Onhan tämä aika poikkeuksellista, että Haavisto voittaa pääkaupungin ja suurimman osan muistakin isoista kaupungeista, mutta Stubb tulee silti todennäköisesti valituksi. Voisi sanoa, että suurten ikäluokkien ja maakuntien presidentti.
2 tykkäystä
Olisi mielenkiintoista jos voisit valottaa muillekin, millä tavalla poikkeuksellista? Miten voittajien äänet jakautuivat esimerkiksi 5 aikaisemmassa presidentinvaalissa suurissa kaupungeissa ja niiden ulkopuolella?
7 tykkäystä
Aika pieniä ne äänierot tuntuu olevan suurissa kaupungeissa suuntaan tai toiseen. Ja ennen kaikkea, kummankaan ehdokkaan puolesta tai vastaan ei ole niin intohimoisia tunteita suurella osalla äänestäjistä kuin monissa aiemmissa presidentinvaaleissa.
Loppujen lopuksi meillä on kaksi melko samankaltaista ehdokasta, joista molemmilla on edellytykset hoitaa presidentin tehtävät kunniallisesti ja ammattitaitoisesti.
23 tykkäystä
Ääntenlaskennan lukujen valossa ja oman tuttavapiirin äänestyskäyttäytymisen perusteella moni persu on jäänyt sohvalle. Pakkotilanteessa jos joku olisi uhannut aseella, he olisivat äänestäneet Stubbia, mutta pakon puuttuessa on jääty sohvalle.
Haavisto on siis lähempänä mitä itse ennakoin ja mitä gallupit ennakoivat.
6 tykkäystä
Stubbille voitto, ennakkoarvioita tiukempi.
Ilmeisesti äänestysprosentti jäi matalaksi, ja aktiivisuuden puute lienee tehnyt vaaleja galluppeja tiukemmaksi.
Aika kylttien vaihdolle.
30 tykkäystä
Haavistolla suurempi kannatus vasemmistolaisten ja naisten keskuudessa, eli ihan odotusten mukainen tulos ajatellen isoja kaupunkeja. Tiukemmaksi meni kuin itse kuvittelin, tai gallupit kertoivat, luultavasti siksi että moni persuista jätti äänestämättä.
Tilinpäätös
Kuusi vuotta sitten presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen vaalipäivänä jännitettiin, meneekö Niinistö historiallisesti heti läpi. Gallupit olivat hieman ristiriitaisia; joissakin Niinistöllä oli käsittämätön yli 60 prosentin kannatus, toisissa hän jäi alle viidenkymmenen. Vaaliviikolla Iltalehden Accuscore — joka oli saanut vuonna 2015 mainetta arvioidessaan hyvin tarkasti eduskuntavaalien tuloksen — ennusti Niinistölle 49% kannatusta.
Klo 20 Niinistö kuikuili ennakkoääniä, ja nähdessään lukeman 64% sanoi: ”Joo.” Se oli siinä.
Aamuyöllä vaalivalvojaisten jatkobaarin meno alkaa jo väsähtää. Kulmapöytään on jäänyt nuokkumaan poliitikkoja bongaamaan saapunut politiikanharrastaja. Olo on turta, vaaleissa ei ollut mitään epäselvyyttä voittajasta siitä lähtien kun Niinistö ilmoitti kevätkesällä jatkohaluistaan. Hän vetää povitaskustaan muistivihon ja kirjoittaa ylälaitaan: 2024?
Niin, mitä Niinistön jälkeen? Kokoomuksesta vahvimmalta nimeltä vaikuttaa tässä vaiheessa Helsingin pormestari Jan Vapaavuori. Hävittyään katkerasti puheenjohtajavaalin 2014 hän meni investointipankkiiriksi Niinistön tavoin. Pormestarin paikka sopii jatkoksi, saa olla johtaja näkyvällä paikalla mutta kuitenkin sopivasti sivussa valtakunnanpolitiikasta. Vuonna 2016 ilmestyneen muistelmateoksen ”Puolivallaton Suomi” nimessäkin on aromeja Niinistön legendaarisesta puolivallattoman leskimiehen luonnehdinnasta. Vapaavuoren nuoruuden toilailut nousisivat tietenkin esiin, mutta niistä saisi kasvutarinaa sopivan tunteellisilla puheilla.
