista Katainen paloi pahasti loppuun pääministerinä ja oli helpottunut päästessään Brysseliin pakoon kesällä 2014. Stubbin kannatus niin omien kuin kansan parissa rapautui vuosina 2014-2016, ja löydettyään kansainvälisen vihreän oksan vuonna 2017 hän pani Suomen poliittiset kuviot lopullisesti pakettiin syksyllä ilmestyneessä kirjassaan ”Alex”.
Demareiden tilanne tulisi olemaan jälleen kuuden vuoden päästä vaikea. Puheenjohtaja Rinne on toivoton tapaus, eikä ex-puheenjohtajilla Heinäluoma ja Urpilainen ole juuri kansansuosiota. Don Eero havitteli ehdokkuutta kuusi vuotta sitten, mutta väistyi Lipposen tieltä. Ehkä hänellä olisi pyrkyä. Kovaa ulkopoliittista kokemusta ei oikein kenelläkään ole, Tuomioja ei tietenkään tule kyseeseen ehdokkaana.
Kepussa Vanhasen toinen yritys oli niin täydellinen floppi, että tuskin hän enää lähtee. Pääministeri Sipilällekään ehdokkuus tuskin maistuu. Olli Rehn oli hyvin kiinnostunut ehdokkuudesta ja pettynyt, kun Sipilä ja Vanhanen junailivat asian kulissien takana Väyrysen esivaalisekoilujen pelossa. Ehkä Rehn yrittää seuraavissa? Ex-puheenjohtajat Kiviniemi ja Aho tuskin tulevat kyseeseen.
Persut herättää nykymuodossaan niin paljon vastustusta, että heillä ei voi olla mahdollisuuksia presidentinvaaleissa. Vihreillä Haaviston tähti on ehkä vähän jo laskussa, jaksaako lähteä vielä kolmannen kerran?
Politiikan harrastaja astuu öiselle kadulle. 2024… tuntuu oudolta suussa. Pääsikö Trump toiselle kaudelle, erosiko EU:sta lisää maita? Saatiinko jotain optimistisuutta ruokkivia ilmastoratkaisuja? Mitä yllättävää tapahtui? Jos nyt pääsisi aikakoneella kuuden vuoden päähän, olisiko kokonaiskuva myönteinen vai kielteinen?
——
Presidenttipeli pyörähti ensimmäisillä vaimeilla kierroksilla käyntiin alkuvuodesta 2021, kun koronan varjossa oli mahdollista uutisoida jo jotain muutakin, ja Yle ja Hesari julkaisivat presidenttikyselyitä. Ykkösenä oli supersuosittu kriisiajan pääministeri Marin, kannoillaan mukavan perinteisesti presidentillistä korkoa Suomen pankin johtajana kasvava Rehn ja ulkoministeri Haavisto. Kaukana perässä tulivat Halla-aho, Vanhanen ja Vapaavuori. Syksyllä Rehn ohitti Marinin. Maaliskuussa 2022 kärkikuusikko oli täsmälleen sama, mutta nyt Rehn ja Haavisto olivat selkeä kärkikaksikko, Marinin alkaessa pudota kyydistä uuden, presidentille huonosti soveltuvan imagon vuoksi. Täysin uutena nimenä kehiin oli ilmestynyt Mika Aaltola, joka oli säväyttänyt A-Studiossa Ukrainan sodan alkupäivinä.
Syksyllä 2022 mannerlaatat järisivät, kun Aaltola nousi top kuuden ulkopuolelta Rehnin ja Haaviston seuraksi kärkikolmikkoon. Aaltola alkoi antaa kryptisiä lausuntoja, joista välittyi suosion kutkuttavan. Marin oli painokkaasti kieltäytynyt ja käytännössä poissa pelistä viimeistään bilekohujen jälkeen. Vapaavuori oli jatkanut toiveikasta rakennustyötään kohti ehdokkuutta pyrkimällä ja pääsemällä Olympiakomitean johtoon, mutta viimeistään silmille räjähtänyt Mika Lehtimäen häirintäskandaali ja ylipäätään heikko johtaminen pudottivat hänet pelistä.
Keväällä 2023 Haavisto nousi selkeään gallupkärkeen ja myös vedonlyöjien ykkössuosiksi, kannoillaan Rehn ja Aaltola. Kaukana perässä tulivat Halla-aho ja Stubb.
Kesäkuussa 2023 Haavisto ja Rehn ilmoittautuivat ehdolle. Kirjoittelin hetken mielijohteesta ketjun avausviestin. Ajattelin, että sekä Haaviston että Rehnin takana on pitkää ja vakaata suosiota presidentiksi. Haavisto olisi vahvasti tyrkyllä vihervasemmiston kärkiehdokkaaksi, Rehn taas vaikutti sopivan vähän kaikille porvaripuolella. Aaltolaan en uskonut, en myöskään Halla-ahoon. Stubb ei ollut missään vaiheessa saanut kummoista suosiota kyselyissä, enkä uskonut hänen lennokkaan persoonansa saavuttavan laajaa suosiota tehtävään, johon moni suhtautuu jähmeän juhlallisesti.
