En tiedä, edustaako tämä kenenkään muun ajatusmaailmaa, mutta itse äänestänen Aaltolaa ja pitkälti juuri tästä syystä. Muut tiedetään huonoiksi, Aaltola on luultavasti huono, mutta tämä arpa on vielä raaputtamatta, eli on edes mahdollista olla hyvä. Lisäksi ei ole poliitikko, joka on ainakin mulle positiivinen juttu.
Haavisto - Kylmän sodan aikaisia pro-Neuvostoliitto (koska Yhdysvaltoja vastaan) ajatusmaailmaa, josta on toki voinut päästä eroon. En teilaisi, jos tämä olisi ainoa miinus, mutta miinus silti. Jäänyt kuva huonosta johtajasta, joka huutaa alaisilleen ja uhkailee. Al Hol -tapaus oli myös sellainen, jota en hyväksy ja antoi kuvaa huonon johtajuuden lisäksi henkilöstä, joka on enemmän ideologinen kuin pragmaattinen. Plussaa siitä, että on ulosanniltaan miellyttävä ja olisi varmasti edustava presidentti.
Halla-aho - Jossain määrin maineensa vanki ja hieman tahtomattaankin jakaisi kansaa. Arvostan hänen asiantuntijuuttaan, mutta viime aikoina on omaan silmään jäänyt vähän levy päälle ja “mutku hesari” uhriutuminen alkaa saavuttamaan samanlaisia mittasuhteita, kuin demareiden “mutku kokoomus”. Iso plussa analyyttisyydesta, pragmaattisuudesta ja kyvystä ymmärtää Venäjän motiiveja ja toimintaa. Toisella kierroksella äänestäisin Halla-ahoa suurimmassa osassa tapauksista, koska arvostan analyyttisyyttä ja pragmaattisuutta todella paljon.
Olli Rehn - Löytynee sanakirjasta esimerkkitapauksena kohdasta “poliittinen broileri”. Plussaa se, että hyvässä lykyssä voisi olla juuri niin tylsä ja näkymätön, kuin mahdollista. Jos ei tee mitään, niin tekee vähemmän virheitä ja kun poliitikot tekevät lähinnä virheitä, niin vähemmän on vähemmän. Tästä johtuen jos olisin taktiseen äänestämiseen taipuvainen, niin äänestäisin ehkä Rehniä ajatuksena minimoida vahingot.
Vasemmistoliitosta tai demareista ei löydy yhtäkään potentiaalista ehdokasta. Puolueet edustavat yksilönvapauksiin vihamielisesti suhtautuvaa ideologiaa ja ovat ylpeitä siitä. Minulla ei ole sinällään mitään näitä puolueita vastaan, vaan jopa arvostan sitä, että ollaan edes rehellisesti sitä, mitä ollaan, eikä yritetä esiintyä minään muuna.
Eli vertailuryhmässään Aaltola on aika hyvä. Vähän kuin Rehn, mutta ei poliitikko ja plussana ilmeisesti tajuaa jotain Venäjästä? Tai näin olen ymmärtänyt, en ole koskaan kuullut tai lukenut mitään ajatuksiaan, mutta työpaikan lounaspöytäkeskusteluiden mukaan ollut paljon esillä A-studiossa tjsp.