Kokoomuksen nykyinen puheenjohtaja Orpo tuskin tulee olemaan kiinnostunut presidenttiehdokkuudesta, vielä vähemmän hyvin epäsuositut ex-puheenjohtajat Katainen ja Stubb, joista Katainen paloi pahasti loppuun pääministerinä ja oli helpottunut päästessään Brysseliin pakoon kesällä 2014. Stubbin kannatus niin omien kuin kansan parissa rapautui vuosina 2014-2016, ja löydettyään kansainvälisen vihreän oksan vuonna 2017 hän pani Suomen poliittiset kuviot lopullisesti pakettiin syksyllä ilmestyneessä kirjassaan ”Alex”.
Demareiden tilanne tulisi olemaan jälleen kuuden vuoden päästä vaikea. Puheenjohtaja Rinne on toivoton tapaus, eikä ex-puheenjohtajilla Heinäluoma ja Urpilainen ole juuri kansansuosiota. Don Eero havitteli ehdokkuutta kuusi vuotta sitten, mutta väistyi Lipposen tieltä. Ehkä hänellä olisi pyrkyä. Kovaa ulkopoliittista kokemusta ei oikein kenelläkään ole, Tuomioja ei tietenkään tule kyseeseen ehdokkaana.
Kepussa Vanhasen toinen yritys oli niin täydellinen floppi, että tuskin hän enää lähtee. Pääministeri Sipilällekään ehdokkuus tuskin maistuu. Olli Rehn oli hyvin kiinnostunut ehdokkuudesta ja pettynyt, kun Sipilä ja Vanhanen junailivat asian kulissien takana Väyrysen esivaalisekoilujen pelossa. Ehkä Rehn yrittää seuraavissa? Ex-puheenjohtajat Kiviniemi ja Aho tuskin tulevat kyseeseen.
Persut herättää nykymuodossaan niin paljon vastustusta, että heillä ei voi olla mahdollisuuksia presidentinvaaleissa. Vihreillä Haaviston tähti on ehkä vähän jo laskussa, jaksaako lähteä vielä kolmannen kerran?
Politiikan harrastaja astuu öiselle kadulle. 2024… tuntuu oudolta suussa. Pääsikö Trump toiselle kaudelle, erosiko EU:sta lisää maita? Saatiinko jotain optimistisuutta ruokkivia ilmastoratkaisuja? Mitä yllättävää tapahtui? Jos nyt pääsisi aikakoneella kuuden vuoden päähän, olisiko kokonaiskuva myönteinen vai kielteinen?
——
Presidenttipeli pyörähti ensimmäisillä vaimeilla kierroksilla käyntiin alkuvuodesta 2021, kun koronan varjossa oli mahdollista uutisoida jo jotain muutakin, ja Yle ja Hesari julkaisivat presidenttikyselyitä. Ykkösenä oli supersuosittu kriisiajan pääministeri Marin, kannoillaan mukavan perinteisesti presidentillistä korkoa Suomen pankin johtajana kasvava Rehn ja ulkoministeri Haavisto. Kaukana perässä tulivat Halla-aho, Vanhanen ja Vapaavuori. Syksyllä Rehn ohitti Marinin. Maaliskuussa 2022 kärkikuusikko oli täsmälleen sama, mutta nyt Rehn ja Haavisto olivat selkeä kärkikaksikko, Marinin alkaessa pudota kyydistä uuden, presidentille huonosti soveltuvan imagon vuoksi. Täysin uutena nimenä kehiin oli ilmestynyt Mika Aaltola, joka oli säväyttänyt A-Studiossa Ukrainan sodan alkupäivinä.