Elokuussa tapahtui jotain hämmästyttävää, kun Stubbin asetuttua ehdolle hän ampaisi välittömästi kakkoseksi Haaviston taakse. Loppu oli hämmentävän yllätyksetön: Stubb lipui hiljalleen Haaviston ohi, eikä kärkikaksikko siitä enää vaihtunut, vaikka Halla-aho käväisi vaaliviikolla vähän kutittelemassa Haaviston kantapäitä.
Stubbin kampanja perustui muutamaan nappiin osuneeseen perusperiaatteeseen, vähän kuin Erkka Westerlundin pelikirja Torinon olympialaisissa vuonna 2006. Viimeinen silaus Stubbin voitolle oli joustava puheenvuorojen syventyminen toisella kierroksella, jossa vaatimukset ovat erilaiset kuin massatenteissä. Sitä tarvittiin, koska Haavisto sai vielä viimeisellä viikolla kentällä hurmosta päälle. Lopputulos on samalla tavalla tiukka kuin Halonen-Aho ja Halonen-Niinistö.
——
Ketjun keskustelu ei ihan kaikilta osin onnistunut, kun ylläpito joutui asettamaan kirjoitusrajoitteita ja varoitustarroja. Ketjun perustajana olen vastuussa siitä, että tällainen foorumin pääteemoihin vain löyhästi jos ollenkaan liittyvä ketju on olemassa. Pahoittelen siis ketjun aiheuttamia ongelmia ja harmaita hiuksia ylläpidolle. 2023 oli kotimaan politiikan teemavuosi kaksine kiinnostavine vaalikamppailuineen. Ajattelin toiveikkaasti, että täällä jos jossain kiinnostava, objektiivinen kotimaan politiikan seuranta ja analysointi voisi onnistua ja siten olla ainakin jossain määrin legitiimi osa foorumia.
Ongelmana on, että keskustelu politiikasta eskaloituu hirveän helposti parista raflaavasta poliittisesta kannanotosta. Eskalaatio ei ole välttämättä kenenkään yksittäisen keskustelijan syy, eikä tässä ketjussa ollut ketään trollia tai foorumiterroristia. Kyseessä on enemmän rakenteellinen ongelma kun aihepiiri saa tunteet kuohumaan niin herkästi, vähän kuin eräässä autoketjussa. On hyvä pitää mielessä, että suurinta osaa lukijoista ei kiinnosta poliittinen väittely jota netti on pullollaan, vaan he haluavat tietää, missä mennään ja millaisia skenaarioita on. Moni ei jaksa päivittäin skrollailla kaikkia uutissivustoja ynnä muita, vaan toivovat löytävänsä täältä pähkinänkuoressa tilannepäivitystä ja pohdintaa. Siinä vaiheessa kun aletaan huudella poteroista fasisti ja kommari -retoriikkaa, suurin osa lukijoista poistuu eikä kukaan oikeasta analysoinnista kiinnostunut halua enää kirjoittaa. Päätepisteenä on samanlainen rutikuiva aro kuin Politiikkanurkkaus on. Sinne asti ei onneksi menty, ja kuitenkin enemmistö ketjun viesteistä oli asiapitoisia.
No, hengissä tästäkin selvittiin, ja kun seuraavat kiinnostavat kotimaiset vaalit ovat yli kolmen vuoden päässä, kotimaan politiikka varmaan aika luontevasti foorumilla vähenee, mikä lienee helpotus useimmille. Ensi viikon alkupuolella lienee aika loppusijoittaa tämä ketju Verpun poliittiseen ydinjäteluolaan, valmistelut ovat jo käynnissä.
——
Vuosi 2030… ei, en pysty alkaa spekuloida ehdokasasetelmia. Liian sumuista ja jotenkin vähäpätöistäkin. Mielessä on enemmän Ukrainan sodan ratkaisu ja sen merkitys Suomen tulevalle asemalle. Stubbin kaudesta tulee hyvin vaikea, raskas ja tietenkin pitkä – väliin mahtuu kahdet USA:n presidentinvaalit! Voi olla että yksi kausi riittää hänelle. Kritiikkiä ja ihan pilkkaakin tulee paljon enemmän kuin Niinistölle, kun media on vähän samanlaisessa krapulassa kuin Ahtisaaren aloittaessa. Myös taloudellisesti tämä on takaisku Stubbeille, kun Suzanne joutuu jättämään huippujuristin uran Koneella, Alexin tienatessa sen hikisen kympin kuussa. Kyllä he olisivat olleet monin tavoin onnellisempia komissaari-skenaariossa, mutta näin tämä nyt meni.
Stubb ei lue tätä ketjua, mutta jos jotain terveisiä olisi mahdollista saada hänelle läpi, mieleeni tulee George H.W. Bushin kuuluisan käsin kirjoitetun kirjeen sanat hänet päihittäneelle Bill Clintonille tammikuussa 1993:
I wish you well. I wish your family well. Your success is now our country’s success. I am rooting hard for you.
Avaan parin vuoden tauon jälkeen pienen pullon samppanjaa ja kohotan maljan maamme kolmannentoista presidentin terveydeksi. Kippis!
Stubb voittaa. Katsotaan kuinka hyvin muutaman viikon takainen ennustukseni toteutuu ja joutuuko nolosti toteanaan, että metsään meni. Stubb voittaa 56-57 % osuudella.