Syksyllä 2022 mannerlaatat järisivät, kun Aaltola nousi top kuuden ulkopuolelta Rehnin ja Haaviston seuraksi kärkikolmikkoon. Aaltola alkoi antaa kryptisiä lausuntoja, joista välittyi suosion kutkuttavan. Marin oli painokkaasti kieltäytynyt ja käytännössä poissa pelistä viimeistään bilekohujen jälkeen. Vapaavuori oli jatkanut toiveikasta rakennustyötään kohti ehdokkuutta pyrkimällä ja pääsemällä Olympiakomitean johtoon, mutta viimeistään silmille räjähtänyt Mika Lehtimäen häirintäskandaali ja ylipäätään heikko johtaminen pudottivat hänet pelistä.
Keväällä 2023 Haavisto nousi selkeään gallupkärkeen ja myös vedonlyöjien ykkössuosiksi, kannoillaan Rehn ja Aaltola. Kaukana perässä tulivat Halla-aho ja Stubb.
Kesäkuussa 2023 Haavisto ja Rehn ilmoittautuivat ehdolle. Kirjoittelin hetken mielijohteesta ketjun avausviestin. Ajattelin, että sekä Haaviston että Rehnin takana on pitkää ja vakaata suosiota presidentiksi. Haavisto olisi vahvasti tyrkyllä vihervasemmiston kärkiehdokkaaksi, Rehn taas vaikutti sopivan vähän kaikille porvaripuolella. Aaltolaan en uskonut, en myöskään Halla-ahoon. Stubb ei ollut missään vaiheessa saanut kummoista suosiota kyselyissä, enkä uskonut hänen lennokkaan persoonansa saavuttavan laajaa suosiota tehtävään, johon moni suhtautuu jähmeän juhlallisesti.
Elokuussa tapahtui jotain hämmästyttävää, kun Stubbin asetuttua ehdolle hän ampaisi välittömästi kakkoseksi Haaviston taakse. Loppu oli hämmentävän yllätyksetön: Stubb lipui hiljalleen Haaviston ohi, eikä kärkikaksikko siitä enää vaihtunut, vaikka Halla-aho käväisi vaaliviikolla vähän kutittelemassa Haaviston kantapäitä.
Stubbin kampanja perustui muutamaan nappiin osuneeseen perusperiaatteeseen, vähän kuin Erkka Westerlundin pelikirja Torinon olympialaisissa vuonna 2006. Viimeinen silaus Stubbin voitolle oli joustava puheenvuorojen syventyminen toisella kierroksella, jossa vaatimukset ovat erilaiset kuin massatenteissä. Sitä tarvittiin, koska Haavisto sai vielä viimeisellä viikolla kentällä hurmosta päälle. Lopputulos on samalla tavalla tiukka kuin Halonen-Aho ja Halonen-Niinistö.
——
Ketjun keskustelu ei ihan kaikilta osin onnistunut, kun ylläpito joutui asettamaan kirjoitusrajoitteita ja varoitustarroja. Ketjun perustajana olen vastuussa siitä, että tällainen foorumin pääteemoihin vain löyhästi jos ollenkaan liittyvä ketju on olemassa. Pahoittelen siis ketjun aiheuttamia ongelmia ja harmaita hiuksia ylläpidolle. 2023 oli kotimaan politiikan teemavuosi kaksine kiinnostavine vaalikamppailuineen. Ajattelin toiveikkaasti, että täällä jos jossain kiinnostava, objektiivinen kotimaan politiikan seuranta ja analysointi voisi onnistua ja siten olla ainakin jossain määrin legitiimi osa foorumia.
Ongelmana on, että keskustelu politiikasta eskaloituu hirveän helposti parista raflaavasta poliittisesta kannanotosta. Eskalaatio ei ole välttämättä kenenkään yksittäisen keskustelijan syy, eikä tässä ketjussa ollut ketään trollia tai foorumiterroristia. Kyseessä on enemmän rakenteellinen ongelma kun aihepiiri saa tunteet kuohumaan niin herkästi, vähän kuin eräässä autoketjussa. On hyvä pitää mielessä, että suurinta osaa lukijoista ei kiinnosta poliittinen väittely jota netti on pullollaan, vaan he haluavat tietää, missä mennään ja millaisia skenaarioita on. Moni ei jaksa päivittäin skrollailla kaikkia uutissivustoja ynnä muita, vaan toivovat löytävänsä täältä pähkinänkuoressa tilannepäivitystä ja pohdintaa. Siinä vaiheessa kun aletaan huudella poteroista fasisti ja kommari -retoriikkaa, suurin osa lukijoista poistuu eikä kukaan oikeasta analysoinnista kiinnostunut halua enää kirjoittaa. Päätepisteenä on samanlainen rutikuiva aro kuin Politiikkanurkkaus on. Sinne asti ei onneksi menty, ja kuitenkin enemmistö ketjun viesteistä oli asiapitoisia.
No, hengissä tästäkin selvittiin, ja kun seuraavat kiinnostavat kotimaiset vaalit ovat yli kolmen vuoden päässä, kotimaan politiikka varmaan aika luontevasti foorumilla vähenee, mikä lienee helpotus useimmille. Ensi viikon alkupuolella lienee aika loppusijoittaa tämä ketju Verpun poliittiseen ydinjäteluolaan, valmistelut ovat jo käynnissä.
——
Vuosi 2030… ei, en pysty alkaa spekuloida ehdokasasetelmia. Liian sumuista ja jotenkin vähäpätöistäkin. Mielessä on enemmän Ukrainan sodan ratkaisu ja sen merkitys Suomen tulevalle asemalle. Stubbin kaudesta tulee hyvin vaikea, raskas ja tietenkin pitkä – väliin mahtuu kahdet USA:n presidentinvaalit! Voi olla että yksi kausi riittää hänelle. Kritiikkiä ja ihan pilkkaakin tulee paljon enemmän kuin Niinistölle, kun media on vähän samanlaisessa krapulassa kuin Ahtisaaren aloittaessa. Myös taloudellisesti tämä on takaisku Stubbeille, kun Suzanne joutuu jättämään huippujuristin uran Koneella, Alexin tienatessa sen hikisen kympin kuussa. Kyllä he olisivat olleet monin tavoin onnellisempia komissaari-skenaariossa, mutta näin tämä nyt meni.
Stubb ei lue tätä ketjua, mutta jos jotain terveisiä olisi mahdollista saada hänelle läpi, mieleeni tulee George H.W. Bushin kuuluisan käsin kirjoitetun kirjeen sanat hänet päihittäneelle Bill Clintonille tammikuussa 1993:
I wish you well. I wish your family well. Your success is now our country’s success. I am rooting hard for you.
Avaan parin vuoden tauon jälkeen pienen pullon samppanjaa ja kohotan maljan maamme kolmannentoista presidentin terveydeksi. Kippis!
61 tykkäystä
Jos ruotsinkielinen ehdokas saa Itä- ja Pohjois-Suomessa suurimman äänisaaliin, voidaan kai todeta mikä vaikutti näiden vaalien tulokseen. Vihjeenä olkoon, että se ei ollut ehdokkaiden osaaminen ulkopolitiikassa.
1 tykkäys
Tämä on valituksi tulleelta presidentiltä kaikkien aikojen huonoin tulos Helsingissä 2.kierroksella. Mielestäni kyseessä on siis todellakin poikkeuksellinen tilanne.
Nyt Stubbin osuus Helsingin äänistä on vain 42.3 % (noin 99 % äänistä laskettu), vaikka kyseessä on liberaali ja kansainvälinen ehdokas. Kokoomus on myös Helsingin suosituin puolue. Sinänsä hänellä olisi pitänyt olla siis erinomaiset saumat myös Helsingissä menestymiseen, joten tämä reilu 42 %:n potti on kyllä yllättävän vaatimaton.
Vanhoista tilastoista voi jokainen itse käydä katsomassa tarkemmin noita edellisten vaalien prosentteja. Esimerkiksi vuonna 2006 valituksi tullut Halonen sai 53.9 prosenttia Helsingin äänistä, 1994 vaaleissa Ahtisaari sai 53.6 % ja Niinistö taas vuonna 2012 50.1 %. Heillä kaikilla on siis ollut myös Helsingin enemmistön tuli takanaan, tosin kuin nyt Stubbilla.
Ei näitä vaaleja tietenkään kuulu suurien kaupunkien keskenään ratkaista. Koko Suomen äänet ratkaisevat. Tämä on demokratiaa, ja tärkeää niin. Haavisto ei monessa paikassa menestynyt alkuunkaan, vaikka isot kaupungit veikin. Esimerkiksi Karvialla yli 75 % äänesti Stubbia.
Tarkoitus oli siis vain nostaa esille, kuinka yllättävän isot alueelliset erot olivat Haaviston ja Stubbin saamissa äänissä.
Onnittelut Alexille voitosta ja menestystä tehtävään! Osaava presidentti saatiin. Hienoa kuunnella tuota lähes täydellistä enkkua juuri nyt meneillään olevassa lehdistötilaisuudessa.
6 tykkäystä
Pakko ruotsi ei olekkaan niin suuri ongelma ku on annettu ymmärtää ?
1 tykkäys
No jaa. Ei esimerkiksi vuonna 1994 Ahtisaaren ylivoima Rehniin nähden niin kauhean kummoinen ollut vaikkapa tuolla Lapin vaalipiirissä. Noin, vaikka vaalipiiri oli tuohon aikaan leimallisesti huomattavasti nykyistä vasemmistolaisempi. Esim. Vasemmistoliitolla oli vaalipiirin 8 kansanedustajan paikasta 2, kun nykyään sillä ei ole 6 paikasta yhtään.
Esimerkiksi Kymessä Ahtisaaren ylivoima oli murskaava, mutta siinä ja monessa muussa suurimman kannatuksen vaalipiirissä osuu silmään sen ajan vahva vasemmiston kannatus vaalipiireissä. Toki näissä Ahtisaaren murskavoiton vaalipiireissäkin täytyy muistaa, että noin 40 %:lla äänestäjistä valinta oli Rehn.
Huonoin ja huonoin. Tämä on myös kerta, jolloin kahden toiselle kierrokselle päätyneen ehdokkaan välillä on selvästi vähiten poliittisia eroavaisuuksia tai muuta vastakkainasettelua. Vertailukohdat nykymuotoisissa vaaleissa ovat Ahtisaari-Rehn, Halonen-Aho, Halonen-Niinistö ja Niinistö-Haavisto. Myös se perinteinen oikeisto-vasemmisto-asetelma loistaa siinä mittakaavassa poissaolollaan kuin mitä näimme etenkin Halosen kausilla.
Jollain tavalla näen myös niin, että mitä tiukempia vaalituloksia näemme nyt ja tulevaisuudessa, sitä paremmin demokratia voi. Hienoa myös on, että lopullista valintaa ei tarvitse tehdä esim. vuoden 2000 tapaan Halosen ja Ahon väliltä, vaikka sekin tilanne toki syntyi demokraattisen prosessin tuloksena ja sitä sinällään on syytä kunnioittaa.
3 tykkäystä
Voisin kuvitella että myös turvallisuuspoliittiset tulokulmat vaikuttaa. Jos nyt ei näissä vaaleissa ääneen lausutut kannat niin Haaviston koko monikymmenvuotista uraa läpipeilaava pasifismi ja tavoite puolustuskyvyn alasajosta. Itä-Suomessa Venäjän uhka on vieläkin konkreettisempi kuin Tampereella.
Kiitos vastauksesta. Asettelin kysymyksen lähinnä siksi, että jos toteaa jonkin olevan poikkeuksellista olisi hienoa täsmentää miten, jottei jokainen joudu kahlaamaan niitä samoja tilastoja miettien miten se on poikkeuksellista verrattuna edellisiin vaaleihin.
2 tykkäystä
Vaalilähetyksessä korostettiin ainakin jossain määrin Haaviston nousua toisella kierroksella. Jos tarkastellaan kokonaisääniä ja prosentteja, niin Stubbin kannatus nousi kuitenkin enemmän ensimmäisestä kierroksesta kuin Haaviston.
Haaviston toisen kierroksen tulos löi kyllä gallupit, mutta nehän ovat vain galluppeja.
Lähde: https://tulospalvelu.vaalit.fi/
1 tykkäys
Stubbin voittomarginaali oli pienempi kuin odotin, mutta homma oli jo selvä ennakkoäänien jälkeen. Perussuomalaisia nukkumassa -efekti hivutti Haavistoa hieman lähemmäksi kuin olisi ensimmäisen kierroksen jäljiltä odottanut, mutta kaula ennakkoäänien jälkeen oli täysin tekemätön. Säälittävää miten yrittivät epätoivoisesti televisiossa jauhaa kuinka tilanne oli muka vielä auki.
3 tykkäystä
Upean presidenttiparin Suomi sai. Onnea Alexander Stubb!
Oma vaaliennusteeni meni pieleen muutamalla %-yksiköllä ja nyt on analyysin aika. Excelhän ei petä.
Itseasiassa Perussuomalaisten nukkuminen ei ollut ainoa syy tasaiseen lopputulokseen, vaan se, että galluppien mukainen Rehnin kannattajien siirtyminen Stubbin taakse 73 %:sti ei toteutunut, vaan lopulta Rehnin kannattajista ainoastaan 58 % siirtyi Stubbin taakse. Noilla luvuilla lopputulos selittyy.
Mallin mukaan 70 % ensimmäisen kierroksen Perussuomalaisista äänesti ja loput jäivät kotiin.
Haaviston loppukiri ilmeisesti näkyi kahdella tapaa. Rehnin kannattajista gallupeista ennakoitua isompi osuus siirtyi Haaviston taakse ja tietenkin se, että Haaviston kannattajat olivat altavastaajina ja altavastaaja on aina aktiivisempi, pelko häviämisestä aktivoi.
Lisäanalyysiä äänten siirtymistä voisi tehdä aluekohtaisista tuloksista versus kierros 1. mutta ajanpuutteen vuoksi sen aika on myöhemmin.
Jos ajatellaan tuon määrittävän ketjun hyödyllisyyttä, niin mielestäni katsottaessa hivenen etäältä tätä ketjua (sivuuttaen melkoisen määrän viestejä siis) tämä ketju on onnistunut tavoitteessaan ainakin omalla kohdalla. En näitä vaaleja juurikaan seurannut normaaleista uutislähteistä (ammattilaisten analyysi on valitettavan köyhää, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta). Täältä seuraamalla pysyi perillä viimeisimmistä käänteistä ja gallupeista. Monesti näistä löytyi myös erittäin hyvää ja osuvaa analyysiä.
Eli omalta osaltani haluan kiittää @Kale-possu hänen kirjoituksistaan. Lisäksi omasta mielestä ansioitunut kirjoittaja on ollut @opa, etenkin ansioikkaiden Ylen (ja muiden - Yle nostettu tarjotun detaljoidumman datan ansiosta) galluppien tulosten perusteella analysoi tilanteita. Monia muitakin hyviä kirjoituksia ja säännöllisesti laadukasta kommenttia tuottavia kirjoittajia löytyy.
The Economistissa oli muuten hivenen aihetta sivuava artikkeli hiljattain missä kävi ilmi että tämä poliittisen keskustelun mahdottomus kaikille avoimella julkisella foorumilla on laajempikin ilmiö As Facebook turns 20, politics is out; impersonal video feeds are in (economist.com). Tuon lukeminen antoi paljon ajattelemisen aihetta ja johtaa väkisinkin ajatukseen valikoitujen kirjoittajien tuottamaan sisältöön poliitikasta kirjoitettaessa (ja myös muutenkin). Ehkä keskustelun sijaan pitäisikin olla vain linkkejä laadukkaisiin analyyseihin politiikasta?? No tässäkin kuka määrittelee tuon laadukkaan 
.
Kenties lopultakin tällaisessa prosessissa ongelmana on suhteellisen lyhyt aikajänne, jossa paljon käänteitä joista hankala tunnistaa ne merkittävimmät trendit kaiken kohinan seasta. Tuota kohinaa haluan itse ainakin välttää. @Kale-possu kenties sinun pitäisi vain tarjota halukkaille lukijoille vaalien yhteydessä (miksei muutenkin) säännöllisen epäsäännöllisesti ilmestyviä tekstejä niistä kiinnostuneille?
14 tykkäystä
Aivan käsittämättömän imago kampanjan on Stubb kyllä vetänyt. Hän oli pääministeriaikanaan yksi Suomen vihatuimmista poliitikoista leikkauksineen, valheineen ja jo legendaksi muodostuneilla lausahduksilla ‘juustohöylästä’ ja ‘paskaduunista’.
Itse en ole näitä aikoja unohtanut ja koko kampanjan ajan Stubbia seuratessa tuli mieleen, että tuossa ei ole vilpitön henkilö. Mieli muuttuu ja kysymyksiin ei vastata suoraan. Halla-ahon kannattajatkin kosiskeltiin ensimmäisen kierroksen päätteeksi kaksoiskansalais -kysymyksissä. Uskon hänen tietäneen, että toinen kierros oli näiden kärkkäiden mielipiteiden myötä hävittävissä vain, jos hän olisi suututtanut Halla-ahon kannattajat. Rehn olisi ollut oikeasti hyvä valinta. Nyt pelkään että saimme markkinointimiehen, jonka suusta tulee mielipiteitä kuin tuuliviirejä. Kunhan äänestäjät vain saatiin omaan pussiin.
En ole koskaan aikaisemmin ollut pettynyt presidenttivalintaan. Nyt olen - äärimmäisen. Voi vain toivoa, että nyt valittuna presidenttinä saamme ihmisläheisemmän ja empaattisemman johtajan kuin kampanjoinnista voisi päätellä.
7 tykkäystä
Ai että sieltä se voitto tuli suomi sai aivan loistavan presidentin! Hyviä ehdokkaita olivat molemmat mutta kansa on puhunut pulinat pois. Nyt poijaat rakentamaan vaurasta ja hyvää suomea kaikille eli töihin siis!
5 tykkäystä
Aika samoilla fiiliksillä tässä mennään. Melkein aina Kokoomusta äänestän, mutta Stubbin kelkkaan ei pystynyt hyppäämään sitten millään. Harmittaa, että tuo myyntimies sai puheillaan juuri ja juuri enemmistön. Koko kansan presidentti hän ei ole ja siitä toki kertoo jo heikko äänestysprosentti ylipäänsä. Eiköhän hän klaaraa tehtävän ilman suurempia kohuja, kun presidenttiä ei samalla tavalla jahdata kuin ammattipoliitikkoja ja lisäksi oppinut ainakin näennäistä nöyryyttä, mutta kahta kautta ei Cai-Göran vedä.
1 tykkäys
Siitä ole kuin 3v, kun gallupeissa enemmistö oli sitä mieltä, että Haaviston olisi pitänyt erota ulkoministerin pestistäkin. Kansan muisti on perin lyhyt. Ei mikään yleisön suursuosikki ole Haavistokaan urallaan viime aikoina siis kuitenkaan ollut. Ilman tuota Al-Hol -sekoiluaan olisikin todennäköisesti voittanut.
Huonojen ehdokkaiden vaalit pitkälti omasta mielestä. Mitään hyvää lopputulosta en edes jaksanut toivoa.
15 tykkäystä